Kitarat: kitarakamat ›

McNulty: Brändihuijaus... mikä se on?
Ai että ostamalla MesaBoogien et saakaan MesaBoogieta vaan päädyt huijatuksi? Miten tämä toimii?
 
Ja pakko kyllä kysyä, että miksi olet aikoinaan ostanut huonoja soittimia?
Ensimmäisen kerran vielä ymmärrän, sen voi laittaa kokemattomuuden tai kokeilunhalun piikkiin. Mutta että kolme kertaa vielä sen jälkeen? :D
 
No, gibsonilla nyt vaan on aika paskoja soittimia. Mitäs tuota sen enempää spekuloimaan, kyllä mä luulin ostaneeni ihan hyviä soittimia mutta on niitä parempia olemassa.
 
Brändihuijaus on sitä että mielikuvamarkkinoinnilla myydään ihmisille ylihintaista romua vaikka kilpailijoilla on tarjolla huomattavasti parempia tuotteita edullisemmin.
 
E. ja kuka täysjärkinen jaksaa seistä tällaisten uhkailijoiden joukoissa anyhow?

Lego: No, gibsonilla nyt vaan on aika paskoja soittimia. Mitäs tuota sen enempää spekuloimaan, kyllä mä luulin ostaneeni ihan hyviä soittimia mutta on niitä parempia olemassa.
 
Brändihuijaus on sitä että mielikuvamarkkinoinnilla myydään ihmisille ylihintaista romua vaikka kilpailijoilla on tarjolla huomattavasti parempia tuotteita edullisemmin.
 
E. ja kuka täysjärkinen jaksaa seistä tällaisten uhkailijoiden joukoissa anyhow?
 
Ei se ole mikään brändihuijaus, vaan normaalia markkinataloutta. Kaikessa maksetaan brändeistä ja sehän koko brändin tarkoitus on. Koulukirjat käteen, niin ei tule seliteltyä ihan höpöhöpöjä brändihuijauksista.

Lego: No, gibsonilla nyt vaan on aika paskoja soittimia.
 
Tästä onneksi meillä ja maailmalla on helppo olla eri mieltä. Itselleni on tullut vastaan huonoja, ihan ok, hyviä ja todella hyviä, jopa loistavia soittimia. Vaikea lähteä yleistämään firmaa, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1902 lähtien. Matkalle mahtuu paljon sutta ja sekundaa, mutta myös niitä positiivisia kokemuksia.
 
Mitäs tuota sen enempää spekuloimaan, kyllä mä luulin ostaneeni ihan hyviä soittimia mutta on niitä parempia olemassa.
 
Varmasti. Paremmuus sen sijaan on melko hankala määritellä mitenkään yleispätevästi sanomalla jotain merkkiä paremmaksi kuin toinen, varsinkin kun asiaa ei perustella millään tavalla. Paremmin soiva, paremmin käteen ja syliin istuva, paremmin käyttöä ja kulutusta kestävä. Mulle Gibsoneissa hyvää on ollut luotettavuus (esim. mun '92 LP Standard toimittaa edelleen kuten pitääkin), tatsi ja tuntuma, sointi ja soitettavuus. Jollekin toiselle esim. Les Paulin paino tai asento sylissä on epämiellyttävä, joten parempia soittimia siltä(kin) osin todellakin on.
 
Brändihuijaus on sitä että mielikuvamarkkinoinnilla myydään ihmisille ylihintaista romua vaikka kilpailijoilla on tarjolla huomattavasti parempia tuotteita edullisemmin.
 
Jotta tiedämme mikä on ylihintaista ja mikä ei, niin meillä pitäisi olla melko kattavat katelaskelmat auki. Gibsonit eivät ole halvimmasta päästä, mutta esim. ~4200€ Les Paul R7 VOS on mielestäni aika normaali hintataso käsityönä tehdystä soittimesta, johon on valittu soitinpuut, sen on tehnyt joku länsimaalaista palkkaa nauttiva henkilö ja siitä jää vielä kulujen ja kustannuksien jälkeen yritykselle jotain kassaankin.
 
E. ja kuka täysjärkinen jaksaa seistä tällaisten uhkailijoiden joukoissa anyhow?
 
No, nythän me taidettiinkin löytää se todellinen syy miksi G on huono. Juu, en minäkään siitä Agnesin "Play Authentic" videosta diggaillut. Mutta mä ymmärrän myös että IPR:t ovat asioita joista käydään maailmalla (ja meilläkin) oikeasti kovaa vääntöä. Samalla tavalla kuin pedaali- ja vahvistinvalmistajat suojelevat omia designejaan, myös Muumi puolustaa logoaan ja hahmojaan. Gibson toimii tässä ihan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu bisnes. Onko se sitten suuri ja paha... emmä tiiä. Onko?
 
Gibson Guitar Owners -ryhmässä tulee vastaan päivittäin USEITA feikki-Gibsoneja. Näitä Chibson-tuotteita on aivan järkyttävä määrä maailmalla. Niitä kaupitellaan aitoina ja se jos joku tekee hallaa Gibsonin brändille ja tuotteille. Piraattituotteita, tuoteväärennöksiä, tuotteita jotka rikkovat toisen yrityksen IP-omaisuutta jne. ovat kaikki paheksuttavia asioita. Täytyy aina muistaa, että oli kyseessä sitten Gibson, Fender, ESP, Ibanez tai ihan mikä tahansa muu soitinvalmistaja, kyse on bisneksestä. Todella julmasta sellaisesta.

McNulty:
Ja pakko kyllä kysyä, että miksi olet aikoinaan ostanut huonoja soittimia?
Ensimmäisen kerran vielä ymmärrän, sen voi laittaa kokemattomuuden tai kokeilunhalun piikkiin. Mutta että kolme kertaa vielä sen jälkeen? :D
 
Jos siinä onkin ollut "joku muu syy" että ei oo ollut ns. mieleinen? Ja kun nuo joka-ainoo on olleet vielä Customeita, yleensä noi mallisarjan yläpään skebat on aika "pomminvarmoja" tsekkausten ja muunkin suhteen tuolla tehtaan päässä. Mutta tosiaan, kyllähän sitä ehkä yhdestä uskois? Kun eivät tosiaan koskaan oo olleet ns. "hinnat alkaen" malleja.
Paria Studio Litee olen laitellut, ihan nekin kitarasta kävi. Ei varmaan samanlaisia kuin tuo edellä mainittu. Toinen toki oli ottanu vähän "keikkaosumaa" eli oli ollu "kovassa käytössä", siinä takakannen bellycutissa oli jostain rottaniittivyöstä tms. tullu aika jurmut. ;) Mutta sehän nyt ei oo valmistajasta kiinni se.
Kettu-juniorin (no, aikuinen ja perheellinen, mutta kumminkin jr. ) 90-luvun puolvälin Studio (ei Lite) taas on jonkin verran kehuja saanut oikein soittomiehiltä keikoilla (ja studioissa) kun ovat sitä testailleet.
 
Tällasta tuli mieleen.

Tästä päästäänkin aasinsiltana tapaukseen Mesa/Boogie.
 
Randall Smith alkaa olla melko iäkäs. Hänen yrityksensä edustaa marginaalista kaistaletta musiikkilaitteiden valmistuksessa. Hän valmistaa putkivahvistimia kitara- ja vahvistinkäyttöön. Merkki on saavuttanut tietyn tason vuosikymmenten aikana.
 
Randall on ehkä joutunut toteamaan, että markkinoilla on ylitarjontaa laadukkaista putkivahvistimista. On Fryetteä, Friedmania, Victorya, Revviä, Two-Rockia, Morgania, Tone-Kingiä, Hamsteadia, Fargenia, Bogneria, Brunettia jne.
 
Mesa kamppailee nykypäivänä huomattavasti isompaa valmistajamäärää vastaan kuin ehkäpä 80- ja 90-luvuilla. Valmistusmäärät ovat suhteessa pieniä ja kassassa näkyy heti kun ne muutamatkin kaupat lipuvat vaikka Friedmanille. Moni paja joutuu laittamaan työntekijöitä pihalle, supistamaan tuotantolinjaa, ehkäpä jopa myymään patentteja tai tuotemerkkejä sille joka parhaiten tarjoaa.
 
Ehkä Randall Smith on HALUNNUT myydä Mesan ja kartoittanut sille ostajia Amerikasta, haluten pitää lempilapsensa amerikkalaisena tuotteena. Kiina-touhuista on valitettavasti huonojakin kokemuksia periamerikkalaisilla merkeillä. Ehkä Friedmanilla ei ollut kiinnostusta tai rahaa Randallin patentteja ja suunnitelmia kohtaan. Kuka muu Mesan voisi siis ostaa? Fenderillä on EVH-linjasto ja omat vahvistimet. Kenellä muulla olisi varaa ostaa Mesa -tuotemerkki ja patentit? Entäpä kenellä olisi valmiudet valmistaa ja panostaa esim. tuotantoon, markkinointiin jne.?
 
Yllättävän vähissä on sellaiset aidot ja todelliset vaihtoehdot, kun oikein mietitään ja harkitaan. Loppupeleissä tämä Mesan kauppa Gibsonille saattoi olla ainoa tapa pitää Mesa edelleen amerikkalaisena.

McNulty: Tästä onneksi meillä ja maailmalla on helppo olla eri mieltä. Itselleni on tullut vastaan huonoja, ihan ok, hyviä ja todella hyviä, jopa loistavia soittimia. Vaikea lähteä yleistämään firmaa, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1902 lähtien. Matkalle mahtuu paljon sutta ja sekundaa, mutta myös niitä positiivisia kokemuksia.
 

 
Varmasti. Paremmuus sen sijaan on melko hankala määritellä mitenkään yleispätevästi sanomalla jotain merkkiä paremmaksi kuin toinen, varsinkin kun asiaa ei perustella millään tavalla. Paremmin soiva, paremmin käteen ja syliin istuva, paremmin käyttöä ja kulutusta kestävä. Mulle Gibsoneissa hyvää on ollut luotettavuus (esim. mun '92 LP Standard toimittaa edelleen kuten pitääkin), tatsi ja tuntuma, sointi ja soitettavuus. Jollekin toiselle esim. Les Paulin paino tai asento sylissä on epämiellyttävä, joten parempia soittimia siltä(kin) osin todellakin on.
 

 
Jotta tiedämme mikä on ylihintaista ja mikä ei, niin meillä pitäisi olla melko kattavat katelaskelmat auki. Gibsonit eivät ole halvimmasta päästä, mutta esim. ~4200€ Les Paul R7 VOS on mielestäni aika normaali hintataso käsityönä tehdystä soittimesta, johon on valittu soitinpuut, sen on tehnyt joku länsimaalaista palkkaa nauttiva henkilö ja siitä jää vielä kulujen ja kustannuksien jälkeen yritykselle jotain kassaankin.
 

 
No, nythän me taidettiinkin löytää se todellinen syy miksi G on huono. Juu, en minäkään siitä Agnesin "Play Authentic" videosta diggaillut. Mutta mä ymmärrän myös että IPR:t ovat asioita joista käydään maailmalla (ja meilläkin) oikeasti kovaa vääntöä. Samalla tavalla kuin pedaali- ja vahvistinvalmistajat suojelevat omia designejaan, myös Muumi puolustaa logoaan ja hahmojaan. Gibson toimii tässä ihan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu bisnes. Onko se sitten suuri ja paha... emmä tiiä. Onko?
 
Gibson Guitar Owners -ryhmässä tulee vastaan päivittäin USEITA feikki-Gibsoneja. Näitä Chibson-tuotteita on aivan järkyttävä määrä maailmalla. Niitä kaupitellaan aitoina ja se jos joku tekee hallaa Gibsonin brändille ja tuotteille. Piraattituotteita, tuoteväärennöksiä, tuotteita jotka rikkovat toisen yrityksen IP-omaisuutta jne. ovat kaikki paheksuttavia asioita. Täytyy aina muistaa, että oli kyseessä sitten Gibson, Fender, ESP, Ibanez tai ihan mikä tahansa muu soitinvalmistaja, kyse on bisneksestä. Todella julmasta sellaisesta.
 
Eläpä kehtaa, oikea syy on siinä että Gibson tekee paskoja soittimia huonoilla teknisillä ratkaisuilla koska lampaat määkii että volutea ei saa olla ja kaulan pitää katketa kun soitin kaatuu kerran lattialle.
 
Koska fukken authentic. No tää ei onneksi ole multa pois, ehkä niiltä jotka mielikuvien perusteella ostaa painostuksen alaisena sen gibbonsin koska semmonen pitää olla että voi olla niinq slässi :D

McNulty: Tästä päästäänkin aasinsiltana tapaukseen Mesa/Boogie.
 
Randall Smith alkaa olla melko iäkäs. Hänen yrityksensä edustaa marginaalista kaistaletta musiikkilaitteiden valmistuksessa. Hän valmistaa putkivahvistimia kitara- ja vahvistinkäyttöön. Merkki on saavuttanut tietyn tason vuosikymmenten aikana.
 
Randall on ehkä joutunut toteamaan, että markkinoilla on ylitarjontaa laadukkaista putkivahvistimista. On Fryetteä, Friedmania, Victorya, Revviä, Two-Rockia, Morgania, Tone-Kingiä, Hamsteadia, Fargenia, Bogneria, Brunettia jne.
 
Mesa kamppailee nykypäivänä huomattavasti isompaa valmistajamäärää vastaan kuin ehkäpä 80- ja 90-luvuilla. Valmistusmäärät ovat suhteessa pieniä ja kassassa näkyy heti kun ne muutamatkin kaupat lipuvat vaikka Friedmanille. Moni paja joutuu laittamaan työntekijöitä pihalle, supistamaan tuotantolinjaa, ehkäpä jopa myymään patentteja tai tuotemerkkejä sille joka parhaiten tarjoaa.
 
Ehkä Randall Smith on HALUNNUT myydä Mesan ja kartoittanut sille ostajia Amerikasta, haluten pitää lempilapsensa amerikkalaisena tuotteena. Kiina-touhuista on valitettavasti huonojakin kokemuksia periamerikkalaisilla merkeillä. Ehkä Friedmanilla ei ollut kiinnostusta tai rahaa Randallin patentteja ja suunnitelmia kohtaan. Kuka muu Mesan voisi siis ostaa? Fenderillä on EVH-linjasto ja omat vahvistimet. Kenellä muulla olisi varaa ostaa Mesa -tuotemerkki ja patentit? Entäpä kenellä olisi valmiudet valmistaa ja panostaa esim. tuotantoon, markkinointiin jne.?
 
Yllättävän vähissä on sellaiset aidot ja todelliset vaihtoehdot, kun oikein mietitään ja harkitaan. Loppupeleissä tämä Mesan kauppa Gibsonille saattoi olla ainoa tapa pitää Mesa edelleen amerikkalaisena.
 
Siinäpä sitä oli asiaa. Mukava lukea analyyttistakin juttua tässä.. ;)
Randallin ajatuksena takuulla oli, että se "elämäntyö" ja kaikki kehitys ja suunnittelu nyt ei ihan "maailmalle" saa mennä. Ja potentiaaliset ostajat tuolla musiikkilaitteitten saralla saattavat tosiaan olla harvassa. No, kyllähän noita tunnettuja (ja arvostettujakin) brändejä on itäisille maille myyty. Ostajalle merkitsee huomattavan paljon, jos saa tunnetun ja markkinoita jo vallanneen merkin hommattua.
Hiratake Shibyua (ESP) hommasi aikoinaan Schecter Guitar Researchin, noin esimerkkinä.
Vuosien mittaan on toki ollut ei-niin-onnistuneitakin tuotemerkkien ostoja, mm. Gibsonilla. Mutta, vaikka nyt kovasti moititaan Juszkiewickin aikaa, niin kyllähän hänen johtokuntansa sentään melko monta vuotta Gibsonia pyöritti.Vuodesta -86 asti.

fox: Kauan, kauan sitten ko. tuotemerkin soittimilla oli todella pieni ns. tehdaspalautusprosentti. Luotettavina työkaluina niitä silloin(kin) pidettiin. Ja toki, jos työkaluvertailuun mennään, niin onhan toki joku Snap-On, Stahlville, Facom tai Bahco moninverroin hinnakkaampi kuin jostain Honkkarista ostettu Burman poikien joulutinasta kyhäelemä lenkkiavain.
 
Ihan mielenkiinnosta, mikä osa tai osat tekevät Gibsonista sen "Snap-Onin" tai Stahlvillen", eikä sitä "joulutinaista lenkkiavainta"? Tuskin ainakaan muovinen satula, ABR-talla, vaneriotelauta, puukolla viimeistellyt reunalistat, nitrolakka, virittimet, mikit, tai sähköt. Mikään näistä edellä mainituista ei ole laadullisesti yhtään parempaa, kuin 2000e halvemmissa kitaroissa. Jäljelle jäävät puut, joista kukaan ei pysty todistettavasti sanomaan, että jossain tietyssä merkissä olisi parempaa, kuin toisessa(sähkökitara). Siis täysin subjektiivinen asia, ei laadullinen. Toki länsimaissa työvoimakustannukset ovat kovemmat, mutta se on aika sama tehdäänkö ne halpatyövoimalla Meksikolaisten, tai Burmalaisten toimesta, ei se sitä tuotetta paremmaksi automaattisesti tee.

markkuilari: Ihan mielenkiinnosta, mikä osa tai osat tekevät Gibsonista sen "Snap-Onin" tai Stahlvillen", eikä sitä "joulutinaista lenkkiavainta"? Tuskin ainakaan muovinen satula, ABR-talla, vaneriotelauta, puukolla viimeistellyt reunalistat, nitrolakka, virittimet, mikit, tai sähköt. Mikään näistä edellä mainituista ei ole laadullisesti yhtään parempaa, kuin 2000e halvemmissa kitaroissa. Jäljelle jäävät puut, joista kukaan ei pysty todistettavasti sanomaan, että jossain tietyssä merkissä olisi parempaa, kuin toisessa(sähkökitara). Siis täysin subjektiivinen asia, ei laadullinen. Toki länsimaissa työvoimakustannukset ovat kovemmat, mutta se on aika sama tehdäänkö ne halpatyövoimalla Meksikolaisten, tai Burmalaisten toimesta, ei se sitä tuotetta paremmaksi automaattisesti tee.
 
No ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten noilla perusteilla mikään kitara maksaisi yli 2000e? Jos joutuu kitaransoittajalle selittelemään, miten puut vaikuttaa sähkökitaran soundiin, ollaan kyllä aika umpikujassa. Jostain syystä hieman kalliimmat kitarat soivat akustisesti paremmin kuin halvemmat. No määrittele paremmin.... ehän määrittele.

samiko: Jostain syystä hieman kalliimmat kitarat soivat akustisesti paremmin kuin halvemmat. No määrittele paremmin.... ehän määrittele.
 
Niin, no, soivatko?

VesQ1986: Niin, no, soivatko?
 
Jos ei 5000e stratossa huomaa mitään eroa tonnin stratoon, niin kannattaa ehdottomasti ostaa se tonnin kitara. Näin yksinkertainen asia. Jos taas joku huomaa, tai edes luulee huomaavansa eron ja painetta löytyy taskusta, niin ostakoon 5000e kitaran.
 
Ei tässä puhuta nyt mistään Ferrarin ostosta, 5 tonnia voi mennä jollain kosteessa viikonlopussakin.

Toki näinkin mutta lähinnä tuo työkaluvertaus
 
Eli soiko se 3500e Snap-On räikkälenkki kuinka paljon paremmin kuin 1500e Biltema avain jos räikän mekaaniset osat on laadultaan samaa, ainot mitä ei tiedetä on runko-osan metalliseos joka voi olla kummassa tahansa mitä vain, jopa todennäköisesti sama
 
No joo :)
 
Toivon kuitenkin että Mesan taival jatkuu kunniakkaasti

McNulty: Loppupeleissä tämä Mesan kauppa Gibsonille saattoi olla ainoa tapa pitää Mesa edelleen amerikkalaisena.
 
En usko, että tuolla on ollut merkitystä. Mesan omistajat on halunneet myydä, koska siitä saa paljon eläkerahaa pakkiin. Gibson puolestaan on sijoitusyhtiö, joka on ennenkin hankkinut brändejä. Tuleeko siitä lopulta mitään, sen näyttää vain aika. Uskoisin, että Mesalla oli sen koko historian ajan oma asiakaskunta, joka piti firman pystyssä ihan hyvin.

McNulty: Gibson toimii tässä ihan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu bisnes. Onko se sitten suuri ja paha... emmä tiiä. Onko?
 
On se. Eikä Gibson toimi samalla tavalla kuin kohtalaisen monet, ellei peräti kaikki laadukkaita ja kalliita kitaroita valmistavat yritykset. Jos kitaran hintaluokka on sanotaanko yli 1500 euroa niin laadunvalvonta on tärkeä seikka ja se ei oikeasti ole kovin hankala asia toteuttaa, ellei sitten yritys ole olemassa pelkästään rahan tekemistä varten brändin avulla. Jotkut firmat jopa tekevät niin, että jos halvemmat kitarat tehdään kaukoidässä niin niiden laatu varmistetaan länsimaissa oman tiimin avulla ennen asiakkaille myyntiä. PRS ja Solar esimerkkeinä. Jos se onnistuu niin miten ihmeessä yli 1500 euron kitara voi olla ihan mitä tahansa laadun osalta? Täytyy olla todella brändiuskovainen jos hyväksyy sen. Jos itse joskus ostan 1500 euron tai kalliimman kitaran niin sen täytyy olla täysin moitteettomassa, ellei peräti loistavassa kunnossa tai se lähtee välittömästi takaisin paluupostissa.

Krice: Uskoisin, että Mesalla oli sen koko historian ajan oma asiakaskunta, joka piti firman pystyssä ihan hyvin.
 
Mutta eiköpä se ole Mesan kohdalta ihan oivallisesti ?? ;)

fox: Mutta eiköpä se ole Mesan kohdalta ihan oivallisesti ?? ;)
 
Yllättävän hyvin mennyt jos ottaa huomioon narinan määrän täällä ja muillakin foorumeilla ;D

Guitarfreak: Yllättävän hyvin mennyt jos ottaa huomioon narinan määrän täällä ja muillakin foorumeilla ;D
 
Niin, onhan tässä kyseessä toinen maailman suurimmista ja tunnetuimmista vahvistinvalmistajista :)

Shredator: Niin, onhan tässä kyseessä toinen maailman suurimmista ja tunnetuimmista vahvistinvalmistajista :)
 
Soittimille on nykyisin ehkä yllättävän paljon markkinasektoria rikkaiden osalta eli ei olla mitenkään vakavissaan ostamassa soittamista varten, vaan keräily ja muuten vain rahan laittaminen johonkin. Tämän näkee hyvin muillakin soitinvalmistajilla kuin kitaroissa tai vahvistimissa. Kun menee kaupaksi niin silloin kannattaa tehdä sellaisessa hintaluokassa, joka on normaalille muusikolle tai harrastajalle kohtalaisen epäkäytännöllinen hankinta, joskus jopa mahdoton varallisuuden suhteen.

Veikkaan että ainut kunnon syy oli että Randall halusi eläkkeelle (oliko nyt 75v) ja sai kivat eläkerahat.
 
Firmalle tämä ei varmaan hyvä ollut mutta joku jatkaja pitänyt saada.
 
Toisaalta itselle aika sama kun parhaat mesat mistä itse tykkään on tehty jo 80 ja 90 luvulla.
 
Ei sieltä hirveästi mitään ihmeellistä muutenkaan ole tullut vuosiin vaikka hyviä pelejä onkin.