Kitarat: kitarakamat ›

ibnz: Korrelaatio on korkeintaan epäsuora: jos minä alkaisin ekonomin tuntipalkalla tekemään kitaraa (hitaasti ja huonosti), mun pitäisi pyytää siitä tuhansia euroja. Lopputulos olisi taatusti kökkö ja arvo joitakin kymppejä ehkä (huumorista kannattaa joskus maksaa).
 
..............
 
Epäsuorahan se tietenkin on, mutta yhtäkaikki korrelaatio. Ehkäpä markkinat pitävät huolta siitä ettei ekonomit rakentele kitaroita, vaan hoitanevat sen rahaliikenteen :-D. Pointti tietenkin on, että Gibsonin ei kannata tehdä paskoja soittimia, koska ne on kalliita. Mutta sitten tullaankin monitahoisempaan kysymykseen kun aletaan ruotia, mitä se laatu sitten kitarassa oikeastaan tarkoittaa? eihän siitä nyt vaan ole olemassa minkäänlaista yksimielisyyttä, mutta onneksi meillä kaikilla on jonkin sortin lompakko jolla voimme äänestää sitä parasta kitaraa ja markkinat hoitaa loput. Ekonomien rakentamat kitarat katovat vähin äänin historiaan.
 
Se miksi tästä asiasta nousee aina poru, johtuu siitä että kun joku intoutuu haukkumaan Gibsoneita susipaskoiksi, niin hän ei voi perustella Gibsonin 130 vuotista olemassaoloa millään muulla kuin Gibsonin käyttäjien typeryydellä ja arvostelukyvyttömyydellä ja johdateltavuudella ja faniboymaisuudella. Niinpä satavarmasti joku pahoittaa mielensä joko se, jolla oli varaa vain Tokaihin tai se joka tulee tuomituksi toistaitoiseksi pelkän kulutusvalinnan perusteella.

Mesa tais jo kadota punaisesta langasta :D
 
Eikös tuolla ollut se Gibson -lanka tätä puljaamista varten...?

Guitarfreak: Mesa tais jo kadota punaisesta langasta :D
 
Eikös tuolla ollut se Gibson -lanka tätä puljaamista varten...?
 
Joo palataan takas ruotuun, eli keksimään Epi/Boogieläppiä :D
 
Höhö höhö

Laulava Kylätohtori: Mutta eivät ne kielet värähtele tyhjiössä. Tämäkin on jo monta kertaa käsitelty.
 
Vaikuttaa kitaran hintaan miten?

Parasta kalliissa kitarassa on se, että se pistää persaukiset ulisemaan.
 
Vaikuttaa kitaran hyvyyteen miten?
 
samiko: eli kun laittaa Gibsonin raudat ja kielet kiinni lekaharkkoon niin lekaharkko kuulostaa Gibsonilta?
 
Onko Gibsonissa jokin tietty soundi, jota muissa kitaroissa ei ole? Kasvaako jossain metsässä Gibsonin puita? Kuulostaako kaikki Gibsonin Les Paulit akustisesti samalta, vaikka erilaisia runkoratkaisuja on monia?
 
Katsele vaikka huviksesi Youtubea että miten nimimiehet kitaroitaan kaupassa valitsee. Se on aina sama, kokeillaan ekana kitaraa ilman sähköjä- miten soi akustisesti.
 
Katsele Youtubesta, miten sokkotesteissä menee Custom Shopit ja Squierit sekaisin. Hauskasti ne kultakorvat häviävät kuin pieru saharaan, kun täälläkin on joku noita sokkotestejä joskus järjestänyt.
 
VesQ1986: Ihme vänkäämistä, kai tässä haettiin, ainakin itse ymmärsin, että miksi se Gibsonin perusbulkki keppi mihin ei todella ole mitään satumetsän puita valittu eikä muitakaan taikoja tehty maksaa tuplat verrattuna muiden valmistajien vastaavaan
 
Juuri näin. Yritin kysellä mikä tekee bulkki Gibsonista sen Stahlvillen, kun osat siinä ei todellakaan ole mitään parasta laatua, ja videoiden perusteella puiden "valitsemiseen" käytetään n 3 sek. Usa Federeissä käytetään jopa 7 "tarkoin valitusta" palasta tehtyjä runkoja.
 
samiko: Eli siis nythän selvitettiin sitä "ylihintaa". Ihme tolppien siirtelyä.
 
Jäi vielä epäselväksi, miten palkkakustannukset parantavat kitaran akustista sointia?
 
Laulava Kylätohtori: Jännää, mikähän siinä Gibsonissa on, kun se aiheuttaa niin valtavasti ulinaa.
 
Ulinaahan aiheutti se, kun kysyin PERUSTELUJA mikä tekee bulkki Gibsonista sen Snap-Onin tai Stahlvillen, ja halvemmat ovat taas joulutinaa. No, eipä vielä siihen ole vastausta tullut, ulinaa sitäkin enemmän, mikä on kyllä surkuhupaisaa ja kertoo enemmänkin siitä, kuinka pyhä asia joillekin on. Kyse on kuitenkin vain yhdestä kitaramerkistä.

samiko: Joo palataan takas ruotuun, eli keksimään Epi/Boogieläppiä :D
 
Höhö höhö
 
Aijai... just sitä :D
 
Harley Boogie

Ai saatana, nyt tää ketju kääntyi jo semmoiseen asentoon että ei mua enää haittaakaan, että Mesa ja Gibson yhdistyi. Muistin, että Mesahan on vain kitaravahvistin ja niitähän riittää. Jos ei Mesa niitä myy, niin sitten myy joku muu. Sitähän voisi tarvittaessa vaikka teettää kopion tuosta markki nelosen leadkanavasta ja toisen vahvistimen joka olisi kopio vitosmarkin kakkoskanavasta ja kolmanneksi vahvistimeksi laittaisi vaikka Koch twintone 2 vahvistimen, niin ei ihminen muuta tarvitsisi....... eikä edes noita :-).
 
Ei maailmasta vahvistimet ja kitarat lopu ihan turha huoli :-D

Shredator: Tämä on kyllä...uskonnollista hurmosta paikkoin. Epäilemättä todella kalliit Gibsonit on hyviä (ainakin pääsääntöisesti) mutta kyllä tuohon hintaan pitäisi olla alemmillakin hintaluokilla ns. riittävä laatu, mikä on muilla valmistajilla. En ole siis LP standardia kalliimpaa kokeillut mutta niissäkin on ollut pieniä huolimattomuusvirheitä mitä on tullut vastaan. Nykyinen Gibsonini ei ole *kun* parin tonnin keppi, mutta siinäkin on sellasia räpelöjä mitä ei tule vastaan edes alle parin sadan kepeissä. Tämä on toki sitä 10 vuoden takaista vanhan omistajan aikaista tavaraa.
 
Parilla tonnillakin saa jo kyllä esim. Ibanezilta, Fenderiltä tai Jacksonilta priimatavaraa, joten on tuota Gibsonin hintapolitiikkaa vaikea ymmärtää.
 
Tämän viestin jälkeen on toki turha omaa Gibsonia täällä siten enää kaupitellakaan :D
 
Omissa useiden tuhansien reissue-LP:ssä (3 kpl) on kahdessa melko lailla aloittelijatason virheitä ihan työn jäljessä ja kolmannestakin on vaihdettu kaikki rautaosat parempiin (!) jo ennen omaa aikaani.
 
Kyllähän noista maksaa, koska tietää, että joku ostaa sen pois kalliilla myös. Hyviä kitaroita juum, ei ihmeellisiä.
 
Sanoisin, että jenkki-Jacksonilla on ollut todella synkkä jakso tuossa 2000-2010 ainakin, jona aikavälinä tuotetuista Soloisteista hylkään suorilta 1/2 systemaattisesti pieleen asennettujen tallojen vuoksi. Voi olla isompikin osuus. Ei se silloin 2008-2009 niin haitannut, kun SL2H maksoi $1699. Toivottavasti CNC-ohjelmat on fiksattu nyt, kun sama kitara maksaa $3500.
 
Tuntuu välillä, että siellä ratsastellaan vähän menneillä saavutuksilla, köh.

ibnz:
Sanoisin, että jenkki-Jacksonilla on ollut todella synkkä jakso tuossa 2000-2010 ainakin, jona aikavälinä tuotetuista Soloisteista hylkään suorilta 1/2 systemaattisesti pieleen asennettujen tallojen vuoksi. Voi olla isompikin osuus. Ei se silloin 2008-2009 niin haitannut, kun SL2H maksoi $1699. Toivottavasti CNC-ohjelmat on fiksattu nyt, kun sama kitara maksaa $3500.
 
Tuntuu välillä, että siellä ratsastellaan vähän menneillä saavutuksilla, köh.
 
Ok, no oma on vuodelta 2005 enkä kyllä keksi mitään pahaa sanottavaa. Hyvin irtoaa tilutus.

Shredator: Ok, no oma on vuodelta 2005 enkä kyllä keksi mitään pahaa sanottavaa. Hyvin irtoaa tilutus.
 
Sehän on hyvä. Vaikka se Jackson/Charvel meni, oliko 2002, Fenderille. Mutta mitäpä siitä. Onhan noita brändikauppoja tehty. :)
 
Keskustelun taso näyttää vuodesta vuoteen Gibsonin merkin ja tuotteiden osalta pysyvän suht. vakiona. Jos koittaa jotain näkökantaa nähin "Gibson-aiheisiin" suhteellisen asiallisesti ja jonkinmoisella aiheeseen liittyvällä, vaikkakin melko ohuella kokemuksella tuoda, se on sitten joidenkin keskustelijoiden mielestä "ulinaa".

Shredator: Tämä on kyllä...uskonnollista hurmosta paikkoin. Epäilemättä todella kalliit Gibsonit on hyviä (ainakin pääsääntöisesti) mutta kyllä tuohon hintaan pitäisi olla alemmillakin hintaluokilla ns. riittävä laatu, mikä on muilla valmistajilla. En ole siis LP standardia kalliimpaa kokeillut mutta niissäkin on ollut pieniä huolimattomuusvirheitä mitä on tullut vastaan.
 
Tämä on minullekin se syy, miksi Gibsonia ei löydy talosta. Viimeksi 2017 olin shoppailemassa "viimeisen päälle Les Paulia" ja kävin kokeilemassa useamman 2016-2017 Gibson LP:t mitä nyt sattui paikallisista löytymään. Yhtäkään en olisi ostanut sillä hintalapulla. Oli toimimatonta elektroniikkaa, kanittavaa satulaa, pintaviimeistelyvirheitä, huonoa nauhatyötä, viilan naarmuja otelaudassa ja reunalistoissa...ei mielestäni parin tonnin skebaa pitäisi saman tien pistää kitarateknikon käsittelyyn virheiden korjaamiseksi. Vaikka pitäisi niin olla Plekilla hoidettua nauhatyötä, niin en kyllä nähnyt siitä jälkeäkään noissa.
 
Taloon tuli torilta Heatley Tradition, joka on sitten Gibson Custom Shop -tasoa tai vielä ylöspäin ja eipä ole sen jälkeen tarvinnut muuta miettiä.
 
Gibsonin puolustukseksi olen Ranskassa ja Japanissa törmännyt moneen tosi hienoon Gibsoniin, en vaan silloin ollut sen tyyppistä skebaa ostamassa. Salaliittoteoriani on edelleen, että Suomeen tuodaan paskempia yksilöitä. Tai sitten joku ostaa ne paremmat kaupasta pois ennen kuin mä pääsen paikalle.

Shredator: Niin, onhan tässä kyseessä toinen maailman suurimmista ja tunnetuimmista vahvistinvalmistajista :)
 
Lukujen perusteella, jos Mesa oli 2. suurin vahvistinvalmistaja, niin kovin isosta bisneksestä ei voi puhua. :)

McNulty: Ykskaks se Gibsonin hintalappu onkin ihan perusteltu juttu.
 
Hintalappu ei sinällään aiheuta ihmettelyä (tosin monet Gibsonin kitarat on selkeästi ylihintaisia), vaan laadunvalvonta. Onnistuu se Fenderiltäkin aika hyvin, ainakaan ei ole ollut kovin paljon juttua siitä, eli edes firman koko ei ole "peruste" huonolle laadunvalvonnalle. Itse asiassa mikään ei ole hyvä peruste sille, koska laadunvalvonta voidaan aina järjestää niin, että se toimii edes normaalitasolla eli aina pääse läpi jotakin virheitä, mutta harvemmin.

Funkånaut: Lukujen perusteella, jos Mesa oli 2. suurin vahvistinvalmistaja, niin kovin isosta bisneksestä ei voi puhua. :)
 
Kiinnostaisi nämä luvut mistä päätellään Mesan olevan toiseksi suurin vahvistinvalmistaja. Ainakaan viime vuosien myydyimpien listoilla ei ole yhtään Mesa Boogien vahvaria. Ymmärrän sen toki hinnan takia, mutta tuleeko niistä vähistä myyntimääristä sitten niin paljon liikevaihtoa tai voittoa että jollain toisella kriteerillä Mesa olisi 2. suurin. Äkkiseltään sanoisin ainakin Marshallin, Fenderin, Peaveyn ja Orangen olevan isompia valmistajia.

Krice: Hintalappu ei sinällään aiheuta ihmettelyä (tosin monet Gibsonin kitarat on selkeästi ylihintaisia), vaan laadunvalvonta. Onnistuu se Fenderiltäkin aika hyvin, ainakaan ei ole ollut kovin paljon juttua siitä, eli edes firman koko ei ole "peruste" huonolle laadunvalvonnalle. Itse asiassa mikään ei ole hyvä peruste sille, koska laadunvalvonta voidaan aina järjestää niin, että se toimii edes normaalitasolla eli aina pääse läpi jotakin virheitä, mutta harvemmin.
 
Niin, mutta millaisella prosentilla Gibson sitten on tuon laadunvalvonnan laiminlyönyt? Aika nopeasti nettikirjoittelusta saa sen kuvan, että "ne on kaikki paskaa". Näinhän asia ei kuitenkaan ole.
 
Gibson myy vuodessa n. 170000 kitaraa n. 80 maassa. Lähteenä käytin tätä:
https://www.rollingstone.com/pro/ne … hy-do-we-think-theyre-dying-630446/
 
Tuo tarkoittaa siis yli 10000 soitinta kuukaudessa, myös tuotannollisesti. Mukana on varmasti niitä huonosti viimeisteltyjä soittimia, valitettavasti. Mutta montako hyvää soitinta? Millaisella prosentilla Gibson onnistuu tai epäonnistuu laadunvalvonnassa?
 
Mä en osaa sanoa. Mulla on itselläni tällä hetkellä vain kolme G-pajan tuotetta, ja omistanut olen niiden lisäksi ehkä 5-6 muuta G-pajan soitinta. Testannut olen kymmeniä. En edes prosenttia G:n YHDEN kuukauden tuotannosta. Ei mulla ainakaan riitä kompetenssi kertomaan internetin ihmeellisessä maailmassa, kuinka Gibsonin laadunvalvonta toimii tai on toimimatta.
 
Onko sinulla parempaa tietoa? Jos on, niin mielelläni kuulisin.

Näinhän siinä juurikin kävi: Ostin elämäni ensimmäisen Mesa-vahvistimen, Triple Crownin ja siitä tuli heti mahtava kaveri 80-luvun lopun Gibson LP Standardille. Ehkäpä juuri se kadoksissa ollut bestis oli nyt löytynyt. SG:n kanssa ystävystyi tämä myös välittömästi ja täysin luontevasti. Telen kanssa tutustuvat selvästi hitaammin ja pikkuhiljaa, ovat jo kyllä edenneet melko pitkälle.
 
Tarkoitettiinhan otsikossa tällaista?

fox: No, menee se tuolla suuren maailmankin foorumeilla. Toisaalta ihmetyttää miksi sitten niitä "ylivertaisen laadukkaita" edes verrataan noinkin onnettomiin. Luulis että ne pärjäilee ihan omilla meriiteillään..
Varmaan seuraavaksi joku kirjoittaa, että siellä itäisillä mailla tuodaan vaanha sensei pumpulilla vuoratussa pärekopassaan valvomaan kun kisällit tekee yksin kappalein, hitaasti ja kunnioituksella, jotain (tuollassta huomattavan huonolaatuisemmasta kitarasta ) olevaa näköispainosta. Minä en kirjoita.. ;) Hih.
 
Jos viitsii perehtya hiukan Japanilaiseen puunkasittelytaitoon vaikka ihan puiden liittamiseen toisiinsa, ei tarvita mitaan Senseita valvomaan tuollaista minka mika tahansa Japanilainen puuseppa tekee hetkessa vaikka taysin Sakesta sekaisin.
 
Niita ei vain kiinnosta.

McNulty: Mutta montako hyvää soitinta? Millaisella prosentilla Gibson onnistuu tai epäonnistuu laadunvalvonnassa?
 
Voit yleistää tällaisen argumentoinnin mihin tahansa tavaroihin, joten missään kitaroissa ei tuon perusteella ole laadunvalvontaongelmia. Toki tuo on positiivinen tapa nähdä maailma, mutta...

Eipä ole mitään huomauttamista tai valittamista Gibson Les Paul Juniorin laadussa - laaduntarkkailu toiminut ja toimii Gibsonilla - joka juuri saapui, tulevat Mesatkin varmasti laadullisesti kelpo tavaraa.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/168592.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4875.jpg

Krice: Voit yleistää tällaisen argumentoinnin mihin tahansa tavaroihin, joten missään kitaroissa ei tuon perusteella ole laadunvalvontaongelmia.
 
Enhän mä näin sanonut. Mua vaan kiinnostaa mikä on se todellinen prosentuaalinen osuus valmistusmäärästä, joista reklamoidaan ja jotka pääsevät laatuseulasta läpi. Vaikutti siltä että sinulla oli siitä enemmänkin tietoa.
 
Tottakai valmistaja pyrkii 100% onnistumiseen, mutta jos se onkin 98% tai 96% niin petrattavaa on. Laatuongelmia siis varmasti on, mutta missä suhteessa?