Kitarat: kitarakamat ›

Guitarfreak: Jaahas.
 
https://www.gibson.com/News/Gibson-and-Mesa-Boogie
 
Kohta saa varmaan Epiboogieita halvalla :D
 
EDIT: harhaanjohtava otsikko koska iso söi pienen...
 
Ite vetelen elämäni loppuun asti Studiopreampilla. Ihan sama mitkä putket. Aina soi.

Durty: Herää myös kysymys, että millä rahalla konkurssin partaalla hoippunut firma tekee tuollaisen yrityskaupan. Jos on velkarahaa otettu ja homma ei toimikaan, niin sitten on kaksi vanhaa ikonista firmaa nurin.
 
Kyllähän se Mesa, jonka olemme oppineet tuntemaan, on jo nurin. Tällä kaupalla Mesasta tuli ison yrityksen omistama brändi muiden joukossa. Ylintä päätäntävaltaa käyttävät kaverit, joilla ei liene mitään ymmärrystä vahvistimien tekemisestä. Jos tämä kauppa ajaa karille, niin kyllä noille brändeille aina uusi ostaja löytyy. Gibsonillahan on vahva historia tästä.
 
Seuraavaksi alamme jännittämään, että mitä tapahtuu PRS:lle, jos Paul päättää eläköityä. Vaikea kuvitella Paulin myyvän firmaansa Fenkulle tai Gibsonille.

Pelimonni: Ite vetelen elämäni loppuun asti Studiopreampilla. Ihan sama mitkä putket. Aina soi.
 
Ei se väärin ole. Studio preamp on melko hyvä ikkuna klassiseen Mark -maailmaan :) mullakin vasta toinen menossa...

Mikko1978: Kyllähän se Mesa, jonka olemme oppineet tuntemaan, on jo nurin. Tällä kaupalla Mesasta tuli ison yrityksen omistama brändi muiden joukossa. Ylintä päätäntävaltaa käyttävät kaverit, joilla ei liene mitään ymmärrystä vahvistimien tekemisestä. Jos tämä kauppa ajaa karille, niin kyllä noille brändeille aina uusi ostaja löytyy. Gibsonillahan on vahva historia tästä.
 
Seuraavaksi alamme jännittämään, että mitä tapahtuu PRS:lle, jos Paul päättää eläköityä. Vaikea kuvitella Paulin myyvän firmaansa Fenkulle tai Gibsonille.
 
No ei niille loputtomasti riitä ostajia. Tietenkin Mesa ja gibson ovat niin vahvoja brändejä, että niiden tuhoaminen ei käy käden käänteessä, mutta kyllä ne on mahdollista tuhota jos lähdetään pelkästään rahastamaan. Brändin rakentaminen varsinkin tuollaisten brändien rakentaminen, vaatii vuosikymmenten työn ja valtavasti myös taloudellisia panostuksia. Ei ne brändit tyhjästä synny eikä markkinointiosaston pöydällä, vaan ne syntyy Gibsonilla niissä kitaroissaja Mesalla niissä vahvistimissa. Tokihan niitä panostuksia voi ulosmitata ja niitä menneiden aikojen panostuksia koittaa rahastaa, mutta minkälaisella hyötysuhteella ne panostukset saa ulos? niin tai näin, niin rahastaminen tuhoaa lopulta sen brändin ja sitten sitä ei enää ole. .... ehkä muisto siitä säilyy, mutta ei siitä enää kukaan mitään maksa.
 
Nythän Gibsonilla on kai alettu tehdä korjausliikettä menneiden vuosien lyhytnäköisestä busineksesta. Mesa on kysymysmerkki, mutta itse ainakin vuodatan kyyneleitä Mesan haudalla jos sille käy tässä jupakassa ohraisesti. Kyllä Mesan loiston päivinä rakentamat vahvistimet varmasti nauttii soittajien piirissä arvostusta myös jatkossa niin kauan kun niitä täällä käytössä keikkuu.

Guitarfreak: Ei se väärin ole. Studio preamp on melko hyvä ikkuna klassiseen Mark -maailmaan :) mullakin vasta toinen menossa...
 
Itseänikin himottaisi tuollainen. Onko ne jotenkin erityisen heikkolaatuisia, kun on jo toinen menossa?

hallu: Itseänikin himottaisi tuollainen. Onko ne jotenkin erityisen heikkolaatuisia, kun on jo toinen menossa?
 
No mut nNn roinassa on varmasti parempi soundi ja tuntuma... jälkeenpäin ku on kuunnellut omia livevetoja nii paras soundi oli Studio preamp -> UralTone pääte -> Orange PPC-112 ja taltioitu ihan sm-57:lla - pisti sitten miettimään vähän että olikos myymisessä sittenkään järkeä.
 
Oli kyllä järkeä koska nyt on sit kokeiltu vähän kaikkea ja ongelma pysyy siinä omassa soittimenhallinnassa enempi ku mikään mitä sen jälkeen esiintyy signaaliketjussa :P musta ei koskaan tullu oikeaa kitaristia :D

Yrityksen tai brändin myynti kannattaa tietyissä tapauksissa, varmaan tässäkin omistajilla on ollut parempi myydä pois tässä taloudellisessa tilanteessa. Gibson on itsekin nykyisin pelkkä brändi, joka ilmeisesti(?) tekee rahaa myymällä ylihintaisia ja hätäisesti kasaan kyhättyjä kitaroita pelkän brändin voimalla. Silti, Gibson voi edelleenkin mennä konkurssiin, sitä ei tiedä vielä. Kitarat on karsean ylihintaisia ja nykyisin varmaan jokainen tietää laatuongelmista.

Krice: Yrityksen tai brändin myynti kannattaa tietyissä tapauksissa, varmaan tässäkin omistajilla on ollut parempi myydä pois tässä taloudellisessa tilanteessa. Gibson on itsekin nykyisin pelkkä brändi, joka ilmeisesti(?) tekee rahaa myymällä ylihintaisia ja hätäisesti kasaan kyhättyjä kitaroita pelkän brändin voimalla. Silti, Gibson voi edelleenkin mennä konkurssiin, sitä ei tiedä vielä. Kitarat on karsean ylihintaisia ja nykyisin varmaan jokainen tietää laatuongelmista.
 
Ihan osuvan hintaisia minusta. Ja kaikki Gibsonit millä itse soittanut, ovat olleet hyviä. Ehkä mulle on sattunut niitä kuuluisia hyviä yksilöitä eteen?

Mikko1978: Tällä kaupalla Mesasta tuli ison yrityksen omistama brändi muiden joukossa. Ylintä päätäntävaltaa käyttävät kaverit, joilla ei liene mitään ymmärrystä vahvistimien tekemisestä.
 
Tämä ei todellakaan ole hyvä asia Mesan kannalta. Smith oli käsittäkseni kuitenkin intohimoinen mies, jolle Mesassa tärkeämpää oli muut arvot kuin pelkkä raha. Tämä muuttuu, kun mennään osaksi isoa firmaa, jossa omistajat vaativat tuottoa panokselleen ihan eri tavalla, mitä Smith lienee halunnut. Lisäksi ammattijohtajat ovat tässä kohtaa automaattisesti paljon huonompia, kun alan ja tuotteen tunteva perustajaomistaja.
 
Lisäksi isossa firmassa on isot kiinteät kulut, mikä tietää helposti myös lisäsiivua Mesan hintojen päälle. Ei liene vaikea arvata, mihin se johtaa.
 
Jos tämä kauppa ajaa karille, niin kyllä noille brändeille aina uusi ostaja löytyy. Gibsonillahan on vahva historia tästä.
 
Voisi kuvitella, että Mesalle olisi löytynyt rahoittajaksi joku vaikka alaan kallellaan oleva sijoitusryhmä ja johtajaksi joku, joka ymmärtää muidenkin arvojen päälle kuin rahan. Siis jos Smith olisi halunnut.

Erikoinen veto Gibsonilta lähteä kaupoille. Taloutta oltiin käsittääkseni juuri saamassa paremmalle tolalle keskittymällä siihen kannattavaan ydintoimintaan eli kitaranvalmistukseen. Varmin tapa saada talous kuralle nopeasti on aina tehdä huonoja ja harkitsemattomia yritysostoja.
 
https://www.guitarworld.com/feature … what-it-means-for-the-iconic-brands
 
"We dont have Gibson amps today, so we started thinking about who is the best out there not just in terms of their brand, but also like-minded in terms of leveraging the iconic past and leaning into the innovative future. "
"Then Cesar asked if Mesa would be interested in building some GA-20 and 40 amplifiers at some point, which started the discussion. "
 
Gibsonilla on toki menneisyyttä vahvistinvalmistajanakin, mutta GA-20:t eivät mitään legendoja ole. Niitä alkuperäisiä melkein 70 vuotta vanhojakin on ollut Torilla muistaakseni 700-800 euron hinnoilla. Miksi ihmeessä Mesa Boogien pitäisi näistä uusintapainos tehdä? Maksaako kopiosta joku alkuperäistä enemmän, ja eikö hyväsoundisia yksikanavaisia clean-vahvareita ole ihan tarpeeksi muutenkin.
 
Mesan omistaja toimi luultavasti järkevästi haisteltuaan alalla vallitsevat muutoksen tuulet. Putkivahvistinten kysyntä vähentynyt jo pitkään, jonka lisäksi kalliissa putkivahvistimissa kilpailu kovenee yhtä aikaa custom-pajojen tunkiessa markkinoille. Ikääkin alkaa omistajalla olla paljon, ja jälkipolvien on helpompi jakaa riihikuivaa rahaa kuin pähkäillä firman jatkamista erittäin epävarmoilla markkinoilla.

samiko: Ihan osuvan hintaisia minusta. Ja kaikki Gibsonit millä itse soittanut, ovat olleet hyviä. Ehkä mulle on sattunut niitä kuuluisia hyviä yksilöitä eteen?
 
Vähän ehkä off-topic:
 
Itse ostin juuri joulukuussa Gibsonin perus dot ES-335:sen, mikä on sarjanumeron perusteella tehty 2020 maaliskuussa. Kitara on itsessään todella hyvä yksilö, että se kuulostaa mielettömän hyvältä ja soitettavuus on suorastaan huippuluokkaa. Mitä tulee laadunvalvontaan, niin en huomannut mitään muuta ongelmaa kuin, että kitaran ruusupuu otelauta oli tuntumalta aika karhea ja muuten kosmeettisesti, (huom. kosmeettisesti), ei-nyt-ihan-nätein-palikka ottaen huomioon hintatason.
 
Karheuden sain katoamaan öljyämällä otelaudan, sillä se oli päässyt vähän kuivahtamaan kuljetuksen aikana ja tulevaisuudessa soitinrakentaja voi sen tasoittaa mikäli siitä tulee ongelma. Mitä tulee ruusupuun ulkonäköön, niin ei se minua haittaa miltä se näyttää, vaan se tuntuma ja soundi ratkaisee enemmän tässä tapauksessa.

Goljatt: Vähän ehkä off-topic:
 
Itse ostin juuri joulukuussa Gibsonin perus dot ES-335:sen, mikä on sarjanumeron perusteella tehty 2020 maaliskuussa. Kitara on itsessään todella hyvä yksilö, että se kuulostaa mielettömän hyvältä ja soitettavuus on suorastaan huippuluokkaa. Mitä tulee laadunvalvontaan, niin en huomannut mitään muuta ongelmaa kuin, että kitaran ruusupuu otelauta oli tuntumalta aika karhea ja muuten kosmeettisesti, (huom. kosmeettisesti), ei-nyt-ihan-nätein-palikka ottaen huomioon hintatason.
 
Karheuden sain katoamaan öljyämällä otelaudan, sillä se oli päässyt vähän kuivahtamaan kuljetuksen aikana ja tulevaisuudessa soitinrakentaja voi sen tasoittaa mikäli siitä tulee ongelma. Mitä tulee ruusupuun ulkonäköön, niin ei se minua haittaa miltä se näyttää, vaan se tuntuma ja soundi ratkaisee enemmän tässä tapauksessa.
 
Gibsonin ruusupuu on mun kokemuksen mukaan pikkuisen karkeampaa ollut aina, niin oli mun -95 LesPaul stankussa ja noissa parissa customshopissa joita olen käpistellyt ja esseissäkin, jotka yhtä lukuunottamatta ovat olleet todella hyviä (joskus kokeilin jotain ihme fadedversiota, joka oli aika käppäinen esitys siihen nähden mitä essiltä odotan). Mä luulen, että G-paja käyttää vaan jotain eri rupulajiketta kun nuo aasian, japanin tehtaat..... ja itseasiassa Fender jonka bassossa tapasin hyvikin sileäksi fiksatun rupulaudan. Omasta mielestäni se ei vaikuta soittotuntumaan mitenkään eikä ainakaan kielteisesti. Mun kirjoissa Gibbonit on ihan huippusoittimia. Vuoden 2018 CS Pauli oli ihan huippuluokkaa.

fox: Ja oikeastaan noita "jokaisen tietämiä" laatuongelmiakin voisit listailla, mielellään joihinkin faktoihin perustuen.
 
Mesasta en mitään tiedä, enkä ole koskaan omistanut. Näistä Gibsonin laatuongelmista haluisin kyllä itekki kuulla lisää. Jokainen Gibson jonka oon omistanut on ollut hyvä soitin. Usein tätä laatuläppää jauhaa lähinnä ne ihmiset jotka ei oo koskaan omistanut yhtään Gibsonia.

abassimo: Mesasta en mitään tiedä, enkä ole koskaan omistanut. Näistä Gibsonin laatuongelmista haluisin kyllä itekki kuulla lisää. Jokainen Gibson jonka oon omistanut on ollut hyvä soitin. Usein tätä laatuläppää jauhaa lähinnä ne ihmiset jotka ei oo koskaan omistanut yhtään Gibsonia.
 
Itsellä kaksi Gibsonia ja molemmat hemmetin hyviä kitaroita. Aika paljon niistä laatuongelmista taitaa tosiaan olla niitä, että serkun kummin saunakaveri oli netistä lukenut, että Pepe oli treeniksellä isoilta pojilta kuullut, että kaikki Gibsonit on paskaa.

Laulava Kylätohtori: Itsellä kaksi Gibsonia ja molemmat hemmetin hyviä kitaroita. Aika paljon niistä laatuongelmista taitaa tosiaan olla niitä, että serkun kummin saunakaveri oli netistä lukenut, että Pepe oli treeniksellä isoilta pojilta kuullut, että kaikki Gibsonit on paskaa.
 
Itellä on ollut neljä Gibsonin Les Paulia, kolme customia vm 79, 87 ja 99 sekä studio balsatäytteellä vm 95. Kaikki ihan paskoja kitaroina, hienoja toki mutta itse arvostan kitaroissa ihan muita asioita kuin ulkonäköä. En ostaisi Mesa by gibsonia tai uutta gibsonia enää missään nimessä enkä ymmärrä että joku tähän brändihuijaukseen vielä jaksaa haksahtaa.

Lego: Itellä on ollut neljä Gibsonin Les Paulia, kolme customia vm 79, 87 ja 99 sekä studio balsatäytteellä vm 95. Kaikki ihan paskoja kitaroina, hienoja toki mutta itse arvostan kitaroissa ihan muita asioita kuin ulkonäköä. En ostaisi Mesa by gibsonia tai uutta gibsonia enää missään nimessä enkä ymmärrä että joku tähän brändihuijaukseen vielä jaksaa haksahtaa.
 
Hohhoijaa...

Laulava Kylätohtori: Itsellä kaksi Gibsonia ja molemmat hemmetin hyviä kitaroita. Aika paljon niistä laatuongelmista taitaa tosiaan olla niitä, että serkun kummin saunakaveri oli netistä lukenut, että Pepe oli treeniksellä isoilta pojilta kuullut, että kaikki Gibsonit on paskaa.
 
Kyllä Gibsonilla valitettavasti on ollut laadullisiakin ongelmia, mutta... niitä on todella tehokkaasti JC Curleigh'n aikana saatu minimoitua. Ja hyvä niin. Taas uskaltaa ostaa Gibsonin lähes "sikana säkissä".
 
Master Luthier Jim DeCola vastaa Gibsonilla soitinrakentamisen lisäksi myös tuotantolinjan laatu- ja koulutusohjelmasta ja sillä on ollut selkeästi positiivinen vaikutus Nashvillen soitinten laatuun. Seula on tiukempi kuin ennen, mutta ei täysin aukoton vieläkään. Maailmalla on nähty esim. 2020 malleissa todella, todella kuivia ja jopa naarmuilla olevia ruusupuu-otelautoja yms. mutta nämä ovat pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Toisin oli Henry J:n aikakaudella... heikompia yksilöitä oli liikkeellä paljon enemmän ja tiheämmin. Jopa kokonaisia sarjoja (patch) huonosti soivia ja viimeisteltyjä soittimia.
 
Mulla on nyt kokemusta kuudesta eri vuosimallin 2020 Gibson Les Paulista ja ne ovat kaikki olleet mielestäni parempia soittimia kuin valtaosa noista Henry J:n aikakauden tuotoksista vaikkapa 2013-2016 väliseltä ajalta. Mutta viimeksi eilen joku postasi Gibson-ryhmässä kuvan todella kuivuneesta otelaudasta vm. 2020 kitarassaan, jonka oli Sweetwaterilta ostanut. Eli kyllä niitä vähemmän hyviäkin sieltä edelleen maailmalle päätyy. Prosentuaalisesti ja todennäköisyyksiä laskemalla nyky-G:t ovat kyllä parempia kuin 5-10 vuotta sitten väkästetyt. Tai sanotaanko että niitä 5-10 vuotta vanhoja joutuu valikoimalla valikoimaan, jotta löytää oikeasti hyvän ja välttää sen huonon yksilön.
 
Ja nyt pitää huomioida että CustomShopit ovat sitten eri asia kuin Nashvillen liukuhihnasoittimet. Yllä oleva ei koske CS-soittimia, ainakaan yhtä suoraan ja yksioikoisesti. On sitä huonoja CS:n tekeleitäkin nähty (tai ainakin siihen rahaan odottaisin itse enemmän), mutta huomattavasti harvemmin kuin liukuhihnamallien kohdalla. Mutta esim. CS:n VOS ja Aged Les Paulit ovat kyllä hienoja soittimia. Tom Murphyt etenkin. Toki, niissä on ihan eri hintalappukin kuin vaikkapa LP Standardissa.

Laulava Kylätohtori: Hohhoijaa...
 
Kiitoksia osallistumisesta!

Brändihuijaus... mikä se on?
Ai että ostamalla MesaBoogien et saakaan MesaBoogieta vaan päädyt huijatuksi? Miten tämä toimii?
 
Ja pakko kyllä kysyä, että miksi olet aikoinaan ostanut huonoja soittimia?
Ensimmäisen kerran vielä ymmärrän, sen voi laittaa kokemattomuuden tai kokeilunhalun piikkiin. Mutta että kolme kertaa vielä sen jälkeen? :D