Livetoiminta ›

Moi.
 
Kefiiri: Voihan sen keikan nähdä esiintyjän tai äänimiehenkin silmistä käsin, otsikkohan on oikein hyvä.
 
Tästä katsantokannasta tarkastellen...
 
Ykköseksi nousee ehdottomasti "The Jailhouse band" Teatrovainaassa, olisiko ollut Suolirassi 1, Spinefarmin karkelot muistaakseni kuitenkin.
 
Tuolla salanimellä ko. karkeloiden julisteisiin merkitty ja ensiesiintymisensä jälkeen liki välittömään maailmanmaineeseen ampaissut bändi yllätti niin tekniikan kuin kuulijat/katselijat totaalisesti, sekä ammattitaidollaan että yllättävyydelläänkin.
 
Ensivaikutelma kun meille jo ennen soundchekkiä asia paljastettiin, oli kyllä rehellisesti sanottuna se että niin tekniseltä- kuin yleisönkin kannalta katastrofin ainekset oli enemmän kuin valmiina, mutta tekniikan 1/4-kämmiä lukuunottamatta suksee oli aivan käsittämätön.
 
Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen lähtivät valitettavasti rönsyilemään rumpujen yms. "turhien" ja ylimääräisten kilkattimen kanssa, mutta mulle tuo aito ja alkuperäinen on, ja tulee aina olemaankin se juttu.
 

 
Kakkosena samalla stagella J. Karjalaisen Electric Saunan levynjulkaisukeikka, josta tuohon iänpäivänvanhaan viestiketjuun:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=12488081
 
kirjoittelin:
 
Mun ainoa kokemus Karjalaisesta on 90-luvulta Electric Saunan levynjulkaisukeikalta Teatron monitoritiskin takaa, joten nykytilanteesta en osaa sanoa mitään.
 
Lavavolyymi oli kyllä ainakin tuolloin sitä luokka, etten yhtään ihmettele vaikka vetelisivät samalla kaavalla yhä.
 
Vaikka akteja oli tuolla jos jonkinmoisia, yksikään bändi ei soittanut yhtä hiljaa ja puhtaasti lavalla.
Monitorikioskissa pystyi keskustelemaan ääntä korottamatta, joutui jopa hieman hiljentämään ettei olisi häirinnyt artisteja.
 
Lyhyeksi jääneen miksaajanurani ehdottomia helmiä, ja yhä referenssi siitä miten oikeat ammattilaiset asian oikeasti hoitavat kun lopputuloksen korkein mahdollinen laatu on päämääränä.
 
Mikkinä oli muistaakseni tuolloin ihan perus 58, ja lattialla talon kulmat kaikilla, ei sidefillejä.
 
Teatrovainaan lavalla hääriessä huomasi myös kuinka eritasoisia "ammattilaisia" tuohon 90 luvun puolenvälin-loppupuolen livemusaskeneen mahtui, ja kuinka "SUURET taiteilijat" yleensä katosivat kokolailla pikaisesti.
Oikeasti intohimon, työn tekemisen tai ihmisten viihdyttämisen kannalta asian ottavat ovat pitkälti kuvioissa edelleenkin.
 
T:Samuli