Klassinen ›

Sulho Rannan kamariorkesterille sävelletty lähinnä vapaatonaalinen Piccola sinfonia, jota on harhaanjohtavasti nimitetty D duuri sinfoniaksikin, kestää vain noin 17 minuuttia mutta eräässä kohdin liikutuin niin että silmätkin kostuivat ja olin verraten haltioitunut. Lyhyt hidas osa ei vain jostain syystä kolahtanut. Muutoinhan Rannan omaperäisestä uusklassismista tunnettu Piccola sinfonia no 1 opus 43 on tekstuuriltaan varsin kamarimusiikillinen puupuhallinten hallitessa sointikuvaa. Sen voi kuunnella uudestaan Yle areenasta klo 19.15 jälkeen. Googlaa vain Ranta piccola sinfonia rso Saraste. Viehättävä muttei mitenkään musiikinhistoriaa mullistava pikkuinen sinfonia. Mieli tekisi kuulla Rannan muitakin sinfonioita, no 2 Semplica,no 3 Dell'arte ja no 4 Oratorio Volgare, joissa hän viljelee myös fuugamuotoa. Ja sinfonia Programmatica on ehkä tyyliltään ekspressionistinen ammentaen vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta.

Mitä Piccola sinfoniaan tulee, koska säveltäjä on kirjoittanut sen pienemmälle orkesterikokoonpanolle ts. soittajistolle se ei siksi voi sisältää suuren orkesterin värityksellisiä mahdollisuuksia mikä tietysti uusklassisessa polyfonisessa lineaarisessa tyylissä ei ole ensisijaistakaan mutta huilujen kirkas sointi orkesteripaletissa sekä uudenlainen plastillisuus ja vivahteikkuus sekä tiettyyn objektiivisuuteen nähden lyyrillinen lämpö ja laulavuus painavat siihen leimansa, tai minut se ainakin lumosi mutta muuta en siitä paljon muistakaan. Pezzo umoristicoon sisältyi hiven huumoriakin.
Rannan sinfonioita ei valitettavasti voi kuunnella tuubista sen enempää kuin Spotifystakaan koska niitä ei ole levytetty.
 
Rannan Piccola ts. "Ipana" tai "Napero" sinfoniasta innostuttuani haluaisin kernaasti kuulla hänen muutkin sinfoniansa persoonallisessa uusklassismissaan kuten no 2 Semplica, no 3 Dell'arte jonka scherzo osaan säveltäjä sai inspiraation ekspressionisti Tyko Sallisen maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita kuten vastaavasti sinfonia no 4 ammentaa inspiraationsa P Mustapään runoudesta ja on sävelletty laulusolisteille, sekakuorolle ja orkesterille ja vaikka on tyyliltään pelkistetty ei sulje pois sitä että voi sisältää ajoittain myös hyvinkin tiheää polyfonista kudosta.
 
Minustaa vaikuttaisi siltä että Ranta on mainettaan parempi säveltäjä eikä millään muotoa ansaitsisi sitä unohdusta joka valitettavasti hänen osakseen on musiikkimaailman virkamiehenä tullut. Saadaksemme vahvistuksen asialle edellyttäisi että Rannan muitakin sinfonioita sekä sinfonia Programmaticaa pääsisi kuuntelemaan ja jos hyvin käy nekin osoittautuisivat esittämisen ja kuulemisen arvoisiksi teoksiksi. Professori Erkki Salmenhaaran mielestä Rannan konsertto orkesterille kuuluu 1920 luvun lopun merkittävimpiin teoksiin sikäli kun hän edes sävelsi sellaista kun kaikissa teosluetteloissa sitä ei ole mainittu. Muita kiinnostavia Rannan teoksia ovat mm. Tuntematon maa pianolle ja orkesterille sekä Concertinot.
 
Rantahan kysyi hieman Rachmaninovin tavoin että olenko ajanut takaa kolmea jänistä saamatta kiinni niistä yhtään kun hänen musiikkinsa ei ole jäänyt repertoaariin.