Roots ›

El Mocambo DVD on pakkohankinta. Kyllä siinä on jotenkin sellaista taikaa että.. Mukana tulee vielä ihan kiva Double Troublen haastattelu missä äijät muistelee wanhoja hyviä aikoja ja kertovat muutaman hauskan tarinan.

Itse olen SRV:hen tutustunut vasta kokoelman "The essential Stevie Ray Vaughan and Double trouble" kautta ja tykkään siitä perskeleesti. Sanokaahan enemmän perehtyneinä antaako tuo kokoelma kattavan kuvan SRV:n tuotannosta vai onko tuo taas yks nistä rupukokoelmista.

Sanokaahan enemmän perehtyneinä antaako tuo kokoelma kattavan kuvan SRV:n tuotannosta vai onko tuo taas yks nistä rupukokoelmista.
 
Ihan asiallinen kokoelma, joka antaa mielestäni ihan hyvän yleiskuvan SRV:n tuotannosta.

Ja sitten kun olet päässyt alkuun SRV:n tuotantoon tutustumisessa, kannattaa tsekata myös The Vaughan Brothers - Family Style - plätty. Ei mikään tiukka yhtenäinen paketti, pikemminkin levy täynnä maukkaita paloja tyyliin "ei välttämättä tiukimmille bluespuritaaneille".

Ja sitten kun olet päässyt alkuun SRV:n tuotantoon tutustumisessa, kannattaa tsekata myös The Vaughan Brothers - Family Style - plätty. Ei mikään tiukka yhtenäinen paketti, pikemminkin levy täynnä maukkaita paloja tyyliin "ei välttämättä tiukimmille bluespuritaaneille".
 
Ei bluespuritaaneille? No levyhän on jonkinlaista kantrirockia (no ei nyt ihan kantrirockia mutta rockia). Periaatteessa levyllä on hyvä meininki, mutta kovat biisit (tai vedot) puuttuvat. Ehkä siis vähän liiankin rennolla asenteella tehty. Kannattaa toki jokaisen SRV:stä tykkäävän tsekata (muttei välttämättä omistaa).

Ei bluespuritaaneille?

Juu, tarkoitin nimenomaan ettei mikään blueslevy, rock/funk kuvannee paremmin. Levyn kappaleista etenkin Long Way from Home on aikas maukas...

Tänään hankin tämän, ja nyt olen kuunnellut jo kaksi kertaa läpi. Aivan uskomatonta, Stratocaster laulaa ja vinkuu. Oli ollut jo pitkään aikeissa katsastaa SRV ja nyt se tuli tehtyä , parempi myöhään kun ei milloinkaan:). Mitäs muuta voisitte suositella, näin aloittevalle SRV-fanille?
 
Sinulla on samanlainen musiikkimaku kuin George W. Bushilla

Sinulla on samanlainen musiikkimaku kuin George W. Bushilla
 
Eikä ole ainoa.

Sinulla on samanlainen musiikkimaku kuin George W. Bushilla
 
SRV, Jimmie ja Albert Collinssi vainaahan soittivat Bush vanhemman vaalikekkereillä, ja hyvin soittivatkin. Erityisesti Stevien ja Collinssin versio Collinsin kappaleesta 'Frosty' on superia. Jimmie kompissa.

SRV, Jimmie ja Albert Collinssi vainaahan soittivat Bush vanhemman vaalikekkereillä, ja hyvin soittivatkin. Erityisesti Stevien ja Collinssin versio Collinsin kappaleesta 'Frosty' on superia. Jimmie kompissa.
 
Mua ei nyt itseäni haittaa, ovatko artistit demareita vai natseja vai mitä, mutta sanottakoon että J.Vaughan G.W.Bushin vaalitilaisuudessa esiinnyttyään sanoi, ettei kyse ole politiikasta vaan siitä että hän on muusikko ja soittaa tarvittaessa vaikka tilauksesta.

Mua ei nyt itseäni haittaa, ovatko artistit demareita vai natseja vai mitä, mutta sanottakoon että J.Vaughan G.W.Bushin vaalitilaisuudessa esiinnyttyään sanoi, ettei kyse ole politiikasta vaan siitä että hän on muusikko ja soittaa tarvittaessa vaikka tilauksesta.
 
Jimmiehän on teksasilaisuudestaan huolimatta ääriliberaali, eikä esim. voi sietää Bush juniorin toimia. Vaikka esiintyi oman bändinsä kanssa tämän kampanjatilaisuudessa viime vaalien alla..

Mua ei nyt itseäni haittaa, ovatko artistit demareita vai natseja vai mitä, mutta sanottakoon että J.Vaughan G.W.Bushin vaalitilaisuudessa esiinnyttyään sanoi, ettei kyse ole politiikasta vaan siitä että hän on muusikko ja soittaa tarvittaessa vaikka tilauksesta.
 
Aiva sama. Ei tässä ole kyse nyt herrojen mahdollisista poliittisista mielipiteistä.

Ja sitten kun olet päässyt alkuun SRV:n tuotantoon tutustumisessa, kannattaa tsekata myös The Vaughan Brothers - Family Style - plätty. Ei mikään tiukka yhtenäinen paketti, pikemminkin levy täynnä maukkaita paloja tyyliin "ei välttämättä tiukimmille bluespuritaaneille".
 
Kyllä kyllä. Ja Stevie Rayn biisit 'Long Way From Home' & 'Telephone Song' enteilivät selvästikkin 'aikuismaisempaa' saundia ja tyyliä jota kohti mies olisi ollut menossa. Stevie Rayhän kaavaili seuraavalle levylleen m.m. John Hiattin kappaleita...

Ja sitten kun olet päässyt alkuun SRV:n tuotantoon tutustumisessa, kannattaa tsekata myös The Vaughan Brothers - Family Style - plätty. Ei mikään tiukka yhtenäinen paketti, pikemminkin levy täynnä maukkaita paloja tyyliin "ei välttämättä tiukimmille bluespuritaaneille".
 
Näin on! Tuo Family Style on varsin eri tyyppinen levy kuin Stevie Rayn soololevyt, mutta itse pidän kyllä tuosta levystä. Tuota levyä kuunnellessa tulee yleensä hyvälle mielelle.
 
Vaikka levyllä soittaakin kaksi varsin kovatasoista kitaristia, niin missään vaiheessa levyä ei tule sellainen fiilis, että toinen yrittäisi soittaa toista suohon, vaan levy on tehty todella maukkaasti ja hienolla tyylitajulla.

The essential SRV&DT on aika hyvä. Ekalla levyllä mömmöissä soitetut kipaleet ja tokalla non-mömmöissä. Voi sitten vertailla.

Tänne kanssa SRV&DT on kolahtanut kovaa jo kauan ja kaikki studioalbumit on kassassa + kasa bootseja ja livelevyjä. Mitkäs muut pumput soittaa samanlaista musaa? Kenny Wayne Shepherd, Julian Sas, Eric Sardinas ja Walter Trout (on muuten Puistobluesissa viikonloppuna) tiedossa nopeesti muistettuna. Nyt kaipaisi vielä lisää levyjä kuunneltaviksi :)

Tästä ei taida kauaa aikaa olla, kun aiheesta on täällä keskusteltu, mutta mutta tuon tyyppisistä levyistä mulle kolahti joskus Chris Duarte Groupin Texas Sugar / Strat Magic. Myös Duarten toka levy Tailspin Headwhack on katsastamisen arvoinen, jos tykkää tuollaisesta rankemmalla kädellä soitetusta blueskitarasta Texasin malliin.
 
Myös David Gogo ja Ian Moore kannattaa tsekata.

Tänne kanssa SRV&DT on kolahtanut kovaa jo kauan ja kaikki studioalbumit on kassassa + kasa bootseja ja livelevyjä. Mitkäs muut pumput soittaa samanlaista musaa? Kenny Wayne Shepherd, Julian Sas, Eric Sardinas ja Walter Trout (on muuten Puistobluesissa viikonloppuna) tiedossa nopeesti muistettuna. Nyt kaipaisi vielä lisää levyjä kuunneltaviksi :)
 
Fabulous Thunderbirdsin kaksi ekaa levyä ehdottomasti (nimeltään Fabulous Thunderbirds (tai joskus kutsutaan nimellä Girls Go Wild) sekä What's the Word). Kolmas ja neljäs levy on R&B:mpiä. Kolmas (Butt Rockin') on kyllä parempi kuin toka vaikkei ihan niin blues-rock. Nämä Thunderbirdsien kolme ekaa levyä ovat aivan mahtavia ja kitarassa on Jimmie Vaughan (SRV:n isoveli), jonka soolomatskua voi tietysti myös tsekata - tosin itse en siitä innostunut ihmeemmin.

Fabulous Thunderbirdsin kaksi ekaa levyä ehdottomasti (nimeltään Fabulous Thunderbirds (tai joskus kutsutaan nimellä Girls Go Wild) sekä What's the Word). Kolmas ja neljäs levy on R&B:mpiä. Kolmas (Butt Rockin') on kyllä parempi kuin toka vaikkei ihan niin blues-rock. Nämä Thunderbirdsien kolme ekaa levyä ovat aivan mahtavia ja kitarassa on Jimmie Vaughan (SRV:n isoveli), jonka soolomatskua voi tietysti myös tsekata - tosin itse en siitä innostunut ihmeemmin.
 
Eikös Jimmie ole Stevien pikkuveli?