Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
reijo37: Kertoisko joku mulle mikä sen rahinan aiheuttaa volumepotikassa?
 
Kaksi on ylitse muiden:
 
#1 Huono laatu.
 
#2 Joku on summittaisesti ruikkinut potikan sisälle ainetta joka ei sinne kuulu ja/tai jota ei siellä kaivata.
 
Huonoon laatuun lukeutuu sekä huonolaatuinen vastusratamateriaali kuin -liuku, että joitain halpispotikoita kiusaava vastusradan kytkentälipareiden niittausten löystyminen.
 
Jos rahina on pikemminkin ritinää joka ilmene kuin tietyissä olosuhteissa, heikkolaatuisen pleksin/pinnoitteen/vaatetuksen aiheuttamat staattisen sähkön purkaukset aiheuttavat myös toisinaan kiusaa.
 

 
reijo37: Olen luullut että kyse on lähinnä pölystä jota pääsee sisään, joten suht usein avaan pleksin ja laitan potikan sisään kontakt ipaa mutta rahina palaa viikon tai parin jälkeen.
 
Vaikka monilla muilla alueilla ongelma onkin, ulkopuolelta tullut pöly on meidän olosuhteissamme ääriharvinaista potikoissa(kaan) ellei potikkaa ole voideltu/puhdistettu pölymagneetiksi ja/tai instrumentin kyseessä ollessa soitetaan elektroniikkapoteron kansi irti.
Kansi paikoillaan tai Strato-/Tele-/Presari-/Jatsari-tyyppisissä "umpi"-rakenteissa potikoihin ei pölyä pääse kuin tarkoituksella tai hyvin pitkän ajan kuluessa.
 
Ennenvanhaan kehnot vastusratamateriaalit/liu'ut aiheuttivat hiilimassapotikoissa sen että ahkerasti käytettäessä, sähköä johtavaa hiilipölyä oli potikan sisällä varsin nopeasti varsin runsaasti.
Halvimmissa potikoissa putsaaminen ei tuonut kuin ehkä sen verran häiriötöntä toiminta-aikaa että moraaliltaan löyhempi kolvaustaidoton tai yksinkertaisesti laiska sai pukattua laitteen eteenpäin.
 
Laadukkaammissa oikeaoppinen puhdistus ja rasvaus palautti häiriöttömän toiminnan pitkäksi aikaa, ja kuului esimerkiksi studio- ja mittalaitteissa perushuoltoon.
Arvokkaamissa tai hankalasti korvattavissa liu'un liparetta (jos nasta ei ollut kulunut) taivuteltiin joskus niin että nasta siirtyi neitseelliselle kohdalle rataa.
 
Rakenteestaan johtuen peltikuorista potentiometriä on äärihankala puhdistaa ja voidella purkamatta, ainakaan niin ettei sotke kaikkea mitä ympärillä sattuu olemaan.
Ja aivan kuten paineilmalla imuroinnin sijaan pölyjä vahvareista puhdistettaessa, tulee pakanneeksi pölyä tiiviisti johnkin paikkaan jossa aiheuttaa enemmän murhetta kuin aiemmin.
 
Liu'un kulunutta kärkeä tai muovipotikoilla vastusradan puhkikulumista taikalitkut eivät tietenkään korjaa.
 

 
Muilla kuin hiilimassapotikoilla puhdistuksesta on aniharvoin hyötyä, haittaa lähes aina jos hommaa ei tehdä kunnolla.
 
Paras ja usein lyhyelläkin aikavälillä kustannustehokkain ratkaisu rohisevaan piensignaalipassiivikytkennässä käytettyyn potikkaan onkin vaihtaminen.
 
Aika pitkälti itsestä kiinni mitä merkkiä suosii, mutta nimettömät halpispotikat kannattaa suosiolla jättää laskuista.
CTS ja Alpha ovat pitkään olleet suosituimpia (koska "oikeilta" potentiometrivalmistajilta kuten Alps ja Bourns löytyy huonosti instrumenttipotikoita), mutta itsellekin on tullut eteen muutamia uutena vikapäitä viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ovat kuitenkin varsin halpoja siihen nähden kuinka kenkkua rohina etenkin studio-olosuhteissa on, joten ostaa kerralla useamman.
 

 
Omakohtaista kokemusta ei ole päässyt syntymään koska nykyään soittelen pääsääntöisesti aktiivielektroniikalla varustetuilla instrumenteilla, mutta purkamisen ja kevyen testailun perusteella Dunlop Super Pot on varsin varteenotettava vaihtoehto (vaikkakin kallis), etenkin puoliakustisiin tmv. joissa niin olosuhteet kuin potikoiden vaihtokin ovat usein keskimääräistä haastavampia.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13204714
 

 
reijo37: Aikaisemmissa kitaroissa ei ole ongelmaa esiintynyt niin usein niin en ole asiaan juurikaan perehtynyt.
 
Vaikkei toki toimivalla laitteella tulekaan mieleen, eikä läheskään kaikissa ensiasennuspotikoissa ole merkintöjä lainkaan, toimivaksi todettua merkkiä/mallia kannattaa suosia korvaavanakin komponenttina.
 
T:Samuli