Rock, pop, alternative ›

Viime vuosina radiosta kuullut hitit on olleet sen verran joutavia ettei ole kiinnostanut perehtyä tarkemmin. Lainasin sitten huvin vuoksi kirjastosta XII Kouvostomollin ja piru että onkin kova kokonaisuus. Paikottaiset dödis-vivahteet yms. yllätti iloisesti.

Bullitt: Vuoden synkin juhla on kyllä joululevy paikallaan. Harva on ainakaan 2000-luvulla onnistunut joulua ja musiikkia yhdistämään näin hyvään pakettiin. Sinänsä hauskaa kun yleensä aikalailla kaikki hevimmäksi sovitetut joululaulut kuulostaa kamalalta ripulilta.
 
Tottakai ne kuulostaa kauhealta p*skalta. Vaikka itsessänikin on hevimiehen vikaa, niin en ymmärrä miksi pitää tehdä metalliversioita kappaleista, jotka ovat herkkiä ja hienoja kappaleita alunperin. Raiskaamista se mielestäni on. Ja sitten se yksi bändi kun on häpäissyt Simon & Garfunkelin ''sounf of silence''. Eikös sen pitäisi olla Sound of SILENCE???? Eikä mitään heviörinää. V*ttu. Tai sitten joku Limp Bizkit raiskannut The Whon ''Behind blue eyes''. Saunan takana olis vielä tilaa...
 
Joo, sori off topic! =)=)=)=)=)
 
EDIT: Ja takas asiaan; Viikate on kova! Olen aina tykännyt. Hyvin on keksitty yhdistää metallia, rautalankaa ja itkelmää. Taitaa olla aika ainutlaatuinen juttu. Tyylikästä soittoa ja lyriikat on myös kekseliäitä.

Viikate on paras suomalainen bändi koko 2000 luvulla ja jo 90 luvulla.
Marraskuun lauluja II on paras kotimainen kokoelma kautta aikain.
Kyllä on höylätty Yönseutua.
Juuri laitan vinyylin soimaan jonka aloittaa, KARMIINI JUHLASALI , !!! voi hyvä luoja mikä tunnelma sillä on !!!
Minulla on valtava kokoelma cd sinkkuina viikatetta sekä vinyylit ja cd:t dvd:t jn jne..
Kuu kaakon yllä vie jalat alta, Olisi rikollista laittaa paremmuus järjestykseen V levyt niin hyviä ne on KAIKKI.

Se olisi perjantaina pitkästä aikaa (melkein vuosi) Viikatteen keikka. Se on bändi jonka keikoilla viihdyn. Tää uus Ventti-biisi on Viikatetta heikoimmasta päästä, mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.

Elvytystä?
Mitä porukka on mieltä Tuulenhuuhtomat EP:stä?

Valtska: Elvytystä?
Mitä porukka on mieltä Tuulenhuuhtomat EP:stä?
 
Eka biisi hyvä, muuten joutava. Tauko varmaan tekee ihan eetvarttia.

Olin Äxässä just ennen koronaa Kaarle Viikatteen soolokeikalla. Tykkäsin kovasti. Musa on todella suomihenkistä (tulee Kalevala ym. mieleen heti).

2.10 julkaisee Viikate Rillumarei!-nimisen albuminsa. Ite tässä olen miettinyt että laittaisiko vinyylin ennakkotilaukseen. Äxästä tuli eilen sähköpostia jossa oli tietoa levystä ja julkaisuista. Mukana oli myös Kaarlen mietteitä. Meinasi vähän siihen suuntaan että olisi Viikatteen paras levy tulossa. Huomenta humalaiset-single lupailee ainakin hyvää. Itselle ainakin upposi todella hyvin.

Itselle ei kyllä uponnut biisi ilmestyessään laisinkaan. Vanhan kivirekiosaston diggaajana muka naseva helkkäkelkkä on aina pettymys. Vanhassa tuotannossa Suomi-melankolia oli läsnä, kappaleissa viljeltiin elokuvien one-linereita sekä ihan sivistyksellisessä mielessä vanhan kansan sanoja ja sanontoja, joiden merkitystä oli ilo selvittää. Sitä päivää odotellessa, jolloin uusin albumi jää hankkimatta. Tähän asti on vielä tullut hankittua, vaikka Petäjäveräjät on ollut viimeisin kunnollinen teos.

Bändin tekemisten seuraamisesta oli kulunut sen verran aikaa, etten kuullut edes 2018-vuoden EP:n olemassaolosta kuin vasta jokunen viikko sitten. Marraskuun lauluja 2:n ja varsinkin Kuu kaakon yllä:n jälkeen suurin osa tuotannosta on ollut mielestäni aika kädenlämpöistä tavaraa. Siksi odotuksia uudelle levylle ei juuri ollut. Sinkutkin olivat aika heikkoja, osittain jopa kamalia.
 
Ihan myönteinen yllätys. Kallen maneerit ärsyttävät taas välillä sekä voksujen että lyrsyn osalta. Juuri mitään uuttakaan levy ei tarjoa. Biisimateriaali on kuitenkin mielestäni parasta sitten Kuu kaakon yllä -levyn. Eli oikeasti aika hyvää, vaikka alusta loppuun ihan täysosumina säilyviä biisejä ei levyllä ehkä olekaan. Hallava, käsittämättömän juustoisesti alkava lopetusbiisi, Viilusaketti ja Vaivaisten laulu ovat varmaan levyn parhaat biisit. Jälkimmäisen häpeilemätön Luomet lyijyä painaa -lainailu voisi ehkä vähän häiritä jos sen antaisi.
 
"Sitä samaa" on bändiltä tullut mielestäni jo liian kauan, mutta kyllä tälle silti on pakko muutama tähti lätkäistä.

juici: Itselle ei kyllä uponnut biisi ilmestyessään laisinkaan. Vanhan kivirekiosaston diggaajana muka naseva helkkäkelkkä on aina pettymys. Vanhassa tuotannossa Suomi-melankolia oli läsnä, kappaleissa viljeltiin elokuvien one-linereita sekä ihan sivistyksellisessä mielessä vanhan kansan sanoja ja sanontoja, joiden merkitystä oli ilo selvittää. Sitä päivää odotellessa, jolloin uusin albumi jää hankkimatta. Tähän asti on vielä tullut hankittua, vaikka Petäjäveräjät on ollut viimeisin kunnollinen teos.
 
Itse olen aikalailla samoilla linjoilla, sillä erolla että edellinen albumi jäi jo hankkimatta. Petäjäveräjät oli sinänsä minusta vielä ihan pätevä albumi vaikka toki kivirekiosasto tuollakin on jo vähempänä. Itse asiassa pidin Veräjistä jopa enemmän kuin Kuu kaakon yllänistä, jonka saundit ovat olleet omaan makuuni vähän turhan kireät - etenkin virvelin osalta.
 
Uutta albumia en ole ehtinyt vielä kuunnella, mutta pitää antaa sillekin tilaisuus jahka tulee sopiva kuuntelutilaisuus.

Mitäänsanomattomin Viikate-levy ikinä, välityö. Tarttuvimmat kitaramelodiat ja sanoitukselliset oivallukset puuttuvat tyystin. Tasapaksua tavaraa, biisien vaihtumista ei huomaa. Mutta eipä siinä, kyllähän nuo laulut taustamusana menevät.

barclay: Mitäänsanomattomin Viikate-levy ikinä, välityö. Tarttuvimmat kitaramelodiat ja sanoitukselliset oivallukset puuttuvat tyystin. Tasapaksua tavaraa, biisien vaihtumista ei huomaa. Mutta eipä siinä, kyllähän nuo laulut taustamusana menevät.
 
Varjorastaat on mielestäni varsin menevä ja kuuntelua kestävä biisi, ja Susivirsi on lennokkaan tarttuva ja melkein tanssittavakin ralli. Toisaalta nimibiisi Rillumarei sisältää yllättäviäkin sovituksia, kuten Nightwishin mieleentuovan naiskuoron ja riffittelyn väliosassa.
 
Hyvä levy, vaikka kaikki biisit eivät vielä ole saaneet jalkaa vipattamaan.
 
EDIT: Olisiko biisi Hallava jälleen kunnianosoitus Spede Pasaselle, jonka länkkärileffoja Kaarle fanittaa kovasti?
 
Hän toisinaan, pukee saappaat ja ratsastaa,
toisinaan, taivaalle katoaa.
Revontulia pitkin ratsastaa,
hallavalla hevosella pois.

Muuttuukohan sointi mihinkään suuntaan, kun Simeonin tilalle tulee uusi rumpali?

Ei hemmetti, on kyllä ylivoimaisesti kehnointa Viikatetta mitä olen kuullut. Edellinen Kavaljeeri kappale oli mielestäni todella huono, tämä vielä huonompi. Tuo kertsin talk box efekti kuulostaa samaan aikaan todella naurettavalta ja ärsyttävältä. Ja muutenkin täysin mitäänsanomaton biisi.
Yllättävää erinomaisen Rillumarei! levyn jälkeen.
Mitä tälle bändille on tapahtunut?
 
https://www.youtube.com/watch?v=G6iRQAP1wx8

EvilPenguin: Ei hemmetti, on kyllä ylivoimaisesti kehnointa Viikatetta mitä olen kuullut. Edellinen Kavaljeeri kappale oli mielestäni todella huono, tämä vielä huonompi. Tuo kertsin talk box efekti kuulostaa samaan aikaan todella naurettavalta ja ärsyttävältä. Ja muutenkin täysin mitäänsanomaton biisi.
Yllättävää erinomaisen Rillumarei! levyn jälkeen.
Mitä tälle bändille on tapahtunut?
 
https://www.youtube.com/watch?v=G6iRQAP1wx8
 
Oli kyllä kehno ja löysä biisi. Talk box -efekti häiritsi, kitarat oli miksattu hyvin hiljaiselle ja laulu oli hyvin pinnassa. Enemmän tämä kuulosti joltain perus suomi-skelmältä Järviradiossa, huonoilla lyriikoilla. Finlanders tai Janne Tulkki olisi voinut ottaa tämän täytebiisiksi jollekin levylle.
 
Kavaljeerissakin on näköjään samaa menoa, kitarat ovat hyvin hiljaiseksi miksattu taustalle. Säröä kuulee vain hyvin vaimeasti komppikitaroista.

Onhan tuossa alussa aika säröiset kitarat. En kuitenkaan tätä millään lailla metalliksi luokittelisi. Viikate on turvallista Radio Rock -röipäivämusaa. Nikula sanoo "Slava Ukraini" niin ei ole enää röipäivää paljoa jäljellä. Sitten mennään kotiin katsomaan suoratoistosta uusin wokepesty kohusarja, syödään pusseista karkkia ja sipsiä ja mietitään menneitä elämän epäonnistumisia. Aamulla sitten taas röirock soimaan ja kuuntelemaan kehnohkoa iskelmä"metallia". Ja sen jälkeen tuleekin kivasti FFDP:n uusin.

Oli kyllä oudon moderniksi tuotettu biisi. Oliko tuossa ihminen rumpuja soittamassa ja onko kertosäkeen korkeampi tavataan-kohta tunetettu kohdilleen? Viikate on kyllä aina ollut ihan mainio bändi, mutta kieltämättä tämä biisi tuli vähän puskista.

Mielenkiintoisia näkemyksiä, tarjotaan omakin näkemys joukkoon, näin Viikatetta jostain about 2004 asti kuunnelleena. Omasta mielestäni Viikatteen paras tuotanto ajoittuu väliin Surut pois ja kukka rintaan - Kuu kaakon yllä. Tuohon väliin ei mahdu yhtäkään heikkoa levyä, minusta kaikki tuossa aikavälissä on rautaa. Ihan varhaisin kivirekiosaston viikate on sinänsä ihan hauskaa ja kivaa kuunneltavaa mutta bändi löysi kunnolla soundinsa ja oman juttunsa 2002-2003 tienoilla.
 
Paha sanoa miksi, mutta omasta mielestä bändin tuotanto kehnoontui heti Kuu kaakon yllä albumin jälkeen. Sen jälkeen kaikki levykokonaisuudet on olleet korkeintaan keskinkertaisia, yleensä 1-3 oikeasti hyvää biisiä per levy ja loput aika täytebiisiä. Olen itse analysoinut tämän päässäni jotenkin niin että bändin soundi meni vähän tukkoon. Kitarat oli liian kovalla ja muutenkin yleissoundi oli jotenkin "liian täynnä" Myös lyriikat kärsivät jonkinlaisesta laaduttomuudesta. Lisäksi se liiallinen Kouvostoliitto hössötys alkoi vähän rasittaa, kun itsellä ei ole mitään kosketuspintaa kyseiseen maan kolkkaan.
 
Varjorastaat biisi oli pari vuotta sitten aikamoinen imagonkohotus bändille. Rillumarei albumi oli muutenkin jonkinlainen askel kohti parempaa Viikatetta.
 
Tästä uudesta biisistä pidän itseasiassa todella paljon. Onhan se erilainen. Rumpali vaihtunut ja sen kyllä huomaa, rumpusovitukset on todella erilaisia kun ennen ja välistä ne kuulostaa jopa konerummuilta, mutta en tiedä siitä sen enempää. Lyriikat on paremmat kun pitkään aikaan, ja biisi on muutenkin täynnä hittikoukkuja. Niin onhan tämä tietysti ihan erilaista Viikatetta kun ennen, mutta muutosta itse olen kaivannutkin, jotenkin tuntui että tuo vanha tie on koluttu vähän loppuun. Odotan tulevaa levyä innolla ja tekee taas vuosien tauon jälkeen mieli mennä keikallekin.