Aihe: Bändiys kaataa raja-aitoja..? 1 | |
|---|---|
 Mako31.05.2004 17:06:24 | |
Oma bändisoittelukokemusten kirjo on vielä varsin vähäinen, mutta haluaisin kuulla kokeneemmilta ja kaikilta soittajilta yleensä omakohtaisia kokemuksia siitä, miten bändissä/lyhytkestoisemmassakin projektissa toimiminen on tuonut lähellenne ihmisiä, joiden kanssa (erilaisuuden takia) tuskin muuten olisitte koskaan pyörineet? Omat kokemukset aiheesta ovat positiivisia, "muusikkous" todellakin poistaa rajat. Soittimien ja soittamisen välityksellä luodaan yhteyksiä sellaisiinkin ihmisiin joiden kanssa muuten ei tultaisi toimeen. Uskonnolla/uskonnottomuudella, ihonvärillä, kansalaisuudella tai sosiaalisella asemalla ei niin ole väliä..soitetaan vaan. Silvennoisen Heikki sanoi asiasta osuvasti sf-blues-haastattelussa, kun aiheena oli "voiko valkoinen mies soittaa bluesia?". Vastaus oli sen suuntainen, ettei muusikoiden piireissä erottelu ole koskaan ollut niin tarkkaa..saman tyylistä mm. BB King kertoili elämänkerrassaan. Homma on siis käänteinen (pelkistäen ajateltuna) eri musiikkityylien fanittajien keskinäiseen suhteeseen.. Rockfestareilla (tiukan puristisilla sellaisilla siis..) esiintyvä rap- tai vaikkapa jazzartisti saa helposti paskaa niskaansa "rokkipoliiseilta". "Black cloud crossed my mind,
blue mist round my soul,
feel so suicidal;
even hate my rock and roll.. Wanna die, yeah wanna die.
If I ain't dead already,
girl you know the reason why." | |
 JCM31.05.2004 17:30:13 | |
Omat kokemukset aiheesta ovat positiivisia, "muusikkous" todellakin poistaa rajat. Muusikkous poistaa tietyt rajat, mutta asettaa ehkä uusia rajoja enemmänkin. Erittäin monimutkainen asia, johon kommentoin kunhan on aikaa. Nyt on kuitenkin kiire bänditreeneihin. Shun saturday iltoja, those having me nolostumaan. Lubrication Midsummer Page kädenväännössä and can better tulitikkutempunkin, what is naturally as Page allege canning appropriation combination sormella tulitikkuaskista röökin and firing its. | |
 kivi31.05.2004 18:29:19 | |
Homma on siis käänteinen (pelkistäen ajateltuna) eri musiikkityylien fanittajien keskinäiseen suhteeseen.. Soittaja on kuitenkin aina soittaja, ja harvemmin edes sen "oman musiikinlajinsa" intomielinen ja yksisilmäinen diggari. Klassisilla muusikoilla ja rasvanahkaisimmilla rokkareilla saattaa olla aika paljon kommunikointivaikeuksia, kun suhtautuminen musiikin tuottamisprosessiin on niin eri, mutta tiettyä keskinäistä kunnioitusta on kaikilla, jotka hommaa ovat jaksaneet kauan jatkaa, oli taso ja laji mikä hyvänsä. Monen instrumentin monipuolinen hallinta ainakin jollain tasolla on aina hyvästä, jos diggaa sitä että vastaantuleva afrikkalainen rumpuryhmä ja intialainen rap-artisti pyytävät mukaan luomaan ex-tempore musiikkia, kun samaan puistoon osutaan. Se on itse kunkin asennoitumisesta ja mukautuvuudesta kiinni. Pianopohjalta lähtevä soittaja ei osaa kaikkia garagerokkeja automaattisesti, eikä rokkikitarapohjalta lähtevä tangoja ja valsseja, mutta aina on mahdollistya löytää yhteisiä alueita, tai sitten luoda ne, jos ei muuten löydy. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
 Chemo31.05.2004 19:54:04 | |
Yksi soittamisen hienoimmista puolista on se, että se saattaa lisätä kunnioitusta ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan ihan yleiselläkin tasolla. "Kun opit yhden asian, osaat kaikki asiat" - kun opit ymmärtämään ihmistä yhden asian, kuten musiikin, kautta, opit ymmärtämään häntä myös kokonaisuutena. Ehkä. Valitettavasti tämä ei kaikkiin soittajiin päde. Mua risoo vieläkin se, miten suuri porukka oikeasti kannatti rasististen vitsien sallimista täällä taannoin. Ramalamadingdong. | |
 Notefix31.05.2004 20:19:29 | |
Noin yleisluontoisesti kyllähän sitä musiikki yhdistää. Toisaalta on paljon tapauksia, joissa tyyppien kanssa ei "siviilissä" paljon tule hengailtua kun ei ole niin paljon yhtiestä. Kuitenkin musiikissa löytyy jonkunlainen maaginen yhteys. Tuo on yleisempää kuin luulisikaan. Sinänsä olen huomannut, että aika usein tulee hyvin toimeen tyyppien kanssa, jotka ovat aidosti innostuneita musasta, oli se millaista tahansa. Ja sen tunnistaa heti! Ilmeisesti joku sama bitti on vähän vinossa :) Sitten on tietyntyyppisia musiikin parissa tekeviä ihmisiä, joilla ulkomusiikilliset seikat ja maailman omistaminen tuntuu olevan tärkein asia. Näiden ihmisten kanssa ainakin mulla ei oikein synny yhteistä säveltä. My name is Baron, Notefix Baron " | |
 Jäärä03.06.2004 09:57:10 | |
Oma bändisoittelukokemusten kirjo on vielä varsin vähäinen, mutta haluaisin kuulla kokeneemmilta ja kaikilta soittajilta yleensä omakohtaisia kokemuksia siitä, miten bändissä/lyhytkestoisemmassakin projektissa toimiminen on tuonut lähellenne ihmisiä, joiden kanssa (erilaisuuden takia) tuskin muuten olisitte koskaan pyörineet? Omissa bänditouhuissa eteen ei ole tullut kuin ehkä pari tyyppiä, joiden kanssa ei olisi mukavaa hengailla joskus bänditoiminnan ulkopuolellakin. Mitään kovin omasta ajatusmaailmasta poikkeavia tyyppejä ei ole soittanut samoissa bändeissä mun kanssa samaan aikaan. Ehkä ne on sitten valikoituneet jo siinä vaiheessa kun bändiä ollaan perustettu. Päämäärät ja käsitykset musan teosta on olleet aika yhteneviä, vaikka ihmiset ovatkin erilaisia. Ja ei ne ihmiset niin kovin erillaisia ole, niillä on vaan erillaisia tapoja toimia. Kaikenlaisia hörhöjä on tullut tavattua ja kaikilta on löytynyt joustoa edes yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa ja ehkä ainoa ihmistyyppi, joiden kanssa ei pitempään ole tullut viihdyttyä on tällaiset joilta sitä joustoa ei löydy yhtään. Niitä joilla on ollut jonkinlainen asenneongelma, eivät ole sitten kauaa ringissä pyörineet, eikä niitä sitten ole pyydetty sitten seuraavaan projektiin. Nääkin tyypit on kuitenkin olleet ihan pohjimmiltaan ihan mukavia tyyppejä, niillä vaan on ollut joku ongelma, mutta niitä ei ole aikaa/kiinnostusta/taitoa alkaa hoitamaan. Kovin lyhytaikaisiia jutuissa ei sitten ole tullut perehdyttyä toisen sielunelämään. Kun toinen höröttää niille samoille paskajutuille, niin tämä riittää. Ainakin vähän aikaa. Suomen Hiihtoliiton luvalla. | |
 Juha8615.06.2004 21:32:22 | |
Meidän bändin jäsenistä kukaan ei oo tekemisissä toistensa kanssa vapaa-aikana. Tää on varmaan jo aika harvinaista.. ~totuus ei pala tulessakaan~ | |
 Lappis15.06.2004 22:10:12 (muokattu 15.06.2004 22:12:22) | |
Näin metallibändissä soittavana pitää sanoa, että tässä musatyylissä ei tosiaankaan raja-aitoja särjetä ihmisten välillä:). Uskonnoilla varsinkin on väliä, ulkonäöllä on väliä, asenteella on väliä, kaikella on väliä. Varmaan aika monelle jo selvää, kuin puritaaninen ja sisäänpäin kääntynyt juttu tämä metalli on. Kaikessa ironisuudessaan. Toki varmaan jokunen poikkeuskin löytyy. Mutta kyllä ne samat jätkät on siviilissä ympärillä ku bändireeneissäkin. Mikä taas tekee uusinen soittokaverien löytymisen hyvin hankalaksi. Syy, miksi metallipiirit ovat helvetin pieniä kaupungissa ku kaupungissa. Samat jätkät veivaa seitsemässä eri bändissä. Toki noissa bändijutuissa oppii toisesta ihmisestä vielä lisää. Kuka johtaa, kuka vikisee, onnistuuko bändidemokratia, kompromissit, kuka ottaa päävastuun biiseissä/keikkabuukkauksissa Etc. Mutta ei tässä musatyylissä haeta puuttuvaa soittajaa tyyliin: "Ihan sama, miltä näytät, mitä kuuntelet, kunhan osaat soittaa ja olet avara-katseinen". Voisi melkein sanoa, että nimenomaan täysin toisinpäin. Mutta se on tämä juttu ja itse olen tämän tien valinnut. sillä mennään etiäppäin. Jatkakaa | |
| MrQ 16.06.2004 11:33:19 | |
Sanotaan näin että avarakatseisemmaksi on tullut muita musiikkityyppejä ja musikantteja ajatellen. Mä olen onnekseni soittanut kymmenen vuotta samojen jätkien kanssa, niin en tietäisi varmasti. Mutta kyllä jokainen musikantti jonka oon nähnyt niin toimeen ollaan tultu ja oikein loistavasti, oli tämä sitten reggaemuusikko tai satanistlakuhevari. Musiikki on kuitenkin musiikkia. | |
 Anonymous-jazz30.06.2004 01:21:53 | |
Oma bändisoittelukokemusten kirjo on vielä varsin vähäinen, mutta haluaisin kuulla kokeneemmilta ja kaikilta soittajilta yleensä omakohtaisia kokemuksia siitä, miten bändissä/lyhytkestoisemmassakin projektissa toimiminen on tuonut lähellenne ihmisiä, joiden kanssa (erilaisuuden takia) tuskin muuten olisitte koskaan pyörineet? Omat kokemukset aiheesta ovat positiivisia, "muusikkous" todellakin poistaa rajat. Soittimien ja soittamisen välityksellä luodaan yhteyksiä sellaisiinkin ihmisiin joiden kanssa muuten ei tultaisi toimeen. Uskonnolla/uskonnottomuudella, ihonvärillä, kansalaisuudella tai sosiaalisella asemalla ei niin ole väliä..soitetaan vaan. Silvennoisen Heikki sanoi asiasta osuvasti sf-blues-haastattelussa, kun aiheena oli "voiko valkoinen mies soittaa bluesia?". Vastaus oli sen suuntainen, ettei muusikoiden piireissä erottelu ole koskaan ollut niin tarkkaa..saman tyylistä mm. BB King kertoili elämänkerrassaan. Homma on siis käänteinen (pelkistäen ajateltuna) eri musiikkityylien fanittajien keskinäiseen suhteeseen.. Rockfestareilla (tiukan puristisilla sellaisilla siis..) esiintyvä rap- tai vaikkapa jazzartisti saa helposti paskaa niskaansa "rokkipoliiseilta". Enemmänkin kyllä jos ollaan samassa genressä niin nämä raja-aidat ovat kaukana. Se on aivan eri juttu kun bändikämpällä on 2 jazzaria, 1 hevimies ja 2 räpäyttäjää :D Teemujazz | |
 Teijo K.30.06.2004 12:36:41 | |
Omat kokemukset aiheesta ovat positiivisia, "muusikkous" todellakin poistaa rajat. Soittimien ja soittamisen välityksellä luodaan yhteyksiä sellaisiinkin ihmisiin joiden kanssa muuten ei tultaisi toimeen. Onpa monenlaisia kokemuksia tuosta asiasta, ja aina se musiikki ei ole riittänyt poistamaan näitä rajoja. Nyt ei ole kyse mistään niin isosta edes, kuin uskonto tms. vaan ihan musiikin ulkopuolisista harrastuksista. Bändiä hajottaa aika tehokkaasti jos soittoajan ulkopuolella tietyt tyypit hengailevat keskenään ja toiset taas ei. Voi muoostua "leirejä" bändin sisälle. Huono kehitys, mutta sille ei vaan aina voi mitään. Yllättäviä vaikeuksia voi muodostua jopa erilaisista vuorokausirytmeistä. Jos jotkut treenaisivat mielellään päivällä, ja toiset yöllä niin ei pitkän päälle hyvä heilu. :) Se on herkkää puuhaa tämä soittaminen bändissä, ja joskus kaatuvat isotkin esteet, joskus taas homma voi kaatua ihan pikkujuttuihinkin. Ja ainakaan minä en osaisi ennustaa uutta bändiä kasatessa miten noiden asioiden suhteen tulee käymään. Ongelmista pienimpänä olen aina kokenut kaikki musiikilliset erimielisyydet, tai eri genresekoitukset. Ne on kaikki ne muut asiat jotka hommia sotkevat jos on sotketakseen. Eli en pidä ihmeenä hevarin, jatsarin ja vaikka räppääjän toimivaa bändiä. En myöskän enää hämmästy yhtään jos musiikillisesti täysin toimiva kokoonpano päätetään hajoittaa ihan sen takia, että toi yks tuolla pukeutuu aina ihan väärin keikalle. Tai että toi ei oo koskaan mukana meidän bändin joukkueessa sulkavan souduissa... Adoptoi orpo basisti, mukana laulaja/kosketinsoittaja. Tykkäävät vanhasta progesta. | |
 oizo01.07.2004 17:49:39 | |
Kyllähän se musiikki yhdistää ihmisiä. Ja yleensä muiden muusikkojen kanssa tulee lähes poikkeuksetta aina hyvin toimeen. Siinä on joku sellainen "me ollaan samaa maata" -juttu. :P Eli tulee hengailtua bändikavereitten kanssa muutenkin, joskin aika usein musiikki liittyy jollain tavalla tilanteeseen. Bändireeneissä kaikki on aina hyvällä tuulella ja kun hommaa ei ota liian vakavasti, niin ei riitojakaan pääse syntymään. Kun ei tee töitä
ei tule virheitä. | |
| Super-Jari 01.07.2004 23:53:12 (muokattu 01.07.2004 23:56:16) | |
Se musiikki mitä meidän bändi soittaa kerää automaattisesti samanhenkisiä ihmisiä ympärille. Death metal hommista kun ei kitararokin tai hiphopin tekijät jaksa innostua (siis yleensä). Välit lähenee, luulisin, ja _rehellisyys_, se on se juttu. Bändikaverille on helpompi sanoa päin naamaa että sulla menee nyt hommat ulalle. Tosin mitä taas yleensä musiikin harrastamiseen tulee, siis kuuntelu puoleen ja kai se minun tapauksessa näkyy ulospäinkin, niin olen huomannut että metalli ihmiset on varsin sosiaalista ja kilttiä porukkaa. Tietysti poikkeuksia ja kusipäitä aina löytyy, mutta noin yleensä metallipiireissä on semmonen yhteishenki. edit. ja toinen juttu minkä olen huomannut kun on noita kaverien bändejä aika paljon tässä ympärillä niin on sellainen kannustus ja YAA-sopimus ilman mitään eri sopimuksia on olemassa. Bändihommat on siinä mielessä helvetin hyvää toimintaa. Jo pelkästään se että meidänkin treenikämpällä kaikki bändiläiset tervehtii toisiaan on äärimmäisen hyvä juttu. Miten mulla on semmonen tunne, että olit se pelleilijä ala-asteella joka käski mua potkasemaan munille ja syljit sitten luumukivet suusta? | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)