Kitarat: kitarakamat ›

Se on sellaista kun on vain se oma pieni maailma eikä koskaan ole missään käynyt. Treenikset ja kokoonpanot eivät ole vaihtuneet, keikkaa ei ole tehty, ihan oikeasta studiosta nähnyt vain kuvia ja saundien kanssa ei ole joutunut vääntämään.

Drawbars: lähikenttäkaiuttimet ja subwoofer.
 
Oisko studiomonarit jo liian analyyttiset et saa soittofiiliksen kohdalleen? Kannattaa kokeilla jotain hifikaiuttimia soittomonitoreina jos mahdollista, ovat yleensä vähän jytäävämpiä studiovehkeisiin verrattuna.

Krice: Olisiko tuossa tilanteessa kyse osaamisen puutteesta? ;)
 
Osaamisen puutetta on tällä kertaa härnäys-osastolla :D
Kommenttisi ei tuossa kontekstissa toimi toivotulla tavalla vaan kääntyy kiusallisesti esittäjäänsä vastaan.

Spike: Oisko studiomonarit jo liian analyyttiset et saa soittofiiliksen kohdalleen? Kannattaa kokeilla jotain hifikaiuttimia soittomonitoreina jos mahdollista, ovat yleensä vähän jytäävämpiä studiovehkeisiin verrattuna.
 
Pikkuisen netistä viime päivinä hakeneena huomasin että viime vuosina on jonkin verran vallannut alaa FRFR (Full Range Flat Response) -monitorityyppi, joka an suunniteltu erityisesti softamallinnuksille, mutta joka toimii myös normaalina PA:na.
Eihän se eroa suurestikaan studiotarkkailumonitoreista tai vaikka kotistereoista tasaisen taajuusvasteen suhteen, mutta laatikon ja kaiuttimien koko tässä ilmeisesti myös vaikuttaa. Mene ja tiedä.
 
Esim. tämä kaveri tuntuu saavan ihan hyvän huonesoundin tällaisella aktiivikaapilla. Jotkut hankkivat näitä kaksikin niin saavat mukaan stereo-pingpongit ym. Jos äänikortissa on useampi ulostulo jota voi vaihdella, niin tämä voisi olla myös kätevä rinnakkaisvaihtoehto normaaleille lähimonitoreille, ajatellen tietokoneen kanssa puuhailevia. Tai sitten suoraan multiefektilaitteen perään. Mannaa naapureille.
 
https://www.youtube.com/watch?time_ … ;v=GFNDisqp298&feature=emb_logo

Drawbars: Eihän se eroa suurestikaan studiotarkkailumonitoreista tai vaikka kotistereoista tasaisen taajuusvasteen suhteen, mutta laatikon ja kaiuttimien koko tässä ilmeisesti myös vaikuttaa.
 
Juu ja tuollasta lie helpompi sijoitella mukavasti. Ei se perinteinen kitarakaappikaan aina niin hienolta kuulosta kun se tuuttaa pöydällä puolen metrin päässä suoraan naamaan.

Tää on kyl mielenkiintoinen aihe. Näin ku isohkon osan ajasta itse kuuntelee sähkökitaraa monitorikaiuttimien tai luurien kautta, vaihtelevin keinoin enimmäkseen lähimikitettynä, ja yleensä erilaisten oikeiden styrkkareiden ja kaiuttimien ja muitten värkkien kautta soitettuna on sellai tuntuma että aika pienillä konsteilla pääsee tosi monenlaisten "hyvien" saundien äärelle;
 
Vahvari yleensä sopivaan paikkaan huoneessa, jonkun penkin tms päälle, sit vahvarista sopiva saundi ulos, joku mikki siihen eteen ja sit soitetaan oikeita asioita hyvin ja lopputulos on lähes aina tosi jees.
 
Mut koskaan se ei saundaa siltä miltä se saundaa siinä tilanteessa ku on samassa tilassa sen styrkkarin kaa ja se pauhaa päin sun näköä, mut jos ton lähtökohdan unohtaa ja lähestyy saundia sellasesta "hyvä levytetty saundi" näkökulmasta niin elämä helpottuu huomattavasti. Ehkä "hyvän saundin" sijaan kannattaa myös opetella ajattelemaan "kontekstissaan toimivaa" saundia; harvoin sen kitaran on kuitenkaan tarkoitus olla sen musan keskeisin ja tärkein juttu vaan sen tehtävä tyypillisessä poprock-musassa on kuitenkin tuoda jotain biisiin ja musaan kuuluvaa leimallista vibaa ja alleviivata laulusolistin taiteilua. Silloinkin enimmäkseen se hyvä saundi lähtee ihan vaan sillä et soittaa oikeita juttuja hyvällä taimilla ja sopivalla volalla. Mitään maagista taikapölyä soittokamojen tai niiden virittelyn suhteen ei tarvita.
 
Ja jos ei oo pakko saundata "vahvarilta huoneessa" niin mallintavilla vahvareilla pääsee varmasti monta kertaa nopeemmin ihan samoihin lopputuloksiin jos niitä osaa käyttää. Itse esim. hiljattain yritin toistaa mallintavalla systeemillä (scuffham s-gear 2) toteutettua klassis henkistä saundia (Tweed-deluxe, mikitettynä ribbon+U87, molemmat keskeltä ja läheltä) aidolla 50's tweed deluxella mikitettynä ihan identtisellä mikkisetupilla (ribbon+U87) vain todetakseni että se mallinnos oli sit kuitenkin jotenki paremman ja aidomman saundinen :D. Varmaan käyttämällä enemmän aikaa olis päässyt samaan tai jopa parempaan lopputulemaan mut miksi vaivautua jos se mallinnos oli jo riittävän jepa et elämässä voi siirtyä seuraaviin haasteisiin.
 
EDIT: sen verran vielä, et ihan hyödyllinen asia on opetella kuuntelemaan itseään luuri/monitorikuuntelussa niin että se kuunneltava asia on nimenomaan lähimikitetty styrkkari. Soittofiilis on pitkälti myös totuttelukysymys ja esim. kaikenlaisii demottelu/äänitys/korvamonitorikeikkailu asioita helpottaa jos ei oo semmoi kala kuivalla maalla fiilis aina ku ei pääse fyysisesti siihen vahvarin paikkeille kuuntelemaan.

Huoneen akustiikka vaikuttaa soundiin todella paljon oli kaiutin mikä tahansa. Helpoin ratkaisu on siirrellä kaiutinta ja etsiä kohta missä se kuulostaa parhaalta. Seinien lähellä ja nurkissa bassot korostuvat, toisaalta huoneessa saattaa olla kohtia missä matalat äänet häviävät täysin. Jos kaiuttimen siirtely ei auta niin sitten pitää rakennella akustiikkaelementtejä tai mikäli huoneen sisustuksen tahtoo pitää kodinomaisena niin sitten vaikkapa sohva, kirjahylly tai raskaskankaiset verhot auttavat.

PJS: Tää on kyl mielenkiintoinen aihe. Näin ku isohkon osan ajasta itse kuuntelee sähkökitaraa monitorikaiuttimien tai luurien kautta, vaihtelevin keinoin enimmäkseen lähimikitettynä, ja yleensä erilaisten oikeiden styrkkareiden ja kaiuttimien ja muitten värkkien kautta soitettuna on sellai tuntuma että aika pienillä konsteilla pääsee tosi monenlaisten "hyvien" saundien äärelle;
 
Vahvari yleensä sopivaan paikkaan huoneessa, jonkun penkin tms päälle, sit vahvarista sopiva saundi ulos, joku mikki siihen eteen ja sit soitetaan oikeita asioita hyvin ja lopputulos on lähes aina tosi jees.
 
Mut koskaan se ei saundaa siltä miltä se saundaa siinä tilanteessa ku on samassa tilassa sen styrkkarin kaa ja se pauhaa päin sun näköä, mut jos ton lähtökohdan unohtaa ja lähestyy saundia sellasesta "hyvä levytetty saundi" näkökulmasta niin elämä helpottuu huomattavasti. Ehkä "hyvän saundin" sijaan kannattaa myös opetella ajattelemaan "kontekstissaan toimivaa" saundia; harvoin sen kitaran on kuitenkaan tarkoitus olla sen musan keskeisin ja tärkein juttu vaan sen tehtävä tyypillisessä poprock-musassa on kuitenkin tuoda jotain biisiin ja musaan kuuluvaa leimallista vibaa ja alleviivata laulusolistin taiteilua. Silloinkin enimmäkseen se hyvä saundi lähtee ihan vaan sillä et soittaa oikeita juttuja hyvällä taimilla ja sopivalla volalla. Mitään maagista taikapölyä soittokamojen tai niiden virittelyn suhteen ei tarvita.
 
Ja jos ei oo pakko saundata "vahvarilta huoneessa" niin mallintavilla vahvareilla pääsee varmasti monta kertaa nopeemmin ihan samoihin lopputuloksiin jos niitä osaa käyttää. Itse esim. hiljattain yritin toistaa mallintavalla systeemillä (scuffham s-gear 2) toteutettua klassis henkistä saundia (Tweed-deluxe, mikitettynä ribbon+U87, molemmat keskeltä ja läheltä) aidolla 50's tweed deluxella mikitettynä ihan identtisellä mikkisetupilla (ribbon+U87) vain todetakseni että se mallinnos oli sit kuitenkin jotenki paremman ja aidomman saundinen :D. Varmaan käyttämällä enemmän aikaa olis päässyt samaan tai jopa parempaan lopputulemaan mut miksi vaivautua jos se mallinnos oli jo riittävän jepa et elämässä voi siirtyä seuraaviin haasteisiin.
 
EDIT: sen verran vielä, et ihan hyödyllinen asia on opetella kuuntelemaan itseään luuri/monitorikuuntelussa niin että se kuunneltava asia on nimenomaan lähimikitetty styrkkari. Soittofiilis on pitkälti myös totuttelukysymys ja esim. kaikenlaisii demottelu/äänitys/korvamonitorikeikkailu asioita helpottaa jos ei oo semmoi kala kuivalla maalla fiilis aina ku ei pääse fyysisesti siihen vahvarin paikkeille kuuntelemaan.
 
Täysin samaa mieltä. Mulla oli yhtenä viikonloppuna Victory VC35 kytkettynä Bluetone Loadboxiin niin, että line-out meni kaappisimujen (impulse responset MIKKO-plugarista) läpi studiomonitoreihin ja sitten pystyi pienellä vaivalla vaihtamaan monitorien ja Bluetonen 4x10 kaapin välillä.
 
Lopputulos oli kaksi tyystin eri soundia vaikka huvikseni vedin ne molemmat desibelimittarilla samalle mökätasolle. Korvaa miellytti enemmän oikean kaapin soundi, miksauksessa olisi toiminut paljon paremmin se kaappisimujen läpi mennyt soundi. No okei, mulla oli 4x12 Greenback kaiutinsimut ja tuo 4x10 10" Greenbackeilla on kuitenkin vähän eri, mutta ei niistä samallakaan kaapilla olisi samaa soundia saanut koska se mikitys aina vaikuttaa. Voihan sitä kaappisimuloitua soundia veivaa vaikka miten enemmän siihen suuntaan, että kuulostaa kivalta, mutta sitten se ei ehkä enää toimikaan jos heittää rummut ja basson kaveriksi...

Kiittäen samalla ketjun useista hyvistä vinkeistä päivitän osaltani tilanteen. Toivottavasti siitä on apua jollekin muullekin.
 
Normaalia kitarastyrkkariakin tuli kokeiltua, mutta se ei oikein ollut elementissään omassa pikku tilassani. (Vihje: Katana 100 Mk2 torilla parhaillaan myynnissä).
 
Kohtalaisen hyvä ratkaisu efektoituun kitarasoundiin löytyi ns. FRFR -monitorista Harley Benton FRFR-112A Guitar DSP. Vaikka se on halpa, siitä löytyy useita omainaisuuksia jota ei ole monessa kalliimmassakaan vehkeessä, mm. kaiutinsimulaatioita, ekvalisaattoreita ja low pass filter lopullisen äänen muokkausta varten.

Tää ketju on tällänen teknikot vastaan taiteilijat taistelutanner.

KaRa: Tää ketju on tällänen teknikot vastaan taiteilijat taistelutanner.
 
En nyt yleistäisi ihan noinkaan. Tunnen esim insinöörejä, jotka soittohommissa luottavat keep-it-simple -periaatteeseen. Ostetaan kerralla perushyvät kamppeet ja sen jälkeen ei ikinä vaihdeta mikkejä kitaraan tai hifistellä kajarien vaihdolla tai aleta värkkäämään millään tietokoneplugareilla. Keskitytään vain siihen soittamiseen. Ehkä siinä on se, että joutuu omassa työssään kikkailemaan tietokoneiden ja softien kanssa ihan tarpeeksi. Harrastuksissa halutaan sitten irtautua työhön liittyvistä asioista täysin.
 
Toisaalta myös jollekin "taiteilijalle" saattaa jokin äänen pieni vivahde ja ilmaisun audiopuoli merkitä todella paljon ja jos se saadaan parhaiten esiin DAW-pohjaisella ratkaisulla, niin sitten mennään sillä.
 
EDIT: Siinä mielessä tällaiset keskustelut näistä aiheista ovat hyviä, että ne saattavat säästää aikaa ja rahaa. Nämä eivät ole henkimaailman asioita, vaan tieteen keinoin ratkaistavissa (kunhan kalibroidaan asia ihmisten henkilökohtaisten soundimieltymysten kanssa). Fysiikka ja psykoakustiikka selittävät monta ilmiötä. Toki käytännössä jokaisen pitää käydä oma tiensä sen oman setupin löytämiseksi, mutta jos saa vähän perustietoa muilta, se voi käydä helpommin. Useinhan käy niin, että kun pääsee testaamaan jonkun toisen kitaristin kamppeita, huomaakin että onpas hyvät soundit, ja sitten aletaan ihmettelemään miten kyseinen soundi saadaan aikaiseksi. Jos näitä räpeltää yksin kotona, voi olla että jokin perusasia on ihan metsässä ja sen takia vaihdellaan sitten vahvareita ja pedaaleja yms yms kiivaalla tahdilla.

Tämä menee hieman OT mutta siis... Sitten on myös niitä ihmisiä joita ei kiinnosta kovinkaan paljoa kummonen saundi on kuulokkeissa/monitorissa/kotona/puutarhassa/stagella kunhan lopputulos esim. PA-kamoista yleisölle tai talteen otettuna on hyvä. Tärkeintä on että kuulee itsensä, vaikkakin sitten hieman kolkommalla saundilla. Eniten ollut vääntöä ihmisten kanssa jotka haluavat just eikä melkein sen "oman" saundinsa lavalle ja sitten ollaan naama väärinpäin kun ei ne omat vehkeet just sillä kerralla töötänneetkään sitä "jumalaista saundia".

iec: En nyt yleistäisi ihan noinkaan.
 
No ollaanpas sitä nyt vakavana.

KaRa: No ollaanpas sitä nyt vakavana.
 
Niin ollaan ;) Muistutin vain, että meitä harrastajia löytyy monenlaisia. Ja harvoin kukaan edustaa täysin jotain äärilaitaa.
 
Itse myönnän edustavani enemmän fakta- ja tiedepohjaista näkemystä, mutta joskus itsekin menen mutu-fiiliksellä ja kaikki ei nyt ole aina niin vakavaa. Siis musiikin soittaminenhan on itselläni ainakin vain harrastus. Paitsi silloin alan vakavaksi jos aletaan väittämään jotain millä ei ole mitään faktapohjaa ja joka saattaa johtaa aloittelevat harrastajat täysin harhaan.

KaRa: Musiikki on musiikkia juuri siksi että fysiikanlait kohtaa taiteelliset näkemykset hienovirittyneisessä tilassa. Kaikki ymmärtää että huonosti akustoitu tila on huono, mutta mitä enemmän aletaan halkomaan hiuksia ja muuttamaan pienenpieniä asioita toinen toistaan kunnioittaen niin sitä originaalimpaa musiikkia saadaan ilmoille, koska tuo iänikuinen tappelu fysiikan ja taiteellisen näkemyksen välillä on niin hienovirittynyt ja sitä myöten se osuu johonkin fundamentaaliseen essenssiin.
 
Hienosti muotoiltu +
 
Monen kitara-aiheisen keskustelun perusteella iänikuiseen tappeluun osallistumiseen tarvitaan näkemyksen ohella myös paksua lompakkoa.

KaRa: Tää ketju on tällänen teknikot vastaan taiteilijat taistelutanner.
 
Jokaisessa ketjussa on hälyä. Asiapitoisissa kommenteissa en ainakaan ole huomannut erityisempää "taistelua".

Drawbars: Jokaisessa ketjussa on hälyä. Asiapitoisissa kommenteissa en ainakaan ole huomannut erityisempää "taistelua".
 
Yin Yang.
-Liian tyhmä kirjoitus.-