Bassot ›

Listaan tähän asioita, jotta mikkien ominaisuudet hiukan aukeaisivat.
 
1) Suoran langan sähköiset ominaisuudet. Ohut kelarunkoa kiertävä lanka voi olla monen paksuista ja se on helpoin mitata joko sähköisesti tai pitkää tietä purkamalla pituuden mukaan. Mikkejä kuvataan kirjallisuudessa leimallisesti niitten tasasähkövastuksen (DC resistance, R) mukaan. Lankoja on kokeiltu hyvin monenlaisia: suoria, palmikoituja, ohuempia, paksumpia... tyypillinen lanka on ohutta lakattua kuparia.
 
2) Melko suoraviivainen asia: hyvin pieni määrä lankaa tuottaa pienen signaalin, suurempi määrä suuremman signaalin. Sen sijaan taajuusvaste on (ainakin periaatteessa) pienemmällä määrällä laajempi. Toisaalta hyvin pieni signaali vaatii muunnoksen joko aktiivisesti (EMG operaatiovahvistimilla ja paristolla) tai passiivisesti (Alumitone muuntajalla).
 
3) Kela on sähköinen komponentti itsessään ja siihen liittyy vaihtosähköllä taajuudesta riippuva termi impedanssi (Z). Impedanssi muuttuu taajuuden (frequency; Hz) mukaan eikä ole vakio. Impedanssi on monipuolisempi versio resistanssista. Se muodostuu edellä mainitusta resistanssista ja induktanssista. Kun sähkö on tasaista, voidaan sanoa, että induktanssit jäävät pois. Kun taajuus alkaa vaikuttamaan, induktanssit iskevät mukaan. Käytännössä kitaran tai basson mikrofonin tyypillinen vaste on alipäästösuodin (tai oikeammin kaistanpäästösuodin) eli tietyn taajuuden jälkeen ulostuleva signaali vaimenee. Tämä tapahtuu muutaman kilohertsin kohdalla. Impedanssia ja induktanssia voi muokata mikrofonin suunnitteluvaiheessa esimerkiksi langan määrällä ja kelan mitoituksella.
 
4) Kelaus liittyy hiukan edelliseen. On paljon puheita maagisista käsistä, laitteista ja tekijöistä mutta perusidea on saada riittävä määrä lankaa rullalle. Näitä kelarunkoja voi olla yksi tai useampi. Esimerkiksi 5-kieliseen bassoon löytyy kymmenkelaista viritelmää (https://www.herrickpickups.com/).
 
5) Sähköinen signaali syntyy kelassa, kun johtava lanka (soittimen kieli) liikkuu magneettikentässä (esimerkiksi sähkömoottorit perustuvat tähän samaan ajatukseen). Näin ollen magneetin voimakkuus ja kelan sähköiset arvot vaikuttavat signaaliin ja sen voimakkuuteen.
 
6) Magneettimateriaali on minusta tässä vähän toisarvoinen asia. Siitä puhutaan paljon mutta taustalla lienee kiertoilmaus magneettivuon tiheydestä.
 
Magneettivuon tiheyden ("magneettikenttä") yksikkö on Tesla. Vanhentunut Gaussi liikkuu edelleen ja käy pyydykseen, 1 T = 10 000 G. Maapallon magneettivuon tiheys on keskimäärin noin puoli Gaussia, eli 50 mikroteslaa. Kompassi tarttuu siihen. Mikrofoneissa on reilusti tymäkämpi vuon tiheys.
 
Tyyppejä:
- keraaminen (rautapohjainen, ryyditetty strontiumilla), 0.2 - 0.4 T
- samarium-koboltti, 0.8 - 1.1 T
- AlNiCo (nimensä mukaisesti alumiini-nikkeli-koboltti), 0.8 - 1.2 T
- neodyymi (neodyymi-rauta-boori), 1.1 - 1.5 T
 
Kaikkien kohdalla on syytä kerrata, että esitetyistä ja hiukan teoreettisista numeroista (Tesla on hurjan paljon) huolimatta mikä tahansa tyyppi voi olla myös selvästi heikompi. Magneettiperheitten välillä on jo paljon hajontaa, muun muassa koko ja valmistustapa voivat vaikuttaa merkittävästi - siis hyvin paljon - lopputulokseen. Neodyymeistä löytyvät vahvimmat mutta hyvin pieni ja heikko Nd voi helposti jäädä keraamisen jyräämäksi.
 
7) Osat ovat kasassa, nyt ne pitää vielä yhdistää. Kela voi olla matala, korkea, moniosainen... valmis mikrofoni monikelainen, pinottu (stacked) tai jaettu vaikka kahtia (parallel humbucker). Kun vielä huomioidaan kielten materiaali ja näitten välinen etäisyys paikoituksineen, on soppa valmis. Saundi syntyy kokonaisuudesta, johon yksittäiselläkin parametrilla on vaikutusta mutta yksittäinen parametri ei takaa lopputulosta.