Kitarat: kitarakamat ›

Jotenkin ahdistaa jos ostaja kysyy, onko vuoden 85 sähkökitara naarmuton ja kolhuton, muuten ei kelpaa. Onko jollakin tosiaan 35 vuotta vanhoja kapuloita mitkä on kuin kaupasta tulleita? Totta kai kitara pitää aina olla soittokunnossa ja kaulat/nauhat ok se nyt on selvä, mutta et naarmu?
 
Itse kun en mielellään noin vanhaa kitaraa edes osta, ellei siinä ole mitään jälkiä, silloin sen täytyy olla todellakin PASKA jos sitä ei kukaan ole soittanut tuossa ajassa,koska jo parin vuoden aktiivinen soittaminen tuo jälkensä kitaraan vaikka olis mikä aivokirurgi soittajana.Tai roudannut ikinä mihinkään mukanansa.. Tai sitten omistaja on oikeasti ostanut kitaran koristeeksi.
 
Alkaa tää kermaperseily ns.työkalujen kanssa joskus häiritsemään, mutta tämä on vain oma mielipiteeni. Saatan olla väärässä.
 
Mitä tulee tuohon puhelinnumeron laittamiseen ilmoitukseen, itte oon säästynyt kyllä kiusanteolta, ja aina jos joku törö-ossi sellasta alkaa tekeen voi laittaa eston.

mikki73: Jotenkin ahdistaa jos ostaja kysyy, onko vuoden 85 sähkökitara naarmuton ja kolhuton, muuten ei kelpaa. Onko jollakin tosiaan 35 vuotta vanhoja kapuloita mitkä on kuin kaupasta tulleita? Totta kai kitara pitää aina olla soittokunnossa ja kaulat/nauhat ok se nyt on selvä, mutta et naarmu?
 
Hinnastahan se on kiinni lopulta, kai? Keräilijä haluaa minttiä ja on varmaan valmis siitä sitten maksamaankin. Työkaluja ostavat toivottavasti ymmärtävät jotain siitä funktionaalisuudesta ja kunto-hinta -suhteesta, mutta työkaluja myyvät eivät nykyään sitä aina hiffaa. Netti täynnä vähän monennäköistä ja -kuntoista kitaraa mutta hinnasta ei voi päätellä yhtään mitään

ibnz: Hinnastahan se on kiinni lopulta, kai? Keräilijä haluaa minttiä ja on varmaan valmis siitä sitten maksamaankin. Työkaluja ostavat toivottavasti ymmärtävät jotain siitä funktionaalisuudesta ja kunto-hinta -suhteesta, mutta työkaluja myyvät eivät nykyään sitä aina hiffaa. Netti täynnä vähän monennäköistä ja -kuntoista kitaraa mutta hinnasta ei voi päätellä yhtään mitään
 
Keräilijä haluaa varmasti minttiä, mut mistä ne saa niitä. Enkä tarkoita viikko sitten thomannilta tulleita kitaroita, vaan vanhoja vekottimia. Toisilta keräilijöiltä? Soittajilta harvoin kyllä. Mun tapauksessa oli kyseessä 200e kepukka, joka on kyllä jo aikoja sitten mennyt mut jäi mietityttämään.Tottakai se hinta on tietty aivan olennainen juttu, mut voi kai siitä ostajakin päätellä jotain.

Moi.
 
Baraka: Muutenkin pidän ihan hyvänä ideana laittaa viestiä perään, että millä asialla tavoitteli, koska suurin osa ei kyllä enää nykyään lähde perään soittelemaan tuntemattomiin numeroihin kaikkien mahdollisten kusetusten takia.
 
Luultavimmin olisin viestiä laittanutkin jos tämä toinen myyjä ei olisi soittanut takaisin, eikä hänen tarjoamansa laite olisi ollut uudempi ja halvempi.
Itse asiassa soitin vielä toistamiseen pari tuntia edellisesttä yrityksestä koska olisi voinut käydä samalla reissulla katsomassa kun hain tuon kaapin josta kaupat syntyivät.
 
Jos oikeasti niin paljon kusetuksia pelkää ettei mihinkään ennestään tuntemattomaan numeroon vastaa, on kyllä syytä asennoitua sillä tapaa ettei välttämättä etenkään yleisemmässä tavarassa kauppa käy.
Muutenkin saattaa mennä tilaisuuksia sivu suun tai elämä hankaloitua turhanpäiten.
 
Mutta omia valintojahan nuo aina ovat miten kukin toimii.
 
Sinänsä kyllä ihmettelen suuresti jos musa-/esitystekniikkapuolella enemmän tai vähemmän töitä tekevä tai harrasteleva, ja/tai käytettyä tavaraa kauppaava henkilö ei vastaa kuin ennestään itselleen tuttuihin numeroihin, mutta kaiketi hommat hoidetaan tätänykyä somessa, jossa ketään ei tietty koskaan kuseteta.
Mulla kun ei antisomeuskovaisena ole hajuakaan miten homma tuolla puolella sujuu tai on sujumatta.
 
T:Samuli

Moi.
 
mikki73: Keräilijä haluaa varmasti minttiä, mut mistä ne saa niitä. Enkä tarkoita viikko sitten thomannilta tulleita kitaroita, vaan vanhoja vekottimia. Toisilta keräilijöiltä?
 
Vastasit tismalleen oikein itsellesi, toisilta keräilijöiltähän ne mint-kuntoiset pääosin hankitaan.
Kuten muutkin keräilystatuksen omaavat instrumentit/esineet.
 
Vaihtoehtoja on kuitenkin muitakin.
Yleisimpänä keräilyinstrumettien kauppaan keskittyneet tahot, joko kivijalkaliikkeet tai huutokauppakamarit.
Harvinaisin, mutta se kaikkein kutkuttelevin on tietysti "closet classic" joka ostetaan leskeltä, kauan siiten kuolleen ihmisen vahemmilta tms.
 
Kuten jäsen Jukka Häikiö tuossa yllä jo totesikin, noi kuntoluokitukset ovat sitten kyllä veteenpiirrettyjä viivoja etenkin jos "luokittaa" itse :/.
 
En tiedä miten tilanne on nykyään, mutta ennenvanhaan instrumentti joka meillä myytiin väitteellä mint oli "oikeilla" kuntoluokituksilla suurinpiirtein fair.
Syystä että pelkkä NIB tusinainstrumenttikään ei keräilyluokituksilla ollut välttämättä kuin near mint.
Minttejä olivat erikseen jopa laadunvarmistuslinjalta poimitut erityisen hyvin onnistuneet yksilöt.
 
Tuohan teki 90-luvun lopulla -ennenkuin relikointi tuli muotivillitykseksi- vähänkään käytetymmän näköisen instrumentin myymisen hyvään hintaan kokolailla mahdottomaksi, kun priimoja sai merten takaa tuntuvasti halvemmalla ja samankuntoisia "työkaluja" alle puoleen hintaan.
Tuolloin ilmaantui myyntidiipadaapaan myös ajoneuvokaupan puolelta tuttu "Suomi-" lisäliite, jolla tosin ei instrumenttipuolella ollut ainakaan mun nähdäkseni minkäänlaista vaikutusta ellei edellinen omistaja ollut joku julkimo.
Eikä aina edes silloin.
 

 
mikki73: Mun tapauksessa oli kyseessä 200e kepukka, joka on kyllä jo aikoja sitten mennyt mut jäi mietityttämään.Tottakai se hinta on tietty aivan olennainen juttu, mut voi kai siitä ostajakin päätellä jotain.
 
Hinta sinänsä ei kerro mitään, ainoastaan hinta verrattuna vastaaviin instrumentteihin.
Ottaen toki huomioon sijainnin tmv..
Kasvukeskuksissa ei tarvitse miettiä kuljetuskustannuksia ja pääsee testaamaan jne...
 
Jos vastaavan käyttöpelin saa satasella, kahdella sadalla pitää olla kuin pakasta vedetty ja alkuperäinen.
Jos vastaava käyttöpeli maksaa 300, kahdella sataa voi olettaa kunnon (mahdollisesti kaulakorjattu tmv.) tai alkuperäisyyden olevan mahdollisesti keskimääräisesti heikompia.
Jos vastaava käyttöpeli maksaa 1000, kyseessä lienee hölkkäskitta.
Ja kaikkea siltä väliltä.
 
Ulkonäkö ei tetysti korreloi millään tapaa instrumenteissakaan käytettävyyteen tai soitettavuuteen, mutta keräilijällä kunto on kaikki kaikessa jos -ja pääsääntöisesti kun- esineen historia on arvon kannalta merkityksetön.
 
T:Samuli

Ei milläään mene, eiiii millllääään. Vaikka on halvin pulikka mualimassa tällä hetkellä.

Laulava Kylätohtori: Taas meni kaikki, mitä laitoin. Taivaankappaleet ovat nyt suotuisassa asennossa, joten ei muuta kuin pitää pistää lisää tavaraa torille. Ei tämä ikuisuuksia kestä...
 
Mä kattelin jotain purnukkaa mikä sulla oli kaupan... mutta en edes muista mikä se oli. No mutta hyvähän se vaan jos kauppa käy.

Nyt taas vähän tökkii mullakin myynti. Kokopuinen akustinen ei meinaa mennä millään kaupaksi. Olisipa tämä ED Sheeran malli, niin joku nuori tyttö voisi ostaa sen pois kuleksimasta :D Tai no vaikka tuo onkin helpposoittoiseksi säädetty, voi teräskielinen akustinen täydellä skaalalla olla vähän kova vastus vasta-alkajalle.
 
Niin no muistiinmerkkaajia kyllä riittää. Ja hemmetti - oli vielä veronpalautuspäiväkin viime viikolla. Lupasin vielä lähettääkin myynti-ilmossa. Ottakaa nyt rohkeasti muistiinmerkkaajat vain yhteyttä, niin aletahan neuvottelemahan kauppaa ;)

rautapieru: Ei milläään mene, eiiii millllääään. Vaikka on halvin pulikka mualimassa tällä hetkellä.
 
Sinänsä mielenkiintoinen peli. Joskus olisi kiva ostaa PRS testiin. Tuo on kuitenkin vähän hintava hupailutestikitaraksi ja ennen kaikkea sulla on siinä joku kaamea lättänä thin profiili...

Laulava Kylätohtori: Sinänsä mielenkiintoinen peli. Joskus olisi kiva ostaa PRS testiin. Tuo on kuitenkin vähän hintava hupailutestikitaraksi ja ennen kaikkea sulla on siinä joku kaamea lättänä thin profiili...
 
Toi Wide Thin on muuten oikein miellyttävä kaulaprofiili, ei todellakaan mikään ipaneetsi-lättänä. Oma fiilis että melko lähellä esim ESP Eclipseä ja Carvinin CT-6:sta.

Gary the pine: Toi Wide Thin on muuten oikein miellyttävä kaulaprofiili, ei todellakaan mikään ipaneetsi-lättänä. Oma fiilis että melko lähellä esim ESP Eclipseä ja Carvinin CT-6:sta.
 
Komppia tälle. PRS Wide Thin ei todellakaan ole mikään Ibanezin wizardi. Tuossa on ero Wide Fat versioon:
 
-Wide Fat paksuus 1. nauhalta 22.2mm, leveys 42,9mm
-Wide Thin paksuus 1. nauhalta 20,6mm, leveys 42,9mm
 
https://www.prsguitars.com/index.php/support/article/neck_profiles
 
Esim Reverend-kitaroissa (nykyisissä) on noin 21,6mm paksu kaula 1. nauhalta.
Ja Fender modern C taitaapi olla noin 20,8mm paksu 1. nauhalta.

PRS "wide / fat" pitäisi olla oikeasti nimetty "normal / medium", koska ne ei ole leveitä eikä paksuja. Wide fat on silti tosi mukava medium kaula, tykkään. En itse huolisi lainkaan ohuempaa.

Kun ei torilta liiku, niin oisko kellään kokemuksia/suosituksia kivijalkaliikkeistä, jonne voisi noita omia rojuja tarjota myyntiin? Vois aatella että sitä kautta paremminkin menisi, kun pääsee vaativa rahvas käpistelemään ja testaamaan vehkeitä kunnolla ennen ostopäätöstä....ajatellen nyt tuota Kiirasta ja Hehkua ensisijaisesti.

Karhukoira74: Kun ei torilta liiku, niin oisko kellään kokemuksia/suosituksia kivijalkaliikkeistä, jonne voisi noita omia rojuja tarjota myyntiin? Vois aatella että sitä kautta paremminkin menisi, kun pääsee vaativa rahvas käpistelemään ja testaamaan vehkeitä kunnolla ennen ostopäätöstä....ajatellen nyt tuota Kiirasta ja Hehkua ensisijaisesti.
 
Kitarapaja? Siellä on myyntitilissä joskus näkynyt kitaroita. Luulisi että tuommoisilla vähän paremmilla on jotain saumoja siinä suhteessa.

Karhukoira74: Kun ei torilta liiku, niin oisko kellään kokemuksia/suosituksia kivijalkaliikkeistä, jonne voisi noita omia rojuja tarjota myyntiin? Vois aatella että sitä kautta paremminkin menisi, kun pääsee vaativa rahvas käpistelemään ja testaamaan vehkeitä kunnolla ennen ostopäätöstä....ajatellen nyt tuota Kiirasta ja Hehkua ensisijaisesti.
 
Sulla ei näytä paljoa pidempi matka olevan tamppereen suuntaan, eli jos sinnepäin menoa, niin kitarakuu tai kaksi kitaraa...

o0o: PRS "wide / fat" pitäisi olla oikeasti nimetty "normal / medium", koska ne ei ole leveitä eikä paksuja.
 
43mm on sähkökitaroissa yleensä levein kaula, leveämpiä lähinnä jotkut erikoisemmat mallit. Samoin 20mm paksuus alkaa olemaan jo medium-tasoa, sen ei ainakaan pitäisi olla "thin" kuten PRS sitä nimittää, mutta ilmeisesti se on niiden skaalalla sitä.

iec: Komppia tälle. PRS Wide Thin ei todellakaan ole mikään Ibanezin wizardi. Tuossa on ero Wide Fat versioon:
 
-Wide Fat paksuus 1. nauhalta 22.2mm, leveys 42,9mm
-Wide Thin paksuus 1. nauhalta 20,6mm, leveys 42,9mm
 
https://www.prsguitars.com/index.php/support/article/neck_profiles
 
Esim Reverend-kitaroissa (nykyisissä) on noin 21,6mm paksu kaula 1. nauhalta.
Ja Fender modern C taitaapi olla noin 20,8mm paksu 1. nauhalta.
 
Kokeilla nämä pitäisi, mutta jos se on modern C:tä, joka on mulle liian ohut ja 'luikku', ohuempi, niin tuskinpa Thinkään sitten meikäläisen juttu on. Fenkun '62 c-profiili on vielä hyvä, mutta modern C ei, joten pienestä se on kiinni ja tietysti radius, nauhat, ym. vaikuttaa myös. Kuten sanoin, niin kokeilemallahan nämä selviäisi.

Joo katos.. Pääsin internetin ulottuville.
 
Ei tuo tosiaan kovin "thiniltä" tunnu. Mutta sen huomasin silloin kun sen ostin, että vaikka musarin jp6:ssa on yhtä leveä kaula niin tuo tuntuu paljon leveämmältä. johtunee varmaan kun on tuota puutavaraa kuitenkin paljon enempi. Erikoista sinänsä.
 
Joo niin vastauksena tuohon, että on kallis kokeilukitara.. Totta. Impulssiostoksia nämä pitkälti myös itsellä kaikki ovat. Tässä ei harrastelu touhuissa aina hirveästi tolkkua ole.

rautapieru: Joo katos.. Pääsin internetin ulottuville.
 
Ei tuo tosiaan kovin "thiniltä" tunnu. Mutta sen huomasin silloin kun sen ostin, että vaikka musarin jp6:ssa on yhtä leveä kaula niin tuo tuntuu paljon leveämmältä. johtunee varmaan kun on tuota puutavaraa kuitenkin paljon enempi. Erikoista sinänsä.
 
Joo niin vastauksena tuohon, että on kallis kokeilukitara.. Totta. Impulssiostoksia nämä pitkälti myös itsellä kaikki ovat. Tässä ei harrastelu touhuissa aina hirveästi tolkkua ole.
 
Jos kitara on 30km säteellä omasta asuinpaikasta, pystyy varmaan käydä kokeilemassa, eikä maksa kuin polttoainekulujen/joukkoliikenteen taksojen/polkupyörän kulumisen verran ;) Silloin ei ole kallis kokeilukitara. Mutta jos sen ostaa testaamatta matkiksen/postin välityksellä kokeiluun ja ei tykkääkään, on se silloin aika kallis kokeilu. Varsinkin kun on vähän tahmeaa tuo myynti tällä hetkellä.
 
Paitsi että... pitkän hiljaiselon jälkeen mun Yamahan akustinen löysi uuden kodin. Eikä ostaja edes ollut lueskellut näitä valituksia tässä keskustelusäikeessä. Ei edes osaa kieltä kunnolla. Mukava espanjalainen tyyppi osti sen pois ja vaikutti kitaraa testaillessa todella tyytyväiseltä. Huvittaa että luulin englanninkielisen yhteydenoton perusteella aluksi että on jokin huijausviesti jälleen kerran. Onneksi kysyin asiallisesti että pitäneekö lähetellä jonnekin ulkomaille kenties, johon tyyppi kuittasi että ei tarvi kun hän asuu Oulussa :D