Yleistä keskustelua musiikista ›

Muusikolle muusikkopari?
 
Toimiiko Maarit & Sami -meininki suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Suuremmasta tiedä, mutta meidän taloudessamme on toiminut pitkälti yli kymmenen vuotta. Kummatkin ravaa omien bändiensä keikoilla, äänihenkilönä ja äänittämässä valtaosan vapaa-ajastaan. Aika usein hoidetaan (muut kuin soitto-) hommat toki kimpassa, mutta periaatteena on kuitenkin se, että kumpikin tietää miten tärkeätä metelöinti lieveilmiöineen on toiselle ja että se on poikkeuksetta normaalin parisuhdenillityksen ulkopuolella.
 
Vuorotellen toki tilitämme toisillemme enemmän tai vähemmän akuutteja "bändisuhdeongelmia" :-D

Muusikolle muusikkopari?
 
Toimiiko Maarit & Sami -meininki suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Kyllä se toimii ihan hyvin, mitä nyt olen katsellut aika läheltä erästä bändiä, jossa poikaystävä soittaa kitaraa ja tyttöystävä toimii taustalaulajana. Tämä saattaa toimia joidenkin kohdalla.

Mitas muita vaihtoehtoja on?

(Joillekkin opiskelu voi olla kuin musiikki joillekkin. Eli paneutuvat opiskeluun niin etteivät ehdi muuta.)
 
Tuli vaan mieleen, et on aika alkukantaista meininkiä, kun mies hakee ruuan pöytään olemalla pitkiä aikoja metsästysreissulla.
 
On oikeesti tosi rasittaavaa, jos joku reenaa himassa. Ihminen saattaa sulkeutua moneksi tunniksi yhteen huoneeseen ja ei saa häiritä kyltti ovessa.
Eli reenit reenikämpillä ja kotielämä sit kotona.
Sit jos miestä ei näy ikinä himassa, niin kurjempi juttu!
Sit voi ihan oikeesti kysyä, että kiinnostaako...?

On oikeesti tosi rasittaavaa, jos joku reenaa himassa. Ihminen saattaa sulkeutua moneksi tunniksi yhteen huoneeseen ja ei saa häiritä kyltti ovessa.
Eli reenit reenikämpillä ja kotielämä sit kotona.
Sit jos miestä ei näy ikinä himassa, niin kurjempi juttu!
Sit voi ihan oikeesti kysyä, että kiinnostaako...?
 
noh, mähän en treenaa, mutta pidän silti soittelusta ajankuluna.. sepäs ei näytä rouvalle sopivan. on kumma juttu, miten hyväksyttävämpää on vaikka tuijottaa seinää kuin soittaa kitaraa. meillä vaimoke on kuitenkin rehellinen itselleen ja jaksaa riehua ja räyhätä siitä, miten paljon aikaa vietän musiikin parissa.
 
mä voin sanoa, että jos me saadaan juttu vielä toimimaan seuraavat 32 vuotta, niin sitten kyllä kuka tahansa saa, sillä lähtökohdat on ainakin paperilla niin erilaiset: nainen haluaa 8-16 duunarimiehen, 5 lasta ja rauhallisen perhe-elämän.. eli kompromissejä pitäisi ainakin tässä hetken verran pystyä tekemään, mieluusti pitempäänkin. dharma ja greg on muuten aika hyvää parisuhdeterapiaa sellaista tarvitsevalle :)

Ihanteellistahan olisi että puolisollakin olisi joku harrastus, minkä parissa voisi sitten viettää aikansa, kun toinen luuhaa treenikämpällä.
 
Mie olen puolison taustamuusikkoryhmä. Ei ole ollut ongelmia. *kopuutta puuta*

Mitas muita vaihtoehtoja on?
 
Itse hoidan asian niinkin itsekkäästi/epäitsekkäästi (riippuu mistä katsoo..) Etten seurustele. Kitaraa pitää treenata aika paljon aina kun on aikaa koska haluan kehittyä soittajana, bändimme keikailee ja levyttää eikä aikaa jää periaatteessa edes "oikean ammatin" opiskeluun. Opiskelen valokuvausta ja siihenkin saisin menemään aikaa ilman musiikkiakin 16h päivässä. Tilanne on sama kuin monella muulla muusikolla eli vapaapäiviä ei välttämättä ole kuukausiin kun 1 tai 2. Toki tulee aikoja jolloin aikaa on enempi.
 
Ei tietenkään näin soisi jatkuvan kovin montaa vuotta, tämmöisessä tilanteessa aikaa ei jää edes itselle ja joskus onkin todella rikki. Niinä harvoina vapaapäivinä tuleekin nukuttua pitkään ja fiilisteltyä sitä ettei tarvitse tehdä mitään. olla vaan.
 
Onneksi on tämmöinen erakkoluonne. Ja se olisi vaan väärin mahdollista tyttöystävää kohtaan jos ei olisi aikaa hänelle. sitä en halua.
 
Ehkä sitten jos/kun tajuaa että mikä on oikeasti tärkeää, ja sen ettei maailma pyöri oman navan ympärillä asioihin tulee muutos. Mutta nyt on selkeästi bändi ykkösasia.

Naisia tulee naisia menee mutta rock'n roll on pysyy.
 
No anteeksi *le

Muusikolle muusikkopari?
 
Toimiiko Maarit & Sami -meininki suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Mikäpä ettei?
 
Tapauskohtaista, tämäkin.

suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Niin että ensin niinku Abba-tyyliin ja siitä esim. Village Peoplen kautta sekakuoroon päätyen lopulta sinfoniaorkesteriin?

Muusikolle muusikkopari?

Toimiiko Maarit & Sami -meininki suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Kyllä toimii ja toimii,vaikka bändikin on molemmilla sama.
Tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä,että muusikkoa ymmärtää vain muusikko.Kahden "taiteilijan" välillä saattaa tulla joskus rajujakin yhteenottoja,mutta niistäkin pelastaa muusikkomainen huumori.
Suosittelen.

yleensä muusikko tarvitsee rinnalleen jonkun musiikkia ymmärtävän... toki voi olla puoliskolle rankkaa, jos toinen luuhaa keikoilla ja reeneissä koko ajan, mutta on se pakko ymmärtääkin. jos on rakkaus MYÖS musiikkiin, niin ei sitä ainakaan voi estää.

Muusikolle muusikkopari?
 
Toimiiko Maarit & Sami -meininki suuremman mittakaavan bänditoiminnassa?
 
Tiedä suuresta mittakaavasta... Mutta tollasessa 15-20 keikkaa vuodessa tekevässä "Bilebändissä" on toiminut hyvin jo kuutisen vuotta.
 
Puoliso solisti, itse koetan hoitaa bassotteluja. Kummallakin on lisäksi toinen bändi (eri bändit) joissa käydään puuhastelemassa hiukan erilaista musiikkia.

Pitäisi perustaa muusikoidenvaimot.net. Tarvetta olisi. Vertaistukea, eropapereiden täyttöohjeita, nopeaa helpotusta ketutukseen jne.
 
Tämä täytyy-tukea-toisen-intohimoja-juttu on jo liian käytetty, voi tsiisus. Kokonaisuuteen liittyy muutakin kuin yhden osapuolen intohimot.
 
Se vaimoparka jää onnellisena raskaan työviikon ja muiden tsempaloiden jälkeen tosi mielellään yksin pienten lasten ja koirien kanssa hoitamaan kotia ja laittamaan ruokaa.
Sitten koittaa se ihana sunnuntai, kun mies - ihan hirveässä koti-ikävässä - palaa pullan tuoksuiseen kotiin (ja ihan rättipoikki tietenkin) koska on saanut toteuttaa itseään. Ihan niin kuin vaimokin pääsi toteuttamaan itseään lapsien ja kodin hoidon kanssa!
 
Kukaan ei muista eikä huomaa, että se vaimo on ajat sitten lopettanut ne kaikki harrastukset ja omat intohimonsa, sillä VASTUU ja VELVOLLISUUS.
 
Kymmenen vuotta samaa kakkaa ja keikoille menetettyjä kesälomia. Lapsilla on isä, joka on vapaat keikoilla tai muissa aiheeseen liittyvissä puuhissa. Ja äiti, jolle alkaa iskän kanssa vietetty laatuaika riittää. Ymmärtäisin hieman paremmin, jos leipä olisi keikoista kiinni. Talouden rahat tulevat kuitenkin ihan muista töistä.
 
Oliko kenelläkään niitä toimivia vinkkejä, muuta kuin ihan vaan se erilleen kasvaminen? Oman ketuksen vähentäminen ei toimi. Kokeiltu on.
Miehelle puhumistakin on yllättäen kokeiltu. Puhuttu on suoritettavien keikkojen kohtuullisesta määrästä, ei homman lopettamisesta. Ei toimi sekään. Ja itseasiassa siitä ei saa puhua, koska miehelle voi tulla paha mieli.
 
Tämä tilitysviesti on kirjoitettu sunnuntaiyönä klo 2.00, ylikierroksilla viikosta, eikä uni tule - rytmihäiriöitä kylläkin.
Muuten olen tietenkin aivan intoa pinkeänä, odottaen jälleennäkemisen riemua.
Tulisipa koronarajoitukset.

Voiko kahden diiliä mitenkään neuvotella uudelleen siis?
 
Oma naiseni tekee niin kuin minä haluan, tai, hän tekee niin kuin itse haluaa,
eli on joskus valinnut x, joskus y. Pysyypähän onnellisena.
 
Ainoa velvollisuus toisille on olla aito.

Zibaldone: Voiko kahden diiliä mitenkään neuvotella uudelleen siis?
 
Millaista diiliä Vaimoparan tapauksesa ehdottaisit? Hirveästi ratkaisuehdotuksia ei ole sadellut. Tilannehan on vaimon kannalta varsin hankala eikä varmaan ylettömän harvinainenkaan.

Sehän alkaa siitä, mitä tahtoo ja mitä arvostaa.
 
Kun arvot ovat selvillä, ratkaisut ovat helppoja.
Se mitä arvostaa selviää katsomalla ympärillensä.
 
Arvot > uskomukset > odotukset > asenteet > toiminnat > tavat > elämäntyyli > (perintö)

Minusta vaimoparan olisi parasta hommata itselleenkin omia menoja ja sanoa ukolle, että nyt laitetaan kaikki menot puoliksi, kuten myös aivan kaikki kotityöt, metatyöt mukaanlukien. Jos ei suostu, niin sitten kannattaa miettiä, haluaako sellaisen ihmisen kanssa ylipäätään elämäänsä tuhlata.

Mulle ei natsaa minkään sortin taiteilijakumppani. Tarpeeksi jo hapotan päätäni tällä touhulla niin vastapainoks sitä sitten hakeutuu johonkin aivan muuhun.