Kitarat: akustinen ›

Moi.
 
Simeonin strato: Mitä mieltä olette noista Pedersöre Landoloista?
 
Aika pitkältihän kaikki Landolat ovat noilla nurkilla valmistettuja, vai viittaatko Pedersörellä johonkin tiettyyn malliin?
 

 
EDIT ON:
 
Asia jäi vaivaamaan kun joku vieno muistikuva oli että olen joskus aiemminkin netissä nähnyt maininnan Peders(öre) Landolasta.
 
Nettiä tutkiskellessa ilmeni että jos kyseessä on Peders, ja/tai setelissä maininta Peaveystä tai USA:sta, kitaran näköinen esineesi on mitä todennäköisimmin muisto Suomalaisen insstrumenttimassavalmistuksen surullisesta ja tarpeettomastakin kuoliniskusta.
Eli yksi Peaveylle "tehdyistä" ja bumerangina takaisin laivatuista ~5000:sta yksilöstä.
 
Muistaakseni osa myytiin Landoloina, osa tuhottiin, osa myytiin könttänä taholle joka vaihtoi nimen kokonaan, ja asia jota en tiennyt/muistanut oli se että osaan sahattiin uusi lapamuoto ja vaihdettiin Peders logo.
 
Tarinat siitä mitä kunkin erän suhteen tehtiin varsinaisten valmistusvirheiden -jotka palautuksen perimmäinen syy oli- lieventämiseksi vaihtelivat koska asia ei varsinaisesti ketään tuolloin kiinnostanut, mutta ainakin sen yhden Landolana myydyn perusteella ei mitään.
Ko. soololovelliseen kitaraan oli lipsahtanut vasenkätisen talla :/.
 
Vaikka noilla tietynlainen kuriositeettiarvo toki onkin, itselle tuon yllämainitsemani kitaran ~100€ oli liikaa vaikka kyseessä olikin "uusi", tai ainakin käyttämätön (pitkälti koska oli käyttökelvoton) instrumentti piezomikillä ja -etusella.
 
Veikkaisin että viallisina/"alkuperäisinä" ovat arvokkaampia koska ovat muistoesineitä, korjattuna arvo määräytyy täysin sen perusteella kuinka hyvä soundi ja soittotatsi on.
 
EDIT OFF.
 

 
Haulla (jos sattuu toimimaan) löydät runsaasti mielipiteitä Landoloista sekä puolesta että vastaan.
Ja jos haku ei toimi, Googlen täsmähaulla löydät kyllä.
 

 
Simeonin strato: Onko ne hyviä kitaroita tai onko niillä rahallista arvoa?
 
Hyvyys on toki suhteellista, mutta vaikka yritys on ollut kova ja odotukset korkealla, näiden ~35 harrastevuoteni aikana en ole edes kohtuullisen hyvään törmännyt.
En toki ole omistanut tai kokeillut kuin joitain kymmeniä, mitätön siivu kaikista kymmenistä tuhansista joita ko. tehtailta on ulos pukannut.
 

 
Toki mistä tahansa instrumentista saa kohtuullisen tai jopa hyvän kun käyttää tarpeeksi aikaa ja/tai rahaa sen kunnostamiseen ja palikoiden vaihtamiseen, mutta pitkältihän noissa käyttö- ja tunnearvo ylittää rahallisen arvon moninkertaisesti.
Merkittäviä asioita tietty nuokin, mutta euroiksi taipuvat erittäin huonosti.
 
Noin yleisesti ottaen, ennen surullisenkuuluisaa Fazer-isännöintiä tehdyillä Munkers/Landola instrumenteilla on jonkinmoinen arvo, ja etenkin Jenkkivientituotteet kuten 335-kopiot, bassot, ymv. ovat keräilykamaa ja suhteessa hyvin pienistä valmistus/säilymismääristä johtuen hinnat sen mukaisia.
 
70- ja 80-lukujen Landoloita on itsellä ollut ja on useampiakin, ihan ok reissu/nuotiokitaroita kunhan jaksaa pahimmat valmistusepätarkkuudet fiksata.
 
90-lukuisia kokeilin aikoinaan musaliikkeissä sekä ennen että jälkeen "Peavey"-konkurssin, eikä fiilikset tai soittotuntuma eronnut juuri lainkaan itsellä olleista 80-luvun puolenvälin-loppupuolen kitaroista.
Hinnat olivat käytettyihin 80-lukuisiin verrattuna ~kymmenkertaisia, ja "vastaavia" kaukoidän tuotteita sai noin neljäsosahintaan.
 
2000-luvun Landoloista ei mulla ole kokemusta lainkaan, ja äärivähän noista informaatiotakaan löytyy vaikka vuotuiset valmistusmäärät lähteistä riippuen ovatkin olleet 50-200kpl.
 
T:Samuli