Kitarat: kitarakamat ›

spedu ray: Mitä enemmän puuta näkyvillä/tuntuvilla ja vähemmän kiiltävää lakkapintaa, sitä parempi minulle!:) .
 
Itse tykkään öljyllä tai vahalla viimeistellyn puun tuntumasta. Harmi että sellaista tahtoo olla tehdastekoisissa tosi harvassa. Mikä lienee syynä, äkkiä tuntuisi että työläshän sellainen on, mutta niin on moni muukin viimeistely.
 
EDIT: Nähtäväksi jää millaiseen kuntoon tuollainen pinta menee muutamassa vuodessa, nyt pinnassa neljä kerrosta Danish oilia. Niin että tuleeko tästä relic vaiko ei :)
https://1.bp.blogspot.com/-c_aSHpQL … pE-PwCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0974.JPEG

18is9: Itse tykkään öljyllä tai vahalla viimeistellyn puun tuntumasta. Harmi että sellaista tahtoo olla tehdastekoisissa tosi harvassa. Mikä lienee syynä, äkkiä tuntuisi että työläshän sellainen on, mutta niin on moni muukin viimeistely.
 
EDIT: Nähtäväksi jää millaiseen kuntoon tuollainen pinta menee muutamassa vuodessa, nyt pinnassa neljä kerrosta Danish oilia. Niin että tuleeko tästä relic vaiko ei :)
https://1.bp.blogspot.com/-c_aSHpQL … pE-PwCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0974.JPEG
 
Ainakin kauloissa kieroksi menemisen todennäköisyys kasvaa ellei sitä lakata. Hikiset kädet luovuttavat kosteutta kaulaan kuten ilmastokin eikä oljykäsittely suojaa lakan lailla. Lommoilta ja kolhuilta öljyt/vahat eivät suojaa lainkaan. Ns. kuivuvalla öljyllä käsitelty kaula on kyllä äärettömän miellyttävä käteen.

Komean näköinen P90-lespa! Juu nuo toimii mainiosti, itsellä myös lakat hiottu pois ja nimenomaan vahattu tuo SRV:n kaula, ihan mehiläisvahalla muistaakseni vedetty, ei tahmaa sitten millään ja vähän liiankin siistinä pysynyt!:)
 
18is9: Itse tykkään öljyllä tai vahalla viimeistellyn puun tuntumasta. Harmi että sellaista tahtoo olla tehdastekoisissa tosi harvassa. Mikä lienee syynä, äkkiä tuntuisi että työläshän sellainen on, mutta niin on moni muukin viimeistely.
 
EDIT: Nähtäväksi jää millaiseen kuntoon tuollainen pinta menee muutamassa vuodessa, nyt pinnassa neljä kerrosta Danish oilia. Niin että tuleeko tästä relic vaiko ei :)
https://1.bp.blogspot.com/-c_aSHpQL … pE-PwCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0974.JPEG

spedu ray: Komean näköinen P90-lespa! Juu nuo toimii mainiosti, itsellä myös lakat hiottu pois ja nimenomaan vahattu tuo SRV:n kaula, ihan mehiläisvahalla muistaakseni vedetty, ei tahmaa sitten millään ja vähän liiankin siistinä pysynyt!:)
 
Ei oikein googlaamalla nopsasti löytynyt että miten nuo öljyviimeistelyt ikääntyvät. Alkaako se vähitellen päästää sormista rasvaa läpi puuhun vai kuluuko se öljypinta jotenkin puhki vai miten.

18is9: Ei oikein googlaamalla nopsasti löytynyt että miten nuo öljyviimeistelyt ikääntyvät. Alkaako se vähitellen päästää sormista rasvaa läpi puuhun vai kuluuko se öljypinta jotenkin puhki vai miten.
 
Käsittelin Tru Oillla joskus 5-6 vuotta sitten Warmothin kaulan ja soittanut nämä vuodet ihan kohtuullisen paljon sitä.Ei siinä silmällä oikein näe mitään muutosta tapahtuneen. Tuntuma on aivan sama kuin silloin. Noista öljykerroksistahan tulee hyvin ohuita joten vedin varmaan toistakymmentä kerrosta ajan kanssa. Järkikin sanoo että pakkohan sen on jotenkin kuluakin mutta ei ole puhki ainakaan eikä mitään näy. Kolhia ei passaa yhtään, lommo tulee.

Kefiiri: Voihan joku vaan tykätä kulahtaneen näköisistä soittimista, antaahan se niille "luonnetta", vaikka ei niillä omaa uskottavuuttaan pönkittäisikään.
 
Feikki mikä feikki...sillähän voi harhauttaa jonkun yleisöstä luulemaan että no nyt on varmasti kova soittaja kun kitarakin on noin keikoilla kulunut TAI voi poikaparkaa kun joutuu tuollaisella soittamaan, eikö raukalla ole rahaa ostaa kunnon soitinta ;-)
 
Voin olla väärässä mutta relikoitujen kitaroiden omistajissa ei ole hirveesti ammatikseen soittajia, tämä havainto toki pääosin tanssi/bile/laivabandien osalta ja alkaen vuodesta 1978.
 
Jospa ns oikeat muusikot ovat sen verran fiksuja että eivät laita kovalla työllä ansaitsemiaan ropoja turhuuteen toisin kuin se hyvätuloinen insinööri/lääkäri whatever joka soittaa harrastuksekseen ja keikkaa on kerran kesässä, täh? Siitten kun se keikka on tehty niin se vtun kallis customreliikki roikkuu olkkarin sinällä muiden turhakkeiden joukossa. Ei hymiötä.

WanhaWetäjä: Feikki mikä feikki...sillähän voi harhauttaa jonkun yleisöstä luulemaan että no nyt on varmasti kova soittaja kun kitarakin on noin keikoilla kulunut TAI voi poikaparkaa kun joutuu tuollaisella soittamaan, eikö raukalla ole rahaa ostaa kunnon soitinta ;-)
 
Voin olla väärässä mutta relikoitujen kitaroiden omistajissa ei ole hirveesti ammatikseen soittajia, tämä havainto toki pääosin tanssi/bile/laivabandien osalta ja alkaen vuodesta 1978.
 
Jospa ns oikeat muusikot ovat sen verran fiksuja että eivät laita kovalla työllä ansaitsemiaan ropoja turhuuteen toisin kuin se hyvätuloinen insinööri/lääkäri whatever joka soittaa harrastuksekseen ja keikkaa on kerran kesässä, täh? Siitten kun se keikka on tehty niin se vtun kallis customreliikki roikkuu olkkarin sinällä muiden turhakkeiden joukossa. Ei hymiötä.
 
Lasketaanko Mikko Kosonen oikeaksi muusikoksi? Sillä olen ainakin relicoitua Fanoa nähnyt keikalla. Saattaa toki olla että se on ainoa poikkeus.
 
Ja relic-kitarat on hienoja. Saa olla eri mieltä. Toki silloin on väärässä.

Vainottu: Lasketaanko Mikko Kosonen oikeaksi muusikoksi? Sillä olen ainakin relicoitua Fanoa nähnyt keikalla. Saattaa toki olla että se on ainoa poikkeus.
Niin no, itse olen tehnyt ammatikseni pääosin tanssikeikkaa ja nähnyt sen puolen joka on aika tylsä eli Strato, Vox/Fender ja nauhakaiku ja kaikilla (mulla ei) samat soundit, ehkä joku reliikki voisi olla piristys tuossa tylsyydessä. Kosonen on kova ammattilainen, jos se vetää joskus jollain reliikilla niin se hänelle suotakoon. Veikkaan että hän omistaa lukuisia ns normaaleja kitaroita myös.
 
Ja relic-kitarat on hienoja. Saa olla eri mieltä. Toki silloin on väärässä.
Edelleen feikkejä, en ymmärrä myöskään ns replikoita ehkä siksi että kammoksun kaikenlaista henkilöpalvontaa johon nämä kauhistukset ilmiselvästi liittyvät.
 
Taiteenlajina varsinkin replikat toimii, ei muuten. En ostaisi enkä ottaisi edes ilmaiseksi, jotenkin ei vaan toimi mulle.

WanhaWetäjä:
Edelleen feikkejä, en ymmärrä myöskään ns replikoita ehkä siksi että kammoksun kaikenlaista henkilöpalvontaa johon nämä kauhistukset ilmiselvästi liittyvät.
 
Taiteenlajina ok, ei muuta. En ostaisi enkä ottaisi edes ilmaiseksi,yäk.
 
Jos perustat Wetajä anti-relic -yhdistyksen lupaan liittyä jäsennumerolla 2.
 
Sellaisia relikointeja tosiaan tehdään jossa on jäljennetty jonkun superstaran kitara viimeistä naarmua myöden ja kolhu kolhulta. Relikaattori tiirailee luuppi silmässä vanhoja ja uusiakin valokuvia staran kepistä ja mittailee tarkasti lommojen muotoa ja syvyyttä... Siinä huipentuu oikeastaan koko relikointihapatuksen karvain kalkki naurettavuuteen asti vietynä. Samalla nuo tarkasti, naarmu naarmulta jäljennetyt kitarat tosiaan ovat aikamoisia taidonnäytteitä. Kyllä itsekin kumma kyllä arvostan taitavaa relikoijaa vaikka samalla ajattelen että moinen taito on tarpeeton. Taito kuin taito, osaajalle kunniaa vaikka nämä voisivat käyttää taitonsa muuhunkin.
 
Mitäs tykkäät Wetäjä tästä: https://www.monsteramps.fi/tuote/20 … eil-youngs-gibson-lp-54-gt-1-clone/
Sieltä puuttuu samat ruuvitkin kuin esikuvastaan ja rikottu samoin. Tämä on taitavaa mutta koko ajatusmaailma on niin pielessä kuin vain voi olla. Toisaalta kysyntä luo tarjontaa ja tarjonta kysyntää joten ei liikemiestä voi syyttää siitä että hän valmistaa ja myy tällaisia. Joku aina valmistaa jos joku ostaa. Voisin kuvitella tuon kepin joko Neil Youngin käsiin tai Neil Young -tribuuttibändiin jossa on samannäköinen ukko kuin Neil itsekin tai sitten kitaramuseoon vitriiniin. Tuon ostajalle voisi joku sanoa että hanki elämä... ja vastaus saattaisi olla että niinhän minä hankinkin, nimittäin Neil Youngin elämän...
 
Silti varmaan suurin osa relikoiduista kitaroista ei liene minkään mallin mukaan tehtyjä vaan enemmänkin vain jotenkin geneerisesti kulutettuja: lakkaa otelaudasta pois, kulutusta kaulan taakse jne. Sellainen ei ihmeellistä taitoa vaadi.

hallu: No itseasiassa tilanne on muuttumassa ja orjia alkaa olemaan täällä meidän keskuudessamme enenevästi. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten räikeästä epätasaarvosta johtuvat jännitteet eivät ole valtioiden tai maanosien välillä vaan ne kulkee valtioiden ja yhteiskuntien sisällä. Kun kävelet vaikkapa helsingin kadulla vastaasi voi kävellä orja, mutta et vain tiedä sitä koska hän ei ulkoisesti erotu massasta mitenkään.
 
Ai orjia yhteiskunnassa, joka on yksi kaikkein tasa-arvoisimmista ja jossa yhteistkunta lahjoittaa historiallisesti ja maailmanlaajuisesti katsoen oikein hyvän elintason, vaikkei itse laittaisi tikkua ristiin toimeentulonsa eteen. Joo nuo orjat eivät ulkoisesti erotu, kun kävelevät samoissa kuteissa ja juovat samaa bisseä kuin orjamestarinsakin.

Jäseneksi numerolla 3......!

WanhaWetäjä:
 
Voin olla väärässä mutta relikoitujen kitaroiden omistajissa ei ole hirveesti ammatikseen soittajia, tämä havainto toki pääosin tanssi/bile/laivabandien osalta ja alkaen vuodesta 1978.
 
Juu ei relikoituja käytä kuin esim. Bonamassa, Bon Jovin kitaristi, Granfelt...

petteri m: Jos perustat Wetajä anti-relic -yhdistyksen lupaan liittyä jäsennumerolla 2.
No niin no, oikeastaan koko reliikki/replikatouhu on jotenkin hupaisan ja käsittämättömän väliltä, sinänsä asia ei häiritse eikä kiinnosta muuten kuin yhtenä kummajaisena ja muoti-ilmiönä joita kitaramaaimassa tämän tästä syntyy.
 
Sellaisia relikointeja tosiaan tehdään jossa on jäljennetty jonkun superstaran kitara viimeistä naarmua myöden ja kolhu kolhulta. Relikaattori tiirailee luuppi silmässä vanhoja ja uusiakin valokuvia staran kepistä ja mittailee tarkasti lommojen muotoa ja syvyyttä... Siinä huipentuu oikeastaan koko relikointihapatuksen karvain kalkki naurettavuuteen asti vietynä.
Samalla nuo tarkasti, naarmu naarmulta jäljennetyt kitarat tosiaan ovat aikamoisia taidonnäytteitä. Kyllä itsekin kumma kyllä arvostan taitavaa relikoijaa vaikka samalla ajattelen että moinen taito on tarpeeton. Taito kuin taito, osaajalle kunniaa vaikka nämä voisivat käyttää taitonsa muuhunkin.
Voisi verrata taideväärennökseen ja odotan ennakkotapausta jossa reliikki/replika on myyty alkuperäisenä hirmu hintaan. Taidemaailmassahan tämä on yleistä.
 
Mitäs tykkäät Wetäjä tästä: https://www.monsteramps.fi/tuote/20 … eil-youngs-gibson-lp-54-gt-1-clone/
Sieltä puuttuu samat ruuvitkin kuin esikuvastaan ja rikottu samoin. Tämä on taitavaa mutta koko ajatusmaailma on niin pielessä kuin vain voi olla. Toisaalta kysyntä luo tarjontaa ja tarjonta kysyntää joten ei liikemiestä voi syyttää siitä että hän valmistaa ja myy tällaisia. Joku aina valmistaa jos joku ostaa. Voisin kuvitella tuon kepin joko Neil Youngin käsiin tai Neil Young -tribuuttibändiin jossa on samannäköinen ukko kuin Neil itsekin tai sitten kitaramuseoon vitriiniin. Tuon ostajalle voisi joku sanoa että hanki elämä... ja vastaus saattaisi olla että niinhän minä hankinkin, nimittäin Neil Youngin elämän...
No jos tuon mukana tulee myös se hieman narisevan lapsenomainen laulusoundi niin ok...ei helvetti, oikeesti jokseenkin kornia mutta jos on kysyntää niin rahat pois.
 
Silti varmaan suurin osa relikoiduista kitaroista ei liene minkään mallin mukaan tehtyjä vaan enemmänkin vain jotenkin geneerisesti kulutettuja: lakkaa otelaudasta pois, kulutusta kaulan taakse jne. Sellainen ei ihmeellistä taitoa vaadi.
Pahimpia on ne joissa kolhu/kuluminen on paikassa jossa se ei millään voi olla.
Mitäpä näistä, jos ko operaatio autaa jotakuta saavuttamaan uusia ulottuvuuksia soitossaan niin siitä vaan, itse en ole valmis maksamaan extraa jostain joka on feikkia.

WanhaWetäjä: Feikki mikä feikki...sillähän voi harhauttaa jonkun yleisöstä luulemaan että no nyt on varmasti kova soittaja kun kitarakin on noin keikoilla kulunut TAI voi poikaparkaa kun joutuu tuollaisella soittamaan, eikö raukalla ole rahaa ostaa kunnon soitinta ;-)
 
Voin olla väärässä mutta relikoitujen kitaroiden omistajissa ei ole hirveesti ammatikseen soittajia, tämä havainto toki pääosin tanssi/bile/laivabandien osalta ja alkaen vuodesta 1978.
 
Jospa ns oikeat muusikot ovat sen verran fiksuja että eivät laita kovalla työllä ansaitsemiaan ropoja turhuuteen toisin kuin se hyvätuloinen insinööri/lääkäri whatever joka soittaa harrastuksekseen ja keikkaa on kerran kesässä, täh? Siitten kun se keikka on tehty niin se vtun kallis customreliikki roikkuu olkkarin sinällä muiden turhakkeiden joukossa. Ei hymiötä.
 
Toivottavasti mun ei koskaan tarvitse valita kitaraani sillä perusteella, mitä joku satunnainen yleisö siitä ajattelee sen ulkonäöstä tai kuuleeko kahdessa promillessa baaritiskillä lisää tilaava yleisö eron kitaroideni välillä. Olen tosi tyytyväinen, kun saan ihan omilla kriteereilläni valita soittimeni.
 
Relikointi on noussut valokeilaan vasta suhteellisen hiljattain. Viime vuosituhannen historian kertominen ei anna aiheeseen oikein mitään. Voisit käydä katsomassa vaikka Vuorensakun artistilistaa ja kertoa, kelpuutatko sieltä ketään oikeaksi muusikoksi.
 
Fenkun Vinteran relikointi näyttää nostavan hintaa vain 200 taalaa, vaikka se tuo muovipinnan tilalle nitron. Tämä on varmasti kynnyskysymys kaikille ja peruste arvostella muiden fiksuutta, vaikka melkein kaikilla - myös niillä oikeilla soittajilla - on sitoutunut pääomaa pelkästään erilaisiin kaasu- ja vatkainpolkimiin paljon tuota hintaeroa enemmän.

WanhaWetäjä:
Edelleen feikkejä, en ymmärrä myöskään ns replikoita ehkä siksi että kammoksun kaikenlaista henkilöpalvontaa johon nämä kauhistukset ilmiselvästi liittyvät.
 
Taiteenlajina varsinkin replikat toimii, ei muuten. En ostaisi enkä ottaisi edes ilmaiseksi, jotenkin ei vaan toimi mulle.
 
Ei ne mitään feikkejö ole. Yksikään ei yritä olla mitään muuta kuin relikoitu versio. Väärennökset ovat täysin toinen maailma. Eiväthän nuo relikoidut edes pyri olemaan sellaisia, että ne voisi sekoittaa vanhoihin soittimiin.
 
Henkilönpalvonnan kytkeytyminen kitaran valintaan se vasta olisikin ihmiskunnan historiassa ennen kuulumatonta. Koskaan ei kukaan ole ostanut relikoimatonta kitaraa esikuviensa ohjaamana. Valmistajat tekevät maksavat staroille vain hyvää hyvyyttään soittimiensa käyttämisestä.

WanhaWetäjä:
Voisi verrata taideväärennökseen ja odotan ennakkotapausta jossa reliikki/replika on myyty alkuperäisenä hirmu hintaan. Taidemaailmassahan tämä on yleistä.
 
Se, että edelleen odotat tuota tapausta, vaikka näitä relikoituja kitaroita on myyty lukemattomia, kertoo paljon siitä, miten asiat todellisuudessa ovat.

Olen tosiaan enemmän sillä linjalla, että relikoitu pintakäsittely on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa, sen voi tehdä huonosti tai hyvin. Jonkin näköinenhän soittimen on oltava. Ei se minulta ole pois jos joku tykkää hyvin tehdystä relikoinnista.
 
Jos joku haluaa tarkan kopion jonkun staran kitarasta ja ylimääräistä rahaa on, niin mikäs siinä. Hyväksyisikö WW paremmin sen, että pohattasoitaja hommaisi käsiinsä sen alkuperäisen kitaran suoraan Neil Youngilta?

Heitän nyt ihan tämmöisen älyttömän idean, mutta eikö voida kuitenkin suoda kaikille mahdollisuus ostaa haluamiaan soittimia? Joku haluaa relicin, maailman suurimmat loimut, sun burst straton tai neon vihreän ibanezin niin so not.
 
Vaikka itse ei näe järkeä jossain kitaran pintakäsittelyssä, ei se tee siitä silti sen huonompaa. Mielipide on kuin persereikä, kaikilla on omansa ja usein se oma on kovin rakas ja tärkeä.

Tuossa joku mainitsi, että kitaran relokoituneisuus olisi jonkinlainen peruste hinnan alennukselle. Tämä vähän vei huomiota kun en ole ikinä itse tullut tinkineeksi sillä perusteella. Enemmänkin niin, että jos en pidä jostakin niin en sitten osta sitä. Tuntuisi hassulta pyytää alennusta esimerkiksi sillä perusteella, että ei pidä soittimen väristä. Tai tietenkin jos tykkää tinkiä, niin alennusta voi pyytää millä perusteella tahansa.
 
olen Kefiirin kanssa samalla linjalla, että rumasti ja tyylittömästi tehty reliikki ei nappaa. Toisaalta joskus reliikki on magein mahdollinen pintakäsittely ja voi toimia yllättävissäkin paikoissa, mutta riippuu paljon kitarasta. Esim. Fendereissä toimii monesti rankka ja rujo reliikki ja sitten taas fiinimmissä soittimissa kevyempi patina. Ihan pakasta vedettynä ei oikein mikään toimi mun silmään hyvin, kyllä se vaan tarttee pikkusen ainakin olla lakat himmentyneet ja kultaukset kuluneet jos ei muuta.
 
Tuli mieleeni kun kävin pari vuotta sitten katsomassa kitarapajalla Gibson LP CS malleja (2018 mallia), niin sen lisäksi että olivat häikäisevän hyviä soittimia niin niissä oli jo tuliteränä rakennettu semmoista patinaa pintaan että eivät näyttäneet ihan uusilta, vaikka eivät suoranisesti relikoituja olleetkaan. Mutta ehdottomasti niissäkin se kevyt patinointi vain paransi lopputulosta ja teki niistä haluttavampia.