Kitarat: kitarakamat ›

Haeroe: Kitara tuli taloon täysin luvan kanssa. Vain soittoluvan saaminen kesti. Tarina oli niinkin yksinkertainen, että lupasin itselleni (ja rouvalle), että pudotan painoa 10kg, minkä jälkeen saan uuden kitaran. Tilasin kitaran sepältä, koska oletin toimitusajan olevan samaa luokkaa molemmissa projekteissa, mutta kitara valmistui ennen -10-projektiani. Muuten rouva ei liiemmin ole ollut kiinnostunut kitarahankinnoistani, koska ne mahtuvat musiikkihuoneeseeni, jota kai joissain piireissä kutsutaan miesluolaksi.
 
Ainakin kerran uusi kitara roikkui seinällä viikkokausia eikä kukaan huomannut tai ainakaan maininnut mitään.
 
Ahaa, no sitten täytyy perua se paskasta sopimuksesta vittuilu. Tämähän oli täysin positiivinen homma.
 
Iso peukku.

McNulty: Vielä jos on joku relikoitu CS Tele niin menee tarina läpi helpommin.
"Katso nyt... tällainen kulahtanut paska. Irtosi parilla kympillä."
 
Ja joku päivä vaimo ilmoittaa iloisena: "Sain siitä paskasta kitarasta 300 e, oot varmaan tosi tyytyväinen? Saat nyt ostaa sillä rahalla paremman."

Mitä vittua? Eikö teidän vaimot ikinä poistu himasta? Ois syytä ainaki töissä käydä. Tarvi ku odottaa että akka lähtee jos jouskarit pitää sniikata sisään. Saatana.

teukka: Mitä vittua? Eikö teidän vaimot ikinä poistu himasta? Ois syytä ainaki töissä käydä. Tarvi ku odottaa että akka lähtee jos jouskarit pitää sniikata sisään. Saatana.
 
Tää kävi mullakin mielessä, että miten voi edes olla rahaa ostaa uusi kitara jos vaimo ei töissä käy.

munkero: Ahaa, no sitten täytyy perua se paskasta sopimuksesta vittuilu. Tämähän oli täysin positiivinen homma.
 
Iso peukku.
 
Juu, se oli sellainen motivaattori, jota harvoin tulee. Toki terveys on loistava motivaattori myös, mutta sitä ei silleen välittömästi huomaa. Oli miten oli, vittuilu kuuluu aina asiaan, joten en siitä mitenkään vetänyt herneitä enkä muutakaan ylimääräistä sieraimeen.

Arkka: Jahas, uusavuttomat taas liikkeellä...
 
Elikkäs. Väärennä fotarilla superhoukutteleva patjamainos kotiinkujetuksella. Osta patja ja parille kaverille patjankuljettajan työasut (kukaan ei tiedä miltä ne näyttää, että mitkä vaan työasut). Laita vaimon kahviin laksatiivi (voit ottaa myös itse). Kun vaimo sanoo, että käypi vessassa, sano, että älä ny just mene kun patjaukot on tulossa. Ikkunasta vaimon kanssa katsot, että kaverit haahuilevat pihalla epämääräisesti. Nyt sulla on syy lähteä vastaan. Mene varastoon ja ota kitara ja laita se vaimon sokeassa kulmassa patjan sisään. Patja kannetaan sisälle ja toinen kavereista sanoo, "voinko käydä paskalla", johon vaimo vastaa "oota käyn pissalla eka". Kun vaimo on "pissalla", ota kitara patjasta ja laita sängyn alle. Sano "voi hitsi patjassahan on reikä, pitää reklamoida" kun vaimo tulee vessasta. Tässä vaiheessa kaverit vie patjan pois, mutta ei ennen kuin se toinen on käynyt paskalla, ettei juoni paljastu. Sit vaan tilaat uuden patjan.
 
Tää oli 5/5 neuvo, menee kyl testiin.

Kitaran voi kans uusia pala kerrallaan. Yllättävän suuren osan voi tilata huomaamattomissa kirjekuorissa. Mut jonku kaulan kanssa saa sit olla tarkkana. Että jos sen piilottaa esim. hihaan tai lahkeeseen matkalla postikonttorilta, niin miettii vähän mihin kulmaan sen asettaa sojottamaan. Saattaa muuten herättää kiusallista huomiota.

Osmo Komppi: Mut jonku kaulan kanssa saa sit olla tarkkana. Että jos sen piilottaa esim. hihaan tai lahkeeseen matkalla postikonttorilta, niin miettii vähän mihin kulmaan sen asettaa sojottamaan. Saattaa muuten herättää kiusallista huomiota.
 
Siksi kannattaa tilata se isolapainen kaula:)

Jarkre: Eli kitaran osto salaa vaimolta ja salakuljetus kotiin.
 
Mitkä strategiat toimivat?
 
Yksi hyväksi havaitsemani on omistaa tarpeeksi paljon saman värisiä (Itse suosin naturaaleja) kitaroita eli niin sanotusti puuta ei näe metsältä. Ongelmana on tietysti
miten estää nalkkiin jääminen kitaraa kotiin vietäessä.
 
Mites ois klassinen (koiranpentukatseella): se seuras mua kotiin, voinksmä pitää sen.

Kyl mä joskus ostin kitaroita omilla rahoillani kun olin tosi onnellisesti naimisissa.
Kerran yksi luuttu roikku seinällä 2 viikkoo ennen ku se huomattiin. Multa kysyttiin mikä toi on?? Vastasin: se on mun.
 
About 1,5kk myöhemmin aloin ettii poikamiesboksia. :D
 
Eipä sillä, piirakkaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista.
 
Sittemmin suhteissa on saanu ostella ihan rauhassa ja on jopa tuettu harrastusta.

 
Toi skisma omien harrastusvälineiden, jotka on hyvällä säkällä säilötty rumiin ja haiseviin mustiin laatikoihin ja jotka vie helvetisti tilaa, on todellinen. Mä itse ajattelen niin että mun ja puolison koti on todellakin ensisijaisesti koti, eikä varasto. Mä itse olen ratkaissut asian siten, että mä varastoin mun kitaroita, vahvareita, pedaaleita, PA kamoja ja äänityslaitteistoo studiolla, koska tuntuisi epäreilulta että niitä pitäisi saada säilyttää kotona viemässä tilaa (ja haisemassa) etenkin jos toivomus on että niihin ei enimmäkseen koskettaisi...
 
Mitä puuhailet niiden keissien kanssa, kun haisevat? En ole moiseen ongelmaan
törmännyt, akustisen eikä sähköisen kitaran koteloissa. Eikä kitaroissa itsessäänkään.

hjukke: Mitä puuhailet niiden keissien kanssa, kun haisevat? En ole moiseen ongelmaan
törmännyt, akustisen eikä sähköisen kitaran koteloissa. Eikä kitaroissa itsessäänkään.
 
Kyllä ne valitettavan usein haisee.
 
Myös uudet Gibsonin laukut, eivät onneksi kissankuselle, mutta omani jouduin uutena jemmaamaan vaatehuoneeseen kun tuoksu oli sen verran vahva.

Voi myös tehdä niin kuin vaimo tekee kun ostaa vaatteita, eli sanoa "tää on jo vanha" :D
 
Oikeesti on kyl surullista jos tai kun joissain suhteissa on tällanen tilanne. Itelläni oli aikoinaan suhde jossa piti jopa bänditreeneihin menosta keksiä joku selitys, tms. lepyytellä muijaa, joka oli sitte treenien jälkeen kotona odottamassa vittuuntuneen näköisenä.
 
Eli vaikka keskustelu (ehkä) alkoikin vitsinä, niin kyllä näitä tarinoita on oikeesti olemassa. Onneksi nykyään itse olen suhteessa jossa kitaroiden ostamisesta ei tarvii keksiä mitään selittelyjä.

Tää summaa hyvin kitaristit ja naiset :)
https://www.youtube.com/watch?v=m2ou-WIxfLY

mike tapping: Pitää vaan ensin hankkia paljon tyhjiä kitaralaukkuja joihin voi sitten vaivihkaa sujauttaa kitaroita.
 
Mulla on tää taktiikka. Myös combot mahtuvat hyvin vaatekaappeihin ja pedaalit vaatelaatikoihin *valepohjan* alle. Tämä tarina on tosi.

PIM: Sama homma meilläkin. Mutta 25 vuotta yritystä ja erehdystä se otti löytää sellanen emäntä, jonka mielestä kitarat on kauniita vaikkei itse soittaa osaakaan.
 
Mulla on onneks jo 25V takana tätä hyvää suhdetta. :)