Lyriikka ›

A1
Rakkaani haudalla itken
Kuinka kauan siitä on muista en
ensin pari kuukautta join
ja sitten haudalle kukkia toin
 
Kerto
Rakkaus ei ehkä kuole koskaan
mutta ihminen kuolee kuin kukka kesän jälkeen
ja toinen jää rakastaan suremaan
eikä rauhaa saa ennenkuin kuolema satoaan korjaa jälleen
 
A2
Kun hänet silloin tapasin
oli hän kuin kukka keväisin
ja nauroi kuin lapsi iloinen
aina minua kauemmas tönien
 
A3
Me sitten yhteen muutettiin
myös joka päivä suudeltiin
kun olimme valat vannoneet
ja häämatkalta palanneet mietin
 
Kerto
Rakkaus ei ehkä kuole koskaan
mutta ihminen kuolee kuin kukka kesän jälkeen
ja toinen jää rakastaan suremaan
eikä rauhaa saa ennenkuin kuolema satoaan korjaa jälleen
 
A4
Mutta sitten jo tulikin
onnemme tielle kuolemakin
se hänet varoittamatta vei
kun minä töitä tauotta tein
 
B
Mutta kuoleman jälkeen taas yhdessä ollaan
eikä meitä mikään enää erota
vaan yhdessä kuljetaan ja ehkä joskus rakastellaan
mutta koskaan mikään meitä ei enään erota
 
Kerto
Rakkaus ei ehkä kuole koskaan
mutta ihminen kuolee kuin kukka kesän jälkeen
ja toinen jää rakastaan suremaan
eikä rauhaa saa ennenkuin kuolema satoaan korjaa jälleen
 
Kerto
Rakkaus ei ehkä kuole koskaan
mutta ihminen kuolee kuin kukka kesän jälkeen
ja toinen jää rakastaan suremaan
eikä rauhaa saa ennenkuin kuolema satoaan korjaa jälleen
 

 
Vittuilua kiitos.

monivuotiset kukat ei kuole kesän jälkeen, ne menee vaan talveksi huilaamaan ;)
luulin teikäläistä enemmänkin rokkijätkäksi, mutta silkkaa iskelmäähän tuo on. Siinä genressä varmaan ihan toimivaa, ehkä jopa hieman keskitasoa parempaa. ei kuiteskaan ihan Junnu Vainiota vielä...
tsemppiä :D