| Aihe: Ääniongelmat tiedonjakoa / vertaistukea | 1 |
|---|
|
Terve,
Ajattelin aloittaa tällaisen viestiketjun ja jakaa omia kokemuksia, koska netistä löysin äärettömän huonosti suomenkielistä infoa/keskustelua aiheesta. Josko tästä joku saisi jotakin lohtua tai tämä kirjoittaisi jonkinlaiseen keskusteluun aiheesta.
Eli aloitan tässä kirjoittamalla omasta keissistä, jossa tänään selvisi ääniongelmien syy, ja voin sitten päivittää, kun pääsen jatkohoidoissa eteenpäin.
Tauststa sen verran, että olen lähemmäs 40 vuotias mies, ja laulanut omaksi ilokseni niin kauan, kuin muisti pelaa = koko elinikäni. Joskus hyvinkin nuorena oli ensimmäiset bändiräpellykset, joista viimeisin ennen nykyistä kuviota reilu parikymppisenä ennen muuttoani opiskelemaan. En siis ikinä ole varsinaista opetusta aiheeseen saanut, mutta voisin sanoa, että omalla "raadallani" ja luonnonlahjoilla olen nyt vähintäänkin ihan OK äänenkäyttäjä. Ja esim. karaokessa on tullut hyvin pärjättyä. Jopa niin hyvin, että toivebiisejä ja kiitoksia ja ilmaisia tarjoiluitakin on joskus ansaittu. Ja onhan matkalle yksi mieleenpainuvimmista vedoista, kun eräs eturivin nimi on puinut nyrkkiä edessä, ja kunniakujaa pitkin on poistuttu lavalta heitellen ylävitosia. :)
No niin tai näin; nykyinen kuvio siis, että kesällä tutun rumpalin kanssa keskusteltiin, että laitetaanpa bändi pystyyn. Kerättiin siinä tutut kaverit kasaan, vuokrattiin kämppä, ja kas lokakuun alussa meillä oli kämppä vuokrattuna ja bändi kasassa. Siinä kerettiin muutamat treenit vetää, kunnes huomasin, että ääni katosi treenien päätteeksi lähes kokonaan. Seuraavasta päivästä alkaen huomasin, että ääni alkoi narisemaan ja resonoi korkeilla taajuuksilla. Katselin siinä viikonlopun yli, ja tilasin ajan työterveydestä. Työterveyslääkäri totesi, että minulla on kurkunpään tulehdus. Lääkäri määräsi muutaman päivän totaalista äänilepoa (ei puhumista, saatikka laulamista). Olin muutaman päivän siinä mykkäkoulua / mahdollisimman vähällä äänenkäytöllä. Ongelma ei vaan ottanut laantuakseen, ja koska olen myös puhetyöläinen, niin otin uuden ajan työterveyteen. Tulehdusta ei enää ollut, mutta ohje oli mykkäkoulun jatkaminen. Tällä ei kuitenkaan ollut haluttua vaikutusta, ja sain lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille.
Kyseinen erikoislääkäri puudutti suun ja tutki äänihuulien toimintaa. Löysi lievää punoitusta, ja sanoi, ettei äänihuulet mene täysin kiinni. Jatko-ohjeena oli seurata tilannetta n. 1 kk ja kokeeksi määrättiin kortisonihoitoa tabletteina muutaman päivän kuureina. Päivinä jona nappasin kortisonia oli narina hieman vähäisempää. Välissä yritin netistä etsiä tietoa ääniongelmista, ja tulipahan siinä todettua, että huonosti on tietoa saatavilla ja kaikenlaisia kauheita diagnoosiskenaarioita kerkesin luulemaan jo itsestäni välillä.
Ongelmat eivät oikein tuntuneet väistyvän, ja kävin sitten välissä jälleen kerran työterveydessä pyytämässä uuden lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Tämä lääkäri suositteli WellO2-höyryhengityslaitteen hankkimista, jonka kävinkin siltä istumalta ostamassa. Sillä on nyt sitten hengitelty melkein joka päivä. Tiedä sitten onko auttanut mitään?
No joka tapauksessa noin kolmen viikon kuluttua ensitapaamisesta erikoislääkäri tutki uudestaan äänihuulien toimintaa. Mitään merkittävää rakenteellista poikkeamaa ei havaittu ja limakalvot olivat kunnossa. Niinpä hän teki minulle edelleen lähetteen foniatrin pakeille julkiselle puolelle. Kysyin vielä lopuksi, miten on äänenkäytön kanssa. Totesi, että en minä puhumalla tai laulamalla ääntä saa sen enempää rikki. Rupesin siis taas tosissani treenaamaan laulua minkä pystyin.
Tästä viikko eteenpäin huomasin, että omakanta-palvelussa lähetettä ei näkynyt. Soitin siis paikalliseen sairaanhoitopiirin. Vastaus lähete oli kyllä siellä, mutta heillä on kerran kuukaudessa foniatri paikalla, ja ei osannut sanoa, että kauanko minun tapauksessani menee, että saan ajan.
Ajattelin kuitenkin, että minä en jää ajankohtaa odottamaan, vaan varasin ajan Helsingistä Juha Vintturilta. Tänään kävin tutkimuksissa, jossa oli äänenkäytön testausta luku- ja lauluharjoituksen muodossa ja äänihuuleni kuvattiin erikoisnopealla kameralla. Mitään tautia tai rikkoa ei tästä paljastunut, vaan minulle on syntynyt toiminnallinen ongelma äänenkäytön kanssa, eli olen lähes koko ikäni puhunut väärin / liian voimakkaalla äänellä. Tilanteeseen hoitosuunnitelma on lähete 5x45 min puheterapiaa. Lopuksi keskusteltiin vielä äänenkäytöstä tässä välillä: ohje oli, että ääntä saa käyttää ja myös laulaminen on sallittua. Laulaessa vaan lisää painetta myllyyn, että tulee ääni ulos. Laulaa lurittelinkin sitten lähestulkoon koko autoilumatkan Helsingistä kotiin, ja illalla menin vielä treenikselle kiusaamaan ääntäni normaalia voimakkaammin lisää. Ainakin toistaiseksi tuntui toimivan ihan OK. Tietysti huomaten, ettei tämä 100 %:sti ole sama, kuin ennen tulehdusta.
Jännän äärellä täällä nyt sitten odotellaan mitä tuo puheterapia tuo tullessaan? Jos nyt jotakin ironiaa aiheeseen, niin onhan se hauska kuulla liki 40 vuoden jälkeen, ettei ole koskaan osannut puhua oikein.
Ja olihan tässä vielä se, että keskulteltiin myös siitä, että itse käyn laulutunneilla, jota piti hyvänä asiana, mutta hänen näkemyksensä mukaan hyötyisin, jos vaihtaisin naisopettajasta miesopettajaan. No tämä taas yksi seikka pähkäilyyn. Tietysti täällä pienehkön paikkakunnan ongelmana on, että saan olla kiitollinen, että olen ylipäätänsä löytänyt laulunopettajan, joka viitsii tällaista amatööriä koutsailla. :)
Voin laittaa tänne päivitystä tuosta jatkosta ja seuraamuksista, jos tämä jonkun uteliaisuuden herätti tai toimii jollekin vertaistukena.
Peace out!
Edit 17.12.2020: sain tänään foniatrin suosittelemalta puheterapeutilta vastauksen, jossa hän ilmoitti, että on työssään aikataulullisessa ahdingossa, mutta lupasi kuitenkin ottaa minut käsittelyyn! Terapia alkanee vuodentaitteen korvilla. Tässä saa kyllä olla kiitollisena ja nöyrää poikaa. Ja tieto avunsaannista oli kyllä henkilökohtaisesti tämän joulun paras lahja. Motivaatio on kohdillaan tälle seillailulle lähdettäessä. Toivottavasti riittää hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Jatkoa seuraa... | |
Aaron Presley: Terve,
Ajattelin aloittaa tällaisen viestiketjun ja jakaa omia kokemuksia, koska netistä löysin äärettömän huonosti suomenkielistä infoa/keskustelua aiheesta. Josko tästä joku saisi jotakin lohtua tai tämä kirjoittaisi jonkinlaiseen keskusteluun aiheesta.
Eli aloitan tässä kirjoittamalla omasta keissistä, jossa tänään selvisi ääniongelmien syy, ja voin sitten päivittää, kun pääsen jatkohoidoissa eteenpäin.
No niin tai näin; nykyinen kuvio siis, että kesällä tutun rumpalin kanssa keskusteltiin, että laitetaanpa bändi pystyyn. Kerättiin siinä tutut kaverit kasaan, vuokrattiin kämppä, ja kas lokakuun alussa meillä oli kämppä vuokrattuna ja bändi kasassa. Siinä kerettiin muutamat treenit vetää, kunnes huomasin, että ääni katosi treenien päätteeksi lähes kokonaan. Seuraavasta päivästä alkaen huomasin, että ääni alkoi narisemaan ja resonoi korkeilla taajuuksilla. Katselin siinä viikonlopun yli, ja tilasin ajan työterveydestä. Työterveyslääkäri totesi, että minulla on kurkunpään tulehdus. Lääkäri määräsi muutaman päivän totaalista äänilepoa (ei puhumista, saatikka laulamista). Olin muutaman päivän siinä mykkäkoulua / mahdollisimman vähällä äänenkäytöllä. Ongelma ei vaan ottanut laantuakseen, ja koska olen myös puhetyöläinen, niin otin uuden ajan työterveyteen. Tulehdusta ei enää ollut, mutta ohje oli mykkäkoulun jatkaminen. Tällä ei kuitenkaan ollut haluttua vaikutusta, ja sain lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille.
Kyseinen erikoislääkäri puudutti suun ja tutki äänihuulien toimintaa. Löysi lievää punoitusta, ja sanoi, ettei äänihuulet mene täysin kiinni. Jatko-ohjeena oli seurata tilannetta n. 1 kk ja kokeeksi määrättiin kortisonihoitoa tabletteina muutaman päivän kuureina. Päivinä jona nappasin kortisonia oli narina hieman vähäisempää. Välissä yritin netistä etsiä tietoa ääniongelmista, ja tulipahan siinä todettua, että huonosti on tietoa saatavilla ja kaikenlaisia kauheita diagnoosiskenaarioita kerkesin luulemaan jo itsestäni välillä.
No joka tapauksessa noin kolmen viikon kuluttua ensitapaamisesta erikoislääkäri tutki uudestaan äänihuulien toimintaa. Mitään merkittävää rakenteellista poikkeamaa ei havaittu ja limakalvot olivat kunnossa. Niinpä hän teki minulle edelleen lähetteen foniatrin pakeille julkiselle puolelle. Kysyin vielä lopuksi, miten on äänenkäytön kanssa. Totesi, että en minä puhumalla tai laulamalla ääntä saa sen enempää rikki. Rupesin siis taas tosissani treenaamaan laulua minkä pystyin.
-----------
Jännän äärellä täällä nyt sitten odotellaan mitä tuo puheterapia tuo tullessaan? Jos nyt jotakin ironiaa aiheeseen, niin onhan se hauska kuulla liki 40 vuoden jälkeen, ettei ole koskaan osannut puhua oikein.
------------
Voin laittaa tänne päivitystä tuosta jatkosta ja seuraamuksista, jos tämä jonkun uteliaisuuden herätti tai toimii jollekin vertaistukena.
Peace out!
Osin tutuntuntuista tarinaa. Itse hankin kyseisen vaivan, pareesin (äänihuulet eivät sulkeudu), lukion jälkeen, kun innostuin laulamaan päivät pitkät. Alkuun tuntui, että tämähän sujuu, ääni tuntui vahvistuvan tosi paljon, oli voimakas ja terävä, ennenkuin sitten liikarasitus johti siihen, että se hävisi kokonaan. Mitään lääkkeitä ei foniatri määrännyt, vaan nimenomaan alkuun täyspuhumattomuutta muutamia kuukausia ja sen jälkeen puheterapiaa. Kävin terapeutilla muutamia kuukausia, ja sen jälkeen jatkoin hänen opettamiaan harjoituksia säännöllisesti.
Muutamaan vuoteen laulu ei sujunut lainkaan. Ääni oli sumuisen vuotava, eikä falsettia ollut lainkaan. En enää muista, kuinka monta vuotta meni, ennenkuin ääni alkoi joten kuten toimia.
Pari-kolme vuotta sitten, siis yli kuusikymppisenä, tapahtui muutos ihan muutaman kuukauden aikana, ja nyt ääneni toimii varsin hyvin. Pessimistinä tietysti oletan, että varmaan muutos johtuu jostain kasvaimesta tms. Sitten, viime joulukuussa, kausiflunssan (?) yhteydessä tullut raju hengitystietulehdus vaurioitti keuhkoja niin, etten enää pysty laulamaan biisejä, jotka vaativat enemmän pontta pitemmän aikaa.
Jälkeenpäin on hyvä jossitella, että ehkä olisi ollut hyvä ottaa jo 16-20 vuotiaana vähän laulutunteja, niin vahingolta olisi kukaties välttynyt. Tarpeettoman puskevalla, liian suurella äänenpaineella laulaminen todennäköisesti oli alkusyy koko murheelle.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: Osin tutuntuntuista tarinaa. Itse hankin kyseisen vaivan, pareesin (äänihuulet eivät sulkeudu), lukion jälkeen, kun innostuin laulamaan päivät pitkät. Alkuun tuntui, että tämähän sujuu, ääni tuntui vahvistuvan tosi paljon, oli voimakas ja terävä, ennenkuin sitten liikarasitus johti siihen, että se hävisi kokonaan. Mitään lääkkeitä ei foniatri määrännyt, vaan nimenomaan alkuun täyspuhumattomuutta muutamia kuukausia ja sen jälkeen puheterapiaa. Kävin terapeutilla muutamia kuukausia, ja sen jälkeen jatkoin hänen opettamiaan harjoituksia säännöllisesti.
Muutamaan vuoteen laulu ei sujunut lainkaan. Ääni oli sumuisen vuotava, eikä falsettia ollut lainkaan. En enää muista, kuinka monta vuotta meni, ennenkuin ääni alkoi joten kuten toimia.
Pari-kolme vuotta sitten, siis yli kuusikymppisenä, tapahtui muutos ihan muutaman kuukauden aikana, ja nyt ääneni toimii varsin hyvin. Pessimistinä tietysti oletan, että varmaan muutos johtuu jostain kasvaimesta tms. Sitten, viime joulukuussa, kausiflunssan (?) yhteydessä tullut raju hengitystietulehdus vaurioitti keuhkoja niin, etten enää pysty laulamaan biisejä, jotka vaativat enemmän pontta pitemmän aikaa.
Jälkeenpäin on hyvä jossitella, että ehkä olisi ollut hyvä ottaa jo 16-20 vuotiaana vähän laulutunteja, niin vahingolta olisi kukaties välttynyt. Tarpeettoman puskevalla, liian suurella äänenpaineella laulaminen todennäköisesti oli alkusyy koko murheelle.
Hieno kirjoitus aiheesta, ja sympatiat puolellesi tässä. Allekirjoitan kyllä tuon lopussa mainitsemasi asian suosituksesta ottaa laulunopettaja mukaan, jos aikoo yhtään enemmän tai vähemmän tosissaan laulua harrastaa. Ja mieluummin aikaisemmin, kun myöhemmin. Vaikka itselläni vasta jokunen tunti vasta takana, niin tässä on kyllä huomannut äänenlämmittelyn tärkeyden, ja on ollut tosi mukava, kun esimerkiksi siihen tuttuun biisiin on saanut ohjeistusta, että sitä voi laulaa myös ilman puskemista.
Tsemppiä jatkoon sinulle ja hyvää joulunodotusta! |  vihreätee
11.02.2021 10:48:58 (muokattu 11.02.2021 10:52:11) | |
|
Kuulostaa siltä, että bänsitreeneissä tuli huudettua vähän liian kovalla volumella liian suurella äänihuulimassalla.
Sikäli paha kommentoida mitään ilman ääninäytettä, mutta kun ääni lähtee ja jäljelle jää pihinä, on kyseessä kurkunpään tulehdus. Esim lätkämatsissa huudon vuoksi lähtenyt ääni on kurkunpääntulehdus. Palautuu itsestään muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Laulutunneilla usein käydään läpi jonninjoutavia harjoituksia, jossa vedetään väkinäisiä skaaloja eri kielen asennoilla tai pärinöillä päin seinää tuhatta ja sataa. Jos käy hyvä tsägä, löydät laulunopettajan, joka oikeasti tietää asioista myös kokemuksen pohjalta, eikä vain joku, joka on ollut hyvä koulussa.
Vanhoista tavoista pois oppiminen on aina haastavampaa, mitä vanhemmaksi tulee.
Kylmä fakta on se, että paras tapa oppia laulua, on kokeilu ja testailu. Jos ei satu, se ei ole vaarallinen.
Ps. Kaikkein eniten ääntä rasittaa huokoinen ääni. Esim kuiskaaminen kovaa. Tai koitat laulaa kovaa, korkealta ja huokoisasti. | |
vihreätee: Kuulostaa siltä, että bänsitreeneissä tuli huudettua vähän liian kovalla volumella liian suurella äänihuulimassalla.
Sikäli paha kommentoida mitään ilman ääninäytettä, mutta kun ääni lähtee ja jäljelle jää pihinä, on kyseessä kurkunpään tulehdus. Esim lätkämatsissa huudon vuoksi lähtenyt ääni on kurkunpääntulehdus. Palautuu itsestään muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Laulutunneilla usein käydään läpi jonninjoutavia harjoituksia, jossa vedetään väkinäisiä skaaloja eri kielen asennoilla tai pärinöillä päin seinää tuhatta ja sataa. Jos käy hyvä tsägä, löydät laulunopettajan, joka oikeasti tietää asioista myös kokemuksen pohjalta, eikä vain joku, joka on ollut hyvä koulussa.
Vanhoista tavoista pois oppiminen on aina haastavampaa, mitä vanhemmaksi tulee.
Kylmä fakta on se, että paras tapa oppia laulua, on kokeilu ja testailu. Jos ei satu, se ei ole vaarallinen.
Ps. Kaikkein eniten ääntä rasittaa huokoinen ääni. Esim kuiskaaminen kovaa. Tai koitat laulaa kovaa, korkealta ja huokoisasti.
Tämä nyt on vanhan jauhantaa, mutta ottaen huomioon sen ammattimaisen, lääketieteellisen / foniatrisen, asiantuntemuksen, joka omaani ja alkuperäisen kirjoittajan vaivaan on käytetty, on kommenttisi ehkä "hieman" ylimielinen, etenkin, kun siihen ei liity selvitystä ammatillisesta osaamisestasi alalla.
"Jos se ei satu, se ei ole vaaraksi" on pääosin puppua ja voi olla vaaraksi niille, jotka sen uskovat. Kaikkein yleisinkään(?) virhe, ylenpalttinen äänenpaine, ei satu, vaikka voi tehdä paljon hallaa. Ei rasitusmurtumakaan satu, ennenkuin murtuma on syntynyt.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Hah! Ollu monta vuotta ongelmana laulusoundin epätasaisuus. Laulanut olen kohta 20-vuotta itseoppineesti ja olen mielestäni kohtuu lahjakas laulaja ollut aina, mutta pitkään on vaivannut päivien mukaan vaihteleva tasaisuus suorittamisessa. Jossain vaiheessa mietin, että ongelmana on äänenavaus ja monitorointi + bändin kovaäänisyys. Tämä on aiheuttanut todella paljon tuskailua ja motivaation puutetta treeneissä yms. Onneksi keikoilla on pääsääntöisesti ollut aina hyvä laulufiilis.
Olen pelännyt, että mulla on äänihuulet vaan "kulunu" tässä vuosien varrella ja sen takia toisinaan hyvin epätasaisia laulusuoritukser ja ääni ei oikeen soi kunnolla. Mutta kyllä se laulutekniikan puute on ollut se oikea vaiva. Olen nyt puolisen vuotta sitten ruvennut käyttämään korvamonitorointia ja treenannut ahkerasti viimeaikoina erityisesti korkeiden nuottien laulutekniikkaa - ja voi helvetti että on hyvä fiilis, ku ekaa kertaa bänditreeneissä tuntu, että ylärekisteri rupes soimaan kirkkaasti niinku pitää ja tuli vielä tietty terävä sävy laulusoundiin mikä leikkaa läpi bändistä todellä pienellä äänenpaineella! Eikä enää mene ääni tukkoon kesken biisin ja laulaminen on erittäin helppoa :) Nyt pitää vaan tehdä ahkerasti toistoja, että tekniikka ei pääse unohtumaan ja palaamaan vanhaan hiemän väärään tekniikkaan, jossa vahvalla rintaäänellä yrittää väkisin päästä korkealle huonoin tuloksin - tai sellasella täysin pää-äänipainotteinen ohut väännös joka kuulostaa vähän teennäiseltä ja nasaalilta. Nyt oli ekaa kertaa treeneissä hieno sekoitus molempia ja oikeen korkeelle ampuvat kohdat laulo pitkään ja kirkkaasti kivan terävällä nyanssilla soinnissa - ehkä vähän sellanen adam lambertmainen sointi jopa :P Tässähän rupes oikeen innostumaan taas laulamisesta monen vuoden motivaationpuutoksen jälkeen! :) Kyllä se tekniikkatreeni vaan kannattaa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
