Media ja viihde ›

Koko trilogia on 10, 10 ja 10.

Henri Henri Olavi: Koko trilogia on 10, 10 ja 10.
 
Sanoisin että 9, 10, 9. Viimeinen voi olla myös 8.

Viimeinen on aina 10. Se johtuu siitä, että se oli ensimmäinen näistä, jonka aivan pikkupoikana näin. varmaan myös ensimmäinen lännenelokuva, joka kolahti lujaa. Mikään lännenelokuva ei mene tämän yli siitä syystä, vaikka ansionsa olisivat kovemmat joka osa-alueella.

Henri Henri Olavi: Viimeinen on aina 10. Se johtuu siitä, että se oli ensimmäinen näistä, jonka aivan pikkupoikana näin. varmaan myös ensimmäinen lännenelokuva, joka kolahti lujaa. Mikään lännenelokuva ei mene tämän yli siitä syystä, vaikka ansionsa olisivat kovemmat joka osa-alueella.
 
Se on liian pitkä ja liian isolla budjetilla tehty (näkyy ylimääräisinä räjähdyksinä joihin Leone mieltyi kun alkoi olla ylimääräistä fyrkkaa), ja juoni ei ole yhtä kauniin yksinkertainen ja tiivis kuin keskimmäisessä.

varpio: Se on liian pitkä ja liian isolla budjetilla tehty (näkyy ylimääräisinä räjähdyksinä joihin Leone mieltyi kun alkoi olla ylimääräistä fyrkkaa), ja juoni ei ole yhtä kauniin yksinkertainen ja tiivis kuin keskimmäisessä.
 
Pitkä = hyvä
rönsyilevä juoni = hyvä
 
Yht. = 10

Henri Henri Olavi: Pitkä = hyvä
rönsyilevä juoni = hyvä
 
Yht. = 10
 
No joo, ei se nyt huono elokuva ole missään nimessä. Minusta vaan edellinen on selvästi parempi.
 
Tosin Lee Van Cleef pahiksena on hyvä idea, ja siitä aiheesta kannattaa katsoa semmoinen elokuva kuin Day of Anger. Siinä vaan se hyvistä esittävä italialainen jannu ei ole kovin karismaattinen, mutta Lee Van Cleef sekä erinomainen saundträkki kantavat koko elokuvaa.

Henri Henri Olavi: Van Cleef on aina kova. Onkohan se koskaan ollut muu kuin pahis? Kaikki ne sata leffaa, jotka oon nähny, joissa se on, niin aina se on ollut muistaakseni pahis.
 
Lännenelokuvista tulee mieleen ainakin The Big Gundown, The Grand Duel, Death Rides a Horse sekä Sabata-sarja.
 
E. sikäli kuin muistan oikein. Keskimmäisessä Sabatassa oli tosin Yul Brynner.

Ja ne kaikki ninjaleffat! Niitä tuli pentuna katsottua paljon.

Henri Henri Olavi: Ja ne kaikki ninjaleffat! Niitä tuli pentuna katsottua paljon.
 
Jos viittaat The Master -sarjaan niin sitä en viitsinyt mainita koska meni vähän pelleilyksi. Lännenelokuvien ulkopuolella hyvä on Escape from New York.

varpio: Jos viittaat The Master -sarjaan niin sitä en viitsinyt mainita koska meni vähän pelleilyksi. Lännenelokuvien ulkopuolella hyvä on Escape from New York.
 
Kyllä ne ekalla luokalla vuonna 1986 iskivät kaikkien muiden ninja-leffojen ohella aivan helvetisti. Sho Kosugi oli idoli!

Henri Henri Olavi: Kyllä ne ekalla luokalla vuonna 1986 iskivät kaikkien muiden ninja-leffojen ohella aivan helvetisti. Sho Kosugi oli idoli!
 
Enter the Ninja on kyllä legendaarinen teos.

varpio: Enter the Ninja on kyllä legendaarinen teos.
 
Todellakin! Kaikki 80-luvulla tehdyt ninjaleffat, joissa on Kosugi, olivat loputon inspiraation lähde.

dixi19: The Devil All the Time
 
Leffa on filmatisointi Donald Ray Pollockin rikosromaanista ja starttaa 50-luvulta ja on ihan viimeisen päälle feel-bad -filmi. Kova cast (mm. Spiderman, Batman, Winter Soldier ja It-pelle) ja murhaa ja murhetta tapahtuu.
 
Uskon ja vallan kysymykset on vahvasti läsnä ja synkkyyttä ja väkivaltaa piisaa. Tom Holland tekee oikein vahvan roolin ja Pattinsonkin pääsee mehustelemaan pahana pappina. Mainio porukka kyllä kautta linjan (tässä on noin kymmenkunta isompaa henkilöhahmoa, joiden tarinat sitten risteävät).
 
Leffa on todella raadollinen ja synkkä, mutta samalla tosi tyylikkäästi toteutettu ja kantoi yllättävän hyvin kahden ja puolen tunnin kestonsa. Tuli ehkä vähän Assassination of Jesse James mieleen visuaaliselta tyyliltään ja myös sellaisesta kaiken päällä vellovasta melankoliasta.
 
Plussaa myös siitä, että itse kirjailija on tässä kertojaäänenä. En muista äkkiseltään vastaavia tapauksia, joissa näin olisi tehty.
 
Voisin antaa jopa 8/10, mutta en tiedä, että haluanko silti katsoa enää koskaan uusiksi :) Sekin voi olla joillekin vahvan leffan merkki.
 
Taitaa olla tämän vuoden paras näkemäni elokuva.

Riiski: Taitaa olla tämän vuoden paras näkemäni elokuva.
 
Oliko kovempi kuin I'm thinking of ending things?

Henri Henri Olavi: Oliko kovempi kuin I'm thinking of ending things?
 
Mielestäni oli. Tuota Ending things elokuvaa en suoraansanottuna ymmärtänyt. En saanut siitä irti juuri mitään muuta, kuin erikoisen tunnelman.

Henri Henri Olavi: Oliko kovempi kuin I'm thinking of ending things?
 
Voi jummi onko Kaufman ohjannut uuden? Fuck pitää katsoa.
 
Synecdoche New york on yksi ikisuosikeista, vaikuttava leffa.
 
Ja ei näitä kannatakaan katsoa sillain perinteisen leffan tapaan, vaan antautua virran vietäväksi.

Riiski: Mielestäni oli. Tuota Ending things elokuvaa en suoraansanottuna ymmärtänyt. En saanut siitä irti juuri mitään muuta, kuin erikoisen tunnelman.
 
Vahva, hyvin omaperäinen tunnelma ja nimenomaan se, ettei se operoinut tavallisen järjen logiikassa, tekivät siitä mielestäni tämän vuoden parhaan elokuvan. Tuo Devil tosin katsomatta vielä.

The Devil All the Time oli kyllä kova raina 1/1.
 
Huvittaa kun Wikipediassa lukee: "The film received mixed to positive reviews from critics, who praised the performances (particularly those of Holland and Pattinson) but criticized its grim tone and violence."
 
Juuri siksihän se on hyvä joten miksi kritisoida? Onko nyt joku 80-luvun moraalipaniikki tekemässä comebackiä ettei saisi enää tehdä pimeitä ja väkivaltaisia elokuvia? Jos ei ne joillekin kriitikon r*nkkareille maistu niin painukoot v*ttuun.

varpio: Jos ei ne joillekin kriitikon runkkareille maistu niin painukoot vittuun.
 
Onko aivan pakko käyttää tuollaista kielenkäyttöä? Luulisi että tuonkin voisi sanoa vähän mukavammin.