Keskustelua raskaammasta musiikista ›

pehko: https://youtu.be/CZRIjvX2Mcg
 
Mitäs mieltä tuosta 'All Within My Hands' vedosta Howard Sternissä joku viikko sitten?
 
Tällä tavalla St. Angerin biiseistäkin saa näemmä toimivia. Tämähän oli helkkarin kova veto.

Tuomoo: Tällä tavalla St. Angerin biiseistäkin saa näemmä toimivia. Tämähän oli helkkarin kova veto.
 
Täähän oli kova versio! Tosiaan Kyllähän St. Angerilla on ihan potentiaalisia juttuja jos vähän versiois uudestaan vaikka tähän tyyliin:P

hermanhez: Täähän oli kova versio! Tosiaan Kyllähän St. Angerilla on ihan potentiaalisia juttuja jos vähän versiois uudestaan vaikka tähän tyyliin:P
 
Ite tykkään Stängeristä kyllä ihan sellasenaankin. Paitti Somekind of Monster. Tai eibsekään huono ole, mut lyricsit on basgaa.
 
Tai en tiedä mikä, mutta jokubsiinä biisissä ärsyttää hitosteen.

Musta tuossa videon biisissä vikana on vain se, ettei se ole kovin hyvä kappale, eikä se siksi muutu vaikka tekisi millaisen version tahansa. Jos miettii bändin ideoiden rikkautta vuosien varrelta, tuo on varsin keskinkertainen riffeiltään ja melodioiltaan.

Joo vähän samaa mieltä. Tuntuisi siltä että bändi halusi vetää tuon vaan sen takia että olisi vähän "yllätysmomenttia" setissä faneille tyyliin "ota tai jätä"...

Kyl mä ottaisin uuden St. Angerin Hardwiredin ja Death Magneticin sijaan. Tai uus Load.

ÄsÄmKakkosen kävin muinoin leffassakin kattomassa ja nyt tuli hankittua blu-ray. Tää on kyllä kova, parhaimmillaan ihan tippa linssiin potenssiin kuus-kamaa. Tyhjäkäynniksi en laske sitä puolenvälin sinfonis-akustis-pätkää vaan ennemminkin pakkopulla Sandman-osaston. Toki nekin piisit maittaa paremmin kun mennään levymittaisina versioina. Hieno paketti!

Metallican S&M2 on yllättävän hyvän kuuloista tavaraa. Bändin ja sinfoniaorkesterin yhteistyö kuulostaa saumattomammalta kuin ensimmäisellä kerralla ja James Hetfieldin äänikin on vanhentunut kuin hyvä viini.

SM2 kuullostaa kyllä hyvältä minunkin korvaani ja myös biisilista on mainio. Uudempikin matsku taipuu hyvin sinfiksen kanssa ja bändi paukuttaa hyvin menemään. YouTube-klipit näyttävät myös sen verran hyvältä, että taitaa lähteä blu-ray + 2CD tilaukseen.

S&m2 on kyllä timanttia. Enter Sandmanin olisi voinut kyllä aivan hyvin jättää pois. Tuntuu täysin turhalta biisiltä, ja monta paljon toimivampaa biisiä on jouduttu jättämään pois että näitä "pakollisia" veisuja on saatu mukaan. Esim. Bleeding me tai Until it Sleeps. Ihmettelen myös Orionin puuttumista. Justice olisi voinut myös toimia.
 
Vaikka lempibändi onkin kyseessä, niin ns. "fanina" vituttaa viimeisen viiden vuoden aikana profiloituminen näiden hittien ympärille. Radio ja tv-ohjelmissa käydää soittamassa "radiohittejä", ja keikat lopetetaan Nothing+Sandman antikliimaksiin.
 
Kaukana on ajat, jolloin keikka aloitettiin Sandmanilla ja sen jälkeen James huutaa mikkiin "there, you heard it.. now get the f out".... tai että mennään mtv-liveen vetämään yllärinä SO WHAT

S&M2 on hyvä, mutta eniten siinä sykähdyttävät tosiaan ne uudemmat kappaleet, joiden sovituksiinkin on tunnuttu panostettavan enemmän.

Ojankaivaja: S&m2 on kyllä timanttia. Enter Sandmanin olisi voinut kyllä aivan hyvin jättää pois. Tuntuu täysin turhalta biisiltä, ja monta paljon toimivampaa biisiä on jouduttu jättämään pois että näitä "pakollisia" veisuja on saatu mukaan. Esim. Bleeding me tai Until it Sleeps. Ihmettelen myös Orionin puuttumista. Justice olisi voinut myös toimia.
 
Vaikka lempibändi onkin kyseessä, niin ns. "fanina" vituttaa viimeisen viiden vuoden aikana profiloituminen näiden hittien ympärille. Radio ja tv-ohjelmissa käydää soittamassa "radiohittejä", ja keikat lopetetaan Nothing+Sandman antikliimaksiin.
 
Kaukana on ajat, jolloin keikka aloitettiin Sandmanilla ja sen jälkeen James huutaa mikkiin "there, you heard it.. now get the f out".... tai että mennään mtv-liveen vetämään yllärinä SO WHAT
 
Ja nimenomaan nämä omapäisyyden ajat ajoittuivat Load-Reload -aikakaudelle ja ihmiset haukkuvat tätä Metallicaa :D Kyllä mun mielestä on kamalampaa, jos bändistä tulee Radio Rock -kansan nuoleskelija.

Kuuntelin läpi. Suoraan sanottuna esim. Iron Foundry on bändiltä kyllä sellanen viiden sentin jami, että itseä ainakin hävettäisi soittaa tuollaista oikeiden virtuoosien kanssa. Yhhyh. Kuulostaa pahasti yläastebändiltä, - kun ei taidot vaan riitä.
 
Uudemmat biisit oli ihan ok ja tuon Änkyrän biisinkin saattoi jopa kuunnella. Muut oli sitä perusjöötiä.
 
Näistä sinfoniavedoista saisi aina enemmän irti jos orkesteri ja bändi olisi soittotaidollisesti edes auttavasti samalla tasolla. Toistaiseksi tässä ovat onnistuneet vain Dream Theater ja Steve Vai.

Shredator: Näistä sinfoniavedoista saisi aina enemmän irti jos orkesteri ja bändi olisi soittotaidollisesti edes auttavasti samalla tasolla. Toistaiseksi tässä ovat onnistuneet vain Dream Theater ja Steve Vai.
 
Ja vielä kun tehtäisiin biiseistä kunnon kiinnostavat sovitukset.
 
Mutta kun ei niin kokonaisuutena onnistuneita, kiinnostavia skenen vetoja on nolla.

Aika löpistä vähä Metallicasta.
Tuli tuossa viime viikolla muistiin katkos, että olikos siellä Loadin loppupäässä mitä kaikkea. Kuuntelin siinä sitten biisin pari sieltä ja lopulta piti sitten ottaa koko lätty kuunteluun. Ja mitä mitä, ReLoad siitä päälle vielä. Voi pojat että oli fiilistä kuunnella niitä.
 
Tajusin siinä vain sitten, että Loadit on ainoita tän bändin albumeita, joita oikesti haluan kuunnella sellaisenaan. Ymmärrättekö? Tajusin, etten oo teinivuosien jälkeen kuunnellu Metallican albumeita oikeastaan ollenkaan. Live-vetoja tottakai ja bändiä on tullu käytyä katsomassa kahden käden sormien verran. Mutta en mä niitä albumeita kuuntele.
 
Hyi hemmetti laittaa nyt joku Master of Puppets soimaan. Niiku... miksi? Jee Battery. Kyllä on rankkaa. Tulee vähä nolo olokin. Sellainen teinipoika-fiilis. Saati Black Albumia alkaa nyt sitten Enter Sandmanista alkaen. Justicea ehkä, mutta kyllä siinäkin kuunnellessa tulee sellainen kiusallinen olo ilman sopivaa saunaolut-fiilistä.
 
Mutta Loadit taas. Ne tarjoaa aina jotain uutta kuuntelukokemukselle. Sieltä edelleen löytää juttuja, jotka yllättävät kuuntelukertojen jälkeen. Niitä kuunnellessa on sellaista aitouden tunnetta. Sen soittotatsin kuulee hyvin sieltä. Ja näin muusikkona on ilo kuunnella sellaista. Kolmas vastaavia fiiliksiä aiheuttava lätty on Garage Incin eka CD.
 
Ymmärrän ja tiedostan klassikoalbumeiden aseman, mutta eihän niitä nyt oikeasti jaksa enää veivata. Ne on niitä lastenlevyjä. Live-vetoja näistä jaksaa edelleen veivata, koska niissä saattaa tapahtua yllätyksiä ja ne kuulostaa aina erilaiselta.
 
Lääh puuh. Provo. Mutta ihan totta

Löin The Unnamed Feelingin soimaan. Ihan vitun kova biisi.

Ojankaivaja: Löin The Unnamed Feelingin soimaan. Ihan vitun kova biisi.
 
Ehdottomasti ko. albumin paras. Eniten oikean biisin kuuloinen ja rakenne on järkevä. Hyviä tuotannollisia juttuja mm. Main riffin päällä Jamesin voc-efekti.

Ojankaivaja: Löin The Unnamed Feelingin soimaan. Ihan vitun kova biisi.
 
Sweet Amber ja tää peräkkäin St. Angerilla on täyttä timanttia. Unnamedissa oli muutama toisto liikaa mutta ässäriffeistä tehty.

Ojankaivaja: Löin The Unnamed Feelingin soimaan. Ihan vitun kova biisi.
 
En voi yhtyä tähän. Biisin alku on kuin kaikki soittaisi eri biisiä. Tämän jälkeen yhteissoitto alkaa perin varmalla kolmen vitossoinnun nuotiopaikka-soitolla, vaikka tavallaan alun peristeella pohjustetaan jotain vähän muuta. Säkeistössä bändi koittaa saada ajalleen ominaista nu-metal-riffittelyä, josta puuttuu vain riffi, melodia ja groove. Kertosäe kyllä vallan jees, mutta totta puhuen tämä kikka näistä kevyen kauneista kertosäkeistä on bändin toimesta käytetty jo aiemminkin ja paremmin.
 
Tavallaan toki biisi on aikansa kuva ja varsinkin noista jynkkyriffeistä tulee vain mieleen sellainen väkisin väännetty tuotos, jossa biisi on kasattu eri osista protoolissa ja vähän tulee mielikuva johonkin Corabin aikaiseen Motley Cruehen jossa sama pakotettu fiilis.
 
Tuli kuitenkin ton biisin myötä kuunneltua tota levyä enemmänkin ja paremmin toimii moni muu ja toi soiva virppa on edelleen mahtava.