Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kontiak: Taiteilijan elämään kuuluva aistillisuus viettää elämää siihen suuntaan, että sisällä ja ulkona sattuu ja tapahtuu eikä elämä välttämättä muodostu laadultaan ja pituudeltaan samanlaiseksi kuin järkiarkea elävillä. Onko sellainen (taide) tarpeellista tai haluttuakaan, että taiteilija eläisi kuin töissä käyvä perheenisä.
 
Tämän katteettoman taiteilijaelämän romantisoinnin ja vastakkainasettelun "järkiarkeen" voisi kyllä jättää vähemmälle.

Henri Henri Olavi: On, koska sellaista taidetta tehdään myös koko ajan. ja hyvää sellaista.
 
Varmasti voi sanoa perheeksikin kahta vanhempaa ja heidän yhtä lastaan siitä huolimatta, että se ei ihan niin toimi. Tarkoitin, että elatukseen tarvittava business ja taide ovat ristiriidassa.
 
https://youtu.be/zkZ_reuOcLY?t=82

Kontiak: Tarkoitin, että elatukseen tarvittava business ja taide ovat ristiriidassa.
 
No eivät mitenkään ole.

Henri Henri Olavi: No eivät mitenkään ole.
 
Kyllä ovat, busineksen pitää kannattaa taloudellisesti, kun taas taiteessa sellaista vaatimusta ei ole.

Kontiak: Kyllä ovat, busineksen pitää kannattaa taloudellisesti, kun taas taiteessa sellaista vaatimusta ei ole.
 
Taiteen taustalla pyörivän koneiston työn pitää kannattaa taloudellisesti, mikä on mahdollista vain, jos taide kannattaa taloudellisesti.

Kontiak: Kyllä ovat, busineksen pitää kannattaa taloudellisesti, kun taas taiteessa sellaista vaatimusta ei ole.
 
Nehän on kummassakin just ne vaatimukset, joita itselleen ja tekemisilleen asettaa. Et taida tehdä taidetta ammatiksesi?

Kauhean hyvin ei kyllä aika ole kohdellut esimerkiksi noita Stockholm ridden yearsin deleted scenes-osiota. Aikanaan teini-ikäisenä katsoessa tuo vaikutti ihan siistiltä rellestämiseltä, nyt sitten samat pätkät näyttää aika surkealta rypemiseltä jossa joka ilta vedetään päätyyn asti kunnes lähtee taju. Melankoliseen taiteilijaneroeepokseen ja loputtomaan rock n roll partyyn verhottu alkoholismi oli vähän turhan vahvaa.
 
Aina voi jossitella että mitä olisi tullut jos siinä tuotannon laadun notkahduksen eli Blooddrunkin kohdilla olisi väännetty korkki kiinni. Mutta ei varmaan kannata.

Jep, samat ajatukset noista viinasekoiluista kun muutaman niistä katsoin YouTubesta. Ehkä ja toivottavasti aika alkaa olla kypsä sille, että tuollaisen näkeminen hienona alkaa karista erityisesti rock-maailmasta.
 
Jonkun +- 20-vuotiaan kohdalla sen jossain määrin ymmärtää ainakin aluksi kun maailma on yhtäkkiä auki, mutta kun se menee liian pitkälle, se alkaa olla huolestuttavaa ja sitten aika nopeasti se näyttäytyy lähinnä surullisena ja säälittävänä toimintana kun aikuiset miehet jäävät kiinni siihen ikuisten bileiden maailmaan, joka oikeasti on puhdasta alkoholismia. Ja pahinta on se, kun noiden ympärille verhotaan jokin myyttinen "todellisen rokkitähden" viitta. Olen törmännyt aika useinkin siihen, miten noita rapajuoppomuusikkoja pidetään jotenkin aidompina ja siten parempina kuin niitä, jotka vaikka satsaavat kiertueellakin terveellisiin elämäntapoihin ja oman soittokunnon maksimointiin.

ttpp44: Olen törmännyt aika useinkin siihen, miten noita rapajuoppomuusikkoja pidetään jotenkin aidompina ja siten parempina kuin niitä, jotka vaikka satsaavat kiertueellakin terveellisiin elämäntapoihin ja oman soittokunnon maksimointiin.
 
Onneksi tämä on pikkuhiljaa muuttumassa. Mun sukupolvi on vielä sitä läträäjäosastoa tai sitä ihailevaa porukkaa, mutta parikyt vuotta nuoremmat ja varsinkin nuoremmat sukupolvet, alkavat arvostaa itseään enemmän. Se on sitä sotatraumojen pikkuhiljaista liukenemista.

Traditional: Aina voi jossitella että mitä olisi tullut jos siinä tuotannon laadun notkahduksen eli Blooddrunkin kohdilla olisi väännetty korkki kiinni. Mutta ei varmaan kannata.
 
Kuinka paljon laatu notkahti sen takia, kun Laiho syöksyi noihin aikoihin pää edellä kiertuebussin sängystä ja mursi kätensä? Käsi ei parantunut ilmeisesti koskaan entiselleen ja vaikutti soittoon merkittävästi. Varmaan harmittanut aika tavalla ehkä jopa mielenterveysongelmia aiheuttaen, varsinkin jos alkoholilla ollut osuutta putoamiseen.

The Jack: Kuinka paljon laatu notkahti sen takia, kun Laiho syöksyi noihin aikoihin pää edellä kiertuebussin sängystä ja mursi kätensä? Käsi ei parantunut ilmeisesti koskaan entiselleen ja vaikutti soittoon merkittävästi. Varmaan harmittanut aika tavalla ehkä jopa mielenterveysongelmia aiheuttaen, varsinkin jos alkoholilla ollut osuutta putoamiseen.
 
Eikös siitä ollut kirjassa juttua, että joutui opettelemaan uuden soittoasennon tuon jälkeen ja soittamaan kipulääkkeiden voimalla. Sekään ei varmaan ole kovin hyvä terveyden kannalta, jos joutuu jatkuvasti vetämään vahvoja lääkkeitä.

-Spade-: Eikös siitä ollut kirjassa juttua, että joutui opettelemaan uuden soittoasennon tuon jälkeen ja soittamaan kipulääkkeiden voimalla. Sekään ei varmaan ole kovin hyvä terveyden kannalta, jos joutuu jatkuvasti vetämään vahvoja lääkkeitä.
 
"Toisinaan olkapäätä kyllä särkee edelleen ja olen krooninen kipupotilas lopun ikääni, mutta kivun lievitykseenhän on tiede kehittänyt hyvät lääkkeet."
Lainaus siis elämänkerrasta.

Fantasmic: Tämä on tullut huomattua ja tästä paljon puhuttuakin viimeisen vuoden aikana. Plussan arvoinen huomio.
Aika yllättävä vierailu Allulta Pyhimyksen biisillä mutta pakko myöntää että biisi on kyllä aika hyvä niinkuin soolokin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=3ckEE50-rpA
 
Alunperin biisin kuullessani olin fiiliksissä, että olis ton kompin vetäny ja.

Pakko avautua että kenenkään muun muusikon kuolema ei oo koskettanut mua tällä tavalla. Kuulin vieläpä asiasta omana syntymäpäivänäni.
 
En ollut kuunnellut Bodomin uusimpia kuin satunnaisesti, mutta aina tuli seurattua Laihon ja bändinsä meininkiä kuitenkin. Itselleni ne tärkeimmät levyt olivat kuitenkin kolme ensimmäistä. Yläasteella tuli kuunneltua välitunneilla aina punaista ja vihreää levyä Sonyn Discmanilla. Taisinpa joskus viedä koulun levyraatiinkin Deadnight Warriorin. Sitten muistan että ostin Hate Me-sinkun ja se ei ollutkaan mielestäni niin hyvä biisi, mutta sittemmin olen lämmennyt sillekin. Follow the Reaper oli sitten eka albumi jonka julkaisua tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. Kävin ostamassa sen sitten julkaisupäivänä Anttilasta, ja olihan sekin hyvä, vaikka tykkäsin ehkä Hatebreederistä kuitenkin piirun verran enemmän. Olin itsekin alkanut soittamaan kitaraa hieman aiemmin, ja Alexin innoittamana olisin halunnut ehdottomasti RR Jacksonin. Tähän en kuitenkaan koskaan saanut säästettyä tarpeeksi rahaa. Kävin katsomassa Alexin ja Roopen kitaraklinikan Oulun Musiikki-Kullaksella joskus 2000-luvun alussa ja siitä on jäänyt tosi siistejä muistoja. Oli eeppistä nähdä sitä tilutusta niin lähietäisyydeltä. Muistan että joku yleisöstä kysyi Allun mielipidettä John Petruccista. Vastaus oli että "kuuntelen mieluummin vaikka Twisted Sisteriä". Kun klinikka oli ohi ja Laiho & Latvala lähtivät, niin he kulkivat ohitseni ja heittivät mulle yläfemmat kun nostin käteni ylös. Aivan mahtava teinimuisto kerta kaikkiaan. Olin siis jotain 14-15 vuotias.
 
Seuraavien levyjen myötä kiinnostukseni bändiä kohtaan alkoi kuitenkin hiljalleen laskea. Pidin vain noiden ensimmäisten levyjen melodisemmasta tyylistä enemmän. Mutta sen voisin sanoa, että Relentless Reckless Forever on mielestäni paras noista Bodomin uudemmista levyistä.
 
Näin bändin kerran livenä, Ilosaarirockissa vuonna 2012, ja oli sen festarin paras esitys ihan ylivoimaisesti. Pelasti oikeastaan sen koko festarin.
 
Sanotaan vielä lopuksi, että oma lempibiisini Children of Bodomilta on Silent Night, Bodom Night. Se sisältää mielestäni kaikki olennaiset CoB-elementit tiiviissä paketissa.
 
Edelleen, 20 vuotta myöhemmin, olen sydämessäni tuo sama 14-vuotias tiluttajateini. Ei ole mitään siistimpää kuin heavy metal-musiikki ja sähkökitaran ja synan harmonia- ja unisonotilutukset.
 
Alexi Laiho oli itselleni paljon tärkeämpi influenssi kuin olin ehkä viime vuosina tajunnutkaan, ja hänen kuolemansa oli kyllä todella surullinen ja järkyttävä juttu. Tuntuu käsittämättömältä että hän oli niin nuori, ja että hän duunasi nuo minuun eniten vaikuttaneet biisinsä joskus vajaa parikymppisenä. Hänhän oli hädin tuskin minua vanhempi. Uskon että hänellä olisi ollut musiikillisesti vielä paljon annettavaa. Tuolla uusimmalla Hexed-levylläkin oli muutama ihan killeribiisi.
 
Pitää jossain vaiheessa ostaa itselleni viimein se RR-mallinen kitara ja tiluttaa.

Itselleni Downfall edustaa kaikkea sitä mitä pidän Bodomissa. Tunnelmallista mutta silti tiukkaa menoa, biisi hengittää äänimaisemaltaan, sanoitukset hyvät, ollaan itsevarmasti sitä mitä ollaan, tarttuvuutta ja koukkuja melodioissa.
 
Sitten taas In Your Face tiivistää kaiken sen puolen, jota en voi sietää. Turboahdettu äänimaisema, tekemällä tehty raskaus ja rankkuus (tää lienee sitä kun alettiin tekemään laskelmoidusti jenkkimarkkinoille), keskenkasvuinen fuckyoufuckingfuckidontgiveafuck-huuto jne jne. Itse asiassa tuo biisi ja video taisi olla se, joka mulla katkaisi Bodomin kuuntelun todella pitkäksi aikaa. Piti eilen kuunnella ja hyi saatana että on kauhea biisi. Siihen perään sitten vähän Mask of Sanityä niin johan alkoi taas hymyilyttämään.

Kaikki varmaan hoksasivat kattella telkusta Bodomin Yle live keikan kuun alussa, tallennettu heinäkuussa 2014.
Jos unohtui niin Yle Areenasta löytyy.

Jester44: Kaikki varmaan hoksasivat kattella telkusta Bodomin Yle live keikan kuun alussa, tallennettu heinäkuussa 2014.
Jos unohtui niin Yle Areenasta löytyy.
 
Jäi välistä. Täytyy käydä Areenasta katsomassa.

Täytyy tsiigata toi Areenassa oleva keikka, joskus varmaan nähnytkin sen kun tuli aikanaan töllöstä.
 
Niinkuin tossa mainittiinkin jo, niin Hexedilläkin on kovia ralleja, kantsii tsekata jos ei uudempaa Bodomia ole kuunnellut. Ehkä liiankin vähälle huomiolle on jäänyt tuoreempi tuotanto.

Eihän kenelläkään ole tietoa mistä näkisi vuoden 2003 Tuska keikan kokonaisuudessaan? Youtubessa on pätkä keikasta mutta puuttuu monta biisiä tuosta videosta.