Kitarat: kitarakamat ›

Mielestäni yleensä tuotteessa kun tuotteessa kun puhutaan massasta on luokkaa 2 %
vielä hyväksyttävää jos vain valmistaja huolehtii asiasta

nightbird: Mielestäni yleensä tuotteessa kun tuotteessa kun puhutaan massasta on luokkaa 2 %
vielä hyväksyttävää jos vain valmistaja huolehtii asiasta
 
Ja varsinkin kun prosessi sisältää sellaisia muuttuvia tekijöitä, kuten puu raaka-aineena, työntekijän käsityön osuus, logistiset ketjut jne.
 
Lean-touhuja varmasti on edessä yhdellä jos toisella valmistajalla, ja aina voi parantaa... mutta jos soittimen hinta on vaikka 2200€ (LP Standard 60s Iced Tea, t-kaupassa 2190€ juur nyt) ja siinä on mukana rahdit, verot, jälleenmyyjän kate, valmistajan kate, valmistajan kikut ja mukut... niin onko se silloin ylihintainen? Tai sama homma Mesan styrkkarien kanssa? Ja jos tuotantoprosessissa on ollut joku ongelma, jota laadunvalvonta ei ole huomannut tai ongelmaa ei ole laadunvalvonnassa vielä ollut havaittavissa, niin silloin jälleenmyyjän pitäisi (siis pitäisi) reklamoida siitä eikä päästää tuotetta kuluttajalle asti. Loppukädessä sitten ostaja reklamoi. Tällaisia laatuongelmia voivat olla esim. kuljetuksessa aiheutunut vaurio tai vahinko. Tai pitkä varastointiaika kuivassa (esim. kuivunut, jopa haljennut otelauta tai akkarin kansi).
 
Ostaisiko joku 2200€ Mesan nupin uutena, jos siinä olisi tolexissa vekki tai päätemuuntaja sökö? Miksi kukaan ostaisi siis huonosti soivan tai kolhitun Gibsonin?
 
Ongelmana nykymaailmassa on se, että laitteet ovat paketeissaan eikä niitä kukaan testaa tai tsekkaa. Yritykset toimittavat vaan paketteja asiakkaille, jotka ostavat tuhansien laitteita "sokkona", testaamatta ja kokeilematta. Ja kun tuote ei sitten jostain syystä miellytäkään ostajaa, niin se on paska. Ihan hanurista. Joku toinen on parempi. Ehkäpä vielä halvempikin. Se paska oli jokatapauksessa ylihintainen!
 
Tästä syystä valmistajien pitäisikin olla erityisen huolellinen laadunvalvonnan suhteen. Amerikka on tässä suhteessa ehkä hieman "takapajula", koska siellä kivijalkamyymälöillä on Eurooppaa suurempi rooli, edelleen. Tosin, sielläkin on havahduttu tähän asiaan ja mm. Sweetwater toimii juuri kuten me eurooppalaiset asiakkaat haluamme jälleenmyyjän toimivan. Heillä on toimiva takuu, huolto, tsekkaus jne. omasta takaa. Ts. Sweetwater toimii viimeisenä laadunvalvojana Gibsonien, Fenderien, Mesa Boogieiden yms. kohdalla ennenkö tuote päätyy asiakkaalle.
 
Perinteiset "laatikkokauppiaat" kuten vaikkapa GC ovat olleet helisemässä. Covid-touhut vielä kiihdyttivät tätä ilmiötä. Niin meillä kuin maailmalla.

hallu: Epäsuorahan se tietenkin on, mutta yhtäkaikki korrelaatio. Ehkäpä markkinat pitävät huolta siitä ettei ekonomit rakentele kitaroita, vaan hoitanevat sen rahaliikenteen :-D. Pointti tietenkin on, että Gibsonin ei kannata tehdä paskoja soittimia, koska ne on kalliita. Mutta sitten tullaankin monitahoisempaan kysymykseen kun aletaan ruotia, mitä se laatu sitten kitarassa oikeastaan tarkoittaa? eihän siitä nyt vaan ole olemassa minkäänlaista yksimielisyyttä, mutta onneksi meillä kaikilla on jonkin sortin lompakko jolla voimme äänestää sitä parasta kitaraa ja markkinat hoitaa loput. Ekonomien rakentamat kitarat katovat vähin äänin historiaan.
 
Eikö siellä Gisonilla olekin juuri ekonomit ja kauppiaat tekemässä kitaroita? Itse ostan kitarani mieluimmin sellaisista firmoista, missä johdon ydinosaaminen on kitaran tekeminen. Sitten kun sijoittajien ja brändin kehittäjien hallitsema kitara firma alkaa tekemään vahvistimia, niin homma sylettää vielä enemmän - jos vain mahdollista.

Mikko1978: Eikö siellä Gisonilla olekin juuri ekonomit ja kauppiaat tekemässä kitaroita? Itse ostan kitarani mieluimmin sellaisista firmoista, missä johdon ydinosaaminen on kitaran tekeminen. Sitten kun sijoittajien ja brändin kehittäjien hallitsema kitara firma alkaa tekemään vahvistimia, niin homma sylettää vielä enemmän - jos vain mahdollista.
 
Kitaran rakentajat rakentavat myös sen brändin. Sijoittajat ainoastaan hinnoittelevat sen :-) . Mitä tulee gibsoniin noin yleensä, niin se on vanha merkki ja kitara-alan ehdoton uranuurtaja ja pioneeri. Sillä on ollut monenlaisia vaiheita enkä ole aina pitänyt kaikista sen tekemisistä...... enkä tuotteistakaan. Mutta mielestäni sen kitarat on olleet huonoimmillaankin ihan hyviä ja parhaimmillaan huikeita. En minä niitä varsinaisesti voi moittia, vaikka en kaikista niistä pidäkään.

hallu: Kitaran rakentajat rakentavat myös sen brändin. Sijoittajat ainoastaan hinnoittelevat sen :-) . Mitä tulee gibsoniin noin yleensä, niin se on vanha merkki ja kitara-alan ehdoton uranuurtaja ja pioneeri. Sillä on ollut monenlaisia vaiheita enkä ole aina pitänyt kaikista sen tekemisistä...... enkä tuotteistakaan. Mutta mielestäni sen kitarat on olleet huonoimmillaankin ihan hyviä ja parhaimmillaan huikeita. En minä niitä varsinaisesti voi moittia, vaikka en kaikista niistä pidäkään.
 
Markkinat hinnoittelevat, ei sijoittajat tai myyjä.
 
Itse pidän viisaampana, että ammattikitarantekijät tekevät kitaroita ja ammattijohtajat johtavat. Suutari pysyköön lestissään ja jokainen keskittyköön siihen omaan osaamisalueeseensa. Ei ole yksi eikä kaksi firmaa (noin yleensä), missä hyvä idea, jossa on olisi ollut potentiaalia, on tuhottu osaamattomuuttaan. Jos on hyvä keksimään ja suunnittelemaan tuotteita, ei tarkoita, että on myös hyvä brändäämään, markkinoimaan ja myymään niitä.

markkuilari: Ulinaahan aiheutti se, kun kysyin PERUSTELUJA mikä tekee bulkki Gibsonista sen Snap-Onin tai Stahlvillen, ja halvemmat ovat taas joulutinaa. No, eipä vielä siihen ole vastausta tullut, ulinaa sitäkin enemmän, mikä on kyllä surkuhupaisaa ja kertoo enemmänkin siitä, kuinka pyhä asia joillekin on. Kyse on kuitenkin vain yhdestä kitaramerkistä.
 
Siis mikä tahansa Gibson-ketju on kyseessä, niin ei mene kauaa, kun aina tulee sankarit ulisemaan, miten paska se Gibson on ja miten itselläkin on ollut kymmenen Gibsonia ja kaikki läpipaskoja. Sitähän siinä (ainakin itse) ihmeteltiin, että miksi ihmeessä nämä ulisijat tulevat paskomaan kaikki Gibson-keskustelut. Kyllä siinä yläkerrassa jotain on pahasti pielessä, kun sellaista täytyy pitää. Enkä tarkoita, että sinä olisit pitänyt vaan yleensä.

Laulava Kylätohtori: Markkinat hinnoittelevat, ei sijoittajat tai myyjä.
 
Itse pidän viisaampana, että ammattikitarantekijät tekevät kitaroita ja ammattijohtajat johtavat. Suutari pysyköön lestissään ja jokainen keskittyköön siihen omaan osaamisalueeseensa. Ei ole yksi eikä kaksi firmaa (noin yleensä), missä hyvä idea, jossa on olisi ollut potentiaalia, on tuhottu osaamattomuuttaan. Jos on hyvä keksimään ja suunnittelemaan tuotteita, ei tarkoita, että on myös hyvä brändäämään, markkinoimaan ja myymään niitä.
 
Mun pointti on se, että kitara on yhtä kuin sen brändi. Kitarabrändiä ei ole olemassa ilman sitä kitaraa ja siksi se kitara määrittelee sen brändin ja juuri sen vuoksi se joka rakentaa sen kitaran, rakentaa myös sen brändin.... siis lopulta. Merkki on tunnus, joka lätkäistään kitaran lapaan ja kitara jonka lapaan se merkki lätkäistään määrittelee merkin eikä päinvastoin. E: sijoittajat määrittelevät merkin arvon, tarkoitin sitä että sijoittajat määrittelevät osakkeen arvon. Sijoittajathan ovat ostajia myös. Kyllähän ostajat tietenkin määrittelevät tiettyyn rajaan saakka sen soittimen vähittäismyyntihinnan, vaikka tietenkin myyjä määrittelee sen mitä halvemmalla sitä ei voi myydä (tuotantokustannokset ja kate ja silleen). Gibson on kituutellut sen satakolkytvuotta, niin ei se hinnoittelu suhteessa kustannuksiin ihan metsässä ole ollut.

hallu: Mun pointti on se, että kitara on yhtä kuin sen brändi. Kitarabrändiä ei ole olemassa ilman sitä kitaraa ja siksi se kitara määrittelee sen brändin ja juuri sen vuoksi se joka rakentaa sen kitaran, rakentaa myös sen brändin.... siis lopulta. Merkki on tunnus, joka lätkäistään kitaran lapaan ja kitara jonka lapaan se merkki lätkäistään määrittelee merkin eikä päinvastoin. E: sijoittajat määrittelevät merkin arvon, tarkoitin sitä että sijoittajat määrittelevät osakkeen arvon. Sijoittajathan ovat ostajia myös. Kyllähän ostajat tietenkin määrittelevät tiettyyn rajaan saakka sen soittimen vähittäismyyntihinnan, vaikka tietenkin myyjä määrittelee sen mitä halvemmalla sitä ei voi myydä (tuotantokustannokset ja kate ja silleen). Gibson on kituutellut sen satakolkytvuotta, niin ei se hinnoittelu suhteessa kustannuksiin ihan metsässä ole ollut.
 
Kitaran pitäisi olla brändin veroinen. Brändin rakentamiseen menee vuosia, ellei kymmeniä vuosia aikaa. Sen voi kuitenkin romauttaa muutamassa vuodessa, kuten Gibson valitettavasti teki. Brändin rakentaminen uudelleen vie taas vuosia enemmän, kuin sen romauttaminen. Ja ei, en vihaa Gibsonia.

McNulty: Laatuongelmia siis varmasti on, mutta missä suhteessa?
 
Ei tässä mitään tieteellistä näyttöä tai tilastoja ole kenelläkään, mutta foorumit ja sosiaalinen media on täynnä kertomuksia niin pitäähän siinä olla vähintäänkin puolet totta. Jopa monet artistit on jättäneet Gibsonin tuskastuneena siihen mitä siinä firmassa tapahtuu ja siirtyneet muihin kitaroihin. Jos sama olisi normaalia toimintaa muillakin niin se ei varmaan jäisi pimentoon, eikä ole jäänytkään.

Ei oikeastaan herätä tunteita mihinkään suuntaan. Pitäisikö?

Jucciz: Ei oikeastaan herätä tunteita mihinkään suuntaan. Pitäisikö?
 
Ei oo pakko jos ei halua.

McNulty: Ja varsinkin kun prosessi sisältää sellaisia muuttuvia tekijöitä, kuten puu raaka-aineena, työntekijän käsityön osuus, logistiset ketjut jne.
 
Lean-touhuja varmasti on edessä yhdellä jos toisella valmistajalla, ja aina voi parantaa... mutta jos soittimen hinta on vaikka 2200€ (LP Standard 60s Iced Tea, t-kaupassa 2190€ juur nyt) ja siinä on mukana rahdit, verot, jälleenmyyjän kate, valmistajan kate, valmistajan kikut ja mukut... niin onko se silloin ylihintainen? Tai sama homma Mesan styrkkarien kanssa? Ja jos tuotantoprosessissa on ollut joku ongelma, jota laadunvalvonta ei ole huomannut tai ongelmaa ei ole laadunvalvonnassa vielä ollut havaittavissa, niin silloin jälleenmyyjän pitäisi (siis pitäisi) reklamoida siitä eikä päästää tuotetta kuluttajalle asti. Loppukädessä sitten ostaja reklamoi. Tällaisia laatuongelmia voivat olla esim. kuljetuksessa aiheutunut vaurio tai vahinko. Tai pitkä varastointiaika kuivassa (esim. kuivunut, jopa haljennut otelauta tai akkarin kansi).
 
Ostaisiko joku 2200€ Mesan nupin uutena, jos siinä olisi tolexissa vekki tai päätemuuntaja sökö? Miksi kukaan ostaisi siis huonosti soivan tai kolhitun Gibsonin?
 
Ongelmana nykymaailmassa on se, että laitteet ovat paketeissaan eikä niitä kukaan testaa tai tsekkaa. Yritykset toimittavat vaan paketteja asiakkaille, jotka ostavat tuhansien laitteita "sokkona", testaamatta ja kokeilematta. Ja kun tuote ei sitten jostain syystä miellytäkään ostajaa, niin se on paska. Ihan hanurista. Joku toinen on parempi. Ehkäpä vielä halvempikin. Se paska oli jokatapauksessa ylihintainen!
 
Tästä syystä valmistajien pitäisikin olla erityisen huolellinen laadunvalvonnan suhteen. Amerikka on tässä suhteessa ehkä hieman "takapajula", koska siellä kivijalkamyymälöillä on Eurooppaa suurempi rooli, edelleen. Tosin, sielläkin on havahduttu tähän asiaan ja mm. Sweetwater toimii juuri kuten me eurooppalaiset asiakkaat haluamme jälleenmyyjän toimivan. Heillä on toimiva takuu, huolto, tsekkaus jne. omasta takaa. Ts. Sweetwater toimii viimeisenä laadunvalvojana Gibsonien, Fenderien, Mesa Boogieiden yms. kohdalla ennenkö tuote päätyy asiakkaalle.
 
Perinteiset "laatikkokauppiaat" kuten vaikkapa GC ovat olleet helisemässä. Covid-touhut vielä kiihdyttivät tätä ilmiötä. Niin meillä kuin maailmalla.
 
Osalla valmistajista jotka haluaa huolehtia,myös muut kuin kitarat,on olemassa raportointijärjestelmä esim.kvartaalipohjalta takuuvaihdoista ja vioista.Samoin voi myös laadusta reklamoid.Valitettavasti
vain osa näistä menee piilevämä loppukäyttäjälle..Tällöin homma pitäisi hoitua takuuvaihtona ja valmistajan hyvityksenä maahantuojalle raportoinnin kautta
Valitettavadti se kuitenkin kirpaisee sitä loppukäyttäjää joka sen tuotteen joutuu kokeilun kautta
kierrättämään.Kuten totesin jokin osa tuotannosta pitää hyväksyä tuohon kategoriaan,kunhan se painetaan minimiin.Ja asiat hoidetaan kunnialla loppukäyttäjälle.

Krice: Ei tässä mitään tieteellistä näyttöä tai tilastoja ole kenelläkään, mutta foorumit ja sosiaalinen media on täynnä kertomuksia niin pitäähän siinä olla vähintäänkin puolet totta. Jopa monet artistit on jättäneet Gibsonin tuskastuneena siihen mitä siinä firmassa tapahtuu ja siirtyneet muihin kitaroihin. Jos sama olisi normaalia toimintaa muillakin niin se ei varmaan jäisi pimentoon, eikä ole jäänytkään.
 
Mutta ku some sanoi on kyllä niin hatara mielipiteen pohja. Jospa suuri osa porukasta on kuin Krice, eli toistaa lukemaansa? Eli pahimmassa tapauksessa yhden 700e Gibson LP:n töröttävä nauhanpää kertaantuu tuhansiksi tarinoiksi ja ehkä tarina vielä muuttuu matkalla rikkinäisen puhelimen tavoin? Päädyssä se onkin jo 5 tonnin Custom Shop.
 
Jäsen Kenkuru tossa ylempänä pohti että onko sulla itsellä henkilökohtaisia kokemuksia Gibsoneista. En tarkoita tonnin lespoja, kuten en tarkoita Mesekeskusteluissa mitään A-sarjalaisia.
 
ja mitä itse nähnyt 25 vuoden kitarakokemuksella muita soittajia, niin voi sanoa karkeasti että 9/10 ei ole ikinä edes nähnytkään kallista soitinta. 9/10 ei omista edes casea kitaroilleen koska ne ovat kalliimpia kuin itse soittimet.

samiko: Mutta ku some sanoi on kyllä niin hatara mielipiteen pohja.
 
Useimmat asiat mitä foorumeilla kerrotaan on mielipiteitä. En usko, että kukaan on tehnyt tieteellistä tutkimusta Gibsonin laatuongelmista, mutta kun niistä puhutaan paljon niin onko ne sinun mielestäsi siis täysin aiheettomia ja mitään laatuongelmia ei ole? Vai olisiko kyseessä sinun mielipiteesi tästä asiasta? Sitä kannattaa pohtia ajan kanssa.

Krice: Useimmat asiat mitä foorumeilla kerrotaan on mielipiteitä. En usko, että kukaan on tehnyt tieteellistä tutkimusta Gibsonin laatuongelmista, mutta kun niistä puhutaan paljon niin onko ne sinun mielestäsi siis täysin aiheettomia ja mitään laatuongelmia ei ole? Vai olisiko kyseessä sinun mielipiteesi tästä asiasta? Sitä kannattaa pohtia ajan kanssa.
 
Mielipide on hyvä silloin kun sillä on jokin oma kokemus taustalla. Toisten mielipiteiden toistaminen ei ole muuta kuin sanahelinää...
 
Mulla on itselläni ollut omistuksessa 6 Gibsonin LP mallia (4kpl 6-kielinen Standard, 1kpl 7-kielinen Standard ja 1kpl Smartwood "Studio?"). Niissä vain tuo Smartwood LP sisälsi huonon nauhatyön, muutoin hyvä. Yhdessä Standardissa oli heikosti leikattu otelautabindaus kahden nauhan päässä.
 
Nyt noista on telineessä 2kpl 6-kielistä ja 1kpl 7-kielistä Standardia ja ne ovat viimeistelyltään ja laadultaan mun parhaimmistoa, täysin samalla viivalla Custom Amfisoundien kanssa. Tältä pohjalta Gibsonin laatu on erittäin hyvä :-)

TTV: Tältä pohjalta Gibsonin laatu on erittäin hyvä :-)
 
Gibson-fanipoikuus vaatii ilmeisesti kovaa päätä, kun oma mielipide on ainoa totuus ja muiden mielipiteet ei ole tärkeitä. Jos netissä lukee jotakin negatiivista Gibsonista niin se ei ole totta, vaan pelkkä mielipide.

Krice: Gibson-fanipoikuus vaatii ilmeisesti kovaa päätä, kun oma mielipide on ainoa totuus ja muiden mielipiteet ei ole tärkeitä. Jos netissä lukee jotakin negatiivista Gibsonista niin se ei ole totta, vaan pelkkä mielipide.
 
Enhän minä niin sanonut, vaan kerroin mitä mun kitarahyllystä oikeasti löytyy. Olisko oikeampi haukkua noita hyviä kitaroita huonoiksi, kun sellaista foorumeillakin kirjoitellaan? Netissä lukee kaikkea paskaa, uskokoon ken tahtoo. Silloin kun siihen kirjoitukseen liittyy jotain faktaa, niin sillä on myös enemmän painoarvoa. Nettikirjoituksen toistamiseen ja toitottamiseen (mikä näyttää olevan se sun kovin argumentointi) liittyy lähinnä typeryys...
 
Fanipoikuuden menetin jo teininä, nyt nautiskelen omilla aikaansaannoksillani kustantamista laadukkaista kitarakamoista, enkä hekumoi toisten mielipiteillä :-)
 
EDIT: kirjanpidon mukaan mulla on ollut 74 kitaraa omistuksessa, joten siihen suhteutettuna nykyiset 3 Gibsonia eivät ole vielä isoin osuus, eikä niitä siten ole pakko kehua :-)

TTV: Mielipide on hyvä silloin kun sillä on jokin oma kokemus taustalla. Toisten mielipiteiden toistaminen ei ole muuta kuin sanahelinää...
 
Kyllähän se oma kokemus antaa jotain kompetenssia arvioida subjektiivisesti esim. juuri noita laatu- ym. ominaisuuksia. Sen sijaan sitä peräänkuulutettua "kovaa päätä" vaatii se, että ilman juuri minkäänmoisia omakohtaisia kokemuksia käy toistuvasti öyhöttämässä milloin minkin nettikirjoituksen pohjalta, kuinka ala-arvoista, ylihintaista!! tai milloin mitäkin laadunvalvontapuutetta omaavaa Gibsonia sitä (tyhmät) soittajat kulloinkin hankkivat.
Aika harvoin näkee henkilöiden, joilla ihan oikeasti sattuu nyt syystä tai toisesta olemaan joku/joitakin Gibsoneita, muita muunmerkkisiä soittimia yhtä tunteikkaasti ja uutterasti dissaavan. Mikähän siinä mahtaa olla?
Ja jos koittaa jotain puolustuspuhetta sitten pitää, se on vaan "fanipoikahommia" ja "ulinaa".
 
Yhdessä Standardissa oli heikosti leikattu otelautabindaus kahden nauhan päässä.
 
Sepä vaikuttaakin soitettavuuteen paljon enemmän kuin väärässä paikassa oleva talla. Mutta toki, "niin kalliissa soittimessa" pitää olla kaikki kohdillaan! Jos jossain muun merkkisessä yhtä kalliissa on jotain vastaavaa kosmeettista vikaa, sehän on vaan "käsityön leima".
 
Nyt noista on telineessä 2kpl 6-kielistä ja 1kpl 7-kielistä Standardia ja ne ovat viimeistelyltään ja laadultaan mun parhaimmistoa, täysin samalla viivalla Custom Amfisoundien kanssa. Tältä pohjalta Gibsonin laatu on erittäin hyvä :-)
 
Aikoinaan tuli noita Gibsoneita katseltua enemmänkin, ja onhan noita vielä itselläkin. Samoin kuin tuossa omassa soittoporukassa niitä on ollut ihan kovassa keikkakäytössä kymmeniä vuosia. Kulumaa (ja osumaa) on tullut mutta edelleen ovat koossa pysyneet. Kitaristi-Peten -76 SG Standardissakaan ei ole mittää vikkaa. ;)
 
En oo seurannut vuosiin tilannetta, että onkohan muilla merkeillä uusien kitaroitten mukana se "uloslähtötodistus" eli tarkastuslista laukussa.
Tietty tänä päivänä tuolla soitinmyyntipuolella on monessa kohdassa "karsittu kuluja" eikä esim. soitinkauppojen palveluksessa ole tuota "pre-sales check" -mahdollisuutta, ellei sitten joku kaupan setä ole innokas tuota tekemään, joutoaikanaan. Kitarat (muutkin kuin Gibsonit) voivat olla vähän hintsummissa säädöissä sitten, pitkien kuljetusten ja varastoinnin jäljiltä.
 
...ja taas tuli sitten "ulistua"..

TTV: ..Fanipoikuuden menetin jo teininä, nyt nautiskelen omilla aikaansaannoksillani kustantamista laadukkaista kitarakamoista, enkä hekumoi toisten mielipiteillä :-)
 
Samoilla linjoilla. Ja hei, itsehän pidän kovin noista Japanin "kultakauden" (nykyään myös kylläkin hinnoiltaan..) aikaisista skeboista. (Ibanez, Vantage..)
 
EDIT: kirjanpidon mukaan mulla on ollut 74 kitaraa omistuksessa, joten siihen suhteutettuna nykyiset 3 Gibsonia eivät ole vielä isoin osuus, eikä niitä siten ole pakko kehua :-)
 
En nyt pysty eksaktisti varmistamaan, enkä viitsi noita vuosien takaisia kirjoituksiani käydä perkaamaan, mutta noin "HiRa"-menetelmällä (hihasta ravistamalla) muistelisin jossain määrin 40-50 eri merkin soitinta korjanneeni/fiksanneeni/muuten laitelleeni.