Kitarat: soittaminen ›

Kun aikanaan aloin harjoitella itsekseni kitaransoittoa, sain huonolla tuurilla käsiini sointutaulukon jossa oli vain mustat pallukat ilman numeroita. Joten opettelin vahingossa soinnut Am, E, Em, D ja A7 siten että etusormi ja keskisormi ovat keskenään väärin päin; sointu toki soi oikein. Olin jo ehtinyt jämähtää näiden perussointujen soittamiseen "väärin" kun tajusin virheen, ja tuntui vaikealta enää vaihtaa sormien järjestystä, joten jättäydyin tähän virheellisyyteen.
 
Asia on kuitenkin jäänyt kismittämään, joten olen nyt ryhtynyt soittamaan soinnut oikealla sormijärjestyksellä, mutta vaikealta tuntuu! Ei huvita edes enää niin usein ottaa soitinta käteen, kun on ihan alkeistasolla noiden perussointujen kanssa, nyt kun koettaa niitä uudelleen opetella sormet eri päin. Jotenka, pitääkö sinnikkäästi jatkaa alkeiden parissa oppiakseen nuo soinnut oikein tai antaako palaa omalla omaperäisellä tyylillä? Soittoharrastus on omaksi iloksi kavereiden kanssa, virheellinen tapa harmittaa ihan vaan itseäni. Kommentteja?

Eikai sillä väliä ole jos soinnut soi hyvin ja vaihtuu riittävän ripeästi myös tulevaisuuta ajatellen, eli ei ala myöhemmässä vaiheessa hidastamaan jos tempo nousee
 
Kaipa ne sointuotteet on sellaisia yleisesti hyväksi koettuja ehdotuksia, sama se miten ne sormet siellä on jos oikeat sävelet soi ja vaihtuu riittävän nopeasti, kyllä itselläkin sellainen vajaa D-duuri kahdella sormella painaen menee eri sormilla kuin kaikki sävelet soittaen, joskus yritän opetella tästä pois mutta aina se siihen kääntyy

Itse olen G-soinnun sormittanut aina väärin, eli niin kuin on opetettu. Kuitenkin toi kannattaisi soittaa, niin että pikkusormi painaa sen ylemmän e-kielen g-sävelen. Tuolloin pystyy soittamaan folk-henkisiä juttuja paljon paremmin, kun saa soinnun vaikka G7 tosta vaan.

Tärkeämpää mun mielestä on se, että saa sointujen vaihdot sujumaan jouheasti, energiaa säästäen ja tarkasti. Silloin sormituksella on merkitystä. Sointu tulee sormittaa niin, että se seuraava sointu pärähtää kepeästi tuuttiin tää tehtiin.

Ei kai se peukalonkaan pitäminen otelaudan reunaa vasten kuulu 'oikeaan" soittoon? Siitä vaan miten hyvälle tuntuu.

Tuohan kuulostaa vain hyvältä jos sormet on niin pitkät ja/tai taipuisat että tuollainen vääntely edes onnistuu fyysisesti. Toisaalta ei sointujen soittaminen eri tavalla ole erityisen hankalaa kunhan vain paneutuu siihen.

LaMotta: Ei kai se peukalonkaan pitäminen otelaudan reunaa vasten kuulu 'oikeaan" soittoon?
 
Jos tällä tarkoitettiin ns. peukkubarrea niin eihän se kuulu. Mutta toisaala 'kuusikielisessä' barre-otteessa on useimmissa tilanteissa liikaa ääniä ja se kuulostaa tylsältä.

Luin vain otsikon eli vastaan vain sen perusteella..
Juttuhan on niin että mitä useammalla tavalla osaa ottaa soinnut niin sen parempi, koska soittotilanteita on erilaisia ja siirtymisiä eri soinnuista toiseen on erilaisia. Kokonaisvaltainen ymmärrys otelaudasta liittyy tähän, eli esim ns bokseissa soittaminen on vain apukeino aluksi, mutta mitä enemmän soittaa ja mitä enemmän ymmärrys kasvaa, sitä enemmän nuo boksit hälvenee ja loppupeleissä on vain koko otelauta ja sävelet kokonaisuudessaan.

Perus F-duuri ekalta nauhalta ja sen sointumuodon transponoidut versiot tulee aina otettua peukulla E-kieleltä.