Kitarat: soittaminen ›

Harjoittelusta tuli mieleen sellainen juttu, että siihen kannattaa suhtautua vakavammin silloin jos haluaa tuloksia. Varsinkin on tärkeää laittaa ylös paljonko on harjoitellut ja seurata sitä kautta harjoittelumääriä. Jos vain tarttuu kitaraan ja jodlailee sillä vähän niin siinä voi käydä niin, että "tuntee" harjoittelevansa tarpeeksi, mutta tuntimäärissä se ei ole lähellekään sitä mitä pitäisi harjoitella. Kun esimerkiksi soittaa jo puoli tuntia yhteen putkeen niin se tuntuu yllättävän pitkältä ajalta jos on tottunut vain soittelemaan silloin tällöin huvikseen.

. Sen siitä saa kun suurimmaksi osaksi tulee vaan esailtua (noodle?) ilman metronomia.
 
Mitään metronomeja.

Itseasiassa väitän että metronomin kanssa oppii huonommin taimausta kuin ilman. Koska musiikin rytmin "henkeen" pääsee kunnolla käsiksi vain hengittäen sitä musiikkia siinä elimellisenä osana soittaen. Metronomin kanssa tämä pyrkimys on väkivaltaista ja pakotettua. Parhaiten oppii taimausta kuuntelemalla omaa itseilmaisuaan perspektiivistä samalla kun soittaa, eikä pyrkiä sovittamaan väkivaltaisesti kahta asiaa yhteen (oma soitto + metronomi)

KaRa: Itseasiassa väitän että metronomin kanssa oppii huonommin taimausta kuin ilman. Koska musiikin rytmin "henkeen" pääsee kunnolla käsiksi vain hengittäen sitä musiikkia siinä elimellisenä osana soittaen. Metronomin kanssa tämä pyrkimys on väkivaltaista ja pakotettua. Parhaiten oppii taimausta kuuntelemalla omaa itseilmaisuaan perspektiivistä samalla kun soittaa, eikä pyrkiä sovittamaan väkivaltaisesti kahta asiaa yhteen (oma soitto + metronomi)
 
Tiedän mitä tarkoitat, mutta toisaalta ei se klikki tarkoita, että siihen pitäisi soittaa, eli klikinkin kanssa voi opetella klikkiä parempaakin taimia ja voi olla jopa helpompi oppia miten sitä taimia muutetaan kun on konkreettinen referenssi. Mutta tosiaan, se on näitä "hyvä renki, huono isäntä" -konsepteja poislukien ehkä tarkoituksellinen konemaisuus ja leikit.
 
Paljon mielekkäämpää muuten soittaa rumpukomppien päälle kun jonkun nakutuksen.

Arkka: "hyvä renki, huono isäntä"
 
Osuva ilmaisu.
Semmonen se metronomi on.

Arkka: Tiedän mitä tarkoitat, mutta toisaalta ei se klikki tarkoita, että siihen pitäisi soittaa, eli klikinkin kanssa voi opetella klikkiä parempaakin taimia ja voi olla jopa helpompi oppia miten sitä taimia muutetaan kun on konkreettinen referenssi. Mutta tosiaan, se on näitä "hyvä renki, huono isäntä" -konsepteja poislukien ehkä tarkoituksellinen konemaisuus ja leikit.
 
Paljon mielekkäämpää muuten soittaa rumpukomppien päälle kun jonkun nakutuksen.
 
Liityykö termi "klikkihuoraus"?

KaRa: Itseasiassa väitän että metronomin kanssa oppii huonommin taimausta kuin ilman. Koska musiikin rytmin "henkeen" pääsee kunnolla käsiksi vain hengittäen sitä musiikkia siinä elimellisenä osana soittaen. Metronomin kanssa tämä pyrkimys on väkivaltaista ja pakotettua. Parhaiten oppii taimausta kuuntelemalla omaa itseilmaisuaan perspektiivistä samalla kun soittaa, eikä pyrkiä sovittamaan väkivaltaisesti kahta asiaa yhteen (oma soitto + metronomi)
 
Jos haluaa kehittää omaa taimia, pakkohan sitä on verrata johonkin oikeasti tarkkaan asiaan kuten metronomi. Pitää vaan laittaa klikki tarpeeksi harvaksi, niin joutuu oikeasti kehittämään sisäistä taimia, kun ei voi pelkästään nojata kasiosien nakutukseen. Kotona treenaan välillä niin, että klikki nakuttaa joka toisen tahdin viimeiselle kasiosalle. Pelkällä itsekseen soittelulla ja sen kuuntelemisella en usko olevan läheskään niin kehittävää vaikutusta.
Bändeissä joissa soitan, käytetään livenä paljon taustaraitoja ja täytyy sanoa, että paras fiilis tulee siitä, kun se klikki ikäänkuin katoaa korvista ja rumpalin kanssa vaan leijutaan siinä groovessa. Klikistä tulee kaveri vain, jos sen kanssa soittaa tarpeeksi.
 
On toki olemassa musaa, johon klikin käyttö ei sovi ja se voi kahlita turhaan, mutta se ei ole syy olla opettelematta klikkiin soittamisen taitoa. Rumpalikaverini kanssa soitettaan jonkin verran yhdessä myös klikittömissä proggiksissa ja koen, että yhteisoiton tarkkuutemme noissa tilanteissa on selkeästi parempaa kuin aikana ennen klikkiproggiksia.

sepisti: Jos haluaa kehittää omaa taimia, pakkohan sitä on verrata johonkin oikeasti tarkkaan asiaan kuten metronomi. Pitää vaan laittaa klikki tarpeeksi harvaksi, niin joutuu oikeasti kehittämään sisäistä taimia, kun ei voi pelkästään nojata kasiosien nakutukseen. Kotona treenaan välillä niin, että klikki nakuttaa joka toisen tahdin viimeiselle kasiosalle. Pelkällä itsekseen soittelulla ja sen kuuntelemisella en usko olevan läheskään niin kehittävää vaikutusta.
Bändeissä joissa soitan, käytetään livenä paljon taustaraitoja ja täytyy sanoa, että paras fiilis tulee siitä, kun se klikki ikäänkuin katoaa korvista ja rumpalin kanssa vaan leijutaan siinä groovessa. Klikistä tulee kaveri vain, jos sen kanssa soittaa tarpeeksi.
 
On toki olemassa musaa, johon klikin käyttö ei sovi ja se voi kahlita turhaan, mutta se ei ole syy olla opettelematta klikkiin soittamisen taitoa. Rumpalikaverini kanssa soitettaan jonkin verran yhdessä myös klikittömissä proggiksissa ja koen, että yhteisoiton tarkkuutemme noissa tilanteissa on selkeästi parempaa kuin aikana ennen klikkiproggiksia.
 
Normaalisti soittaessani en ole ikinä käyttänyt klikkiä (ehkä teininä joskus).
Toisaalta olen äänitellyt todella paljon ja silloin on klikki.
Mutta yhtäkaikki, koen että ihmisellä on sisäinen pulssi (/taajuus) minkä kanssa taimailu on mehukkaampaa ja se kuuluu myös sitten muiden kanssa soitettaessa.
Ottaen huomioon, että musiikki ei välttämättä tarkoita tasaista pulssia, vaan se saa hengittää luonnollisen sisäisen pulssin myötä. Ja sen sisäisen hengittävän ja muuttuvan pulssin myötäeläminen vahvistaa omaa ilmaisukykyä sen lisäksi että taimaus paranee teknisessä mielessä.
Mutta toki taas, tämähän on vain minun sekopään höyryilyä. Enhän minä mistään mitään tunnetusti tiedä.
E: Tärkeintä on oppia kuuntelemaan omaa soittoaan. Jos osaa sen, niin silloin oppii myös taimausta. Kyllä oma olo silloin kertoo mihin aimata esim taimauksessa. Jos joku haluaa soittaa klikkiin niin ok, mutta suosittelen lämpimästi myös itsensä kuuntelemista ettei täysin jää oman luonnollisen energiavirran kuunteleminen ja sen myötä soittaminen treenaamatta.