Kitarat: kitarakamat ›

Eilen saatiin päätökseen tod. näk. erikoisiin kitarakauppa ikinä, joka on pakko jakaa vaikkei ketään kiinnostaisikaan.
 
Mistä kaukaa pitäisi lähteä liikkeelle? Palataan vuoteen 1997, kun Fender on saanut kaapattua talliinsa G&L:ltä jenkkiläisen kantribändin nimeltä Hellecasters, jossa soittaa kolme kitarataituria eli Jerry Donahue, John Jorgenson ja Will Ray. Fender julkaisee tämän kunniaksi jokaiselle kaverille oman nimikkomallin sekä Jenkkeissä että Japanissa valmistettuna versiona. Samana vuonna Suomen Lapissa nuorimies josta käytämme tässä yhteydessä nimeä "Petri" näkee jutun tästä Fenderin Frontline asiakaslehdessä ja iskee silmänsä näistä kitaroista Will Ray Jazz-a-casteriin. Vuonna 2001 eteläsuomalainen "Pete" iskee Muusikoiden.netin torilla (tai jollain vastaavalla markkinapaikalla) silmänsä Helsingin Katajanokalla myynnissä olevaan ko. kitaramallin edustajaan, ja vaihtaa kolme kitaraa tähän yhteen yksilöön.
 
.. FastForwardia vuodenvaihteeseen 2020/2021..
 
.. Meanwhile in Lapland ..
"Petri" saa kaupattua vahvistimen ja kitaran ja yhtäkkiä huomaakin olevansa sen verran rahoissaan, että nyt jos koskaan on hetki kaivaa esiin 24 vuoden takainen unelma Fender Will Ray Jazz-a-casterista ja muistaa, että sellainen on ollut mainittuna vuosia sitten erään mnetin jäsenen jäsenkuvauksen kamalistauksessa maininnalla "ei myynnissä", mutta sitkeä ei enää niin nuorimies päättä kokeilla kepillä jäätä ja lähettää 4.1.2021 klo 13.14 (kellonaika on tärkeä) pikaviestin, missä tiedustelee kautta rantain, että mahtaisikohan tämä unelmien kitara olla vielä olemassa ja mahdollisesti vieläpä ostettavissa.
 
.. Meanwhile in Pirkanmaa ..
"Pete" käy 30.12.2020 koeajamassa työkaverinsa uutta sähkö-Skoda Citygo autoa ja ihastuu sähköauton tarjoamaan ajokokemukseen. Ilta menee Nettiautoa selaillessa ja seuraavana päivänä "Pete" käy emäntänsä kanssa koeajamassa paria käytettyä Opel Ampera pluginhybridiä, joka on niin lähellä sähköautoa kuin mitä persaukisen bussikus kin palkalla voi ikinä kuvitella olevan varaa hommata ja koska myyjä tekee oikeasti hyvän rahoitustarjouksen, josta siinä mielentilassa ei voi kieltäytyä päätyy "Pete" semisti sähköautoilijaksi. Koska ko. autolla pääsee sähköllä eli käytännössä ilmaiseksi 40 km niin siitähän seuraa loogisesti ajatus, että työmatka 20 kilometrin päästä tulee semisähköllä yhtä kalliiksi ja ajallisesti yhtä pitkäksi kuin nykyinen 2km jalkapatikalla, mutta samalla rahalla 20 km päästä Suomen suurimman sisämaankaupungin keskustasta saa 25 neliöä isomman vuokra-asunnon, mutta koska auton käsiraha vei käteisvarat on pakko jostain keksiä äkkiä rahat vuokra-vakuuteen. Tässä astuu kuvaa tarinamme todellinen päähenkilö Jazz-a-caster, joka tulee "Peten" mieleen mahdollisena suhteellisen helposti likvidoitavana omaisuuseränä ja päätös 20 vuotta omistuksessa oleen kitaran vielä tässä vaiheessa mahdollisesta myyntiaikeesta pälkähtää ensimmäistä kertaa koskaan "Peten" mieleen.
 
Koska kyseessä on hyvin erikoinen ja kohtuullisen harvinainen lajinsa edustaja "Pete" ei pienessä päässään keksi sopivaa pyyntihintaa, toisaalta ei ole kiva myydä ihan liian halvalla ja toisaalta ei ole kiva päätyä "Turvonneet hintapyynnöt laitteista, osa 6" ketjuun kusitolpaksikaan päättää "Pete" valjastaa parviälyn Facebookin "Soitinten kuningas"-ryhmän muodossa määrittelemään kohtuullista markkinahintaa soittimelle ja laittaa asiasta keskustelun avauksen ryhmään 4.1.2021 n. klo 20. Tämän ryhmän jäsen "Juho-Antti" (viattomien sivullisten suojelemiseksi käytän henkilön oikeaa nimeä) vinkkaa kaverilleen "Petrille", että nyt olisi herkkua tarjolla ja näin "Pete" ja "Petri" päätyvät keskusteluyhteyteen asiasta.
 
One thing leads to another.. kun kauppahinnasta päästään pienen ystävällishenkisen väännön jälkeen yhteisymmärrykseen, ja koska kauppahan on ilmeisesti jossain aika-avaruusjatkumon poimussa päätetty jo etukäteen, 5.1.2021 klo 16.20 kitara lähtee Matkahuollon hellässä hoivassa matkalle kauas kylmään pohjoiseen.

PIM: Eilen saatiin päätökseen tod. näk. erikoisiin kitarakauppa ikinä, joka on pakko jakaa vaikkei ketään kiinnostaisikaan.
 
Harvinaisen laadukas kirjoitus m-netin mittapuulla ja hieno tarina. Kuin hyvää kirjaa lukisi. Lisää vastaavia tarinoita kitaroista please.

Kyllä, näin se tapahtui 4.1.2021 klo 13-23 välisenä aikana:
 
Allerkirjoittanut on jo vuonna 1997 katsellut, että tollainen kitara pitäis saada. En ole 1997-2021 välisenä aikana _koskaan_ nähnyt niitä myytävän missään päin suomea, enkä muistaakseni edes eurooppaa. Tiesin, että yhdellä mnettiläisellä oli joskus vuosia sitten kyseinen kitara, *ei myytävänä* -merkinnällä varustettuna, koska muistin bonganneeni sen hänen profiilisivultaan kun googlailin mnetistä löytyiskö mitään juttua kitarasta. Kyseessä siis oikeasti harvinainen laite näillä leveysasteilla.
 
-klo 13 lähestyn törkeästi pikaviestilllä ja tiedustelen olisko kitara silti kaupan, vaikka lukeekin "ei myynnissä"
-klo 20 kaveri laittaa facebookista ruutukaappauksen, siellä olis TÄSMÄLLEEN sellainen kitara tarjolla jollain suomalaisella tyypillä. Fb postaus olisi jäänyt minulta 100% huomaamatta, jos kaveri ei olisi siitä minulle vinkannut (en selaa facebookia, en kuulunut ryhmään missä kitara oli esillä). Ilmoituksessa luki, että kitara on ollut 20 vuotta omistajan hallussa ja nyt ekaa kertaa on myytävänä tosi lyhyen ajan (pari päivää) ja sen jälkeen se on taas 20 vuotta *ei myytävänä*
-klo 21 tms. sain yhteyden kitaran omistajaan, neuvoteltiin asiasta ja pari muuttujaa oli vielä, mutta oli mahdollisuus, että huomenna kitara päätyisi minulle
-klo 23 aloin miettimään mitä tapahtui sille mun pikaviestille. Tsekkasin, vastaanottaja ei ollut _vieläkään_ nähnyt sitä. Laitoin whatsappia fb kitaran omistajalle. Kyllä, kyseessä oli sama mies.
 
Mikä on todennäköisyys sille, että 24 vuoden aikana ensimmäinen kerta kun päätän lähestyä sitä ainoaa henkilöä kenellä tiedän kyseisen kitaran olevan (*ei myynnissä*), päättää minun yhteydenotosta tietämättä juuri sillä samalle hetkellä laittaa kitaran hetkeksi myyntiin? Ja lisäksi siihen vielä se fakta, että tossa välissä mun kaveri ehti nähdä sen fb postauksen ja keksi minulle siitä linkata?
 
Todellakin, tähdet oli kohdillaan tässä kaupassa. Vielä jos kitara on hyvä, niin sitten kaikki on tosi hienosti :D
 
EDIT: Ja lisättäköön, että jos kyseinen kitara olisi ollut myynnissä 3 päivää aikaisemmin, en olisi sitä ostanut. Viikko sitten ei ollut rahaa ja kitarakamakiintiö oli täynnä. Hetken mielijohteesta laitoin vahvarin myyntiin. Kyseessä oli normaalisti vaikeammin myytävä laite ja oletin, että sitä sais roikottaa torilla ainakin kuukauden, mutta se meni kaupaksi muistaakseni samana päivänä. Vielä oli jäljellä akustinen joka sai liian vähän soittoa. Päätin heittää senkin torille, mutta en jaksanut edes alkaa myymään...heitin ilmoille vain vaihtoilmoituksen telecasteriin. Eipä aikaanaan, tuli yksi yhteydenotto jossa kysyttiin voiko kitaran ostaa rahalla. Heitin summan ilmoille. Oliko seuraava päivä kun kyselijä palasi asiaan ja mikä vielä harvinaisempaa, kyseessä oli paikallinen ostajaehdokas. Sovittiin treffit, kitara meni kaupaksi. Eli tätä 4.1. erikoisdiiliä edelsi kaksi hyvinkin poikkeuksellista myyntitapahtumaa torilla, jossa toisen sain kaupaksi vaikken laittanut edes _myynti-ilmoitusta. Olen tehnyt vuosien varrella hirveän määrän kauppaa, mutta paikallinen ostaja on hakenut tavaran vain pari hassua kertaa. Jos akkari olis mennyt etäkaupoissa, ne kaupat ei olisi olleet vielä 100% maalissa ja en olisi uskaltanut käyttää rahoja tohon jazz-a-casteriin.
 
Taidankin lopettaa kaupanteon tältä vuodelta. Huipulla on hyvä lopettaa!

Jos se kaula ei sun käteen sovi, niin voin laittaa sen stadilaisen kaveri yhteystiedot, joka tarjosi mulle siitä satasen enemmän, mutta jonka viestiä en ehtinyt FB:ssä näkemään ennen kuin me oltiin jo ihan virtuaalisen etäkädenpuristuksen päässä kaupoista eikä mulla siinä vaiheessa tullut mieleenkään enää lähteä perumaan sovittuja kauppoja.
 
Todennäköisyyksistä kun puhutaan ei sekään ihan kauhean todennäköistä ollut, että mun työkaveri ja itseasiassa myös meidän bändin basisti, jolla ei ole ollut omaa autoa 20 vuoteen, saa syksyllä päähänsä poiketa koeajamassa sähkö-Skodaa ja ihastuu niin, että pistää saman tien tilauksen sisään ja saa auton kuukausien odotuksen jälkeen juuri joulun välipäivänä ja minä pääsen elämäni ensimmäisen kerran koeajolle sähköautolla seuraavana päivänä ja seuraavana päivänä päätän hommata itse diesel-Golfin tilalle tietyn yli 8 vuotiaan mutta kunnoltaan lähes uutta vastaavan käytetyn Opel Amperan, joka oli juuri tullut Somerolta Ideaparkin vieressä olevaan liikkeeseen vaihdossa ja jota ei ollut vielä ehditty laitettaa edes myyntiin. Mentiin liikkeeseen siis ihan eri yksilön ilmoituksen perässä, mutta edellinen koeajaja oli onnistunut puhkaiseen siitä eturenkaan eikä se ollut koeajettavassa kunnossa ja ulkonäkökin oli sen verran nuhruinen ettei olisi muutenkaan herättänyt ostohaluja. Jos tässä kohtaa ei toinen myyjä olisi tullut paikalle kertomaan juuri vaihdossa tulleesta toisesta ihan kuin pakasta vedetystä saman merkkisestä ja mallisesta autosta tai jos ei oltais saatu todella hyvää rahoitustarjousta ko autosta (1500 e käteen, laina 0%-korolla, 15e/kk käsittelykulut + 299e avausmaksu, 221e/kk 60kk maksuajalla) niin Ampera-kaupat olisi siltä erää jäänyt kyllä tekemättä eikä meille emännän kanssa olisi tullut mieleenkään lähteä katselemaan isompaa vuokrakämppää 20 km päästä Ylöjärveltä, jonka takuuvuokraan tarvitsin käteistä pikaisesti.

Pikku vinkkinä, jos olet sähkökitaraa vailla. Jos me saadaan toi kämppä mitä etsitään niin saatan innostua myymään osan n. 20 kitaran arsenaalista. Löytyy monenlaista rämpytintä hintaluokassa 100-500e, pääasiassa Squiereita, mutta myös Hagström, PRS SE Custom, pari puoliakustista, Loar jazzbox, tehdasvalmisteinen öljykannukitara P90 mikillä, mikitetty puuresonaattori soololovella jne. En viitsi alkaa myynti-ilmoitusta ennen kuin joku kyselee. ;)

Ja ilmeisesti kyseessä oli tällainen kitara?
https://chasingguitars.com/1997-fender-hellecaster-jazz-a-caster/
 
Tarina on hieno ja epätavallinen... aivan kuten kitarakin.

Pinewood: Ja ilmeisesti kyseessä oli tällainen kitara?
https://chasingguitars.com/1997-fender-hellecaster-jazz-a-caster/
 
Tarina on hieno ja epätavallinen... aivan kuten kitarakin.
 
Sehän se. Ei tarvitse ainakaan pelätä, että kimppakeikalla toisen bändin kitaristilla on ihan samanlainen ;)
 
Mä oon miettiny tässä alkavani toteuttaa ns. 20 vuoden sääntöä. Eli jos joku soittokampe ei 20 vuoden omistuksen aikana saanut säännöllistä käyttöä edes jossain vaiheessa niin laitan menemään eteenpäin seuraavalle. -68 vuoden plexi Marshall Super PA nuppi ylitti juuri tuon merkkipaalun ja saattaa päätyä pölkylle seuraavaksi jos sopiva ostajakandidaatti jostain osaa ilmoittautua.

Kymmenen niita muistaakseni oli joka mallia myynnissa Fasulla kun olin siella, Jorgensen strato oli muuten hyva mutta painava.

PIM: Mä oon miettiny tässä alkavani toteuttaa ns. 20 vuoden sääntöä. Eli jos joku soittokampe ei 20 vuoden omistuksen aikana saanut säännöllistä käyttöä edes jossain vaiheessa niin laitan menemään eteenpäin seuraavalle.
 
Mulla kierto on lähempänä 20 päivää (tai korkeintaan 20 viikkoa) ennen kuin ei-töydellisesti istuvat soittimet lähtee kiertoon :D
 
On toi Jazz-a-caster vaan kyllä vaan tosi komea ja erittäin nätisti soiva peli. Eihän noissa teleissä ole muita kysymysmerkkejä tosiaan kuin miten kaulaprofiili loppupeleissä istuu käteen. Nauhat tossa on just hyvät. Saa nähdä onko torilla 20 päivän vai 20 vuoden päästä.

Jaa'a. Enpä tiedä onko toi jazz-a-caster enää eeppisin kitarakauppa missä olen ollut mukana. Nämä viikko sitten tapahtuneet kaupat on vähintään yhtä eeppiset:
 
Mun haltuun tuli jokin aika sitten eräs kotimainen laatusoitin. Hintaa n. 1600€, käytettynä. Siinä oli vibratalla. Päivitin siihen paremman tallan ja vaihdoin mikit. Mikki ja talla ehti olla kitarassa n. vuorokauden kun myönsin, että en vain kyllä tee vibraominaisuudella yhtään mitään. Päätin hetken mielijohteesta, että kitara saa lähteä vaihtoon ja tilalle haluan telecasterin.
 
Muistin nähneeni joskus mnetissä kuvan missä jollain oli rivissä muutamia sen merkkisiä kitaroita mitä olin myymässä. Tein vähän salapoliisityötä, lopulta olin n. 90% varma, että keksin kuka käyttäjä oli ehkä kyseessä. Se kuva ei ollut enää esillä. En ole hänen kanssaan ollut koskaan missään tekemisissä ja mietin viitsinkö törkeästi tarjota kitaraa suoraan hänelle pikaviestillä. No, en viitsinyt, olis ollut kovin tökeröä toimintaa, ajattelin. Hänellä ei ollut siis mitään ostoilmoja tai mitään muutakaan esillä mikä viittaisi siihen, että olisi soveliasta hänelle laitetta kysymättä tarjota. Olin silti varma, että kaupat tullaan tekemään...
 
Päätin heittää torille VAIHTOilmoituksen. Olin varma, että se riittää. Laitoin limoituksen esille, meni n. 3-5 min ja juuri tämä kyseinen mnettiläinen ottaa minuun yhteyttä. Juteltiin puhelimessa, kauppaamani kitara oli hänen vanha soitin. Tuosta asiasta ei minulla ollut mitään tietoa ennen kun hän sen minulle kertoi. Ostaja kertoi ettei ollut selannut toria vähään aikaan, mutta oli tullut tunne, että pitääpä tsekata tori. Oli hakusanalla selannut juuri näitä kitaroita minkä laitoin muutamaa minuuttia aikaisemmin torille. Tehtiin kaupat.
 
Vaihtamani talla ja mikit jäi ylimääräisiksi samantien. Laitoin nekin torille. Tuntia myöhemmin talla oli myyty. Mikit meni kaupaksi siitä pari tuntia myöhemmin. Omani sain käytännössä takaisin.
 
Käytännössä samantien kun myymäni kitara oli päässyt perille uudelle omistajalleen ja hän kuittasi tavaran olevan onnellisesti taas alkuperäisessä kodissaan...eiköhän heti sen jälkeen torille tule käytännössä täsmälleen sellainen telecaster millaiseen olin juuri myymäni kitaran vaihtamista ajatellut. Rahamiehenä nappasin laitteen itselle kaikkien vaihdokkeja tarjonneiden nenän edestä. Kitara maksoi käytännössä eurolleen sen mitä sain ton edellisen myynnistä.
 
Mietin jo pitäiskö lopettaa kaupanteko kokonaan. Sen verran meni totaalisen täydellisen putkeen nämä kaupat, että liekö suunta jatkossa vain alaspäin... Tai no...katsotaan tuleeko ostamani tele ehjänä perille.

Tämäkään ei ole eeppisin ikinä, mutta ihan hauska kuitenkin parin vuoden takaa:
 
Kauppasin Butterscotch Blonde japsi-Teleä ihan järkevään hintaan. Melkein saman tien löytyi innokas ostaja Oulusta, joka ilmoittautui ostamaan. Yhteydenpidon ollessa kesken, ilmoittautui toinen innokas ostaja tuosta parin kilsan päästä, joka lupasi hakea heti ja maksaa kitaran pois. Valittelin ja totesin, että kyllä tämä nyt Ouluun lähtisi, koska hänen kanssaan jutut jo käynnissä. First in, first served.
 
Muutaman päivän päästä Oulun mies otti yhteyttä ja totesi, että kaula oli vähän liian tuhti kuten oli pelännytkin. Käsi kipeytyi. Hän ei tosiaankaan pyytänyt kauppoja perumaan, vaan harmitteli vaan tilannetta. Yhdistin tämän myyjän tuohon toisena jonossa olleeseen ja kaupat syntyivät helposti heillä samaan hintaan. Tele lähti siis liikkeelle Pakilasta Ouluun ja palasi viikon kuluttua naapurikaupunginosaan Ogeliin. Kaikki tyytyväisiä, vaikka olisi ehkä voinut helpomminkin mennä.

Tää on aina yhtä mukava kertoa. Vuosia, vuosia sitten oli kehäkolmosen varrella iso kirppari, jossa aina välillä käytiin. Kerran näin jo kaukaa, että yhdellä seinällä roikkuu mielenkiintoisen näköinen vanha orkesterikitara. Myyntipöydän luo päästyäni pyysin saada tutkia mokomaa. Kitara oli paksussa harmaassa pölyssä, kielet ruosteessa ja jokseenkin lohduttoman oloinen, mutta koppa ehjä, kaula "ihan jees" ja malli/lookki justiinsa mun makuun. Tutkaillessani siinä jutustelin samalla myyjän kanssa ja pääsimme pian hinnastakin yhteisymmärrykseen. Sitten tajusin, että eihän mulla oo perhana yhtään hilloa päällä.. Tähän myyjä sitten sanoikin, että "ei se mitään, tässä on kitara - tuo rahat ensi viikolla, hän on täällä taas silloin.."
 
Ei ollu mobilepayta silloin. Ei ollu edes euroja vielä, mutta "luottoa oli".
Sanomattakin on selvää, että seuraavan viikon tärkein homma oli hoitaa se maksu tulevana viikonloppuna.
 
Ko. kitara on sittemmin ollut keikoillakin ja jäänyt jo aikoja sitten osastolle; "en myy ikinä".

Sain kerran yhden haaveilemani kitaran vaihtokaupoilla itselleni. Tovi jos toinenkin sen jälkeen laitoin yhden Telen torille myyntiin. Siihen tuli yllättäen vaihtotarjous samanlaisesta kitarastani, jonka aiemmin sain vaihdokkina. Kysyin ennen kauppoja sarjanumeroa ja se tuntui jotenkin tutulta.
 
Ja sitähän se oli, sillä sarjanumero oli lähes sama. Nyt minulla on kaksi Gibsonin kitaraa, jotka tehty samana päivänä Nashvillen tehtaalla: kitaroiden välissä ollut vain kolme kitaraa.