Rock, pop, alternative ›

Tuossa oma top3-unohdetut helmet (ei paremmuusjärjestyksessä):
 
- Back in Business (kunnon junttapullabiisi kasarilta, Brian todella vihaisena!)
 
- Problem Child (Setlist.fm:n mukaan 2000-10-luvuilla soitettu noin 15 kertaa, todellinen helmi, joka voisi korvata esim. Shot Down in Flamesin setistä)
 
- Razor's Edge (oikeasti erilainen ACDC-biisi, joka kuulostaa vielä erinomaiselta)

kupteri: Evil Walks - oman suosikkilevyn erilaisempi biisi, vähän erilaisempaa rytmitystä
 
Burnin' Alive - tuoreempaa matskua missä kuviot pyörii kivasti
 
Sattuipa hyvin, nämä biisit on mullakin suosikkilistalla hyvin korkealla. Evil walksiin tutustuin joskus taannoin, olisikohan ollut 2009 keväällä. Olin auttamassa isää kylvöhommissa, ja napsautin radiopeltoreista radio rockin päälle, ja siellä juuri Klasu aloitteli ohjelmaansa. Heti kärkeen tuli Metallican cover Am I Evil, seuraavana Evil Walks ja kolmantena Widowmakerin Emaheevul. Ja illan mittaan monta muutakin hyvää biisiä.
 
Tuon innoittamana kaivoin jostakin esiin tuon For those -levyn, ja sitäpä tuli sitten kuunneltua koko kesä, melkein kyllästymiseen asti.

Tuli For Those About To Rock -levystä mieleen, että sillä on mun mielestä isoimman kuuloiset kitarasoundit koko AC/DC:n tuotannosta. Riffit jyrähtävät todella massiivisesti ja jopa kaikki Anguksen yksiääniset lirutukset kuulostavat jotenkin todella tukevalta ja täyttävältä. Eipä sillä, myös rummut kuulostavat todella isolta. Jos puhutaan pelkästään soundeista, niin tämä taitaa olla suosikkilevyni AC/DC:ltä.

Velli: Tuli For Those About To Rock -levystä mieleen, että sillä on mun mielestä isoimman kuuloiset kitarasoundit koko AC/DC:n tuotannosta. Riffit jyrähtävät todella massiivisesti ja jopa kaikki Anguksen yksiääniset lirutukset kuulostavat jotenkin todella tukevalta ja täyttävältä. Eipä sillä, myös rummut kuulostavat todella isolta. Jos puhutaan pelkästään soundeista, niin tämä taitaa olla suosikkilevyni AC/DC:ltä.
 
Sillä levyllä kuulostaa kaikki suurelta ja hienolta, paitsi laulu. Miksattu aika alas.
Sääli, sillä Brian vetää mielestäni tosi hyvin sillä.

Olen ajatellut sellaista projektia, että kuuntelisin yhtyeen koko virallisen tuotannon kronologisesti läpi tässä lähiaikoina. Kuunneltu on arviolta tähän mennessä noin 30% elämän aikana. Stonesin tuotannosta arvioin kuunnelleeni suunnilleen 99,95%:)
 
FTATR on vähän kuin Power Up siinä mielessä, että se on hyvin tasainen. Eka biisi on tietysti omassa luokassaan. Se on upea. Johtuen alhaalla olevasta laulusta kitarat jyräävät todella tanakasti.

For Thosella on tympeä virvelisoundi, koska siinä on käytetty todella nopeaa gatea (efekti, joka sulkee virvelin ns. jälkisoinnin). Todella epäluonnollisen ja korvalle raskaan kuuloinen. Muutenkaan en itse hirveästi lämpene For Thosen äänimaailmalle. Muistaakseni sessiot aloitettiin täysin alusta, kun ensimmäinen versio ei miellyttänyt Youngin veljeksiä. Jotenkin tuo kokonaisuutena kuulostaa siltä, että on haluttu saada massiivinen soundi, joka jytisee enemmän kuin Back in Black, mutta lopputuloksessa on puristettu mailaa joka paikassa.
 
Velli: Tuli For Those About To Rock -levystä mieleen, että sillä on mun mielestä isoimman kuuloiset kitarasoundit koko AC/DC:n tuotannosta. Riffit jyrähtävät todella massiivisesti ja jopa kaikki Anguksen yksiääniset lirutukset kuulostavat jotenkin todella tukevalta ja täyttävältä. Eipä sillä, myös rummut kuulostavat todella isolta. Jos puhutaan pelkästään soundeista, niin tämä taitaa olla suosikkilevyni AC/DC:ltä.

shuffle: Sillä levyllä kuulostaa kaikki suurelta ja hienolta, paitsi laulu. Miksattu aika alas.
Sääli, sillä Brian vetää mielestäni tosi hyvin sillä.

Olen ajatellut sellaista projektia, että kuuntelisin yhtyeen koko virallisen tuotannon kronologisesti läpi tässä lähiaikoina. Kuunneltu on arviolta tähän mennessä noin 30% elämän aikana. Stonesin tuotannosta arvioin kuunnelleeni suunnilleen 99,95%:)
 
FTATR on vähän kuin Power Up siinä mielessä, että se on hyvin tasainen. Eka biisi on tietysti omassa luokassaan. Se on upea. Johtuen alhaalla olevasta laulusta kitarat jyräävät todella tanakasti.
 
Minä kuuntelin tänään Ballbreakerin pitkästä aikaa. On se kyllä kovatasoinen kokonaisuus, ei juuri heikkoja hetkiä sisällä. Ehkä Love Bomb ja Caught With Your Pants Down voi laskea täytebiiseiksi. Ehdottomasti yksi lempilevyistäni AC/DC:ltä.

Ballbreakerissa ei juuri muuta vikaa ole kuin se riihikuiva yleissoundi. Lieneekö koko levy tehty jossain isohkossa siivouskomerossa;)?

Regalis Apertura: Ballbreakerissa ei juuri muuta vikaa ole kuin se riihikuiva yleissoundi. Lieneekö koko levy tehty jossain isohkossa siivouskomerossa;)?
 
Vastaus on Rick Rubin, jonka tuotannoille ominaista on kuiva tai erittäin kuiva soundi.

Rick Rubin
 
...on ookoo, koska I like my wine dry and my women wet. Öööhhööhööö...
 
Mutta joo. Aika kuivahkoja ne alkupään jututkin oli kaikumaailman suhteen ja hyvältä saundaa, joten miksei sitten muka Ballbreakerkin?

msalama: Mutta joo. Aika kuivahkoja ne alkupään jututkin oli kaikumaailman suhteen ja hyvältä saundaa, joten miksei sitten muka Ballbreakerkin?
 
Niinpä sanos muuta, miksi ne 70-luvun kuivasoundiset levyt kuulostavat edelleenkin paljon paremmilta kuin tuo em Ballbreaker... Ehkäpä äänitystekniikassa oltiinkin aikanaan aikaansa edellä;)? Tai sitten on joku muu syy? Parempi tuottaja kuin Rubin?

kuulostavat edelleenkin paljon paremmilta
 
Tarkoitin sanoa, että ei se BB:kaan mun korvaan paskemmalta kuulosta ;) Mutta siinä sä olet ihan oikeassa, että lähes kaikki seiskönttilevyt kuulostaa _silti_ helvetin paljon paremmilta ylipäätään nykyisiin verrattuna. Vanha analogiatekniikka moniraita-Studereineen, klassisine Neveineen, putki- ja/tai germaniumtrankkukompuroineen ja mikkeineen syynä väitän minä...

Niiden olisi pitänyt jo hajota kun biisinikkari Malcolm Young kuoli.
 
No vähän karskisti murjaistu, tosin tottakin toinen puoli. Mutta toisaalta...
 
yksinkertaiset sanat jotka kertrovat Amerikan ihannoinista
 
...tässä, juuri tässä, kirjoittaja sortuu kuitenkin teini-ikäishenkiseen musiikkibisneksen vihaamiseen, ja vastakulttuuri-ihmisille tyypilliseen ikuisen kapinallisen puuaivoiseen oman menestymättömyytensä aiheuttaman vitutuksen kaatamiseen paremmin pärjänneiden niskaan. Niin että montakos kultalevyä siellä on kirjoitusvihreiden ohella ennätetty tähän mennessä tekemään, jos saan kysyä?

Äkkiseltään kuunneltuna 70-luvun levyissä on jotain huonekaikua, mutta tämä Ballbreaker on äärimmäisen kuiva varsinkin laulun osalta. Miksi tuollaiseen äänimaailmaan sitten päädyttiin, niin siihen on vaikea sanoa mitään. Mutta tuollaista kuivahkoa äänimaailmaa Rubin on aina päästänyt käsistään (tai kuka sitten hänen hovissaan levyt miksaa). Luulen, että Ballbreakerin karuus on myös vastaisku Razors Edgen todella tuotetulle äänimaailmalle.
 

 
Regalis Apertura: Niinpä sanos muuta, miksi ne 70-luvun kuivasoundiset levyt kuulostavat edelleenkin paljon paremmilta kuin tuo em Ballbreaker... Ehkäpä äänitystekniikassa oltiinkin aikanaan aikaansa edellä;)? Tai sitten on joku muu syy? Parempi tuottaja kuin Rubin?

Ballbreakerin karuus
 
...tekee melasta gutaa, kuten wanha tuttavani - ja basisti Jamulan arvosta - Veede tuppasi takavuosina sanomaan.

Kiinostunut Jäsen: AC/DC on ehkä suomalaisten suosikki yhtye, yksinkertaiset sanat jotka kertrovat Amerikan ihannoinista ja simppelit kitara riffit täyttävät helposti Hartwall Areenan tai Olympiastadionin, tämä uusin biisi mikä soi radiossa on aivan hirveä. Niiden olisi pitänyt jo hajota kun biisinikkari Malcolm Young kuoli.
 
Olisiko muuten heittää esimerkkejä niistä biiseistä, jotka kertovat "Amerikan ihannoinnista"?

Wyman: Olisiko muuten heittää esimerkkejä niistä biiseistä, jotka kertovat "Amerikan ihannoinnista"?
 
Thunderstruck
 
Rode down the highway
Broke the limit, we hit the town
Went through to Texas, yeah Texas, and we had some fun
We met some girls.
 
Tyypillistä amerikan ihailua. Itse olen käynyt Texasissa ja se on täynnä asehulluja punaniskoja.

Veikkaisin että tuo em. kohta taitaa olla ainut New York Cityn ohella mitä USA:sta on ACDC:n (aussibändi jos joku ei vielä tiennyt;)) levyillä tähän asti mainittu? Vai oliko muitakin?

AC/DC on Amerikan lempiyhtye joka vetoaa republikaani väestöön, Monista heidän biiseistä on fani tekemiä videoita u tubessa jossa ammuttaan isoilla aseilla USA:n vähemmistöön kuuluvia henkilöitä.

täynnä asehulluja punaniskoja
 
No on siellä kyllä pirusti paljon muutakin, mutta sä tietenkin näet kaiken vain omien maailmaavääristävien punavihreiden silmälasies läpi. Joka tosin on sun ongelmas, ei meidän muiden. Onneksi.