Rock, pop, alternative ›

Tympee Huttunen: https://youtu.be/9NcVNOWjv1E
 
Tämä oli hyvä.
 
Ja tämä: https://youtu.be/0rOr6yTMCJI

Tuosta sunnuntain ratoksi Corganin vuoden ensimmäinen ja tod.näk. viimeinen live-esiintyminen: https://youtu.be/Dj_IQxGU_MA -akustinen yhdeksän biisin veto. Mukana mm. ensimmäistä kertaa livenä CYR & The Color of Love.

Heavy Metal Machine: Tuosta sunnuntain ratoksi Corganin vuoden ensimmäinen ja tod.näk. viimeinen live-esiintyminen: https://youtu.be/Dj_IQxGU_MA -akustinen yhdeksän biisin veto. Mukana mm. ensimmäistä kertaa livenä CYR & The Color of Love.
 
Olipa kiva setti! Ois kiva kuulla myös Smashing Pumpkinsilta joku striimikeikka.

Marraskuu, joten tuli fiilis kuunnella Adorea. Samalla muistin että kys. cd on hävinnyt hyllystäni mystisesti. No, discogsista uusi tulemaan mutta c-kasettina. Huomasin että minttejä on myynnissä ihan sikana, onko siitä tullut joku uusi julkaisu vai onko alkuperäiset vaan jääneet pölyttymään varastojen perälle?

Stain: Marraskuu, joten tuli fiilis kuunnella Adorea. Samalla muistin että kys. cd on hävinnyt hyllystäni mystisesti. No, discogsista uusi tulemaan mutta c-kasettina. Huomasin että minttejä on myynnissä ihan sikana, onko siitä tullut joku uusi julkaisu vai onko alkuperäiset vaan jääneet pölyttymään varastojen perälle?
 
Ei ole tullut uutta kasettipainosta, joten ovat varmaankin varastojen perältä löytyneitä. Adorea kohtaan oli aikoinaan myynnillisesti kovat odotukset, joten painosmäärät ovat olleet sen mukaiset.
 
Kaseteissa on kieltämättä oma hohtonsa!

Stain: Marraskuu, joten tuli fiilis kuunnella Adorea. Samalla muistin että kys. cd on hävinnyt hyllystäni mystisesti. No, discogsista uusi tulemaan mutta c-kasettina. Huomasin että minttejä on myynnissä ihan sikana, onko siitä tullut joku uusi julkaisu vai onko alkuperäiset vaan jääneet pölyttymään varastojen perälle?
 
Tuo julkaistiin useassa maassa/maanosassa kasettina joten eri painoksia on siten lukuisia. Mutta mitään merkittäviä uudelleenjulkaisuja ei ole tullut kasettiformaatissa.
 
Edit: jälkijunassa
 
konehes: Kaseteissa on kieltämättä oma hohtonsa!
 
Kunpa löytäisi jostain toimivan Walkmanin ja semmoset retro-korvalaput niin pääsisi omat SP-kassutkin kuunteluun. Onneksi sentään löytyi toimiva MD-soitin taannoin, niin voip aina välillä luukutaa MCIS:ia ja Machinaa legendaariselta Mini Disciltä. Muistan vieläkin sen yhden päivän kun MD:t olivat kovin juttu ikinä :D

Heavy Metal Machine: Kunpa löytäisi jostain toimivan Walkmanin ja semmoset retro-korvalaput niin pääsisi omat SP-kassutkin kuunteluun.
 
Joo, pitäisi hankkia kasettisoitin! Minullakin on noita SP-kasetteja ihan kohtalaisesti (suurin osa löytyy hyllystä, ei tosin eri painoksia julkaisujen sisällä), mutta en ole vielä koskaan kuunnellut. Autoissakaan ei ole enää harmillisesti kasettisoittimia.
 
MiniDiscit puuttuu vielä kokonaan. Ne kerrat, kun on tullut vastaan, on hinnat olleet melko hapokkaita. MD-soitin sen sijaan on jo valmiina! :D

Tuo Wyttch oli äkkiseltään yllättävän pätevää. Parasta Pumpkinsia vuosiin.

Purple Blood & Dulcet in E --> https://open.spotify.com/album/7y1q … orOValQzk?si=uphgHIgpTrukPQOG36LJWw
 
Kymmenen biisiä eli puolet levystä nyt ulkona. Loput kuullaan tasan viikon kuluttua. Tullut nautiskeltua jälleen jokaisesta biisistä mitä sieltä on tupsahtanut tähän pimeään maailmaan. Jotenkin vaan tämä yhtye tyyleineen, soundeineen, sanoituksineen ja yleisfiilikseltään maalaa sellaista päivästä toiseen jatkuvaa oman elämän soundtrackia. Ei se väärin ole.
 
- SP:n sydänlogo tähän -

Uuden levyn biisien taso noussut jokaisen 2 biisin julkaisun myötä. Kerrangin ja Rolling Stonen haastattelut myös kertakaikkisen hyviä, alkaakohan BC hiljalleen saada ansaitsemaansa arvostusta myös musalehdistössä?

Yleensä diggaan kyllä övereistäkin taustakööreistä ja vokaaliharmonisoinneista, mutta jotenkin tämän levyn yhteydessä tähän hiipii semmonen high school -musikaaliviba. Ja lähes joka biisissä :/

Apeli: Uuden levyn biisien taso noussut jokaisen 2 biisin julkaisun myötä. Kerrangin ja Rolling Stonen haastattelut myös kertakaikkisen hyviä, alkaakohan BC hiljalleen saada ansaitsemaansa arvostusta myös musalehdistössä?
 
Tuo Kerrangin haastattelu oli hyvä, mutta silti ei näiden viime vuosien sekoiluiden jäljiltä voi välttyä ajatukselta, että tässä yritetään nyt kovasti seivailla koska akuuttia julkaisutoimintaa. Jos jamppa kertoo ensin haastattelussa larpanneensa yli puolet urastaan ja "enhän mä nyt oikeasti semmoinen tai semmoinen ole", niin miten tämä yht'äkkiä aikuistunut ja seestynyt hahmo onnistuisi uskottavasti olemaan muuta kuin yksi rooli lisää? Että läpällä mentiin Infowarsiin ja läpällä on uhkailtu seksuaalivähemmistöjä väkivallalla? Enkä todellakaan haluaisi kelata asiaa tältä kantilta, olisi mahtavaa antaa ukolle siimaa.
 
Yleensä diggaan kyllä övereistäkin taustakööreistä ja vokaaliharmonisoinneista, mutta jotenkin tämän levyn yhteydessä tähän hiipii semmonen high school -musikaaliviba. Ja lähes joka biisissä :/
 
Tietynlainen sisäsiisteys hommaan on kyllä hiipinyt, siis sovitus ja tuotantopuolella, minunkin mielestäni.

Mitä noita BC:n instapäivityksiä ja niiden kommentointia Redditin SP-foorumilla seuranneena on vaan vahvistunut se käsitys kuinka ukon huumorintaju on just sitä sarkastista ja mustanpuhuvaa sorttia jonka iso osa lukee täytenä kusipäisyytenä ja sekavuutena. Mulle se on uponnut aivan mainiosti, hauska ukko, vaikka Vieuphorian studiopätkästä voi tarkistaa. Isoin miinus sen persoonassa *mun mielestä* on äärimmäinen tiukkapipoisuus ja pitkävihaisuus kritiikin suhteen. Se, että se joskus haukkui yhden transseksuaalin pedaalintekijän ei mun mielestä ole mitään kovin laajamittaista vähemmistöjen dissausta. Totaalisen lapsellinen raivari toki.

Apeli:Se, että se joskus haukkui yhden transseksuaalin pedaalintekijän ei mun mielestä ole mitään kovin laajamittaista vähemmistöjen dissausta. Totaalisen lapsellinen raivari toki.
 
No kyllä ne Corganin sanankäänteet pyrki nimenomaan iskemään halventaen Devi Everin korjattuun sukupuoleen, ei henkilöön eikä varsinkaan ensisijaisesti näihin oletettuihin tuotteisiin joihin ei oltu tyytyväisiä.
 
Etkä ilmeisesti lukennut koskaan niitä Corganin livejournaleita, joissa se purkautui traumoistaan, kun oli päätynyt melkein sänkyyn jonkun sukupuoltaan korjanneen entisen koulukaverinsa kanssa ja oli tätäkin uhkaillut väkivallalla?
 
Tai nähnyt sitä muutaman vuoden takaista keikkatallennetta, kun kalju kostaja sättii yleisön edustajaa useampaan otteeseen "hinttariksi".
 
Jos ei välttämättä vihamielinen, niin aika klassisen fobinen setä.
 
Mutta mitäs pienistä, ei Ted Nugentkaan niistä.

Joo, noi oli jäänyt välistä, olin tutustunut vaan tuohon Everin keissiin. Muistuttaa tosiaan jotain vanhempaa sukulaismiestä, tosi mukava mutta jotkut mielipiteet menee totaalisen ohi.

Huomenna! Kerrang lataa neljä kautta viisi: https://www.kerrang.com/reviews/album-review-smashing-pumpkins-cyr/

Onhan tämä aika monotoninen, tasapaksu kokonaisuus. Kärjistettynä tuplalevyllinen Dorian ja Violet Rays -biisien variaatioita. Kaavaa rikkoo lähinnä Tyger, Tyger - eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Ainahan Pumpkinseilla on ollut popsensibiliteettiä jo grunge-aikoinaan, mut nyt on aika sokeriähkyinen olo. Starrcraft ja The Hidden Sun jäivät näistä ei vielä julkaistuista ensikuulemalta mieleen. Voi voi, sinänsä hyviä biisejä levyllä paljonkin, mutta miksi kaikki tuutataan samasta linjastosta? Sitä seuravaa eli Mellon Collien jatko-osaa odotellessa.

Uusista biiseistä varsinkin Save Your Tears iski heti. Melko tasapaksu yleisfiilis joo, mutta kyllä tää positiivisen puolelle kallistuu henk koht.

Schaudenfreud osoittautui tarkemmalla kuuntelulla yhdeksi kohokohdaksi - tässä nuo taustanaisetkin toimii hyvin.