Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Unmasked: Kyllä vuonna 2020 tälläinen projekti tuo enemmän näkyvyyttä Metallicalle kuin Mileylle. Toinen on sentään jollain tavalla relevantti suuren yleisön silmissä.
 
No eiköhän Metallicalla riitä sitä "näkyvyyttä" ihan omastakin takaa;)... Näin ihan villinä arvauksena.

Regalis Apertura: No eiköhän Metallicalla riitä sitä "näkyvyyttä" ihan omastakin takaa;)... Näin ihan villinä arvauksena.
 
Lähinnä tuolla alle viisikymppisten keskuudessa.

Regalis Apertura: No eiköhän Metallicalla riitä sitä "näkyvyyttä" ihan omastakin takaa;)... Näin ihan villinä arvauksena.
 
Usko tai älä. Alle keski-ikäisistä aika pieni promille loppujen lopuksi tuntee Metallican tuotantoa Nothing Else Mattersin ja Enter Sandmanin ulkopuolelta.

Noh, kun kuuntelee esim. Mileyn versiota Cranberriesin Zombiesta, niin voi olla melko huoleti ettei sieltä ainakaan mitään pop-versioita tule. Mielenkiinnolla odotan Metallica-coverlevyä ja ennenkaikkea millaisia biisivalintoja se sisältää. Load- ja Reload-albumien materiaali voisi sopia hänen lauluäänelleen erinomaisesti. Nothing Else Mattersiahan Miley on keikoilla vedellyt jokusen kerran.

Wild String Of Voodoo Strat: Mä olen vilpittömästi sitä mieltä, että kokonaisuutensa puolesta Lulu on musiikillisesti mielenkiintoisinta Metallicaa sitten And the Justice for Allin. Loadilla ja Reloadilla on yksittäisiä biisejä, jotka osoittivat Metallicassa yhä piilevä monimuotoisuuden. Vasta Lulu näytti, että mihin bändi uskaltautuu heittäytyä olosuhteiden ollessa otolliset.
 
ja varsinkin jos runosuoni sykkii tolleen.
 
I AM THE TABLE!

Minunkin mielestäni Lulu oli ja on mielenkiintoisinta, mitöä Metallica on tehnyt RTL -albumin jälkeen.

Henri Henri Olavi: Minunkin mielestäni Lulu oli ja on mielenkiintoisinta, mitöä Metallica on tehnyt RTL -albumin jälkeen.
 
Mielenkiintoista kyllä, mutta eipä se kovin laadukas albumi ollut.

Tigerstedt: Mielenkiintoista kyllä, mutta eipä se kovin laadukas albumi ollut.
 
Mitä tarkoitat laadukkuudella?

Itselleni Lulu ei ollut kovin paljoa "tarttumapintaa" tarjoava levy normi-Metallica-levyyn verrattuna. Ei kummosesti ollut mieleenpainuvia melodioita ymv. musiikillisia arvoja joita arvostan... Johtuneeko tuo sitten siitä että en ole Lou Reedin/hänen tyyppisen musiikin ystävä? Ehkäpä Lulun anti oli liian haastavaa tällaiselle Metallica-fanille? Yritin kyllä tosissani pitää ko. matskusta mutta ikävä kyllä en ymmärtänyt levyn "ideaa"... Liian taiteellista minulle varmaankin;)...

Kannattaa oleskella enemmän ei-ymmärtämisen eteisessä.

Henri Henri Olavi: Mitä tarkoitat laadukkuudella?
 
Biisit eivät olleet laadukkaita, vaan köpöjä.

Henri Henri Olavi: Minunkin mielestäni Lulu oli ja on mielenkiintoisinta, mitöä Metallica on tehnyt RTL -albumin jälkeen.
 
Viimeksi kun et muistaakseni vastannut, niin mikä on mielestäsi hyvä thrash-metal levy? Kun esim. MoP ei tainnut upota?

seppo69: Viimeksi kun et muistaakseni vastannut, niin mikä on mielestäsi hyvä thrash-metal levy? Kun esim. MoP ei tainnut upota?
 
Esim. kaikki Slayeriltä Reign In Blood:iin saakka. Sit monia hieman ei-niin tunnettuja.

Tigerstedt: Biisit eivät olleet laadukkaita, vaan köpöjä.
 
Munsta ne olivat laadukkaampia, kuin 90% kaikesta RTL:in jälkeisestä kamasta pl. Garage Inc.

Henri Henri Olavi: Munsta ne olivat laadukkaampia, kuin 90% kaikesta RTL:in jälkeisestä kamasta pl. Garage Inc.
 
Hieno juttu jos maistui. Mulle ei maistunut.

Henri Henri Olavi: Minunkin mielestäni Lulu oli ja on mielenkiintoisinta, mitöä Metallica on tehnyt RTL -albumin jälkeen.
 
Edelleen Lou Reediä, ei Metallicaa.

J.Nikkanen: Edelleen Lou Reediä, ei Metallicaa.
 
On siinä Metallicakin. Juuri tarkistin.

Jos puhutaan biiseistä, jotka eivät ole laadukkaita vaan ns. "köpöjä", niin mielestäni Metallica on ollut pahimmillaan tässä suhteessa Death Magneticin kohdalla. Levyllä monia sävellyksiä, jossa ei ole päätä eikä häntää, ei punaista lankaa. Lululla taas sävellykselliset ratkaisut ovat koherentteja vaikkakin Lou Reedin sävelkieli on varmasti enimmäkseen Metallican ja sen kaltaisen musiikin kuuntelijoiden korviin vierasta, vaikka Lou Reed on tehnyt paljon uskaliampaa avant-garde musiikkia (vrt. Metal Machine Music).
 
Olen tainnut kirjoitella aiheesta täällä jo aiemminkin, mutta surullista Lulun murskakritiikissä on se, että tuo negatiivinen palaute on saattanut vaikuttaa Metallican musiikilliseen kehitykseen. Jos mietitään suuria linjoja, Kill 'Em All oli aika perusthrashia kun taas Ride the Lightningilta Masterin kautta Justiceen oli kehitys kohti kunnianhimoisempaa, peräti progressiivisempaa musiikkia suuntaan, minkä voidaan osittain arvella johtuvan Burtonin vaikutuksesta. Ehkä pojat itsekin ymmärsivät, että Justice oli progressiivisinta ja teknisisntä musiikkia, jota he pystyvät vielä luontevasti säveltämään ja soittamaan (kunnes he unohtivat tämän Death Magneticilla). Black olikin paluu yksinkertaisempaan ilmaisuun, enemmän jo hard rockia, mikä on voinnut olla Bob Rockin edesauttama kehitys. Loadilla ja Reloadilla huomattiin jälleen, että Metallicalla oli yhä mielenkiintoisia ideoita oman genressä puitteissa, jos miettii sellaisia biisejä kuten esim. Hero of the Day, Bleeding Me, Mama Said, Outlawn Torn, Where the Wild Things Are ja Low Man's Lyrics.
 
Tämän jälkeenhän Metallica ehti kokeilla soittaa covereita metallimusiikin ulkopuolelta Garage Inc:illä ja sinfoniaorkesterin kanssa S&M:llä. St. Angerilta lähtien bändi on ollut jotenkin oudolla tavalla hukassa sen suhteen, että millaista musiikkia se tekee. Death Magnetic ja Hardwired ovat olleet omituisia yrityksiä palata 80-luvun tyyliin, mikä on mielestäni ollut epätoimiva ratkaisu. Sen sijaan Lulu oli jotain täysin uutta, mielenkiintoista ja jännittävää. Silti uskon, että ainakin Hetfieldillä on edelleen kiinnostusta tehdä jotain toisenlaista musiikkia kun miettii esim. sovituksia, joita tehtiin akustiseen konserttiin All Within My Hands nimellä ja Blackendistä koronaeristyksessä. Hetfield on vetänyt välillä lyhyitä country-tyylisiä akustisia vetoja siellä täällä, ja jotenkin toivoisin, että mies tekisi itse tai Metallican kanssa vielä jonain päivänä levyllisen jotain muuta kuin metallimusiikkia.

Henri Henri Olavi: Kannattaa oleskella enemmän ei-ymmärtämisen eteisessä.
 
No kukin kohdallaan "oleskelee" musiikin kohdalla mitenkin. Itselleni ei vaan avaudu tuo Lou Reedin "runollinen lausunta/murahtelu" (vai miten tuota voisi kuvailla) näin Metallica-kontekstissa vaikka miten kovasti haluaisin... Koko ajan on sellainen lähes vaivautunut fiilis että joku wanhemman sukupolven edustaja (muusikko kuitenkin) on eksynyt samaan studioon Metallican kanssa ja yrittäisi epätoivon vimmalla pysytellä bändin "kyydissä" alusta loppuun. Meni se sitten syteen tai saveen lopputuloksen kannalta. Ja kuten edellä totesin niin sitä tarttumapintaa/punaista lankaa ei vaan löytynyt. Sori jos joku vetää tästä herneen sieraimeen mutta voin vakuuttaa että yritin pitää Lulusta ihan oikeasti. Piti kuitenkin lopulta olla rehellinen itselleni ja nostaa kädet ylös.
 
Tämä riittäköön puolestani aiheesta.