Kitarat: kitarakamat ›

Andy Six: Raija Forsströmin mukaan Sex Pistolsin tärkein "soitin" oli mekaaninen äänensärkijä, josta lähtee räkäinen kätkättävä ääni"
 
Ilmeisesti puhui Rottenista? Kuvaus sopii ainakin hyvin.

Dominaattori: Niin vaan tämäkin ketju luisui samaan paskaan kuin kaikki muutkin. Ei siihen jukkista tarvita.
 
Musta tämä on kyllä ihan eri paskaa. Mutta missä jukkis on?

Dominaattori: Niin vaan tämäkin ketju luisui samaan paskaan kuin kaikki muutkin. Ei siihen jukkista tarvita.
 
Plussaa, pelkkää plussaa.
Äkkiä sitä taas muisti, miksi tuli pidettyä vuosien paussia täältä.

McNulty: Plussaa, pelkkää plussaa.
Äkkiä sitä taas muisti, miksi tuli pidettyä vuosien paussia täältä.
 
En nyt oikein ymmärrä tätä kitinää; jos keskustelun ottama suunta suhteessa otsikkoon niin kovasti napaa kaivelee, niin mikä juuri teitä estää kääntämästä keskustelua takaisin raiteilleen? Oma, sinänsä hieno kokemukseni tästä(kin) foorumista on, että kaltaiseni ohi aiheen puhujat vaikenevat tai vaiennetaan tarpeen tullen parhaiten sivuuttamalla. Se ilmeisesti ei ole teidän kokemuksenne. Johan tämänkin ketjun keskustelusta on silmämääräisesti arvioituna reipas prosentti mennyt tämän ohiaiheen ruotimiseen. Mitä nöyrimmät pahoitteluni, jos se niin tavattomasti vituttaa; keskusteluun osallistuneiden viestien aikaleimoja tarkastelemalla kun voi saada sellaisenkin kuvan, että sivupolku oli sen sorttinen, että monella tähän ketjuun toistuvasti palaavalla oli asiasta runsaasti painavaa, jopa tulikivenkatkuista kirjoitettavaa, vieläpä varsin lyhytjänteisellä viipeellä. Synnyttipä aihe oman eriilisen ketjunsakin - jossa, sielläkin, on tullut mieltä pahoitettua. Olen suorastaan pikkiriikkisen ylpeä aikaansaannoksestani; syntyi diskuteeraamista.
 
Vaan kun asioiden kääntäminen takaisin tolkun tolalle ei teiltä mielenne pahoittaneilta onnistunut (mielensä pahoittamisen ilmaiseminen on toki sekin mielestäni ihan kelvollinen viestin lähettämisen motiivi), yritän aiheen vierestä kirjoittamaan ryhtyneenä itse: millainen on Gibsonin omistajien henkilökohtainen arvio jo tovin ainakin hinnakkaamman pään malleissa vaihdelleiden Classic 57- ja Burstbucker -mikrofonien eroista? Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan Burstbuckerin puolustajien ulostuloja, omat kokemukseni (ainoastaan testikopeissa) kun ovat olleet yksinomaan karmaisevia, riipiviä suorastaan; Classic 57:n kanssa ei sen sijaan ole ollut nokan koputtamista. Edes BB:n kakkosmalli, jota kuvaillaan liki 57:ä profiloituvaksi, ei ole lämmittänyt mieltäni.

Klapp: En nyt oikein ymmärrä tätä kitinää; ..............................................ni.
 
Mielestäni sun kirjoitukset ovat olleet asiapitoisia ja asiallisia enkä itse ole kokenut niitä millään tavalla ärsyttäviksi, vaan ajatuksia herättäviksi. Ohi aiheen puheenvuorot ovat kaikkien foorumeiden ihan parasta antia.
 
Se, että jotkut ihmiset ärsyyntyvät ei tarkoita mitään niin kauan kun ärsyyntymisen taustatekijät salataan. Tai aina kyse ei ole salaamisesta, vaan henkilö ei itsekään ihan tarkkaan ymmärrä miksi asiat tuntuvat hänestä siltä kuin tuntuu.
 
Toisaalta tässä saattaa olla kyse nykyisin niin tavallisesta kulttuurisodasta. Näyttää nimittäin siltä, että tässä aika nopeasti syntyi rintamalinjat. Ilmeisestikin frettien fingeröijät kokevat syvää yhteenkuuluvuutta ja kokevat mahdollisesti kielipoliiseiksi luokittelemassa tahot viholliseksi jota vastaan pitää hyökätä, varsinkin kun tämä näyttää olevan yksin :-) tiedä häntä. Itseäni joskus hykerryttää enemmän asioiden liepeille syntyvät ilmiöt, kuin itse asiat.

Kyllä, aivan kauhea hyökkäys näyttää olevan kyseessä.
Totuus vaan on se, että lähes jokainen aiheellinen ketju menee jonkun todella väsyneen kotifilosofin jankuttamiseen ja inttämiseen. Sitä jaksaa aikansa, ei kuitenkaan jokaisessa tai joka toisessa ketjussa.
 
Siksi foorumeilla onkin usein mahdollisuus avata uusi keskusteluketju täysin toisesta aiheesta.

hallu:

 
Isä opetti, että pitää mennä sinne mikä pelottaa ja tehdä sitä mitä ei osaa ja kuunnella sitä mistä ei pidä. Välillä kyllä pitää vähän levätäkin, ettei pää räjähdä :-D
 
Täytyy sanoa et oli viisaat sanat sun isipapal. Mä taas sain vähän erilaiset:Jukka, älä juo viinaa ja toinen, jos teet jotain, niin tee kunnolla, jos et, ni älä tee ollenkaan. No ekaa en noudattanu, mut sovelsin sitä tokaan, tosin ilman älä-sanaa...

Anteeksi kun palaan aiheeseen, mutta kävi todella hyvä tuuri ja sain eilen vaihdettua toisen harrastuksen välineistöä 2009 vuoden 61 reissue SG:hen. Ihan etäkauppoja ei tarvinut tehdä, mutta pari sataa km tuli ajettua eilen autolla.
 
Speksejä katselin jo vuosia sitten. Muuten näytti hyvältä, mutta niin kovin monessa mielenkiintoisessa Gibson SG:ssä luki ne maagiset sanat: "slim profile" -kaula. Kiitos ei, ohuilla kauloilla ei voi soittaa. Tätä mieltä olen ollut jo todella kauan.
 
No, eilen kun nappasin kitaran käsiin ja vasen käsi otti kaulasta kiinni...aaah, se oli siinä! Todella hyvä profiili. Ei missään nimessä liian ohut. Itseasiassa profiili on toooodella hyvä. Jos / kun olen jatkossa ostamassa lisää SG -kitaroita, niin eipähän tarvitse enää arpoa tätä asiaa. Slim kaula on se millaisen haluan seuraavaankin kitaraani.
 
Mahtava kitara. Kaikki on nyt tosi hyvin.
 
Kuka haluaa vaihtaa mun vasta ostamani Yamaha Revstar (MIJ) lippulaivamallin johonkin 60s tai Standard SG:hen?

SlimTaper-profiili on siinä mielessä hämäävä, että se voidaan tehdä C- tai D-profiililla. Puhuttaessa SlimTaperista pitää olla tarkkana, etenkin myynti-ilmoituksissa. Jos kyseessä on SlimTaper-C niin se on tosiaan ohuempi C-profiili, joka on monelle tosi passeli. Sen sijaan SlimTaper-D voi olla joidenkin mielestä "kantikas".
 
Itselleni tämä jälkimmäinen on absoluuttinen ei. En kertakaikkiaan pysty/halua. Diggailen muutenkin kyllä paksumpia C-profiileja, joita löytyy useista R7 ja R8 malleista. Jos profiili on C ja kaulan paksuus on 1. nauhalta n. 0,9-1 tuumaa ja 12. nauhan kohdalta vähän lisää, niin kyseessä on "mun kaula" :)

McNulty: SlimTaper-profiili on siinä mielessä hämäävä, että se voidaan tehdä C- tai D-profiililla. Puhuttaessa SlimTaperista pitää olla tarkkana, etenkin myynti-ilmoituksissa. Jos kyseessä on SlimTaper-C niin se on tosiaan ohuempi C-profiili, joka on monelle tosi passeli. Sen sijaan SlimTaper-D voi olla joidenkin mielestä "kantikas".
 
Itselleni tämä jälkimmäinen on absoluuttinen ei. En kertakaikkiaan pysty/halua. Diggailen muutenkin kyllä paksumpia C-profiileja, joita löytyy useista R7 ja R8 malleista. Jos profiili on C ja kaulan paksuus on 1. nauhalta n. 0,9-1 tuumaa ja 12. nauhan kohdalta vähän lisää, niin kyseessä on "mun kaula" :)
 
Mun kaula tuntuu koko matkalta about samanlaiselta. Ei paksune ylänauhoille mennessä. Tuntuu käsiini vähän D -malliselta profiililta. 60 slim taper ilmeisesti nimeltään.

o0o: No, eilen kun nappasin kitaran käsiin ja vasen käsi otti kaulasta kiinni...aaah, se oli siinä! Todella hyvä profiili.
 
Minulla on kestänyt vähän kauemmin tottua, olen enemmän Warmothin Boatneck-miehiä, mutta Midtown Classicin slim taper tuntuu kädessä todella mukavalta. Todella hyvän tuntuinen, ei tule käsi kipeäksi mistään kohtaa ja tuntuu tiluttaessa sulavalta. Ennen minullekin kapea kaula oli aika ehdoton ei, mutta nyt ei haittaa. Voi tosin juontaa teiniaikoihin asti kun piti soittaa kaverin Wizardilla.
 
Melkein millä vaan tosin voi nykyään soittaa, oudoin on ollut Carvin DC:n paksu D. Sen kanssa oli vähän nieleskelemistä.
 
Edit: Jos et ole testaillut, niin minusta 335 -tyyppisissä kitaroissa on samaa fiilistä soittoasennon suhteen kuin sg:ssä. Kaula kaukana vasemmalla. Myös Midtown tuntuu saman tyyppiseltä kun vain vaihdoin hihnatapin kiinnityksen kaulan tyveen.
 
EDIT2: Mitä tuota revstaria katsoo niin jos seiitäkin vaihtaa hihnatapin paikan kaulan tyveen niin ei kauas SG:stä mahda heittää.

Kaikki on kyllä ollut hyvin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kun en ole omistanut Gibsonia. Huomasin kirjoittaneeni tämän ketjun aloitussivulle vuonna 2012, vaikka ei silloin Gibsonia ollutkaan.
 
No, nyt heti taasen 11 vuoden tauon jälkeen omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin. Olen jopa innostunut uudesta soittimesta! Huomasin netin kätköistä, että vuonna 2015 Gibson on tehnyt juuri minulle suunnatun kitaran. En ollut huomannut ko. tapahtumaa, koska olen ollut vallan tyytyväinen soittimiini. Nyt kun tuli "tarve" vaihdella ja myydä kitaroita, niin haaviin tarttuikin jatsilootan sijasta Gibson Les Paul Less+. Lukemieni arvioiden ja monien haukkujen perusteella päättelin kitaran olevan etsimäni palanen Gibsonin kitaroiden evoluutiossa. On hyvä just mulle. Tuota jaksaa kannatella, se on mukava pitää sylissä ja erittäin mukava soittaa. Soundi on minulle riittävän lähellä "oikeaa" Les Paulia. Saa olla eri mieltä.
Les Paulit ja niiden korvikkeet kuten Yamaha SG ovat mielestäni loistavia soittimia mutta mulle ne eivät oikein ole sopineet. Gibson SG oli hyvä mutta siitä tuli ulos vain AC/DC:n riffejä. Less+ vaikuttaa täydelliseltä kompromissilta Les Paulin ja SG:n välillä. Loppukaneettina vielä: Gibson Les Paul Less+ on yhden päivän koeajon perusteella minulle erinomainen kitara mutta ymmärrän hyvin eri mieltä olevia.

jarmo vh: Kaikki on kyllä ollut hyvin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kun en ole omistanut Gibsonia. Huomasin kirjoittaneeni tämän ketjun aloitussivulle vuonna 2012, vaikka ei silloin Gibsonia ollutkaan.
 
No, nyt heti taasen 11 vuoden tauon jälkeen omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin. Olen jopa innostunut uudesta soittimesta! Huomasin netin kätköistä, että vuonna 2015 Gibson on tehnyt juuri minulle suunnatun kitaran. En ollut huomannut ko. tapahtumaa, koska olen ollut vallan tyytyväinen soittimiini. Nyt kun tuli "tarve" vaihdella ja myydä kitaroita, niin haaviin tarttuikin jatsilootan sijasta Gibson Les Paul Less+. Lukemieni arvioiden ja monien haukkujen perusteella päättelin kitaran olevan etsimäni palanen Gibsonin kitaroiden evoluutiossa. On hyvä just mulle. Tuota jaksaa kannatella, se on mukava pitää sylissä ja erittäin mukava soittaa. Soundi on minulle riittävän lähellä "oikeaa" Les Paulia. Saa olla eri mieltä.
Les Paulit ja niiden korvikkeet kuten Yamaha SG ovat mielestäni loistavia soittimia mutta mulle ne eivät oikein ole sopineet. Gibson SG oli hyvä mutta siitä tuli ulos vain AC/DC:n riffejä. Less+ vaikuttaa täydelliseltä kompromissilta Les Paulin ja SG:n välillä. Loppukaneettina vielä: Gibson Les Paul Less+ on yhden päivän koeajon perusteella minulle erinomainen kitara mutta ymmärrän hyvin eri mieltä olevia.
 
Samaa 'kompromissia' ollut hakusessa jo pitkään vaan ei löydy sellaista Lespaa jossa kaula olisi normi. Tuossa Lessissä on moottoritien levyinen kaula,
Nut 4.59 cm
22 fret 5.99 cm

Juu, mutta sehän on hyvä asia. Moottoritiellä on tilaa ja siellä saa ajaa kovempaa vauhtia. Onhan tuo leveä mutta kun tulee enimmäkseen soiteltua akkareilla, niin leveys ei itseäni haittaa. Siihen on tottunut. Onkos tuo jopa 3mm leveämpi kuin normaali Gibsonin otelaudan leveys? Kielethän ovat ymmärtääkseni samalla etäisyydellä toisistaan kuin normaalisti eli leveyttä on lisää vain reunoilla. Tokihan sen kädessä tuntee mutta ei se minua haittaa. En ole koskaan ollut kovin tarkka kaulojen suhteen, kunhan eivät kieroja ole.

jarmo vh: Kaikki on kyllä ollut hyvin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kun en ole omistanut Gibsonia. Huomasin kirjoittaneeni tämän ketjun aloitussivulle vuonna 2012, vaikka ei silloin Gibsonia ollutkaan.
 
Onneksi olkoon, joskus käy tuuri! Itselle kävi vähän samaan tapaan vuonna 2015, kun olin jo luopunut toivosta, että Gibsonin liukuhihnalta tulisi juuri mulle tehty LP. Toiveet olivat seuraavanlaiset:
 
- ei reunalistoja
- ei tahmaista nitrolakkaa etenkään kaulassa
- hieman kirkassoundisemmat mikit
- ei kevennysporauksia
 
No sitten tuli vuonna 2014 markkinoille Classic LP, joka on ikään kuin 50's ja 90's LP-mallien hybridi, joka viimeistelty Plekin avulla. Myös kaikki ylläolevat toiveet täyttyivät.
Täydellnen kitara mulle, vaan ei kaikille.

18is9:
 
EDIT2: Mitä tuota revstaria katsoo niin jos seiitäkin vaihtaa hihnatapin paikan kaulan tyveen niin ei kauas SG:stä mahda heittää.
 
Seistenhän toi Rev sojottaa aivan täydellisessä kulmassa ja juuri oikeassa paikassa. Mun valitus liittyykin vain istualtaan soittamiseen. Voisinhan noita reunaviistettyjä kitaroita (esim. strato) pitää sylissä klasarityylisesti vasemman jalan päällä, mutta rajansa kaikella!

2randpo: Onneksi olkoon, joskus käy tuuri! Itselle kävi vähän samaan tapaan vuonna 2015, kun olin jo luopunut toivosta, että Gibsonin liukuhihnalta tulisi juuri mulle tehty LP. Toiveet olivat seuraavanlaiset:
 
- ei reunalistoja
- ei tahmaista nitrolakkaa etenkään kaulassa
- hieman kirkassoundisemmat mikit
- ei kevennysporauksia
 
No sitten tuli vuonna 2014 markkinoille Classic LP, joka on ikään kuin 50's ja 90's LP-mallien hybridi, joka viimeistelty Plekin avulla. Myös kaikki ylläolevat toiveet täyttyivät.
Täydellnen kitara mulle, vaan ei kaikille.
 
Korjaa jos oon väärässä, mut eiks Gibson oo tehny kasarilta lähtien (muistaakseni '83->) lähes jokaiseen LP malliin jonkinlaiset kevennysporaukset, pois lukien jotkut Traditional mallit vuosilta 2013-2015, Custom Shop mallit ja Historic Reissue Seriesit, jotka ei mukaile chambered body LP:tä.

o0o: Voisinhan noita reunaviistettyjä kitaroita (esim. strato) pitää sylissä klasarityylisesti vasemman jalan päällä, mutta rajansa kaikella!
 
Joo se ei käy rokkihommassa. Olen itse soittanut epähuomiossa akustisen keikan noin, enkä ikinä ole näyttänyt kuvissa yhtä säälittävältä!

abassimo: Korjaa jos oon väärässä, mut eiks Gibson oo tehny kasarilta lähtien (muistaakseni '83->) lähes jokaiseen LP malliin jonkinlaiset kevennysporaukset, pois lukien jotkut Traditional mallit vuosilta 2013-2015, Custom Shop mallit ja Historic Reissue Seriesit, jotka ei mukaile chambered body LP:tä.
 
Olet oikeassa, eli tämä mun LP on siis nimenomaan traditional 2014, ei classic. Classic-mallia ei moneen vuoteen edes valmistettu. Nyt saattaa olla taas tuotannossa, en ole tarkistanut.