Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Ei kitara muutu millään tavalla, vaikka sitä soittaa kuinka kauan.
 
Muuttuu monella tavalla, tietenkin. Kaupasta kannattaa silti ostaa sellainen joka tyydyttää vaikkei muuttuisikaan. Valmiiksi hyvät muuttuvat vähemmän ja ihan kamalille ei paljon voi.

Mua sillon tällön mietityttää että Custom Shopin taitavimmat kaverit laitetaan töihin tekemään upouusia kitaroita vanhan näköisinä.
Vois olla kiva jos niille annettais hommaksi vaikka keksiä se seuraava Fenderin supermenestysmalli, edellinen oli sentäs viime vuosituhannelta...

73nd3r: Mua sillon tällön mietityttää että Custom Shopin taitavimmat kaverit laitetaan töihin tekemään upouusia kitaroita vanhan näköisinä.
Vois olla kiva jos niille annettais hommaksi vaikka keksiä se seuraava Fenderin supermenestysmalli, edellinen oli sentäs viime vuosituhannelta...
 
Niillehän on annettu se jo ja ne ovat keksineetkin..... vai pidätkö noita CS:iä jotenkin huonosti menestyvinä ? kyllähän Fenderiltä löytyy ihan vaikka niin mitä ja jokaiseen makuun. Ei oikein jaksaisi tätä, että vanhat on jämähtäneet paikoilleen..... kun ei ne ole. Perinteet vaan menestyy parhaiten koska jonnet räppää.

Krice: Ei kitara muutu millään tavalla, vaikka sitä soittaa kuinka kauan. Nauhat kuluvat, mutta sehän on aika ikävä juttu. Otelaudan reunat voi teoriassa pyöristyä hieman, mutta kuinka paljon? Otelautojahan saa myös uutena reunoilta pyöristettynä tai niitä voi hioa itse jos se tuntuu jotenkin tärkeältä, vaikea sanoa miksi olisi. Sisäänsoitettu tarkoittaa sitä, että soittaja tottuu kitaraan. Relikoinnilla ei siis ole mitään merkitystä, se on vain ulkonäköä.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/166951.jpg
 
Jep, ihan normaaliltahan noikin näyttää. Olit täysin oikeassa, kuten aina ennenkin.

>Ostatko relikoituja kitaroita ja miksi?
 
Kyllä ostan jos kitara on taidolla relikoitu eikä maksa liikaa.
Otetaan esimerkiksi butterscotch värinen telecaster:
 
1. Pakasta vedetty virheetön butterscotch telecaster. Rumahko soitin
omasta mielestäni.
 
https://www.bettermusic.com.au/fender-0145212550
 
2. Taidokkaasti relikoitu mutta edullinen butterscotch telecaster. Jumalaisen kaunis soitin. Joo, tällaisen voisin ostaa vaikka heti.
 
https://reverb.com/au/item/4649848- … guard-tele-butterscotch-heavy-relic
 
3. Epäonnistuneesti relikoitu butterscotch telecaster ja lisäksi ylihinnoiteltu.
 
https://www.chicagomusicexchange.co … kguard-lollar-pickups-serial-chi428
 
Hyvin relikoidussa kitarassa on puolensa jotka jo on pääosin mainittu:
 
- Ei ekan dingin pelkoa
- Usein parempi soittotuntuma kuin "virheettömässä" ja naarmuttomassa uudessa soittimessa.
- Se nyt vaan on paremman näköinen kuten esimerkiksi tuo kakkoskohdan kitara.

Kyllä ostan jos kitara on taidolla relikoitu eikä maksa liikaa.
Otetaan esimerkiksi butterscotch värinen telecaster:
 
3. Epäonnistuneesti relikoitu butterscotch telecaster ja lisäksi ylihinnoiteltu.
 
https://www.chicagomusicexchange.co … kguard-lollar-pickups-serial-chi428
 
Hyvin relikoidussa kitarassa on puolensa jotka jo on pääosin mainittu:
 
- Ei ekan dingin pelkoa
- Usein parempi soittotuntuma kuin "virheettömässä" ja naarmuttomassa uudessa soittimessa.
- Se nyt vaan on paremman näköinen kuten esimerkiksi tuo kakkoskohdan kitara.
 
Toi Nashin T-52 on kyllä kurjan näköinen. Vain tasaisen tylsä uusi muovipinta on tuota rumempi. Mun Nashin Tele Dlx ei nyt mikään taideteos ole, mutta ei myöskään luotaan pois työntävän näköinen. Itselleni muuten merkittävä syy siihen, miksi mulla on kaksi Nashia, eikä esimerkiksi CS-Fendereitä, on Nashien houkutteleva hinta.
http://www.kitarakuu.fi/wp-content/ … s-T-72-Deluxe-Trem-2017-in-case.jpg
 
Omistin yhden Haarin Telen, joka oli todella hieno. Se ei näyttänyt yhtään piestyltä, vaan näytti kuin pinnoille olisi ripoteltu aikaa. Muutenkin oikein hyvin tehty soitin. Ensimmäisen kerran kun näin sen, enkä tuntenut brändiä, niin ajattelin kitaran olevan 80-luvulta ja paljon soitettu, mutta siististi käsitelty.

o0o: https://muusikoiden.net/dyn/users/166951.jpg
 
Jep, ihan normaaliltahan noikin näyttää. Olit täysin oikeassa, kuten aina ennenkin.
 
Vanha fakta pätee tuossakin tapauksessa - mikään ei anna yhtä suurta itsevarmuutta kuin täydellinen tietämättömyys.

hallu: Eikös kulumisongelma ratkea rosterisilla nauhoilla? Vissiin jotain muutakin kestävää nauhamateriaalia on. Meinaan että silloinhan yksi nauhan vaihto riittää.
 
Rosterinauhat varmasti kestävät pitkään, eikä nauhojen vaihtojen määrä muodostu ongelmaksi yhden soittajan elinikänä, mutta ruusupuinen otelauta voi edelleen kulua.

o0o: Jep, ihan normaaliltahan noikin näyttää. Olit täysin oikeassa, kuten aina ennenkin.
 
Jotakin erikoista pitää tapahtua, että otelauta kuluu tuolla tavalla. Käsi pystyyn kenellä on täällä tuollainen kaula, itse kulutettu? Arvelen, että soittajalla on ollut esim. jotakin sormuksia tms. jotka on hioneet puuta, mutta et sinä sormilla saa hiottua puusta mitään irti.

Krice: Käsi pystyyn kenellä on täällä tuollainen kaula, itse kulutettu?
 
Sulta meni pointti taas aika huolellisesti ohi...
 
Krice: Arvelen, että soittajalla on ollut esim. jotakin sormuksia tms. jotka on hioneet puuta, mutta et sinä sormilla saa hiottua puusta mitään irti.
Krice: Ei kitara muutu millään tavalla, vaikka sitä soittaa kuinka kauan. ... Otelaudan reunat voi teoriassa pyöristyä hieman, mutta kuinka paljon?
 
Jep... https://stephenarnoldmusic.com/anatomy-of-a-road-worn-guitar/

73nd3r: Mua sillon tällön mietityttää että Custom Shopin taitavimmat kaverit laitetaan töihin tekemään upouusia kitaroita vanhan näköisinä.
Vois olla kiva jos niille annettais hommaksi vaikka keksiä se seuraava Fenderin supermenestysmalli, edellinen oli sentäs viime vuosituhannelta...
hallu: Niillehän on annettu se jo ja ne ovat keksineetkin..... vai pidätkö noita CS:iä jotenkin huonosti menestyvinä ? kyllähän Fenderiltä löytyy ihan vaikka niin mitä ja jokaiseen makuun. Ei oikein jaksaisi tätä, että vanhat on jämähtäneet paikoilleen..... kun ei ne ole. Perinteet vaan menestyy parhaiten koska jonnet räppää.
Varmaan CS kitarat tuottaa yksilöinä ihan mukavasti, mutta ei liene FMIC:n kivijalka kuitenkaan.
Tuo 'vanhat on jämähtäneet' saattaa kyllästyttää mutta on se silti tottakin, varsinaiset uudet pysyvään (tosin monilla katkoilla nekin) tuotantoon jääneet mallit taitaa olla kuusköötluvulta.
Fenderillä perinnemallit menestyy (väliin paremmin, väliin huonommin), mutta ei ne muuta tarjoakaan.
Ja tuskin se uusi Jokucaster tulee halpatuotantomaan linjatyöntekijältäkään.
 
PS, tunteeko joku räppiJonnen jonka nurkissa ei ole yhtään kitaraa? ;)

73nd3r: 73nd3r: Mua sillon tällön mietityttää että Custom Shopin taitavimmat kaverit laitetaan töihin tekemään upouusia kitaroita vanhan näköisinä.
Vois olla kiva jos niille annettais hommaksi vaikka keksiä se seuraava Fenderin supermenestysmalli, edellinen oli sentäs viime vuosituhannelta...
 
Varmaan CS kitarat tuottaa yksilöinä ihan mukavasti, mutta ei liene FMIC:n kivijalka kuitenkaan.
Tuo 'vanhat on jämähtäneet' saattaa kyllästyttää mutta on se silti tottakin, varsinaiset uudet pysyvään (tosin monilla katkoilla nekin) tuotantoon jääneet mallit taitaa olla kuusköötluvulta.
Fenderillä perinnemallit menestyy (väliin paremmin, väliin huonommin), mutta ei ne muuta tarjoakaan.
Ja tuskin se uusi Jokucaster tulee halpatuotantomaan linjatyöntekijältäkään.
 
PS, tunteeko joku räppiJonnen jonka nurkissa ei ole yhtään kitaraa? ;)
 
Juu onhan tuo totta, mutta kyllä fenderiltä sitä innovatiivistakin kamaa tulee, mutta se ei vain menesty. Mua ainavähän häiritsee se, että kun joku firma menestyy tekemällä sitä missä se on hyvä, niin kohta on joku valittamassa, että väärin menestytty. Fakta on se, että kitara ja jopa sähkökitara on sen verran vanha keksintö, että ei sitä vaan pysty pistämään enää paremmaksi. Se on vähän niinkuin voi, kyllä kaikenmaailman kasvirasvasekoitusliisteretä kehitellään, mutta silti voi on parasta..
 
Kitaran kehittyminen tai innovaatiot edellyttäisivät että musiikki muuttuu, että soittajien tarpeet muuttuisivat.. jos katsot kitarakamojen kehityshistoria, niin ainahan se lähtee musiikista ja soittajasta. Nykyisin se menee vaan niin, että musaskene pirstaloituu ja vaikka joku soittoniekka keksiikin tehdä kitaralla jotakin sellaista mitä sillä ei ole tähän mennessä tehty, niin ei sille mitään isoja yleisöjä ole odotettavissa eikä siis siitä erikoiskitarasta jolla sitä musaa tehdään voitolla mitään suurta menestystarinaa.
 
Kyllähän sen näkee muillakin valmistajilla, että kaikenlaisia kokeiluja tehdään mutta ne jäävät vain aika kalliiksi erikoisiksi konsepteiksi, jotka ei loppupelissä kiinnosta juuri ketään. Se johtuu siitä että kitara on vuosikymmenten saatossa hiottu niin täydelliseksi että sen parantaminen on vain pyörän keksimistä uudelleen. Silloin ainoaa kehitystä on miettiä minkä väriseksi se maalattaisiin..
 
Ehkä sellainen kehityskulku on nähtävissä, että kitaroita kokeillaan tehdä eri materiaaleista osin ympäristösyistä, mutta siinä se sitten suunnilleen onkin. Kaikkiin muihin innovaatioihin floikasta, pietzomikistä ja mallinnustekniikasta ja kitarasynista fenderiltä löytyy omat versionsa. Mutta ne ovat tietenkin kuriositeetteja aivan kuten niillä soitettava mustakin on marginaalissa.
 
Tosiasia on että Gibson lespaul ja Fender telecaster ovat sitä sähkökitarismin voita, joka on kylmänä paskamaista levittää leivälle, mutta joita ei millään kasvisöljysotkuilla voi korvata. Se ei tarkoita etteikö muutakin tarvittaisi, mutta ei se muu sitä peruskalliota korvaa.

hallu: ...Kyllähän sen näkee muillakin valmistajilla, että kaikenlaisia kokeiluja tehdään mutta ne jäävät vain aika kalliiksi erikoisiksi konsepteiksi, jotka ei loppupelissä kiinnosta juuri ketään. Se johtuu siitä että kitara on vuosikymmenten saatossa hiottu niin täydelliseksi että sen parantaminen on vain pyörän keksimistä uudelleen. Silloin ainoaa kehitystä on miettiä minkä väriseksi se maalattaisiin..
 
Ehkä sellainen kehityskulku on nähtävissä, että kitaroita kokeillaan tehdä eri materiaaleista osin ympäristösyistä, mutta siinä se sitten suunnilleen onkin. Kaikkiin muihin innovaatioihin floikasta, pietzomikistä ja mallinnustekniikasta ja kitarasynista fenderiltä löytyy omat versionsa. Mutta ne ovat tietenkin kuriositeetteja aivan kuten niillä soitettava mustakin on marginaalissa.
 
Tosiasia on että Gibson lespaul ja Fender telecaster ovat sitä sähkökitarismin voita, joka on kylmänä paskamaista levittää leivälle, mutta joita ei millään kasvisöljysotkuilla voi korvata. Se ei tarkoita etteikö muutakin tarvittaisi, mutta ei se muu sitä peruskalliota korvaa.
 
Joitakin aika yksinkertaisia juttuja, jotka ovat toimivia, on toki keksitty/kehitetty. Esimerkkinä otan Reverend-kitaroissa olevan bass cut-säädön. Yhdellä potikalla säädetään bassoleikkuria. Itse mietin enne kokeilua, että onkohan tuosta mitään hyötyä, mutta onhan siitä tosiaan. Tuolla voi muuttaa vahvistimen reagoimista ja särön luonnetta. Yhdessä normaalin tone-säädön kanssa sillä voi matkia tubescreamerin middle-piikitystä. Vastaavasti cleanillä päästään esim omassa kitarassa olevasta P90-mikistä lähes telecasterin soundeihin. Siinä on fiksu ja oikeasti toimiva innovaatio. En tosin tiedä kuka/mikä firma tuon on hoksannut ensimmäisenä.

Krice: Jotakin erikoista pitää tapahtua, että otelauta kuluu tuolla tavalla. Käsi pystyyn kenellä on täällä tuollainen kaula, itse kulutettu? Arvelen, että soittajalla on ollut esim. jotakin sormuksia tms. jotka on hioneet puuta, mutta et sinä sormilla saa hiottua puusta mitään irti.
 
Jälleen kerran virheellistä sepustusta.
Kyllä esim. ruusupuiseen otelautaan ajan saatossa ja kovassa käytössä tulee "kuopat". Ts. sormilla hiotaan puuta, tykkäsit siitä tai et. Aivan sama ilmiö käy puulattioiden ja vaikkapa rappusten askelmien kanssa. Puu kuluu kun sitä rasitetaan mm. hankaamalla.

McNulty: Jälleen kerran virheellistä sepustusta.
Kyllä esim. ruusupuiseen otelautaan ajan saatossa ja kovassa käytössä tulee "kuopat". Ts. sormilla hiotaan puuta, tykkäsit siitä tai et.
 
Kynsillä, ei sormilla. Kannattaa ehkä pitää vähän lyhyempiä kynsiä... aina kun kitara kuluu jollakin tavalla niin kyse ei ole normaalista kulumisesta. Minullakin on yksi vanha kitara, jolla soitin varmaan 10 vuotta päivittäin eikä sen ruusupuinen otelauta ole kulunut yhtään. Nauhat on kuluneet aika reilusti, mutta se on normaalia kun nauhaa kuluttaa kieli, joka on metallia.

McNulty: Jälleen kerran virheellistä sepustusta.
Kyllä esim. ruusupuiseen otelautaan ajan saatossa ja kovassa käytössä tulee "kuopat". Ts. sormilla hiotaan puuta, tykkäsit siitä tai et. Aivan sama ilmiö käy puulattioiden ja vaikkapa rappusten askelmien kanssa. Puu kuluu kun sitä rasitetaan mm. hankaamalla.
 
Ja kyllä ne kuopat tulee vaahteraotelautaankin. Niissä ne näkyvätkin todella selvästi. Tuo taitaa olla sitä aidointa soittamalla saavutettua relikoitumista.
 
Itse en oikein osaa päättää että pitäisikö niille kuopille tehdä jotakin. Siis lähinnä hioa ja lakata kun ei niitä täyttääkään voi.. Ensimmäiseen kitaraani, joka on uutena ostettu korealainen halpisritsa 80-luvun lopulta, pitäisi nimittäin jossakin vaiheessa vaihtaa nauhat.

Kyllä jossain näin kuvan kun ruusupuuotelaudan montut olivat niin pahat, että ne oli tarvinnut täyttää liiman ja ruusupuuhiomapölyn seoksella. Paikkaus oli pätevä, ei sitä olisi erottanut.

https://areena.yle.fi/1-50092155
 
Tämän ohjelman lopussa ZZ-pojat soittavat bluesia aika rupisen näköisillä kitaroilla, ja vaikea tietää ovatko relikoituneita tai relikoituja. Joka tapauksessa täytyy todeta että ne sopivat hyvin yhteen poikien muun asun, imagon ja musiikin kanssa. Kiiltävät uudet instrumentit eivät oikein olisi tässä paikallaan? Kulkurin täytyy näyttää kulkurilta, eikä sillä voi olla varaa uuteen kitaraan.

zedder: Ja kyllä ne kuopat tulee vaahteraotelautaankin. Niissä ne näkyvätkin todella selvästi. Tuo taitaa olla sitä aidointa soittamalla saavutettua relikoitumista.
 
Juuri näin. Toki, jos lähdetään ihan uutta rosterijumbonauhoitettua (6000/6100 -tyyppistä) vaahteraotelautaa tosissaan kuluttamaan, niin ihan saa*****ti saanee soittaa hikoillen ja liian kova tatsi pitää olla otelautakädessä. Kauniisti relikoituneita vaahteraotelautoja näkee enemmän matalaprofiilisissa vintagehenkisissä kepeissä. Toki vuodet tekee tehtävänsä mihin vaan. Ruusupuuotelautaisissa esim. Steve Morsen oma #1 signature-Musari kasattu joskus kasarin loppupuolella, muistaakseni 86 tai 87, ja nyt keppi on kai pääsemässä/päässyt eläkkeelle. Alk. peräinen otelauta ei ilmeisesti kestä enää yhtään nauharemonttia.