Bassot ›

Arvoisat kanssabasisitit
 
Toivottavasti kauhea otsikko ei tappanut innostusta asialliseen keskusteluun. Olisi mukava kuulla vähän muiden soittajien ajatuksia ja vihjeitä erilaisiin äänensävyn säätöihin. Eli miten ja mistä soittoniekat hieroo säädöt kohdalleen; mahdollisuuksia on monia ja erilaisten säätövehkeiden kirjo ihan loputon. Tietenkin säädöt riippuu siitä minkälaista soundia haetaan ja yhtä ja oikeaa vastausta ei ole. Ihan EQ-asioiden perusteitakin tänne sopii kertoilla.
 
Ja tottakai ketjun aloittajana allekirjoittaneella on oma lehmä ojassa, eli apuja ja vihjeitä kaivataan. Hetken oikein harkitsin kehtaanko laittaa kysymykseni tänne, koska se lienee suorastaan simppeli, mutta menköön, koska mielellänihän otan vihjeitä vastaan:
 
Soittaessani olen yhä useammin huomannut hierovani tone-potikkaa ees-taas sen mukaan mitä soitetaan, eikä se tietenkään väärin ole. Oma mieltymykseni soundiin on sellainen että tone-potikka väännettynä alas korkeammat taajuudet, karkeasti D ja G -kielet, soivat murakan napakasti. Tällöin taas matalammat kielet ja varsinkin E tuntuu menevän jo vähän tukkoon. Jos renkuttelen menemään jotain missä soitan enemmän paksummilta kieliltä, niin otan tonea mielelläni vähän takaisin ylös, ja soundit on kohdillaan, mutta yläkielillä taas omaan makuun jo liian kirkkaita.
 
Minkälaisella säätömallilla saisin tämän ongelman "tasattua", eli ohuemmille kielille "tone alas" ja paksummille taas "tone ylemmäs", että saisi vaan pompotella menemään koko otelaudan leveydeltä ilman tonen hinkkaamista. Kaikenlaista eq-mahdollisuutta signaaliketjussa on jo nyt etuaste/säröpedaalissa ja nupissa, vai onko erillinen oikein eq-pedaali kuitenkin paras ratkaisu? Ja jos onkin, niin minkälainen käyrä siihen graphic eq:hun kuuluu oikein vääntää? Bassoina ihan perusvireessä olevat nelikieliset, jazz ja toinen P/J -mikitetty, molemmissa yksi tonepotikka, ja toimin samoin kummallakin.

Kytket sen pillin pois päältä bassokaapista niin homma tasaantuu ihan itsestään ;)
 
Edit: omissa kuvissasi näkyy oiva peruskaappi, perun pilliläpän heti.
 
Sinänsä hienoa että tuommoista juttua mietitään noin tarkasti, jaksaisivatpa kaikki basistit paneutua asiaan yhtä huolellisesti. Liian harvoin kuulee livenä muuta kuin hankeen sammuneen mammutin kuorsausta muistuttavaa ryhditöntä jymyä.
 
Mitään tolkun ratkaisua en tietenkään osaa tarjota. Paitsi kokeilua erilaisilla kaapeilla, ehkä jokin aiemmin kokeilematon kaiutinkombinaatio poistaisi pulman?

Ongelma kuulostaa vahvasti siltä, että mikkien vaihdosta kannattaa lähteä liikkeelle. Esimerkiksi Fenderin V-Mod ja V-Mod II mikrofoneissa on käytetty eri magneetteja eri kielten alla nimenomaan tasapainottamaan basson sointia.

Usein kyllä bändimiksauksessa asia muuttuu kyllä erilaiseksi... itse olen kehittynyt soittajana siihen suuntaan, että pyrin ratkaisemaan erilaiset ongelmat mieluummin soittamalla kuin vaikka juotoskolvilla.
 
Jos haluaisin bassossa pehmeämpää sointia ohuille kielille, soittaisin kauempana tallasta ja pehmeämmällä kosketuksella. Plektralla se on helppoa, sormin soitossa hiukan haastavampaa. Joskus oon miettinyt että voisi kääntää kielet ylösalaisin, niin voisi peukulla soitella yläkieliä, En tiedä, sitten voi mennä kyllä päässä laskukone muutamaksi viikoksi sekaisin :) Tällä hetkellä en soita bassoa bändissä, joten ei ole tullut vielä kokeiltua, mutta kerron sitten miten kävi, jos suunnitelma toteutuu.

Oletko kokeillut mikkien korkeuksien säätämistä?
 
Monesti sointi tasoittuu kielten välillä laskemalla mikkejä hieman kauemmas kielistä. Myös kielten välisiä sointieroja voi säätää mikkiä kallistamalla; mikki lähellä kieltä=enemmän matalia taajuuksia ja tukkoisuutta bändisoitossa ja mikki kauempana kielestä=enemmän keskialuetta ja siten enemmän läpitunkevuutta bändisoitossa. Myös kielien äänenvoimakkuutta voi säätää kallistamalla/nostamalla tai laskemalla mikkiä/mikkejä.

Moi.
 
Lexicon: Hetken oikein harkitsin kehtaanko laittaa kysymykseni tänne, koska se lienee suorastaan simppeli, mutta menköön...
 
Bassosoundin taajuusjakauma -kuten sekään miten joku tietty basisti saa jollain tietyllä laiteyhdistelmällä mieleisen taajuusjakauman aikaiseksi- ei ole missään nimessä simppeli, eikä etenkään itsestään selvä juttu.
 
Bassosoundeja vertaillessaan levyt, juubituubivideot ja -esittelyt voi huoleti unohtaa, postprosessoinnin määrää kun on mahdoton tietää eikä edes päätellä.
Eikä täydellistä signaaliketjuakaan ilmoiteta kuin aniharvoin, seikka jota itse pidän merkillisenä.
 

 
Lexicon: Eli miten ja mistä soittoniekat hieroo säädöt kohdalleen; mahdollisuuksia on monia ja erilaisten säätövehkeiden kirjo ihan loputon.
 
:)
 
Omasta mielestä suurimman haasteen luo juuri tuo mainitsemasi säätökohteiden ja muuttujien suuri määrä, tai ainakin niitä on ylenmäärin tarjolla jos tuntee tarvetta ;).
 
"Soundi lähtee sormista" ei ole lainkaan tuulesta temmattu juttu, joten ainakin itse hieron soundia (sitä itselle kaikkein korvanmukaisinta äärisimppeliä) ilman minkäänlaisia härpättimiä, tone "auki", tuttuun vahvariin/kaappiin.
 
Tai äänikortin kautta tietokoneeseen -> luureihin.
 
Tässä vaiheessa lienee syytä todeta että nykyään soitan aniharvoin "bassovahvarin" kanssa, signaaliketju on aktiivibasso (HB6000)->SVTDI->miksaustiski->aktiivi-PA.
Säröä tai mitään muitakaan efektejä kaytän aniharvoin.
 
Tuohon efektittömyyteen ja etenkin säröttömyyteen kyllä tulee lähiaikoina muutos, mutta koska apuna tulee olemaan näillä näkymin levynteko kaikkine siihen kuuluvine hierontoineen, en siitä murhetta kanna muuten kuin haalien kaikenlaisia erilaisia säröpurnukoita joita voi sitten rauhassa testailla ja vertailla :).
 

 
Lexicon: Tietenkin säädöt riippuu siitä minkälaista soundia haetaan ja yhtä ja oikeaa vastausta ei ole.
 
Tuo on tismalleen totta.
Jo pelkästään tuon asian oivaltaminen on vähintään puoli voittoa.
 
Soundin pitää myös istua kontekstiin, kotisoittelusoundi tai äänityssoundi istuu aniharvoin bändisoittoon.
Ero noiden välillä ei ole ehkä yhtä jyrkkä ja rankka kuin kitarasoundien kohdalla, mutta ainakin mun mielestä ainakin huomioon otettava.
 

 
Lexicon: Ihan EQ-asioiden perusteitakin tänne sopii kertoilla.
 
Yksi peruste on kaikessa EQ säätämisessä ylitse muiden: "leikkaa, älä boostaa kuin pakon edessä".
Tuo juontaa juurensa siitä tosiasiasta että kun boostataan mitä tahansa taajuusaluetta, pohjakohina kasvaa aina suhteessa enemmän kuin hyötysignaali.
Ja kun useampaa taajuusaluetta boostataan yhtä aikaa, kohina kasvaa herkästi häiritseväksi.
Sen lisäksi että kohina itsessään on etenkin D-luokan vahvareilla varsin korkea, ja koska useammat eri kohinalähteet ovat aniharvoin samalla taajuusjakaumalla varustettuja, resultanttikohina on herkästi varsin villin kuuloinen.
Koska summautuvat keskenään ja aiheuttavat erikoisia ilmiöitä hyötysignaaliinkin summautuessaan.
 
Itse en tuota jäsen Kefiirin "pilli bassokaapissa"-antipatiaa jaa, paitsi tietysti kaikkein halvimpien piezojen osalta.
Noita bassokaapeissa on vain siksi että Steve Rabe pillin aikoinaan neljän kymppituumaisen keskelle jääneeseen koloon laittoi.
Noissa kaapeissa oli (pillille) oikea jakosuodinkin, mutta valtaosassa kopioita vain kaikkein huokein piezoelementti joka markkinoilta löytyi, konkka "jakosuotimena" ja suojelemassa piezoa, ja joskus harvoin tehovastus tai L-Pad vaimentamassa pillin äänenpainetta.
Ja kuten asiaan perehtyneet tietävät, piezo ja resistiivinen vastus ovat verraten huono yhdistelmä ellei sovitusta tehdä todella tarkkaan.
Eikä tehdä koska on kustannuksiltaan haasteellinen.
 

 
Lexicon: Soittaessani olen yhä useammin huomannut hierovani tone-potikkaa ees-taas sen mukaan mitä soitetaan, eikä se tietenkään väärin ole.
 
Eihän tuo toimintamalli tietenkään väärin ole, mutta perinteisen yläpäitä leikkaavan tonen käyttökelpoisuutta en ole oikein koskaan mdernissa bassosoundissa ymmärtänyt.
Joten en sellaista käytä, eikä aktiivisissa pääbassoissa sellaisia toki olekaan.
Passiivisissa toki on, mutta ovat likipitäen aina "auki".
 

 
Lexicon: Minkälaisella säätömallilla saisin tämän ongelman "tasattua", eli ohuemmille kielille "tone alas" ja paksummille taas "tone ylemmäs", että saisi vaan pompotella menemään koko otelaudan leveydeltä ilman tonen hinkkaamista.
 
Tuntematta tarkemmin koko signaaliketjua kielistä kaiutinelementtiin (tuo 12" EV MS-brändätyssä EV-TL mukaelmassa?) on kokolailla mahdotonta päätellä millä säädöillä tai muutoksilla mieleinen soundi kaikkein yksinkertaisimmillaan irtoaisi.
 
Vahvarilla -ja sen ominaissoundilla ja äänenvärin muokkausmahdollisuuksilla- on toki merkittävä osansa soundinrakennuksessa, mutta itse lähtisin mikkien korkeussäädöistä jos kielet ovat tasapainoisesti soivat ja soitinten säädöt ovat muutenkin kohdallaan.
 
Ja säädöt ja niiden vertailun tekisin ensiksi kuulokkeilla kuunnellen jotta on helpompi todeta mitä muuttuu ja miten.
Vahvarin kanssa voi sitten todeta mentiinkö missäkin säätötoimenpiteessä parempaan vai huonompaan suuntaankokonaisuutta ajatellen, ja särön/efektien kanssa sitä sopiiko juuri hierottu soundi lainkaan niiden kanssa käytettäväksi ;).
 
Tuo yllämainittu mikkien vaihto on usein helpoin tie saada merkittävää muutosta aikaiseksi signaaliketjun alkupäähän, suosittelen kokeilemaan jollei mikkien korkeussäädöistä ole apua.
Ei sillä etteikö ensiasennusmikit olisi pääsääntöisesti kelvollisia, vaan siksi että ovat aniharvoin millään tapaa optimaalisia.
 
T:Samuli

Jos basson kielet soivat keskenään epätasaisesti niin lähtisin etsimään syitä basson säädöistä tai soittotekniikasta. Kyllä ne pitäisi saada soimaan niin että ne ovat keskenään balanssissa ilman eq:ta.
 
EQ:n käyttö on taas melko laaja aihe mutta sen käyttöä voi alkaa hahmottamaan sillä että jokaisessa soittimessa on atakki eli äänen se ihan ensimmäinen aluke sekä sen jälkeinen sointitaajuus. Näitä sointitaajuuksia on itseasiassa useita jotka kielisoittimissa hiipuvat eri aikaan, matalin niistä eli perustaajuus soi yleensä pisimpään. Ne kuitenkin kuullaan yhtenä nuottina, se miten paljon ja missä suhteessa ääni niitä kerrannaisia perustaajuuden lisäksi sisältää on se mitä kutsutaan soundiksi.
 
Bassossa oleva tonepotikka vaimentaa perustaajuuden yläpuolella olevia kerrannaisia joten ehkä sun basson ylemmät kielet soi jotenkin huonosti niin että tekee mieli vääntää tonea alas. Onko ongelma myös silloin kun soitat bassoa ilman vahvistinta?

Samuli kirjoitti jo fiksuja: aluksi kannattaa leikata mieluummin. Korostaminen johtaa usein näennäisesti isompaan volyymiin, "joka kuulostaa paremmalta" muttei sitä oikeasti usein edes ole. Graafiset EQ-pedaalit ovat aika säälittäviä ja karkeita. Oikea terssikorjain on kuitenkin kokonaista 31-alueinen.
 
Täysparametrinen Artec (parillakympillä liikkuu) voisi olla hyvä opetteluun. Notch on hyvä havainnollistamaan eri paikkoja kaistalla.
 
Opettelun toinen tapa on panna kaikki sävysäätimet keskelle, vahvistimesta ja soittimesta. Jos soittimessa on vain tone, se sitten auki. Kaikessa rauhassa säätämään hanikoita vuorotellen ja tutustumaan saundeihin. Kannattaa myös muistaa, ettei valmistaja välttämättä ole oikaissut vastetta suoraksi, joten hanat kello kahdessatoista voivat tarkoittaa mitä vain. Tästä syystä kannattaa pyöritellä nuppeja vuoron perään lounaaseen ja myös sinne kaakkoon, jotta säätimistä saa enemmän irti ja pystyy hahmottamaan vahvarin avut omaa sointia etsittäessä. Rohkea säätäminen opettaa, korva kertoo hanikan oikean asennon, ei silmä.
 
EQ toisen tai kolmannen perään on vähän vaarallinen tie. Tuntematta edes ensimmäistä, on vaikea hahmottaa koko pakettia.

Erillisestä EQ-pedaalista voisi olla iloa esim. aloitusviestin tapauksessa, jos se on mahdollisimman monikaistainen tai parametrinen. Ei se lainkaan huono työkalu ole, joskaan ei välttis pakollinenkaan. Jos joku tietty osa-alue saundissa häiritsee niin sittenhän siihen voisikin löytyä sopiva vipu veivattavaksi, kuten se yläkielten yläpään epämiellyttävyys tässä.
 
Kuten edellä jo mainittu, sitten menee ihmettelyksi kun on monessa kohtaa signaaliketjua EQ:t väännelty eri asentoihin. Eivät toki ole täysin toisiaan poissulkevia koska todennäköisesti se keskikohta vaikka 'bass'-nappulassa on joka vehkeessä hieman eri hertseillä. Kaupan päälle esim. TC Electronics mainostaa vehkeissään "älykästä EQ:ta" jossa nupikan cut-osuus on hieman eri hertseillä kuin boost-osuus. Otappa sitten selvää :D

Tässä kohtaa selkeästi pitää ostaa kaksi eri monikaistaista pedaalia. Esim. Bossin 7-kaistaisissa basso-EQ:ssa ja kitara-EQ:ssa näyttäisi olevan vain kaksi päällekäistä kaistaa, eli laittamalla nuo peräkkäin tulee yhteensä 12-kaistainen - ja tietenkin saa vielä gainit tuplana! :P Samalla periaatteella parista kymppikaistaisesta saisi varmaan jonkun 16-18 -kaistaisen.

Prowleri: Tässä kohtaa selkeästi pitää ostaa kaksi eri monikaistaista pedaalia. Esim. Bossin 7-kaistaisissa basso-EQ:ssa ja kitara-EQ:ssa näyttäisi olevan vain kaksi päällekäistä kaistaa, eli laittamalla nuo peräkkäin tulee yhteensä 12-kaistainen...
 
Tuota noin, kun noissa pedaaleissa on leveät kaistat, tuo ei ole ihan hirveän onnistunut ajatus. Olisi toki metkaa kokeilla panna vierekkäiset kaistat ylös ja alas ja mitata paketin vaste. Epäilen jälkeä kelvottomaksi. Pitää olla yksi järjestelmä ja yhdet säätimet.
 
Nuo pedaali-EQ:t ovat aika kökköjä, jos totta puhutaan. Yleiseen sinnetännesäätämiseen miksei mutta oikeat työkalut ovat kuitenkin eri värkkejä. Hyviä parametrisiä pedaaleja ovat vaikkapa tce, Empress ja WMD. Mainitsemani Artec on yksikaistainen ja kelpaa opettelun lisäksi esimerkiksi keikoilla joihinkin isojen huoneongelmien (kierto) paikkailuun. Oikeat graafiset taas tahtovat helposti olla räkkivermeitä. Toki esimerkiksi Trace Elliotin vanhoissa päätteissä oli jopa 12-kanavainen graafinen (AH500X GP-12).

ituvirtanen: Tuota noin, kun noissa pedaaleissa on leveät kaistat, tuo ei ole ihan hirveän onnistunut ajatus. Olisi toki metkaa kokeilla panna vierekkäiset kaistat ylös ja alas ja mitata paketin vaste. Epäilen jälkeä kelvottomaksi. Pitää olla yksi järjestelmä ja yhdet säätimet.
 
Nuo pedaali-EQ:t ovat aika kökköjä, jos totta puhutaan. Yleiseen sinnetännesäätämiseen miksei mutta oikeat työkalut ovat kuitenkin eri värkkejä. Hyviä parametrisiä pedaaleja ovat vaikkapa tce, Empress ja WMD.
 
Olet oikeassa, ja lopulta tuommoinen pikkutarkka nypläys on parempi tehdä sitten vaikka läppärin kanssa, niin on juuri sen verran kaistoja ja parametrisiä kun haluaapi.
 
Pedaalilautaan voisi olla toki kätevä tuommoinen joku 10-kaistainen + yksi parametrinen, niin voisi niitä ongelmakohtia kaivaa ja nyppiä tarvittaessa poissa.

Kefiiri: basistit paneutua asiaan yhtä huolellisesti. Liian harvoin kuulee livenä muuta kuin hankeen sammuneen mammutin kuorsausta muistuttavaa ryhditöntä jymyä.

 
Kuinka usein tuo jymy johtuu basistista? Olen aivan liian usein lähtenyt keikalta pettyneenä "en taaskaan saanut mitään selvää, miten bändi soitti". 95% noista kerroista bassosaundi on ollut vaan todella huono eli siis suomeksi pelkkää alapäämuhjua. Syyttävä sormeni osoittaa miksaajaa eikä basistia.

Meillä oli eilen treenit ja kaikki kuulosti ihan hirveeltä puurolta. Kaikenlaista säädettiin ja sitten kysäisin basistilta että minkälaiset säädöt sillä on.
 
Vahvistimessa on keskialueelle taajuusalueen säädin, siis parametri missä kohtaa keskialueen korostus on. Se oli laitettu keskelle, tuonne 1000 Hz kohdalle. Ite kun olen säätänyt ja miksaillut niin olen huomannut että fenkuissa se herkkukohta on yleensä siinä 800 Hzin kohdalla. Pyysin basistia pompottelemaan, ja väänsi nappulaa samalla vasemmalle. Ja siihen 800 Hz kohdalle se namiska sitten jäi.
 
Sen jälkeen kitara alkoi helkätä, rumpusetin osat menivät kohdilleen ja laulu oli selkeää.

Moi.
 
Haeroe: Kuinka usein tuo jymy johtuu basistista?
 
Vaikka puoliammattilaisajoistani miksaustiskin takana onkin jo muutama vuosikymmen vierähtänyt, väittäisin että ~80 prosenttisesti syypää on tavalla tai toisella basisti.
 
Aivan kuten missään muussakaan instrumenttikanavassa, laulusta puhumattakaan, miksaajalla ei ole "UN-SUCK"-taikapotikkaa käytössä vaikka kuinka haluaisikin.
 
"Pökälettä ei voi kiillottaa" kuten herra King (Stephen, ei Martin Luther ;)) totesi.
 
Kitarasta poiketen, bassosta tosin liki poikkeuksetta etupääorja saa (tai ainakin tuolloin sai) myös kuivan DI-signaalin käyttöönsä, joka esimerkiksi pelastaa suunnattomasti jos vaikkapa kuuluisuutta kohden laukkaava lovemetallibasisti saa "hyvän idean" ;).
 

 
Haeroe: Olen aivan liian usein lähtenyt keikalta pettyneenä "en taaskaan saanut mitään selvää, miten bändi soitti". 95% noista kerroista bassosaundi on ollut vaan todella huono eli siis suomeksi pelkkää alapäämuhjua. Syyttävä sormeni osoittaa miksaajaa eikä basistia.
 
Toki miksaajallakin on mahdollisuutensa alapää-äänikuvaa selkeyttää jos hänelle siihen mahdollisuus suodaan, mutta jos sama bassosignaali raikaa backlinestä, lavan kummastakin reunasta, ja lisäksi ainakin rumpalin monitorista, aika velho saa olla että saa kampasuodinilmiön aiheuttamat villit vaihe- ja äänenpaine-erot kuriin.
 
Jos miksaaja on omine vehkeineen liikkeellä ja miksattavana tuttu bändi, ei ainakaan multa alapääsekametelisoppa sympatiaa osakseen saa.
Tilanne on toinen jos laitteisto ei ole oma/tuttu ja bändiäkään ei tunne, tai ei ainakaan ole heitä aiemmin miksannut.
Ammattilaiset kummallakin puolen tiskiä ovat toki paras vaihtoehto, amatöörit kummankin puolen ja vielä lainavehkeillä, oikotie katastrofiin.
 
Jos mahdollista, paikkansa kannattaakin valkata samalta keskilinjalta kuin miksaustiski/-kioskikin, tuossa niin balanssi kuin soundikin ovat likellä sitä mitä miksaaja yrittää bändin ja tekniikan suomin eväin yleisölle tarjota.
 
T:Samuli

Mä sanoisin että tuota EQ-asiaa kannattaisi alkuun kokeilla ja treenailla jollain ihan muulla signaalilla ja laitteella kuin bassolla, tai varsinkaan niin että se basso on omassa kädessä. Esim. joku puhe- tai laulumateriaali, ja jokin DAWin plugari, tai oikea miksauspöytä. Sitten kun alkaa hahmottua mitä sillä EQ:lla oikeasti saadaan aikaan, ja mikä sen funktio on, on parempi käsitys oman bassolaitteiston EQ:n kykeneväisyydestä ja rajallisuuksista. Ja kun ymmärtää miten EQ toimii, on helpompi sitten katsella oman laitteiston kokoonpanoa tarkemmin, ja miettiä mitä haluaa ja millaisilla työkaluilla siihen lopputulokseen pääsee.

basisti1971:
Toki miksaajallakin on mahdollisuutensa alapää-äänikuvaa selkeyttää jos hänelle siihen mahdollisuus suodaan, mutta jos sama bassosignaali raikaa backlinestä, lavan kummastakin reunasta, ja lisäksi ainakin rumpalin monitorista, aika velho saa olla että saa kampasuodinilmiön aiheuttamat villit vaihe- ja äänenpaine-erot kuriin.

 
Se tässä outoa onkin, että huonoimmat ja vähiten selkeät saundit olen nimenomaan kuullut isoilla stageilla:
 
- Jamiroquai vuonna jotain Hjallis-hallissa: mistään muusta ei saanut mitään selvää kuin JayKay:n laulu ja hi-hat. Kaikki muu oli alapäämöyryä. Ko. orkassa nimenomaan selkeä bassosaundi olis ollut ihan poikaa
- One direction Olympiastadionilla aika monta vuotta sitten: sama vika kuin ylempänä muuten, mutta edes haikasta ei saanut selvää.
 
Pienemmiltä areenoilta ei tule mieleen kuin DT Kulttuuritalolla aikoinaan: infernaalisen äänenpaineen lisäksi basso salpasi hengityksen pahimmillaan. Lämmitysaktilla oli saundit huomattavasti paremmassa kuosissa.
 
Ei kun sori, Simon Phillips Porissa pari vuotta sitten oli ihan katastrofi saundeiltaa, mutta siinä ongelma saattoi olla lavamökä.
 
-> olen kuullut huomattavasti paremmin saundaavia keikkoja semi-amatöörien käsissä kuin oletettavasti maailmanluokan ammattiukkojen.

Haeroe: Se tässä outoa onkin, että huonoimmat ja vähiten selkeät saundit olen nimenomaan kuullut isoilla stageilla:

 
Ei siinä mitään outoa ole.
 
Mainitsemasi Kulttuuritalo ei ole alunperin tehty sähköisesti vahvistettavan musiikin tarpeisiin, vaan akustisille kokoonpanoille. Rehellisesti sanoen en tiedä, toimiiko se niillekään.
 
Jäähalleja ei lähtökohtaisesti suunnitella akustiikan ehdoilla.
 
Väitän, että niiden musatyylien suhteen, mihin sähköbasso tavallaan on tehty, kuivahkot tilat toimivat yleensä parhaiten. Saa olla mitä mieltä haluaa.
 
Ylipäätään livebassosoundin suurin haastava tekijä on nimenomaan tila. Pienemmissä tiloissa, perinteisen kuuntelun varassa soittaja voi "soittaa" sitä mökkiä. Suuremmissa tiloissa ja korvamonitoreilla taas ollaan enemmänkin hyvän miksaajan, hereillä olevan soittajan ja avoimen vuoropuhelun varassa.
 
Lopulta tässä ei, LIVENÄ, ymmärrykseni mukaan paljon EQ:n käppyrät auta. Soundiesteettinen valinta ohjatkoon mikkivalintaa ja tuota mainitun passiivitonen käyttöä. Näppäilykohta suhteessa tallaan, soittotatsi, plektra/känsän paksuus, laadukas kaapeli erityisesti passiivibasson kanssa jne...kaikki vaikuttaa lopputulokseen enemmän vai vähemmän.

Saimou: Ei siinä mitään outoa ole.
 
Mainitsemasi Kulttuuritalo ei ole alunperin tehty sähköisesti vahvistettavan musiikin tarpeisiin, vaan akustisille kokoonpanoille. Rehellisesti sanoen en tiedä, toimiiko se niillekään.
 
Jäähalleja ei lähtökohtaisesti suunnitella akustiikan ehdoilla.

 
Olisin ehdottomasti samaa mieltä, jos ko. paikoissa olisi aina sama ongelma, mutta ei ole. Välillä Hjalliksen hallissa on mitä mainioimmat saundit ja samoin oon Kulttuuritalollakin kuullut hyvää bassosaundia.