| Aihe: The Edge U2 -keskustelu | 1 |
|---|
|
Moi!
En löytänyt täältä perinpohjaista The Edge -ketjua, joten ajattelin sellaisen perustaa. Itse aloitin kitaran soiton -95 ja innostuin U2:sta nähtyäni MTV:llä "The Fly"-musavideon joskus ysärillä. Olen sittemmin tutkinut The Edgen soittoa ja kamoja varsin perusteellisesti vuosien varrella ja osaan sanoa lähes biisi biisiltä, mitä The Edgen signaaliketjussa on kulloinkin ollut.
Pidän toki monista muistakin kymmenistä bändeistä ja muusikoista, mutta mikä The Edgestä tekee minulle erityisen, on hänen minimalistinen nerokkuutensa ja ymmärrys palvella biisiä. Hän ei soita ikinä liikaa, juuri tarpeeksi, ja efektit eivät ole hänelle pelkkiä leikkikaluja, vaan niiden käytöllä on aina merkitys biisissä.
Monen monituisen kamaruljanssin päätteeksi oma rigini on tällä hetkellä:
- Fender The Edge Signature Stratocaster (2017)
- Gibson Explorer Antique Natural (2018)
- Fractal Audio AX8
- Vox AC30HW2X
Näillä kamoilla saan toteutettua U2 -ja The Edge -fantasiani, mutta tällä setillä pystyy kyllä soittamaan käytännössä minkälaista musaa vain.
Facebookissa on oma ryhmänsä The Edge -faneille, josta tietoa miehen soitosta ja kamoista löytyy loputtomasti: https://www.facebook.com/groups/269013033181483
Löytyykö tältä foorumilta muita The Edge -intoilijoita? |  Oltsa
26.12.2020 16:01:54 (muokattu 26.12.2020 16:07:12) | |
|
Monelle tulee The Edgestä ensimmäisenä mieleen delayn käyttö. Tässä pähkinänkuoressa The Edgen delaylaitteiden historia:
The Edge käytti ensimmäisten kolmen levyn ja kiertueiden aikana EHX Memory Man Deluxea ja mahdollisesti myös Rolandin Space Echoa. Korg SDD-3000 delay tuli kuvioihin The Unforgettable Fire -levyn myötä, kun Daniel Lanois tutustutti The Edgen tuohon laitteeseen. Se olikin muutaman vuoden The Edgen päädelay, kunnes 1987 The Joshua Treestä lähtien Edgen päädilsa on ollut TC 2290 ja vuoden 2015 kiertueesta lähtien The Edgen rigissä on ollut 4kpl Fractal Axe Fx 2:sia, joiden TC 2290 mallinnukset ovat korvanneet vanhat räkkilaitteet.
Myös vanhat Korg SDD-3000 räkkilaitteet on korvattu viimeisimmillä kiertueilla Korgin ja Dallas Schoon yhdessä suunnittelemilla Korg SDD-3000 pedaaleilla.
Achtung Baby -levyllä The Edge käytti todennäköisesti joissakin biiseissä dilsoja myös Korg A3 -multiefektistä, jota levyllä käytettiin myös monissa muissa kappaleissa. Ehkäpä tunnetuin Korg A3 soundi U2-tuotannossa on "Mysterious Ways"-biisin autowah-envelope filter -yhdistelmä. Itsekin omistin aikanani Korg A3:sen ihan vain saadakseni autenttiset Achtung Baby -soundit, mutta Fractalin tuotteilla saa tehtyä todella hyvät mallinnukset noista soundeista, joten päädyin lopulta myymään A3:n, niin kuin kaikki muutkin efektilaitteet Fractalin tultua taloin. | |
Oltsa: Hän ei soita ikinä liikaa, juuri tarpeeksi, ja efektit eivät ole hänelle pelkkiä leikkikaluja, vaan niiden käytöllä on aina merkitys biisissä
Mä olen aina miettinyt, että Edge soittaa koko ajan ja delayllä vielä pari kertaa päälle :D | |
Kyllä mullakin on semmoinen mielikuva, että se on melkeen koko ajan äänessä, mutta se on ihan nerokkaan taitava säätelemään läsnäoloaan ja ihan pakko ihailla sen tapaa rakentaa niitä kitarakudelmia ilman että se soittaa varsinaisesti sointuja. Tulntuu, että se tulee monesti sisään pikkolon lailla korkealla laulajan yläpuolella niin hentona ja hauraana ettei sitä lähes huomaa. Itse kyllä pistän Edgen piikkiin aika paljon U2:n kokonaissoundista ja pidän häntä erittäin tyylitietoisena ja ihan mielettömän musiikillisen näkemyksen omaavana soittajana. Se on jopa niin cool kitaristi, että sitä voisi luulla basistiksi :-D . Kaikki kitarasankareiden rasittavuuteen saakka menevästä itsetietoisuudesta loistaa poissaolollaan.
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-) |  PekkaM
26.12.2020 18:33:44 (muokattu 26.12.2020 18:34:44) | |
|
Mut se on pakko sanoa, että minimalistisesta tyylistään huolimatta se ei ole helppoa mitä Edge tekee, ei edes teknisessä mielessä.
En edelleenkään pysty siedettävästi soittamaan sellaisia kappaleita kuin Pride, Where the Streets Have no Name jne. koska vuosista, soittamisesta ja lihastreenistä huolimatta oikea käsi menee jossain vaiheessa vaan hapoille tai muuten rytmi katoaa. Ehkä se on plektran asento, ehkä se hermotuskysymys (pitäisi vaan tahkota sitä samaa vähän kuin kilpapyöräilijä korkeaa kadenssia), ehkä se on liian voimakas ote. En tiedä, en osaa.
Oma U2 kuuntelu loppui Pop-albumiin joten en kyllä osaa sanoa jos tyyli on muuttunut tai elänyt muuten. | Oltsa
26.12.2020 18:57:04 (muokattu 26.12.2020 18:58:13) | |
|
PekkaM: Mä olen aina miettinyt, että Edge soittaa koko ajan ja delayllä vielä pari kertaa päälle :D
The Edgellä on pääsääntöisesti livenä aina yksi delay käytössä, levyillä on toki kikkailtu enemmän kerroksien kanssa.
Esim. perinteisissä pisteellisissä kahdeksasosa -delay biiseissä (dotted 8th), kuten Pride, Where the streets have no name, I still haven't found what I'm looking for, Bad on vain yksi pisteellinen kahdeksasosa -delay. Joillain kiertueilla The Edge on kokeillut lisätä päädelayn rinnalle esim toisen kahdeksasosa -delayn, jolla on saatu vielä yksi delaybounce aikaan, mutta nämä kokeilut ovat jääneet vähäisiksi. Hyvin harvoissa, joidenkin biisien osioissa, saattaa olla kaksi delayta esimerkiksi "Pride"-biisin soolossa on kaksi delayta sarjassa.
The Edge on vaihdellut delay-asetuksiaan joissain biiseissä eri kiertueiden välillä, esim joillain kiertueilla "I will follow":ssa on 1/8 delay ja joillain kiertueilla 1/4 delay. | |
hallu: Kyllä mullakin on semmoinen mielikuva, että se on melkeen koko ajan äänessä, mutta se on ihan nerokkaan taitava säätelemään läsnäoloaan ja ihan pakko ihailla sen tapaa rakentaa niitä kitarakudelmia ilman että se soittaa varsinaisesti sointuja. Tulntuu, että se tulee monesti sisään pikkolon lailla korkealla laulajan yläpuolella niin hentona ja hauraana ettei sitä lähes huomaa. Itse kyllä pistän Edgen piikkiin aika paljon U2:n kokonaissoundista ja pidän häntä erittäin tyylitietoisena ja ihan mielettömän musiikillisen näkemyksen omaavana soittajana. Se on jopa niin cool kitaristi, että sitä voisi luulla basistiksi :-D . Kaikki kitarasankareiden rasittavuuteen saakka menevästä itsetietoisuudesta loistaa poissaolollaan.
Hyvin sanottu! | Oltsa
26.12.2020 19:17:31 (muokattu 26.12.2020 19:26:05) | |
|
Livenä The Edge soittaa aina monona. Kaikki efektit ovat ennen vahvistimia, efektilenkkejä ei käytetä, eikä wet/dry wet/dry/wet -asetuksia. The Edge on käyttänyt kiertueilla vahvistiminaan yhdistelmiä erilaisista komboista. Ensimmäisestä kiertueesta lähtien on käytössä ollut hänen päävahvistimensa ns. Vox 1, joka on vuoden -64 AC30 Top Boost. Tämä vahvistin jäi "eläkkelle" vuonna 2015, jolloin The Edgelle tehtiin mittatilaustyönä Voxilta AC30HW2X-vahvistimet kiertuetta varten salassa pidetyillä modauksilla.
Voxien rinnalla on vuosien varrella nähty Rolandin Jazz Chorus, Randall-RG80-112-komboja ja Fenderin Blues Junior. Vuoden 2005 Vertigo -kiertueesta lähtien The Edgen vahvistimet ovat olleet 2 Vox AC30 ja niiden lisäksi 2 Fender tweed deluxea ja yksi Fender Harvard.
Vuodesta 2015 kiertuerigissä on ollut käytössä 5 vahvistinta: ns. Vox1 eli Vox AC30HW2X (kliini), Vox2 eli Vox AC30HW2X (hot-kytkin päällä, crunchimpi, enemmän gainia) sekä Fender the Edge deluxe amp, Fender Tweed Deluxe '57 ja Fender Harvard '57.
Eri vahvistimia käytetään eri biiseissä ja biisien eri osioissa. Koko rigiä ohjataan Bob Bradshawn looppereilla ja midi-ohjaimella.
Premier Guitar teki rig rundownin vuonna 2018, jossa The Edgen kitarateknikko Dallas Schoo esittelee The Edgen rigin: https://youtu.be/qDYfXvGuaL4 | |
Tottahan täällä tykätään Evansin pojan rämpyttelystä. :D
Varmaan kaikki jo on katsoneet leffan It might get loud, josta tämä pätkä:
https://www.youtube.com/watch?v=xMw8NjCs_dg | |
mike tapping: Tottahan täällä tykätään Evansin pojan rämpyttelystä. :D
Varmaan kaikki jo on katsoneet leffan It might get loud, josta tämä pätkä:
https://www.youtube.com/watch?v=xMw8NjCs_dg
Kyllä, tää on mahtava klippi ja muutkin tuon dokkarin muassa syntyneistä klipeistä! | |
Miten ne delay-hommat oikeasti menee? Tuupisankarit sanoo, että yksi dotted 8-dilsu riittää ja itsekin mielestäni sain tyylinmukaista soundia sellaisella kun taannoin testailin. Mutta miten se _oikeasti_ niitä kaikuja tekee? | |
Joskus aikanaan luin jostain että Edgen signaali ajettiin kahteen vahvariin jotka on "ajoitettu" joidenkin millisekuntien delaylla. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkansa edelleenkin vai onko tuosta luovuttu efektien/vahvistimien tekniikan kehityttyä 1990-2000-luvulle tultaessa...
Mitä herran soittoon yleisesti tulee niin jotenkin tulee ikävä juurikin noita 80-luvun levyjen soundia kun kuuntelee ainakin 3 uusinta levyä. Kovin on kuivan kaiuttoman kuuloista mitä ei pahemmin tunnistaisi Edgen soittamaksi jollei levyn kannessa lukisi U2... | |
mike tapping: Miten ne delay-hommat oikeasti menee? Tuupisankarit sanoo, että yksi dotted 8-dilsu riittää ja itsekin mielestäni sain tyylinmukaista soundia sellaisella kun taannoin testailin. Mutta miten se _oikeasti_ niitä kaikuja tekee?
http://www.edgewannabe.net/recarchive/main_bpm.html
Tuolta osoitteesta löytyy kiertuekohtaisesti delay-ajoista, virityksestä ja mitä kitaraa herra käyttänyt. | |
Regalis Apertura: Joskus aikanaan luin jostain että Edgen signaali ajettiin kahteen vahvariin jotka on "ajoitettu" joidenkin millisekuntien delaylla. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkansa edelleenkin vai onko tuosta luovuttu efektien/vahvistimien tekniikan kehityttyä 1990-2000-luvulle tultaessa...
Mitä herran soittoon yleisesti tulee niin jotenkin tulee ikävä juurikin noita 80-luvun levyjen soundia kun kuuntelee ainakin 3 uusinta levyä. Kovin on kuivan kaiuttoman kuuloista mitä ei pahemmin tunnistaisi Edgen soittamaksi jollei levyn kannessa lukisi U2...
Edge käytti tosiaan vielä 80-luvulla stereorigiä, eli signaali splitattiin kahteen dilsaan ja dilsojen kautta kahteen eri Vox AC30:een. Viimeistään 2000-luvulla signaaliketju vaihtui kokonaan monoksi ja pääosin Edge käyttää vain yhtä dilsaa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
