Kitarat: kitarakamat ›

Black Zombie 82: kuulemma mallintavat vahvistimet eivät toimi bändin kanssa.
 
Missä näin sanotaan? Nykyäänhän vedetään ties kuinka laajalti ympäri palloa kaikenmaailman kemperillä ja axella. Ittekki soitin vanhassa bändissä 11rackilla. Laite ja midipedaali ohjaukseen irtoo ihan kohtuullisella hinnalla, toki jos bändissä haluaa sillä soittaa täytyy olla myös päättäri ja kaappi, tai vaihtoehtoisesti suoraan PAsta ulos niinku ite tein.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1544172
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1561909

Black Zombie 82: Onhan tuo sähkökitaran soitto aikamoista välineurheilua. Kun ajattelee, että jos haluan soittaa heavy medallia kunnolla, niin pitäisi saada kolme erilaista soundia: a) puhdas soundi. b) Särö-soundi ja c) Buustattu särösoundi sooloja varten.
 
Eli mitäs vehkeitä tuohon pitäisi hommata? Mulla on skeba ja mallintava vahvistin, josta saa säröt ja cleanit. Ajattelin jos hommaisi jonkun säröpedaalin ja ottaisi siitä vähän buustia sooloihin. Toisaalta, en ole missään bändissä, ja kuulemma mallintavat vahvistimet eivät toimi bändin kanssa. Että kyllä on sähkökitaran soitto vaikeaa. Ei riitä että osaa soittaa. Pitäisi olla vielä insinööri kaiken lisäksi että ymmärtäisi kaiken maailman soittovehkeitten päälle. Ja miljonäärikin pitäisi olla, että olisi varaa ostella kaiken maailman styrkkareita ja pedaaleita.
 
Eiköhän joku boss katana tuommoseen taitu ja ihan kehuttu keikkavahvistinkin käsittääkseni on. Ainakin jos edullista vaihtoehtoa hakee. Itse vedän äänikortin kautta tietokoneeseen ja plugareilla sitten säröt/efektit. Äänikortti 100e, pienet studiomonitorit 100e. Plugarit ilmaisia paitsi nyt ostin tuon Ml soundlabin amped rootsin 60e. Soittelen siis ainoastaan kotona.

Black Zombie 82: Onhan tuo sähkökitaran soitto aikamoista välineurheilua. Kun ajattelee, että jos haluan soittaa heavy medallia kunnolla, niin pitäisi saada kolme erilaista soundia: a) puhdas soundi. b) Särö-soundi ja c) Buustattu särösoundi sooloja varten.
 
Helpommalla pääsee, kun valitsee vahvistimestaan vaan hyvän yleissaundin ja sen päälle sitten optimoi eri kitarat cleanille ja särölle ja buustille. Tuolla irtoaa medaleja välineurheilun piirimestaruuskisoissa...

Black Zombie 82: Onhan tuo sähkökitaran soitto aikamoista välineurheilua. Kun ajattelee, että jos haluan soittaa heavy medallia kunnolla, niin pitäisi saada kolme erilaista soundia: a) puhdas soundi. b) Särö-soundi ja c) Buustattu särösoundi sooloja varten.
 
Eli mitäs vehkeitä tuohon pitäisi hommata? Mulla on skeba ja mallintava vahvistin, josta saa säröt ja cleanit. Ajattelin jos hommaisi jonkun säröpedaalin ja ottaisi siitä vähän buustia sooloihin. Toisaalta, en ole missään bändissä, ja kuulemma mallintavat vahvistimet eivät toimi bändin kanssa. Että kyllä on sähkökitaran soitto vaikeaa. Ei riitä että osaa soittaa. Pitäisi olla vielä insinööri kaiken lisäksi että ymmärtäisi kaiken maailman soittovehkeitten päälle. Ja miljonäärikin pitäisi olla, että olisi varaa ostella kaiken maailman styrkkareita ja pedaaleita.
 
Tavaraharrastus on monien mielestä hauskaa ja aiheuttaa omistamisen iloa, mutta se vie helposti huomion pois olennaisesta eli musiikista ja soittamisesta. Minä suosittelen, että opettelet käyttämään niitä välineitä jotka sinulla on käsillä. Älä osta mitään ennenkuin ihan varmasti tiedät mitä ja miksi ostat ja mihin tarpeeseen olet ostamalla vastaamassa. Ei ole mitään vaatimusta siitä kuinka monta soundia pitää olla, vaan itse sinä sen musiikin tekijänä päätät. Opettele, harjoittele, opiskele ja perehdy. Ostaminen on listalla ihan viimeisenä.

Hyvin on kaivettu 16v vanha aihe esiin.
 
Hauska katsella omaa postausta, jossa vuonna 2004 olin sitä mieltä, että kamat ovat lähes täydelliset omiin tarpeisiin. Sen jälkeen ainakin vahvistimet ovat vaihtuneet pariin otteeseen, vuosia meni Axe-Fx käyttäessä ja nyt nököttää nurkassa putiikkivahvaria ja ihan liikaa kitaroita.
 
Oikeaa tarvetta näiden ostamiselle tuskin on ollut vaan sitä itselle sopivaa on haettu vaan lisää. Soundipaletti on kasvanut Vox-tyyppisellä vahvarilla, mutta muuten linja on aika sama. Axe-Fx-kaudellani onnistuin keskittymään varmaan enemmän soittamiseen ja musiikkiin kuin kamarunkkaukseen.
 
Vaikka huippukamojen omistaminen on positiivinen ongelma, jos kämppä palaisi ja pitäisi aloittaa alusta, ostaisin varmaan jotain paljon vaatimattomampaa.

hallu: Tavaraharrastus on monien mielestä hauskaa ja aiheuttaa omistamisen iloa, mutta se vie helposti huomion pois olennaisesta eli musiikista ja soittamisesta. Minä suosittelen, että opettelet käyttämään niitä välineitä jotka sinulla on käsillä. Älä osta mitään ennenkuin ihan varmasti tiedät mitä ja miksi ostat ja mihin tarpeeseen olet ostamalla vastaamassa. Ei ole mitään vaatimusta siitä kuinka monta soundia pitää olla, vaan itse sinä sen musiikin tekijänä päätät. Opettele, harjoittele, opiskele ja perehdy. Ostaminen on listalla ihan viimeisenä.
 
Plussan arvoinen kirjoitus. Itse pyrin tuohon, sillä olen kokemuspohjaisesti havainnut että parhaat kiksit saa aina siitä itse soittamisesta ja varsinkin muiden kanssa yhdessä soittamisesta. Ei niinkään niistä soittokamppeista. Toki soittimien pitää olla ehjiä, että ei tarvitse murehtia kesken soiton sitä että pätkiikö vahvari, potikka tai kaapeli kesken biisin. (Niin ja soittokaverit inhoavat tyyppejä joilla on aina jokin pedaali tai piuha rikki ja sen ongelman metsästämiseen menee treeniaikaa hukkaan. Lisäksi kamppeiden säädöt pitää hakea kohdalleen etukäteen kotona, ottaen huomioon että treeneissä sitten voi joutua pudottamaan kitarasta bassoa pois ja säätää yleisvolumetaso muiden soittajien kanssa sopivaksi.)

Voisko se olla niin, et mitä ilman ei oikeesti pärjää? Siis ei mitään askeesia, mut vaan se, mitä vähemmällä ei vaan tuu toimeen. Ihan kivaahan romujen kanssa plaraaminen on, aikansa, siinä vaan helposti väline saa itse tekemistä suuremman arvon.
Näinhän se tuppaa menemään, jot useampien ja parempien suksiparien omistaja löytyy helpoimmin rinnebaarista ja after-skin parista:)
Mustakin ois voinut tulla parempi soittaja, ilman kamarumbaa(heh).

Lähtökohtaisesti soitan ainoastaan voidakseni perustella itselleni uusien romujen ostelemisen.

Black Zombie 82: Onhan tuo sähkökitaran soitto aikamoista välineurheilua. Kun ajattelee, että jos haluan soittaa heavy medallia kunnolla, niin pitäisi saada kolme erilaista soundia: a) puhdas soundi. b) Särö-soundi ja c) Buustattu särösoundi sooloja varten.
 
Eli mitäs vehkeitä tuohon pitäisi hommata? Mulla on skeba ja mallintava vahvistin, josta saa säröt ja cleanit. Ajattelin jos hommaisi jonkun säröpedaalin ja ottaisi siitä vähän buustia sooloihin. Toisaalta, en ole missään bändissä, ja kuulemma mallintavat vahvistimet eivät toimi bändin kanssa. Että kyllä on sähkökitaran soitto vaikeaa. Ei riitä että osaa soittaa. Pitäisi olla vielä insinööri kaiken lisäksi että ymmärtäisi kaiken maailman soittovehkeitten päälle. Ja miljonäärikin pitäisi olla, että olisi varaa ostella kaiken maailman styrkkareita ja pedaaleita.
 
Pah. Saahan asioista tehdä just niin hankalia kuin haluaa. Mallintava pelaa bändihommissa jos vain tehot riittää, eikä silloin tarvita muita pedaaleita kuin mallintavan oma millä vaihtaa presetistä toiseen. Jos analogivehkeet haluaa niin yksikanavaisella pärjää kyllä muutaman perusedullisen pedaalin kanssa. Taitaa olla kitarakamoissa kiinni alta viishunttia, hintaan sisältyy kitara, vahvistin ja muutama purkki. Ei mitään hinkua päivittää "parempiin" kamoihin, noilla pärjää niin kotona kuin keikalla.

hallu: Tavaraharrastus on monien mielestä hauskaa ja aiheuttaa omistamisen iloa, mutta se vie helposti huomion pois olennaisesta eli musiikista ja soittamisesta (....) Ostaminen on listalla ihan viimeisenä.
 
Äläs nyt ota tuota ajatusta ihan itsestäänselvyytenä, vaikka se monen mielestä sitä onkin. Voihan kamojen testailu ja soundien haku yhtä lailla olla se harrastuksen olennainen ydin, vaikka se äkkiseltään (soitto-orientoituneen mielestä) tuntuu köyhältä verrattuna varsinaiseen musisointiin :)

Kefiiri: Äläs nyt ota tuota ajatusta ihan itsestäänselvyytenä, vaikka se monen mielestä sitä onkin. Voihan kamojen testailu ja soundien haku yhtä lailla olla se harrastuksen olennainen ydin, vaikka se äkkiseltään (soitto-orientoituneen mielestä) tuntuu köyhältä verrattuna varsinaiseen musisointiin :)
 
No koitan olla ottamatta, enkä minä ole tietenkään kukaan sanomaan mistä kukakin saa inspiraationsa hakea. Puhun lähinnä omasta kokemuksestani ja tarkoitin sanomiseni neuvoksi aloittelijalle.

hallu: No koitan olla ottamatta, enkä minä ole tietenkään kukaan sanomaan mistä kukakin saa inspiraationsa hakea. Puhun lähinnä omasta kokemuksestani ja tarkoitin sanomiseni neuvoksi aloittelijalle.
 
Aivan juu ja ohjeistuksesihan oli oikein hyvä. Ja olen samaa mieltä kuin muutkin että miljonääri ei tarvitse olla kehittääkseen käypäiset soundit. Mutta onkohan silti niin, että mitä halvemmat kamat, sitä enemmän paneutumista tolkun soundin löytäminen vaatii?
 
Hetken mietittyäni vastaan itse: ei se ihan niinkään mene. Esimerkiksi kalliissa efektipurkissa voi olla niin paljon säätöjä että vaikka miten ruuvaisi niin aina kuulostaa löperöltä, kun taas yhden tai kahden säätönupin värkkien kanssa yleensä pärjää.

Kefiiri: Aivan juu ja ohjeistuksesihan oli oikein hyvä. Ja olen samaa mieltä kuin muutkin että miljonääri ei tarvitse olla kehittääkseen käypäiset soundit. Mutta onkohan silti niin, että mitä halvemmat kamat, sitä enemmän paneutumista tolkun soundin löytäminen vaatii?
 
Hetken mietittyäni vastaan itse: ei se ihan niinkään mene. Esimerkiksi kalliissa efektipurkissa voi olla niin paljon säätöjä että vaikka miten ruuvaisi niin aina kuulostaa löperöltä, kun taas yhden tai kahden säätönupin värkkien kanssa yleensä pärjää.
 
No juu, kamojen puolesta mä olen oppinut, että roomaan menee monta tietä ja niiden kaikkien ei tarvitse olla kalliita. Soittamisen opettelu vaatii joka tapauksessa jonkin verran vaivaa ja puurtamista, niin siksi se kannattaa tehdä heti aluksi kun on vielä intoa ja jos into ei kestä pientä vaivannäköä, niin ei niitä kamojakaan kannata alkaa ostamaan, koska vaivattomasti ei soittamaan opi. Siksi jättäisin sen kamarunkkauksen vähän myöhemmäksi kun on soitto hallussa.
 
No, voisiko kamarunkkauksen jättää ihan kokonaan väliin? haluaisin ajatella, että viisas ei siihen edes ryhtyisi. Toisaalta jos mietin omaakin tietäni, niin kyllä se tietyn määrän kamarunkkausta on vaatinut, että on oppinut miten laitteita hyödynnetään ja myös sen että samoja juttuja voi hakea monenlaisista kamoista. Ja osa kamarunkkauksesta omalla kohdallani on ollut myös sitä, että kun soundikäsitys on jalostunut niin sitä on hakeutunut sellaisten laitteiden pariin, jotka tuntuisivat jotenkin tukevan sitä omaa soundiajattelua. E: ehkä kamarunkkauksessakin allekirjoittaneella on ollut sellainen perehtymisajatus, että mun laiterotaatio on ollut aika hidas ja olen pyrkinyt aina käymään mahdollisimman perusteellisesti läpi ne käsillä olevat kamppeet ja siksi esimerkiksi mulla on saattanut olla sama vahvistin vuosia ja koittanut sinnikkäästi kaivaa ne halutut soundit siitä ja vasta sitten vaihtanut kun olen ollut ihan varma miksi sen teen (tää on tietty vähän jeesustelua tottakai mulla on matkan varrella myös paljon heräteostoksia jotka on sittemmin saaneet jatkaa matkaa).

Jotkut tosiaan panostavat pelkkään musan tekemiseen ilman pienintäkään mielenkiintoa kalustoon. Opetellaan vain välttämättömin äänen kuuluville saamiseksi. Eikä siinä mitään. Suhtaudun itse puhelimiin samalla tavalla. Kun saan soitettua puhelun tai lähetettyä tekstarin, se riittää. No ehkä otan valokuvan silloin tällöin. Nettiin en puhelimella mene, täällä tulee luuhattua tarpeeksi ilmankin.
 
Mutta se, että joku ei tajua mihin asioihin oman Straton eri säätimet vaikuttavat, eikä edes välitä, tuntuu silti radikaalilta. Tämmöisen tyypin tunnen, ja se tekee hienoja kappaleita.

Enoni tapasi sanoa että jokainen taaplaa tyylillään - kun yritin kysyä sahalla vinkkiä, että miten taapeli tehdään. Mulla on tähän vapaamielinen kanta, mutta itsestä on mukava perehtyä soittopeleihin ja signaaliketjuun.
 
Tämä on yksi Mnetin ikuusuuskeskusteluja, ja Kefiirin innoittaman olisko tässä kaksi janan eri päätä: a). Kama-orintentoituneet joilla soittopelien ja efektien vaihtelu, tviikkaaminen ja jopa rakentelu kiinnostaa, soitto toki soi, mutta osa tästä ryhmästä saattaa tuntea huonoa omaa tuntoa, että kitarasivuilla ja ruuvaamiseen menee liikaa aikaa (samoin jonkinlainen moraalinen kortti, jota väliin täälläkin väläytellään) b. Soittaja/muusikko, soitetaan millä soitetaan kuhan riittävä laatu ja tulee tulosta. Omat huolletaan ammattilaisella ja on muutama luottotyökalu (halpoja tai kalliita) millä mennään.
 
Markkinointipuolella uudet kamat esitellään mieluusti niin, että ne ovat inspiroimassa ja osallisena uuden musiikin luomisessa. Joo osin näin, mutta inspiroiva soitin voi joku oma ja vanha uudelleen löydetty kätkätin, joka sattuu kuulostamaan freesiltä. Tai halvat kiipparit Mnetin torilta. Näiden uusien tai uusvanhojen soittimien/efektien anti on siinä, että jos tulee kirjoittajan blokkia, niin oman normiarsenaalin ulkopuolinen soitin tai efekti saattaa ruokkia tekemistä ja ehkäistä jumeja sekä sitä, ettei soita tai tee samaa pyörää samalla kaavalla. Rojuilla on paikkansa, mutta ansahan tässä väliin piilee. Aina soitto tai biisinkirjoitus ei maistu uutta hankkimalla.

Hieno nosto. Tällainenkin hetki on näemmä elämään joskus mahtunut.

Minä en ole ikinä ostanut mitään musalaitteita ''huvin'' vuoksi. Mulle musiikki on se pääasia, ja soittimet, vahvistimet yms. oheissälä vain välttämätön pakko sen toteuttamiseen. Ja halpiskamoillakin voi saada hyvää aikaiseksi. Ei arvokkaat soittimet ja mittatilausvahvistimet yms. skeida tee musiikkia. Musiikkia tekee mies tai nainen. Tai ihminen kait nykyään pitäisi sanoa.
 
Ymmärrän toki, että musiikkia voi harrastaa monella tavalla, ja joillekin välineurheilu on SE juttu. Mutta mulle se EI ole. Jos ostan ''kunnon kitaran'', mulle jää kuukaudeksi ruokarahaa ehkä 50 euroa. Mutta vaikka olisin Kroisos, en silti ostelisi mitään mitä en tarvitse.
 
Otetaan nyt esimerkiksi wah-pedaali: sellaisen voisin halutakin. Toisi väriä kitarasooloihin. Mutta ei se mitenkään välttämätön ole. Värikkäitä kitarasooloja voi soittaa vaikka 100 euron akustisella kitaralla, jos on pelimies puikoissa.

Eihän sitä ole mitään järkeä ostella musavehkeitä, jos ei soita ammatikseen.
 
No no! Laajojen joukkojen mielestä siinä on paljonkin järkeä. Hyvin moniin harrastuksiin liittyy samalla mielenkiinto hyviin välineisiin, niiden ominaisuuksien vertailu ja uusien hankintojen suunnittelu, varojen ja muiden tärkeiksi koettujen asioiden asettamissa rajoissa. Olipa kysymys vaikka valokuvaamisesta, kalastuksesta, musiikin kuuntelusta ja niin poispäin, vakavaan harrastamiseen kuuluu nykyään alan lehtien ja muun median seuraaminen, testeistä keskusteleminen, uutuuslaitteiden mainosten katselu jne.
 
Ovatko nämä tärkeitä juttuja? Eivät varmaan sen tärkeämpiä kuin puutarhan hoitokaan, mutta mielenkiintoisia harrastuksia isolle joukolle ihmisiä. Ei todellakaan tarvitse olla ammatikseen kuvaava, kalastava, soittava jne. perustellakseen harrastuksiaan ja niihin liittyviä hankintoja.

Ei tietenkään ollut mun mielipide. Mulle vaan yksi tyyppi sanoi, ettei kannata ostaa soittimia, jos ei ole ammattimuusikko. Sama tyyppi sanoi, että kaljupäiset miehet ovat miehekkäitä ja pitkätukkaiset miehet ovat naisekkaita. Joo, ei liity mitenkään musiikkiin. Mulla lipsahtaa joskus off topicin puolelle...