Kitarat: kitarakamat ›

Well, mun tekee mieli kyseenalaistaa koko kysymys vähän toisesta suunnasta. Ensinnäkin jokainen käyttäköön niitä termejä kuin hyväksi katsoo ja kääntäköön jos ei keskustelukumppani ymmärrä.
 
Itse suosin suomea ihan vaan siksi koska osaan suomea parhaiten. Sehän vähän riippuu ikäpolvestakin, että minkälaiset sanat ovat vakiintuneet käyttöön. Silloin nelkytvuotta sitten kun aloittelin kitaran parissa, oli talla, satula ja lapa ihan vakiintuneita sanoja kuvaamaan kitaran osia. Siksipä en osaa pitää esimerkiksi nauhaa, mitenkään omituisena sanana.
 
Mitä tulee lainasanoihin, niin se että sekoitetaan vaan englantia suomen sekaan, ei ole sanojen lainaamista. Samoin kuin jos otetaan englannin kielinen sana jota aletaan taivuttaa suomen kieliopin mukaan ja korvataan c-kirjaimet koolla tai ässällä, niin ei se ole enää englantia vaan suomea..... ainakin sitten kun kyseinen sana on vakiintunut. Minusta ei tunnu mitenkään omituiselta puhua kitarasta, mutta oudolta tuntuisi puhua guitarista.
 
Mitä tulee ymmärtämiseen, niin kyllä ainakin täällä helsingissä joutuu tuon tuostakin tilanteisiin, että keskustelukumppani ei osaa suomea jolloin asia selvitetään miten kuten parhaiten taidetaan. Sehän on englannissa mielenkiintoista, että sitä käyttää niin paljon sellaiset ihmiset jotka ei sitä äidinkielenään puhu. Ei se ole sinällään huonoa englantia, että minä yritän sitä puhua. Mutta sitten kun kaksi ihmistä jotka kumpikaan ei puhu kovin sujuvaa englantia puhuu keskenään englantia, niin syntyy jotakin ihan uutta ja sellaista mitä esimerkiksi englantilaiset ihmiset eivät ikinä pystyisi itse keksimään.
 
Se että me pöllitään englannista sanoja ja teemme niistä suomalaisia, ei mielestäni köyhdytä suomenkieltä (toki "hyrysysy", "hitutähystin", etc. ovat hupaisia suomenkielen ilmentymiä, mutta vain keksittyjä sanoja jotka ovat ihan yhtä teennäisiä kuin väkisin englantilaisen sanan tunkeminen suomen kieleen). Samoin se, että suomalainen puhuu englantia, rikastuttaa myös englantia. Suomalainen käyttää kieltä kuitenkin ihan omalla tavallaan jolla muut kielenkäyttäjät eivät sitä välttämättä hoksaisi käyttää.

hallu: Well, mun tekee mieli kyseenalaistaa koko kysymys vähän toisesta suunnasta. Ensinnäkin jokainen käyttäköön niitä termejä kuin hyväksi katsoo ja kääntäköön jos ei keskustelukumppani ymmärrä.
 
Itse suosin suomea ihan vaan siksi koska osaan suomea parhaiten. Sehän vähän riippuu ikäpolvestakin, että minkälaiset sanat ovat vakiintuneet käyttöön. Silloin nelkytvuotta sitten kun aloittelin kitaran parissa, oli talla, satula ja lapa ihan vakiintuneita sanoja kuvaamaan kitaran osia. Siksipä en osaa pitää esimerkiksi nauhaa, mitenkään omituisena sanana.
 
Mitä tulee lainasanoihin, niin se että sekoitetaan vaan englantia suomen sekaan, ei ole sanojen lainaamista. Samoin kuin jos otetaan englannin kielinen sana jota aletaan taivuttaa suomen kieliopin mukaan ja korvataan c-kirjaimet koolla tai ässällä, niin ei se ole enää englantia vaan suomea..... ainakin sitten kun kyseinen sana on vakiintunut. Minusta ei tunnu mitenkään omituiselta puhua kitarasta, mutta oudolta tuntuisi puhua guitarista.
 
Mitä tulee ymmärtämiseen, niin kyllä ainakin täällä helsingissä joutuu tuon tuostakin tilanteisiin, että keskustelukumppani ei osaa suomea jolloin asia selvitetään miten kuten parhaiten taidetaan. Sehän on englannissa mielenkiintoista, että sitä käyttää niin paljon sellaiset ihmiset jotka ei sitä äidinkielenään puhu. Ei se ole sinällään huonoa englantia, että minä yritän sitä puhua. Mutta sitten kun kaksi ihmistä jotka kumpikaan ei puhu kovin sujuvaa englantia puhuu keskenään englantia, niin syntyy jotakin ihan uutta ja sellaista mitä esimerkiksi englantilaiset ihmiset eivät ikinä pystyisi itse keksimään.
 
Se että me pöllitään englannista sanoja ja teemme niistä suomalaisia, ei mielestäni köyhdytä suomenkieltä (toki "hyrysysy", "hitutähystin", etc. ovat hupaisia suomenkielen ilmentymiä, mutta vain keksittyjä sanoja jotka ovat ihan yhtä teennäisiä kuin väkisin englantilaisen sanan tunkeminen suomen kieleen). Samoin se, että suomalainen puhuu englantia, rikastuttaa myös englantia. Suomalainen käyttää kieltä kuitenkin ihan omalla tavallaan jolla muut kielenkäyttäjät eivät sitä välttämättä hoksaisi käyttää.
 
Tässä viestissä on minusta paljon viisautta, ja osaltaan myös hyvä vastaponsi edellisellä sivulla McNultyn esittämään ajatukseen yhdentekevyydestä. Arkiset puhutun kielen käyttötilanteet eroavat tällaisista kirjoitetun kielen (epäilemättä monille yhtä arkisista) käyttötilanteista merkittävissä määrin; siinä mielessä voikin olla yhdentekevää mitä termejä käyttää, kunhan "puhuja" ja "kuulija" ymmärtävät toisiaan.
 
Tässä tullaan kuitenkin nähdäkseni varsin merkittävään huomioon: näillä kirjoitettujen viestien alustoilla ei ole uskoakseni ensimmäistäkään puhujaa tai kuulijaa. On kirjoittajia ja lukijoita. Tämä voi vaikuttaa saivartelulta, mutta on toisaalta asia, jonka tieteelliseen todistamiseen olen itse käyttänyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen elämästäni. Toisin sanoen: ajattelen, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toimintatavoiltaan ja vaikutuksiltaan kuin ne kuuluisat yö ja päivä. Ajattelisin, että kahden puhujan välistä kielenkäyttötilannetta ei voi mitenkään verrata lukuisten kirjoittajien ja lukijoiden väliseen kanssakäymiseen, ja siinä mielessä argumentti "täydestä yhdentekevyydestä" (siis McNultyn, ei Hallun, vaikka jälkimmäisen viestiin tässä vastaankin) osuu mielestäni hieman ohi aiheen. Sama ajatus hieman käsitteellisemmin ilmaistuna: kirjoitettu kieli ei lähtökohtaisesti (yksinomaan) representoi eli esitä puhutun kielen ilmiöitä. Olen esimerkiksi itse esittänyt täällä omat mielipiteeni koskien nimenomaan kirjoitetun, viesteiksi ja viestiketjuiksi järjestyvän nettikommunikaation lainalaisuuksia.

basisti1971:
 
...
 
Totta, diversiteetissä on kaikkien keskustelupalstojen voima.
Täytyy kyllä myöntää että jos selvästi Suomalaisella kirjoittajalla kirjoitusasu ja kielioppi tökkii, terminologia on ylenmäärin hukassa, skandeja ei viitsi/halua/osaa käyttää, tmv. joko skippaan suosiolla tai en ainakaan vastaa mitään.
Ei pitäisi, mutta noin se vaan mulla menee.
 
Lappareita on aina hyvä kuunnella, tulee yleensä hyvä mieli :).
 
T:Samuli
 
Samaa mieltä siitä että diversiteetissä on myös voimaa. Osa alan slangista voi olla myös tarkoituksella vaikeasti ymmärrettävää, mikä on tapa erottautua joukosta ja ilmaista kuuluminen kokeneiden ryhmään. Kielellinen erilaisuus voi vaikeuttaa asiakeskustelua, mutta samalla se viestii alan rikkaista alakulttuureista, jos näin positiivisesti sanoisi.
 
Asian vierestä: Lappareilla oli luoviakin juttuja, mutta esim. poliisitoimen rinnastaminen laulussa keskitysleireihin vielä 1980-luvulla osoitti näyttelijäryhmän tiettyä jämähtäneisyyttä menneisiin asenteisiin. Areenasta tuli myös vähän aikaa sitten katsottua muutama ryhmän sketsi. Mieleen jäi mm. silloisen Neuvostoliiton ns. toisinajattelijoiden pilkkaaminen, mutta ehkä senkin voisi jo armeliaasti unohtaa aikansa tuotteena.

Klapp: Tässä viestissä on minusta paljon viisautta, ja osaltaan myös hyvä vastaponsi edellisellä sivulla McNultyn esittämään ajatukseen yhdentekevyydestä. Arkiset puhutun kielen käyttötilanteet eroavat tällaisista kirjoitetun kielen (epäilemättä monille yhtä arkisista) käyttötilanteista merkittävissä määrin; siinä mielessä voikin olla yhdentekevää mitä termejä käyttää, kunhan "puhuja" ja "kuulija" ymmärtävät toisiaan.
 
Tässä tullaan kuitenkin nähdäkseni varsin merkittävään huomioon: näillä kirjoitettujen viestien alustoilla ei ole uskoakseni ensimmäistäkään puhujaa tai kuulijaa. On kirjoittajia ja lukijoita. Tämä voi vaikuttaa saivartelulta, mutta on toisaalta asia, jonka tieteelliseen todistamiseen olen itse käyttänyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen elämästäni. Toisin sanoen: ajattelen, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toimintatavoiltaan ja vaikutuksiltaan kuin ne kuuluisat yö ja päivä. Ajattelisin, että kahden puhujan välistä kielenkäyttötilannetta ei voi mitenkään verrata lukuisten kirjoittajien ja lukijoiden väliseen kanssakäymiseen, ja siinä mielessä argumentti "täydestä yhdentekevyydestä" (siis McNultyn, ei Hallun, vaikka jälkimmäisen viestiin tässä vastaankin) osuu mielestäni hieman ohi aiheen. Sama ajatus hieman käsitteellisemmin ilmaistuna: kirjoitettu kieli ei lähtökohtaisesti (yksinomaan) representoi eli esitä puhutun kielen ilmiöitä. Olen esimerkiksi itse esittänyt täällä omat mielipiteeni koskien nimenomaan kirjoitetun, viesteiksi ja viestiketjuiksi järjestyvän nettikommunikaation lainalaisuuksia.
 
Pystytkö besserwisseröinniltäsi ymmärtämään, että puhutun ja kuullun voi korvata kirjoitetulla ja luetulla?
 
Asian ydin on se, että dialogin (puhutun, kirjoitetun, kuullun, luetun) ymmärtää sen eri osapuolet.
 
Kieli muuttuu ja se on tehnyt sitä aina. Lainasanojen, slangin, murteiden ja monen muun muodossa/vuoksi/takia. Se kuuluu kulttuuriin.
 
Yleisesti ottaen kai voidaan todeta, että englannin lainasanat ovat käytössä, koska englanti on suhteellisen universaali kieli. Kun puhumme middlestä, niin sen ymmärtää saksalainen kitaraharrastaja samalla tavalla kuin suomalainen tai amerikkalainen. Tietyistä termeistä on tullut "standardisoituja", ja tämä toteutuu lähes asiassa kuin asiassa. Aika moni tuolla heppatalleillakin puhuu chapseista. Tai autojen yhteydessä citymaastureista ja farmareista. Sähkömies puhui juuri eilen invertteristä.
 
Ei tästä enää puutu kuin joku isäm_maam vatsarintasisäänulosliikkeen edustaja meuhkaamasta, että kyse on äidinkielen rappeutumisesta ja suomalaisen kulttuurin alemmuustilasta.

McNulty: suomalaisen kulttuurin alemmuustilasta.
 
Suomalaisen kulttuurin erikoispiirre on mielestäni ulkomaisten kulttuuripiirteiden omaksuminen ja niiden käyttäminen omalla tavalla. Suomi näyttäisi varmaan aika erilaiselta jos ei olisi vaikka ruotsalaista kulttuuria (pääosin sivistyspuoli) tuotu ja otettu käyttöön. Kielen osaltakin lainasanoja on paljon ja niistä on vähitellen tullut osa kieltä, mutta jos jostakin termistä on olemassa suomenkielinen vastine niin sen käyttäminen olisi tietysti fiksumpaa. Esim. fretti - nauha.

Fretti on siitä huvittava, että se on ilmestynyt otelautanauhoja kuvaavaan käyttöön vasta ihan viime aikoina.
 
Fretti kun on tunnetusti näätäeläin.
 
E: Frettien levelointia tulee aina välillä vastaan. Verenpaine nousee välittömästi kun moisesta lukee.

Joo, kyllä minullekin yksittäisenä sanana fretti tuo mieleen jotain muuta kuin otelaudan nauhat.
 
Sen sijaan "fanned frets" on ihan ok terminä. Viuhkanauhat ei tunnu suuhun sopivalta.

Klapp: On kirjoittajia ja lukijoita. Tämä voi vaikuttaa saivartelulta, mutta on toisaalta asia, jonka tieteelliseen todistamiseen olen itse käyttänyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen elämästäni. Toisin sanoen: ajattelen, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toimintatavoiltaan ja vaikutuksiltaan kuin ne kuuluisat yö ja päivä.
..
kirjoitettu kieli ei lähtökohtaisesti (yksinomaan) representoi eli esitä puhutun kielen ilmiöitä.
 
Mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka eivät aivan suoraan liittyisikään tähän termikeskusteluun.
Varmaan olet syvällisesti miettinyt asiaa, mutta ensi kuulemalta en aivan ymmärrä, miksi puhutun ja kirjoitetun kielen olemus niin kovasti poikkeaisivat toisistaan, ottaen huomioon että kummankin lähteenä on ajattelu. Lisäksi, olen antanut jo kauan sitten itseni ymmärtää että ajattelu on usein muodoltaan hiljaista keskustelua ns. yleistetyn toisen kanssa, ja joskus jopa määrätyn toisen tai ryhmän kanssa. Jos pränttään ajatukseni kirjeeseen, lähetän foorumille tai kerron puhelimessa tai nokakkain, ei se siitä olennaisesti sisällöltään muutu. Toki face to face -tilanteessa muiden reaktiot saattavat muuttaa ajatuksen kulkua nopeammin kuin mitä kirjoitettujen sanomien kohdalla on asian laita. Ehkä tätä osittain tarkoititkin?
 
Tässäpä lisää ajattelun ja puheen aihetta.

McNulty:
Ei tästä enää puutu kuin joku isäm_maam vatsarintasisäänulosliikkeen edustaja meuhkaamasta, että kyse on äidinkielen rappeutumisesta ja suomalaisen kulttuurin alemmuustilasta.
 
Vastarintaliikkeen mies ilmoittautuu. Äidinkielen vaaliminen on täysin välttämätöntä, jos äidinkieltä ylipäätään halutaan puhua, kirjoittaa, lukea tai kuunnella. Lainasanat ovat enmmän kuin ok, mutta jos sanalle on suomenkielinen yleisesti käytössä oleva vastine, sitä pitäisi käyttää vähintään kirjoitetussa kielessä. Puhekieli on oma juttunsa,vaikka siinäkin soisin käytettävän kulloinkin puhuttavaa kieltä.
 
Suomalaisen kulttuurin alennustilaan en ota kantaa, kun en oikein tiedä, mihin termi "suomalainen kulttuuri" tässä kontekstissa viittaa.

Suomesta tulee ajan saatossa taas keittiökieli. Jos ei oo sanoja niin käytetään linga francaa. Vapaa lainailu englannista ei rajoitu musavermeisiin. Toisaalta vain parhaat lainat jää eloon. Mutta ei suomeen huvin vuoksi ole keksitty niin paljon uudissanoja. Kielellä pitää pystyä ilmaisemaan ja tekemään muutakin kuin kauppalistan.

Gary Enfield: Kielellä pitää pystyä ilmaisemaan ja tekemään muutakin kuin kauppalistan.
 
Kyllä. Jos kieltä ei aktiviisesti vaalita, sillä ei kohta pysty tekemään edes kauppalistaa. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, kuuluuko tällaista hyvin pientä kieltä vaalia. Jos kaikki ihmiset puhuisivat lontoota, ei olisi kielimuureja.

Eri mieltä. Ex-pääministeriä mukaillen, kolme pointtia:
 
Keskustelupalstojen kieli on kirjoitettua puhetta. Tästä on todella paljon tutkimusta ja puoltavia argumentteja. Ja ei tietenkään ole sama asia, kun jää kaikki ilmeet ja eleet pois, mutta samankaltaisuuksia taas puheen ja tämän tyyppisen tsättäilyn kanssa löytyy roimasti. Joku (imaginaarinen) keskustelukumppani tai ryhmä tässä on kasassa.
 
Kielen merkitys tulee käyttöyhteydestä, ja eri ammatti- tai harrasteryhmä haluavat myös erottua toisistaan kielipelien avulla. Todennäköisesti studioissa sanotaan, että "laita siihen high pass 50 (Hz:n) kohdalle", niin saadaan alapäästä muhjua pois. Harva varmaan puhisi mistään suotimista tässä yhteydessä. Muhjukin on hyvä musaslangitermi.
 
Kolmanneksi mitä syvemmälle aihepiiriin menee, niin vääjäämättä anglismien prosenttiosuus kasvaa. Osin varmaan sukupolvikysymys.
 
Edit. Typo
 
Klapp:
 
Tässä tullaan kuitenkin nähdäkseni varsin merkittävään huomioon: näillä kirjoitettujen viestien alustoilla ei ole uskoakseni ensimmäistäkään puhujaa tai kuulijaa. On kirjoittajia ja lukijoita. Tämä voi vaikuttaa saivartelulta, mutta on toisaalta asia, jonka tieteelliseen todistamiseen olen itse käyttänyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen elämästäni. Toisin sanoen: ajattelen, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toimintatavoiltaan ja vaikutuksiltaan kuin ne kuuluisat yö ja päivä.

Sihti, eturauhanen, telkänpönttö, komootin, humppakuutio, rantasauna, kannut, pöntöt, pellit, anoppi, selkokieltä kaikille jotka ovat keikkaa tehneet tanssigenressa.
Lainasanoja, yhdistelmiä tai ihan jostain muualta temmattuja löytyy paljon kuten virveli, virppa, kiippari, stagepiano, syna, combo, mikseri, räkki, mikki, monnari, PA etc.
 
Taitaa tuo lontoon väkisin vääntäminen olla joillekkin itsetarkoitus, ollaan niin vtun rok, sellasia hesan slangia vääntäviä kuninkaita vaikka syntyperä onkin jossain Peräreikälän perukoilla Itä-Suomessa. Näitä hahmoja kohtaa joskus keikkaympyröissä, varmaan myös harrastelijoiden keskuudessa tätä esiintyy kuten miten fingeröit chordin ja miltä freteiltä, ei helvata.

WanhaWetäjä: Sihti, eturauhanen, telkänpönttö, komootin, humppakuutio, rantasauna, kannut, pöntöt, pellit, anoppi, selkokieltä kaikille jotka ovat keikkaa tehneet tanssigenressa.
Lainasanoja, yhdistelmiä tai ihan jostain muualta temmattuja löytyy paljon kuten virveli, virppa, kiippari, stagepiano, syna, combo, mikseri, räkki, mikki, monnari, PA etc.
 
Taitaa tuo lontoon väkisin vääntäminen olla joillekkin itsetarkoitus, ollaan niin vtun rok, sellasia hesan slangia vääntäviä kuninkaita vaikka syntyperä onkin jossain Peräreikälän perukoilla Itä-Suomessa. Näitä hahmoja kohtaa joskus keikkaympyröissä, varmaan myös harrastelijoiden keskuudessa tätä esiintyy kuten , ei helvata.
 
Olisi hyvä saada käännös (meille tav. pulliaisille) noista ekan kappaleen keikkatermeistä. :-)
 
Sitten tuo "lontoon väkisin vääntäminen". On huomattava, että näihin termeihin on paras tottua, jos haluaa seurata alan keskustelua maailmalla. Huomattava osa teknisestä infosta saadaan nykyään internetistä (ja loput tietysti kotimaisten alan ammattilaisten omasta coolista slangista, syvä kumarus sinnekin päin).

Haeroe: Vastarintaliikkeen mies ilmoittautuu. Äidinkielen vaaliminen on täysin välttämätöntä, jos äidinkieltä ylipäätään halutaan puhua, kirjoittaa, lukea tai kuunnella.
 
Mitä äidinkieltä tässä pitäisi vaalia?
Mikael Agricolan luomaa alkuperäistä kirjakieltä? 1800-luvun kielioppia? Vai 1900-luvun alun, lopun vaiko 2000-luvun äidinkieltä?
 
http://2.bp.blogspot.com/-eLSuCEfa0 … oDg50c/s1600/soittakaa_paranoid.jpg

McNulty: Mitä äidinkieltä tässä pitäisi vaalia?
Mikael Agricolan luomaa alkuperäistä kirjakieltä? 1800-luvun kielioppia? Vai 1900-luvun alun, lopun vaiko 2000-luvun äidinkieltä?
 
Olettaisin, että suomen kieli on jonkinlainen jatkumo. Sitä jatkumoa on välttämätöntä vaalia. Tämä on olettaen, että ylipäätään halutaan suomen kieltä puhua jatkossakin.

McNulty: Pystytkö besserwisseröinniltäsi ymmärtämään, että puhutun ja kuullun voi korvata kirjoitetulla ja luetulla?
 
Asian ydin on se, että dialogin (puhutun, kirjoitetun, kuullun, luetun) ymmärtää sen eri osapuolet.
 
Kieli muuttuu ja se on tehnyt sitä aina. Lainasanojen, slangin, murteiden ja monen muun muodossa/vuoksi/takia. Se kuuluu kulttuuriin.
 
Yleisesti ottaen kai voidaan todeta, että englannin lainasanat ovat käytössä, koska englanti on suhteellisen universaali kieli. Kun puhumme middlestä, niin sen ymmärtää saksalainen kitaraharrastaja samalla tavalla kuin suomalainen tai amerikkalainen. Tietyistä termeistä on tullut "standardisoituja", ja tämä toteutuu lähes asiassa kuin asiassa. Aika moni tuolla heppatalleillakin puhuu chapseista. Tai autojen yhteydessä citymaastureista ja farmareista. Sähkömies puhui juuri eilen invertteristä.
 
Ei tästä enää puutu kuin joku isäm_maam vatsarintasisäänulosliikkeen edustaja meuhkaamasta, että kyse on äidinkielen rappeutumisesta ja suomalaisen kulttuurin alemmuustilasta.
 
En oikeastaan pysty; mun koko ajatus nimenomaan on, että puhuttua ja kuultua ei voi korvata luetulla ja kirjoitetulla, koska nämä kaksi historiallisesti varsin erilaista kielenkäytön tapaa eroavat toisistaan erityisesti materiaalisen toimintansa näkökulmasta (siis materiaalisen siten, että puhe ja ääniaallot on ihan de facto eri asia kuin vaikka painoväri ja paperi, menevät eri kanavia pitkin sisään ruumiiseen, vaikuttavat eri tavoilla). Jätän tässä yhteydessä menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, jottei tule lisää pyyhkeitä besserwisseröinnistä; pyyhe tuli tässä yhteydessä varmasti ihan aiheesta, ja otin opikseni. Jos asia kiinnostaa sinua (tai jotakuta muuta) enemmän, niin esimerkiksi privalla voi kysyä, mihin väitteeni perustan ja mitä olen asiasta kirjoittanut. Etenkin, kun vastarintaliikkeen miehet tuossa ilmoittautuvat mukaan, niin vältän mieluusti varsinaisen henkilöni paljastamista kovin laajalti julkisesti; ei sillä, että se tavattoman vaikeaa olisi tämpäivän digeillä.
 
Lisäksi: mitä isäm_maam_puolustamiseen tulee, lienee turvallista linjata, että itse olen ajatuksiltani maltillinen laitavasemmistolainen; monet niistä argumenteista, joihin esimerkiksi tämän suomen militantin puolustamiseni (suomen tässä siis pienellä) perustan, pohjaavat sellaiseen ajatteluun ja filosofiaan, jota on kirjoitettu (tai joka on paikannettu) erilaisiin jopa militanttivasemmistolaisiin piireihin eritoten mannermaisen filosofian saralla. Olisin siis varovainen tekemään kovin vahvoja kytköksiä odin-öyhötyksen ja äidinkielen vaalimisen välillä. En myöskään pitäisi laitaoikeistolaisen aktivismin valmiuksia vaalia suomen kieltä ainakaan tämän jengin ulostulojen näkökulmasta kovin kummoisina. Niillä ois kielenhuoltajalle tarvetta, mutta löytääpä kielenhuoltaja, joka sellaisen homman ottaisi vastaan.

Samalla musta ois ihan helvetin hienoa, jos joku skiniporukka ohittaisi vanhan Voimaa Kalevalasta -fraasin, ja alkaisi hakea sen sijaan voimaa Agricolasta. Siinä ois semmosta julmahuvin haja-asutusalueen natsit -sketsin potentiaalia.

Drawbars: Olisi hyvä saada käännös (meille tav. pulliaisille) noista ekan kappaleen keikkatermeistä. :-)
Sihti=laulumikki, eturauhanen tai rauhasto=efektipurkki kitaralle tai koko lauta, telkänpöntto=pieni pa-kaiutin tolpan nokassa, komootin= keskialuevoittoinen pieni pa-kaappi, humppakuutio= vanha mersun laatikkomallinen keikkabussi tai bassocombo, rantasauna= lähes miehen korkuinen bassokaappi + nuppi yhdistelmä, kannut ja pöntöt = rumpusetti, pellit = symbaalit eli lautaset, joskus voi olla myös synonyymi soittajan suht voimakkaalle humalatilalle eli on vedetty ns pellit, anoppi= iso lähes ruumisarkkumainen päistä ja/tai sivuista kannettava säilytysloota esim mikki/nuottiteline/rumpalin telineet yms rautatavaralle . Keikkahommissa on paljon sellasta lepposta jutustelua mm roudauksen aikana jossa ko termejä tulee käytettyä. Noita on varmasti lisää ja eri versioita.
 
Sitten tuo "lontoon väkisin vääntäminen". On huomattava, että näihin termeihin on paras tottua, jos haluaa seurata alan keskustelua maailmalla. Huomattava osa teknisestä infosta saadaan nykyään internetistä (ja loput tietysti kotimaisten alan ammattilaisten omasta coolista slangista, syvä kumarus sinnekin päin).
Tottakai nuo pitää hallita MUTTA jos ja kun ollaan suomalaisilla palstoilla niin menee usein överiksi nuo fretit ja fingeröinnit. Nauhat ja sormitukset kuulostavat paremmalta.
 
EDIT kattelen mieluusti Youtubesta erilaisia henkilökuvia muusikoista ja heidän urakehityksestään, kamavertailuja etc, jonkinmoinen englanninkielitaito pitää olla että pysyy kärryillä, terminologia perusjutuissa on myös hallussa kunhan ei mennä aivan sinne teknisimpiin juttuihin.