Kitarat: kitarakamat ›

mike tapping: Tämä nyt varmaan oli vitsi vai oikeastiko tuota väität?
 
Prove me wrong.

mike tapping: Tämä nyt varmaan oli vitsi vai oikeastiko tuota väität?
 
Jos tarkoitat puun vaikutusta soundiin-juttua, niin voidaanko tuota jatkaa ystävällisesti siinä asialle omistetussa keskustelusäikeessä. Kiitos ;)
 
Sitten taas tuo että kaulaa/kitaraa ei tarvitse säätää? Sitä en purematta niele minäkään. Henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat todella paljon siihen miten kitaran pitää olla säädetty (Kielten korkeus, relief jne jne). Lisäksi Suomen ilmastossa kitaran kaularautaa joutuu säätämään kosteuden muutosten takia (Kevät, kesä, syksy ja talvi...) varsinkin mikäli pitää äärimmäisen matalasta tatsista.
 
Mikrofonit ovat kieltämättä muun elektroniikan kanssa ne, jotka vaikuttavat eniten sähkökitaran sähköisesti vahvistetun äänen soundiin.

Lego: Prove me wrong.
 
Ihan samaan tapaan voisin pyytää sinua todistamaan oman väitteesi.
 
Oma henkilökohtainen kokemus kertoo, ettei esim halvasta Ibanezista tule hyvää kitaraa vaihtamalla siihen Dimarzion mikkejä. Se on ehkä ihan hyvä soittaa mutta se on silti ihan tumppu soinniltaan.

mike tapping: Ihan samaan tapaan voisin pyytää sinua todistamaan oman väitteesi.
 
Oma henkilökohtainen kokemus kertoo, ettei esim halvasta Ibanezista tule hyvää kitaraa vaihtamalla siihen Dimarzion mikkejä. Se on ehkä ihan hyvä soittaa mutta se on silti ihan tumppu soinniltaan.
 
Et kyllä voisi.

Lego: Et kyllä voisi.
 
Prove me wrong sitten kun kerran paremmin tiedät.

Lego: Et kyllä voisi.
 
Tuo on ikuisuusväittely mihin ei varmaan tässäkään osapuolten välillä synny yhdenmielisyyttä. Hermot vain menevät.
 
Itse olen jäsenen mike tapping linjoilla; kun pitkään omistetun kitaran akustisestikin vituttava ominaisuus puskee mikin läpi, ja toinen ns vastaava malli ei sitä tee, on niiden puiden vaikutusta vaikea itselle kieltää. Tarina oman soiton alkuvaiheilta ensimmäisen sähkiksen kanssa, joka lopulta lähti sitten kiertoon.
 
Tai kun kaksi stratoa ns. samoilla puilla soi hyvin erillä tavalla, ja erot toistuvat myös sähköisesti. Toinen on laatuelektroniikalla 'oikein hyvä' ja toinen on se jossa on musiikkia. Eikä se jälkimmäinen välttämättä edes maksa enempää :)
 
Toki on sanottava että kun sitä säröä on tietyn pisteen ylittävä määrä, tuo ero on pienehkö, ja mikkien & vahvistimen sävy on hyvin hallitseva. Tuolloin jos kitara toimii mekaanisesti eikä ole täysi purkka soundiltaan, se todennäköisesti toimii.
 
Jos nyt ite topicciin vastaa niin onhan sillä. Omat kokemukset muusta kuin Yamahan THR:stä (seon kiva pikku peli) ovat aika kaukaa, Line6:n Vetta -kombosta. Muistikuvat ovat jo hieman harmaat, mutta se oli omalla tavallaan jopa krantumpi kuin hyvä putkivahvistin. Tasapainoisesti soiva putkivahvistin voi toimia samoilla asetuksilla monella eri kitaralla, tuoden vain kyseisen kitaran sävyn eriin. Vetta taas saattoi kuulostaa yhdellä kitaralla hyvältä, juuri sillä millä se soundi oli ruuvattu. Toisella kitaralla jouduttiinkin sitten ruuvaamaan lisää, enkä oikein koskaan keksinyt että miksi.
 
Toki kyseinen vahvistin oli semmoinen että siitä löytyi oikein hyviä soundeja, mutta jokaista hyvää soundia kohti löytyi 100 keskinkertaista. Ja semmoista putkivahvistimelle ominaista läsnäolevaa keskialuetta joutui kovin haeskelemaan.

mike tapping: Tämä nyt varmaan oli vitsi vai oikeastiko tuota väität?
 
Kyllä mäkin oon tullu siihen tulokseen että mikki (+ elektroniikat) tekee 90% skeban soundista, lopun tekee talla, kaulaliitos ja skaala. Mikki on siis ehdottomasti sähkökitaran tärkein komponentti.
 
Puut on vaan koristeeks. Itse kattelen puut lähinnä vaan ulkonäön ja hinnan perusteella. Mut siitä voi vääntää täällä: https://muusikoiden.net/keskustelu/ … sts.php?c=15&t=228407&co=90
 
Tuolla aiemmin on linkattuna testi missä missä les paul ja randy rhoads kuulostaa samalla mikillä ihan samoilta.

Entropia666: Kyllä mäkin oon tullu siihen tulokseen että mikki (+ elektroniikat) tekee 90% skeban soundista, lopun tekee talla, kaulaliitos ja skaala. Mikki on siis ehdottomasti sähkökitaran tärkein komponentti.
 
Puut on vaan koristeeks. Itse kattelen puut lähinnä vaan ulkonäön ja hinnan perusteella. Mut siitä voi vääntää täällä: https://muusikoiden.net/keskustelu/ … sts.php?c=15&t=228407&co=90
 
Tuolla aiemmin on linkattuna testi missä missä les paul ja randy rhoads kuulostaa samalla mikillä ihan samoilta.
 
Eivät ne samalta kuulostaneet, mutta tuolla särömäärällä (mikä ei vielä edes karmaiseva määrä ole) ne erot ovat jo pienet, jos kitarat ovat muuten ok. Jos en väärin muista, tulkitsin vasemmalla GTR L. -puolen lespaksi. Varmaan kohta kuuluu että 'väärin' :D
 
Mutta esim. Ac/Dc särötasoilla esim. samoillakin mikeilla varustetun hyvän Lespan ja hyvän SG:n ero on yleensä suht selkeä, vaikka vaihtelua on kitaroiden välillä hämmentävän paljon puolin ja toisin.
 
Eiköhän tämä riitä offtopicista multakin. Vaikka jälkipuheena onkin mainittava että offtopicit ovat yleensä keskusteluforumeiden suola :)

Osiensa summa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kannattaa muistaa myös se, että moni valmistaja käyttää yksistään potentiometrejä, joiden toleranssi on 20%.
 
Esim. 500K potikan kohdalla tämä tarkoittaa teoreettisesti potikkaa, jonka arvo on 400-600K väliltä. Ja jos yhtään kitaraelektroniikka on tuttua, niin 400K, 500K tai 600K Tone-potikka tarjoaa ihan erilaisen lopputuloksen.
 
Vaihtelua on jo siis keskenään hurjasti "täysin samanlaisten" soitinten välillä. Tästä syystä joku LP tai SG voi olla huomattavasti tummempi soundiltaan kuin toinen, vaikka ulkoisesti kyseessä olisi sama soitin. Samat mikit. Samat puut. Sama talla. Sama rakenne jne.
 
Mutta miksi sitten '54 Stratocaster kuulostaa erilaiselta kuin '61 Stratocaster? Suosaarni vs. Leppä? Vaahtera vs. Vaahtera+Slab-ruusupuu? Mikit? Elektroniikka?
 
Rakenteellisesti kyse on samasta soittimesta. Sama tallaratkaisu, sama skaala, sama kaulaliitos, sama mikkien sijoittelu (esim. kaulamikki on samassa paikassa eikä esim. lähempänä tallamikkiä kuten 24-nauhaisissa soittimissa).
 
Mä sanoisin edelleen, että osiensa summa. Ei pelkät mikit, vaan kaikki eroavaisuudet yhdessä.

Sähkökitaran mikrofonit perustuvat sähkömagneettiseen värähtelyyn. Ne ei nappaa kitaran akustista sointia.
Puilla voi olla merkitys, mutta kuten aiemmin todettua varsin marginaalinen. Elektroniikalla suurin merkitys. Jos signaaliketjuun lisätään komponentteja ja digitaalista mallinnusta niin se puiden alunperinkin marginaalinen osuus vähenee sen myötä.

Lunnu: Sähkökitaran mikrofonit perustuvat sähkömagneettiseen värähtelyyn. Ne ei nappaa kitaran akustista sointia.
Puilla voi olla merkitys, mutta kuten aiemmin todettua varsin marginaalinen. Elektroniikalla suurin merkitys. Jos signaaliketjuun lisätään komponentteja ja digitaalista mallinnusta niin se puiden alunperinkin marginaalinen osuus vähenee sen myötä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=2CL5IGCChFo
 
No miksi esim. Ben Granfelt katsoo Les Paulia hankkiessa, miten se soi akustisesti jos ei akustisella soinnilla ole mitään väliä? (kohdassa 7:30)
 
Mitä hyötyä on puoliakustisesta kitarasta?

samiko: https://www.youtube.com/watch?v=2CL5IGCChFo
 
No miksi esim. Ben Granfelt katsoo Les Paulia hankkiessa, miten se soi akustisesti jos ei akustisella soinnilla ole mitään väliä? (kohdassa 7:30)
 
Mitä hyötyä on puoliakustisesta kitarasta?
 
Mieti sitä. Joka tapauksessa sähkökitaran mikrofonin toimintaperiaate on magneettikentässä tapahtuva värähtely ja sen johtaminen elektronisesti signaaliketjuun. Ei akustisen värähtelyn nappaaminen kuten esim elektroakustisissa.
 
"A typical magnetic pickup is a transducer (specifically a variable reluctance sensor) that consists of one or more permanent magnets (usually alnico or ferrite) wrapped with a coil of several thousand turns of fine enameled copper wire. The magnet creates a magnetic field which is focused by the pickup's pole piece or pieces.1 The permanent magnet in the pickup magnetises the guitar string above it. So the string is, in essence, a magnet itself and its magnetic field is in alignment with that of the permanent magnet that magnetized it. When the string is plucked, the magnetic field around it moves up and down with the string. This moving magnetic field induces a current in the coil of the pickup.2 Typical output might be 100-300 millivolts."

Lunnu: Mieti sitä. Joka tapauksessa sähkökitaran mikrofonin toimintaperiaate on magneettikentässä tapahtuva värähtely ja sen johtaminen elektronisesti signaaliketjuun. Ei akustisen värähtelyn nappaaminen kuten esim elektroakustisissa.
 
Ehkä tuossa tarkoitettiin ennemmin F-aukollista soitinta, kuten esim. ES-335. Sehän jakaa todella paljon samoja speksejä esim. Les Paulin ja SG:n kanssa. Mutta kuulostaa silti vahvistimenkin läpi erilaiselta kuin vaikkapa mainittu SG.

Tätä vänkäystä varten on toisia keskusteluketjuja :(

McNulty: Ehkä tuossa tarkoitettiin ennemmin F-aukollista soitinta, kuten esim. ES-335. Sehän jakaa todella paljon samoja speksejä esim. Les Paulin ja SG:n kanssa. Mutta kuulostaa silti vahvistimenkin läpi erilaiselta kuin vaikkapa mainittu SG.
 
Tästä on tosiaan vängätty jo ihan riittämiin. Huomaa etten sanonut ettei puilla olisi mitään vaikutusta. Ainoastaan että niiden vaikutus on marginaalinen.
Kysehän on siitä miten paljon runko imee värähtelyä itseensä - sitä vähemmän sitä välittyy magneettikenttään. Eikö?
Itselläni on es-335 ja se soi akustisesti aika lujaa joten tuo ontto (tai semi-hollow) rakenne nähdäkseni imee värähtelyä kieleltä enemmän kuin paljas lankku.
Muistaakseni Lesterillä oli jossain kehitysvaiheessa ajatus tehdä runko jostain teräspölkystä tjms jotta värähtelyä välittyisi runkoon mahdollisimman vähän (eli että se soisi akustisesti kaikkein huonoiten).
Teoriassa - jos kitara ei soi akustisesti ollenkaan niin silloin kaiken värähtelyn pitäisi siirtyä mikrofonin kautta signaaliketjuun ja se olisi optimaalinen. Olisiko se paras? Mene ja tiedä.

Tästä puiden vaikutuksesta sähkökitaran soundiin on todellakin vängätty yli 200 sivun verran. Asiasta voi jatkaa täällä:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … sts.php?c=15&t=228407&co=90
 
-Kiitos.

Kefiiri: Tätä vänkäystä varten on toisia keskusteluketjuja :(
 
Aihe on mikkien vaikutus soundiin. Mikeillä on vaikutusta soundiin, sehän on selvä.

Lunnu: Sähkökitaran mikrofonit perustuvat sähkömagneettiseen värähtelyyn. Ne ei nappaa kitaran akustista sointia.
Puilla voi olla merkitys, mutta kuten aiemmin todettua varsin marginaalinen. Elektroniikalla suurin merkitys. Jos signaaliketjuun lisätään komponentteja ja digitaalista mallinnusta niin se puiden alunperinkin marginaalinen osuus vähenee sen myötä.
 
Mikä sen akustisen soinnin tuo ilmoille? Kielet. Ja niiden värähtelyyn se koppa vaikuttaa, ja sen kielten soinnin mikit sitten poimivat. Sen tiedostamiseen ei tarvita mitään puu-uskontoa, vaan ihan perustiedettä. Kielenhän voi nakata vaikka johonkin betoniin kiinni sävelkireyteen ja mikkiä alle, soundihan sieltä lähtee ja mikkien erot ovat hyvin kuultavat. Soittimen runko vain värittää sitä kielten värähtelyä, vaimentaen joitain taajuuksia.
 
Riippuen musiikkityylistä ja mihin korvat ovat tottuneet, tai huomaavat, se ero voi olla soittajalle merkityksellinen, tai täysin merkityksetön..tai jopa niin ettei kyseinen soittaja sitä kuule. Isommalla volalla nuo erot voivat kertautua hauskasti, kun herkästi soiva kitara alkaa värittyä jo vahvistimen soundista itsestään. Feedback..
 
Nykyiset halpakitaratkin ovat sen verran hyvin tehtyjä, että laittamalla tonni tai kaks lisää hynää, ei saada moninkertaisesti parempaa soitinta. Paskasti sattuessa ei yhtään parempaa :)
 
On tästä vaikea pysyä erossa kun aihe on niin hedelmällinen :D Oma kanta on kuitenkin muodostunut jo siinä vaiheessa kun mikään elektroniikka ei pelasta lähtökohtaisesti hieman tunkkaisesti soivaa soitinta. Kirkkaamman siitä saa, mutta paskaa ei ole onnistunut kiiltäväksi kiillottamaan siltikään vaikka peilikuva erottuisikin.