Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kolomas levy pihalla. Käykää vaikka spotifysta kuulostelemassa. https://open.spotify.com/artist/5YAxf07Q3FvlrlRaMAnt65
 
Hiidenhaudan kolmas albumi, Riivin, on helpoimmin lokeroituna folk-vaikutteista black metallia, mutta ennen kaikkea se on yhtyeen uudistumiskykyä ja muuntautumista huokuva tasapainoinen kokonaisuus tarinoita suomalaisesta pirusta, joka kansanperinteen hämärissä seikkailuissa osoittaa niin inhimillisyyttä, ilkikurisuutta kuin ääretöntä kostonhimoa väärintekijöitä kohtaan. Tälläkin kerralla Hiidenhauta on kuin luomansa tarina: mullantuoksuinen, raaka, vihainen, mutta myös luonnon loputtoman kauneuden kuuloinen. Levyllä yhtye ottaa jälleen aimo harppauksen uudelle alueelle, jossa se repii ja rikkoo, ja juuri kun on tottunut olemaan, se lähtee taas ja etsii uusia polkuja kuljettavaksi.
 
Hiidenhauta aloitti kolmannen levyn sävellys- ja sanoitustyön kesällä 2019 ja saman vuoden joulukuussa se marssi studioon repussaan levyllinen yhtyeen parhaita kappaleita. Levyn teemaksi muodostui muutaman mutkan kautta lopulta piru suomalaisessa kansanperinteessä, jonka löytämistä yhtyeen laulaja-sanoittaja Tuomas kuvaa näin:
 
Alussa ajatuksena oli tehdä teemalevy kansanperinteen maahisista ja kaikenlaisista muista ehkä enemmänkin näkymättömistä hahmoista. Aikani kuitenkin lueskeltuani kirjoja kuten Myytillisiä tarinoita, Suomalainen piru ja Olevaisen yöpuoli, oli melko selvää, että levyn teeman pitää olla suomalaisen kansanperinteen piru, joka ensi ajatukselta voi tuntua melko kuluneelta aiheelta black metallin kentällä, mutta joka on kuitenkin paljon enemmän kuin ensimmäinen ajatus siitä. Suomalainen piru on monipuolinen; se voi olla moraalinvartija, kostonhimoinen, julma, avulias, leikkisä, inhimillinen, näkyvä, näkymätön, ja kaikkea siltä väliltä. Se on konkreettinen ja kerrassaan omituisen monitasoinen hahmo kansanperinteessä, ja ihmisten kokemukset pirusta ovat olleet häkellyttävän todentuntuisia. Ja pitää muistaa, että suomalaisen kansanperinteen piru ei ole edes etäisesti sukua kristinuskon paholaiselle, eikä näitä pidä keskenään sekoittaa.
 
Levyn kappaleet syntyivät todella luontevasti ilman suurempia tuskia. Muutama idea on peräisin heti aiemman levyn jälkimainingeistä, mutta kaikki kappaleet laitettiin kasaan kuitenkin vuoden 2019 kesän ja talven välillä. Kappaleista neljä on kitaristi Oton säveltämiä, neljä basisti Henrin säveltämiä, ja itse sävelsin yhden kappaleen, sekä jokaiseen biisiin laulumelodiat. Ensimmäistä kertaa bändin historiassa tuntui siltä, että palaset todella loksahtivat kohdalleen, eikä mitään ollut missään vaiheessa liikaa, eikä jouduttu muutenkaan missään vaiheessa levyntekoa tekemään taiteellista arvoa vähentäviä kompromisseja. Tällä kertaa suunta oli täysin yhteinen ja ajatus lopputuloksesta selkeä ja voimakas.