Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70: ............
 
Juu, en minäkään kerrostalovahvariksi satawattista välttämättä suosittelisi. Ja makuja on tietysti monia, kuten myös eri vahvistinmallien toteutusten välisiä eroja................
 
Pakko sanoa, että minä kyllä suosittelisin. Olen soittanut himassaisoilla ja pienillä ja ties millä vahvistimilla ja outoa kyllä iso vahvistin soi myös hiljaa tykimmin ja nätimmin ja isommin. Siis kuten totesit, niin paljon riippuu vahvistimen toteutuksesta, mutta oma näppituntuma on että ison vahvistimen sweetspotti on jotenkin myös isompi jolloin sitä ei ole pakko avata samalla tavalla kuin pientä vahvistinta, joka yllättäen voi olla joskus ihan liian äänekäs kotiin.
 
Tietenkin kun nyt mainitsit mesat, jotka ovat tätänykyä oma suosikkini, niin nehän skaalautuvan kaksiosaisen masterinsa lisäksi myös tehoillaan kodista stadionille. Mutta esim mark V:tä tykkään soittaa kotonakin 90 watin muodissa, vaikka sitä voisi skaalata alaspäin kymmeneen Warttiin saakka.
 
Mutta kaikki riippuu sen vahvistimen toteutuksesta. Mulla oli kuusi wattinen Fender vibrochamp, joka soundasi aivan hunajaiselle ja on edelleenkin paras fender jolla olen soittanut. Mutta siinäkään ei watin ratkaise kun ei sitä vaan ole saatavana isompana.

Kaihua: Voihan sitä kuitenki vaikkapa omia kokemuksia jakaa tyyliin "meidän rokkibändissä laney vc30 (30w) riitti aivan hyvin ilman ongelmia." Tai vaikkapa "deluxe reverbin 22 wattia on riittänyt mm nirvana tribuuttibändille."
 
Ei ne tekniset tiedot kaikkea kerro mutta kun yhdistelee nuita tunnettuja kamppeita käytännön kokemuksiin, on helpompi lähteä hakemaan sopivaa suuntaa styrkan metsästyksessä. Ei tässä nyt niin otsa rypyssä kannata tätä asiaa tarkastella.
 
Tietysti voi kertoa, se kertominenhan on ystävällisten ihmisten halua auttaa kaveria pulmassa. Se on tällaisten asiaan vihkiytyneiden foorumeiden voima ja hyöty. Olen tässä vain yrittänyt kieltämättä ehkä särmikkääseen tyyliini sanoa että tässä nimenomaisessa asiassa ei nominaalitehojen ilmoittelu/suosittelu paljon mitään auta. Paljon enemmän auttaisi jos jokainen valmistaja tekisi standardoidulla tavalla ja samalla välineistöllä äänenpainemittaukset kaiuttomassa huoneessa saman matkan päästä. Ja lopulta, auttaisiko sekään ottaen huomioon että soittimen äänetuottoon tarkoitettu laite on kyseessä, jota jokainen käyttää eri tavoin.
 
Mitä ihmeen hyötyä henkilölle X voi olla siitä tiedosta että joku vahvistin A "riitti" böndille B joskus jossain. Ei se tieto mitenkään käänny hyödylliseksi informaatioksi kun joku muu pohtii vahvistimen ostoa. Tällaisen asian ymmärtää vain jos on itse soittanut erilaisilla vahvistimilla erilaisissa kokoonpanoissa ja eri tavalla soittavien rumpalien kanssa. Tosin kyllä ajattelen että jos kitaristi joutuu miettimään vahvistimen tehoja koska 'rumpali soittaa niin kovaa' on rumpalilla kuulovamman lisäksi vielä asennevammakin. Bändin soittovola ei saa määräytyä siitä miten kovaa rumpali takoo, joku muu peruste asialle pitää löytyä. Toki rummut on äänekäs instrumentti itsessään mutta silti on säätövaraa aika paljon.

petteri m: Bändin soittovola ei saa määräytyä siitä miten kovaa rumpali takoo, joku muu peruste asialle pitää löytyä. Toki rummut on äänekäs instrumentti itsessään mutta silti on säätövaraa aika paljon.
 
Aika pitkälle kuitenkin näillä mennään. Soisinkin sähkörumpuja käytettävän enemmän.

LaMotta: Aika pitkälle kuitenkin näillä mennään. Soisinkin sähkörumpuja käytettävän enemmän.
 
Oikeillakin rummuilla voi soittaa asiallisella voimakkuudella. Olen itse nähnyt.

Vaikka ämyrillä tai sen herkkyydellä onkin suuri merkitys, niin on sillä vahvarillakin väliä. Minulla oli joskus Peavey VTM 60 putkinuppi ja siitä lähti samaan kaappiin meteliä huomattavasti enemmän kuin vaikka Marshall JCM 50 ja 100 w putkinupeista. Samoin marsun Valvestate 100w ei tuottanut volumea lähellekään samaa määrää. Eli nuo vahvistimien ilmoitetut watit eivät ole nekään näemmä ihan aina samalla logiikalla laskettuja.
Peavey ja Metaltronix 4 x12 tuotti niin paljon volumea, ettei sitä tarvinut mikittää edes pihalla. Useampia ulkoilmajuttuja soitettu ja volumea olisi saanut paljon paljon enemmän.
Ero johonkin 50w marsun putkinuppiin oli niin huomattava, että marsun logiikan mukaan olisi Peaveyn wattinen pitänyt olla useita satoja.
Kun asiat on wattien suhteen näin, eri merkkisien vahvareiden välillä, tekee se hieman hankalaksi vertailun. Ja vielä tuosta kaapista, että samaiseen Metaltronix kaappiin soitettuna, nuo esimerkit. Muitakin kaappeja ja nuppeja on kyllä tullut kokeiltua, mutta tämä nyt vain esimerkkinä.

petteri m: Tietysti voi kertoa, se kertominenhan on ystävällisten ihmisten halua auttaa kaveria pulmassa. Se on tällaisten asiaan vihkiytyneiden foorumeiden voima ja hyöty. Olen tässä vain yrittänyt kieltämättä ehkä särmikkääseen tyyliini sanoa että tässä nimenomaisessa asiassa ei nominaalitehojen ilmoittelu/suosittelu paljon mitään auta. Paljon enemmän auttaisi jos jokainen valmistaja tekisi standardoidulla tavalla ja samalla välineistöllä äänenpainemittaukset kaiuttomassa huoneessa saman matkan päästä. Ja lopulta, auttaisiko sekään ottaen huomioon että soittimen äänetuottoon tarkoitettu laite on kyseessä, jota jokainen käyttää eri tavoin.
 
Mitä ihmeen hyötyä henkilölle X voi olla siitä tiedosta että joku vahvistin A "riitti" böndille B joskus jossain. Ei se tieto mitenkään käänny hyödylliseksi informaatioksi kun joku muu pohtii vahvistimen ostoa. Tällaisen asian ymmärtää vain jos on itse soittanut erilaisilla vahvistimilla erilaisissa kokoonpanoissa ja eri tavalla soittavien rumpalien kanssa. Tosin kyllä ajattelen että jos kitaristi joutuu miettimään vahvistimen tehoja koska 'rumpali soittaa niin kovaa' on rumpalilla kuulovamman lisäksi vielä asennevammakin. Bändin soittovola ei saa määräytyä siitä miten kovaa rumpali takoo, joku muu peruste asialle pitää löytyä. Toki rummut on äänekäs instrumentti itsessään mutta silti on säätövaraa aika paljon.
 
Voi jestas. Sinulle se ei näemmä käänny, toisille saattaa vain kääntyäkin. Huomaan että nyt selkeästi potero on jo kaivettu, joten antaa olla. Rumpaleita enemmän asennevammaa löytyy selkeästi tältä palstalta.
 
Aloittajalle vielä sen verran että profiilisi perusteella sun pop/rock/iskelmä hommiin 40w hot rod deluxe suurella todennäköisyydellä riittää aivan hyvin. Torilta sellasen saa 500 eurolla. Jos et tykkää saat suurinpiirtein omat takaisin myydessä.

petteri m: Tietysti voi kertoa, se kertominenhan on ystävällisten ihmisten halua auttaa kaveria pulmassa. Se on tällaisten asiaan vihkiytyneiden foorumeiden voima ja hyöty. Olen tässä vain yrittänyt kieltämättä ehkä särmikkääseen tyyliini sanoa että tässä nimenomaisessa asiassa ei nominaalitehojen ilmoittelu/suosittelu paljon mitään auta. Paljon enemmän auttaisi jos jokainen valmistaja tekisi standardoidulla tavalla ja samalla välineistöllä äänenpainemittaukset kaiuttomassa huoneessa saman matkan päästä. Ja lopulta, auttaisiko sekään ottaen huomioon että soittimen äänetuottoon tarkoitettu laite on kyseessä, jota jokainen käyttää eri tavoin.
 
Mitä ihmeen hyötyä henkilölle X voi olla siitä tiedosta että joku vahvistin A "riitti" böndille B joskus jossain. Ei se tieto mitenkään käänny hyödylliseksi informaatioksi kun joku muu pohtii vahvistimen ostoa. Tällaisen asian ymmärtää vain jos on itse soittanut erilaisilla vahvistimilla erilaisissa kokoonpanoissa ja eri tavalla soittavien rumpalien kanssa. Tosin kyllä ajattelen että jos kitaristi joutuu miettimään vahvistimen tehoja koska 'rumpali soittaa niin kovaa' on rumpalilla kuulovamman lisäksi vielä asennevammakin. Bändin soittovola ei saa määräytyä siitä miten kovaa rumpali takoo, joku muu peruste asialle pitää löytyä. Toki rummut on äänekäs instrumentti itsessään mutta silti on säätövaraa aika paljon.
 
Enemmän se tehojen epämääräinen ilmoittaminen on ongelmana transistorikamppeissa. Putkivahvareissa säröytyminen on kuitenkin tyypillisesti ihmiskorvalle mieluisampaa ja näin ollen clean-soundia saadaan näennäisesti pihalle isommalla äänenvoimakkuudella verrattuna "samantehoiseen" trankkuvahvariin. Säröähän siinä jo on mukana (päätesäröä), mutta vastaava päätesärömäärä trankkuvahvarilla kuulostaisi ihan karsealta. Putkipääteasteessa syntyy toista harmonista särökomponenttia ja lisäksi tieteinkin korkeampiakin harmonisia parillisia. Trankkupääteasteessa taasen syntyy vahvasti kolmatta harmonista särökomponenttia ja vielä korkeampia parittomia särökomponentteja, jotka ihmisen aivot tulkitsevat pahemmiksi kuin parilliset särökomponentit. Tämän olen testannut ihan henkilökohtaisesti käytännössä kun aloittelin soittelemaan bändissä 30W (valmistajan ilmoittama teho) trankkuvahvarilla, jossa oli 10" kajari. Näennäisesti vastaavan tehoisella (valmistajan ilmoittamana tässäkin)putkikombolla ääni pysyi subjektiivisesti puhtaana isommilla äänenvoimakkuuksilla.
 
Itse näen kyllä järkeä kertoa kokemuksia, vaikkakaan ne eivät ole tietenkään vertailukelpoisia keskenään. Auttaa se hieman enemmän ymmärtämään asioita kuin se että kaikkiin tällaisiin kysymyksiin vastattaisiin, että käy itse testaamassa.
 
Tuossa on vielä video näistä säröistä: https://www.youtube.com/watch?v=QAPcVw5WbKg Videossa symmetrinen klippaus vastaa suunnilleen sitä mitä tapahtuu putkivahvistimen pääteasteessa kun se alkaa säröytymään. Vastaavasti asymmetrinen on enemmän sitä tyyliä mitä transistorivahvistimen pääteasteessa tapahtuu. Tuosta saa ehkä käsitystä aiheesta. En nyt löytänyt hyvää videota missä olisi verrattu suoraan putkipäätteen ja trankkupäätteen särökomponentteja.

Kefiiri: Oikeillakin rummuilla voi soittaa asiallisella voimakkuudella. Olen itse nähnyt.
 
Olen aika monessa bändissä kuunnellut treeneissä ja keikoilla.......se ei ole ongelma jos on tilaa. Sähkörummut ratkaisisi monta ongelmaa. Kuten esim ettei tarvi korvatulppia. Paljon kannattaa soundin viilaamiseen käyttää energiaa jos joutuu käyttämään korvatulppia eikä edes kuule omaa soundia enää.......

LaMotta: Paljon kannattaa soundin viilaamiseen käyttää energiaa jos joutuu käyttämään korvatulppia eikä edes kuule omaa soundia enää.......
 
Se mikä kitarsoundien kuuntelussa voitetaan, hävitään rumpusoundeissa jos lähdetään moksuttelemaan ja sihauttelemaan sähkörummuilla.
 
Olet ihan oikeassa tuossa korvatulppajutussa. Yleisökin usein pakotetaan käyttämään korvatulppia, eikä niillä varmaankaan ole sellaisia tulppia joiden läpi vaivalla hankitun oikealla JRC4558 -piirillä varustetun Tubescreamerin soinnilliset vivahteet pääsisivät korvakäytäviä hivelemään.

LaMotta: Olen aika monessa bändissä kuunnellut treeneissä ja keikoilla.......se ei ole ongelma jos on tilaa. Sähkörummut ratkaisisi monta ongelmaa. Kuten esim ettei tarvi korvatulppia. Paljon kannattaa soundin viilaamiseen käyttää energiaa jos joutuu käyttämään korvatulppia eikä edes kuule omaa soundia enää.......
 
Kannattaa hankkia kunnon tulpat, eikä käyttää Eareja tai vastaavia. Kunnon tulpat ennemmin parantavat soundia, kun filtteröivät ikäviä taajuuksia pois.
 
Ei yleisöystävällinen soittovolume mitään sähkörumpuja tarvitse, vaan sen verran oikeaa asennetta, että väännetään volumea sen verran, että homma toimii hissuttelematta, mutta jätetään se "rokkenrollekstra" pois. Kyllä me ainakin ollaan tehty monta keikkaa normi kamoilla niin, että on saatu kiitosta hiljaisesta ja yleisöystävällisestä äänenpaineesta. Lähinnä ihmetyttää, että miksi ihmeessä niin monet bändit vääntävät volumea niin helvetisti, että yleisön pitää mennä pihalle kuuntelemaan, eikä se hyödytä bändiäkään mitenkään.

Toisekseen sähkörummut on vähintään 20 kertaa nopeammat purkaa, kasata ja mikittää.
 
Laulava Kylätohtori: Ei yleisöystävällinen soittovolume mitään sähkörumpuja tarvitse, vaan sen verran oikeaa asennetta, että väännetään volumea sen verran, että homma toimii hissuttelematta, mutta jätetään se "rokkenrollekstra" pois. Kyllä me ainakin ollaan tehty monta keikkaa normi kamoilla niin, että on saatu kiitosta hiljaisesta ja yleisöystävällisestä äänenpaineesta. Lähinnä ihmetyttää, että miksi ihmeessä niin monet bändit vääntävät volumea niin helvetisti, että yleisön pitää mennä pihalle kuuntelemaan, eikä se hyödytä bändiäkään mitenkään.
 
On kaksi eri asiaa olla yleisössä ja keikalla rumpalin crashpellin vieressä.

Laulava Kylätohtori: Lähinnä ihmetyttää, että miksi ihmeessä niin monet bändit vääntävät volumea niin helvetisti, että yleisön pitää mennä pihalle kuuntelemaan, eikä se hyödytä bändiäkään mitenkään.
 
Porukka on nähnyt äänekkään bändin jolla on kova meininki. Tästä johtopäätös: mitä kovempi ääni, sitä kovempi meininki.
 
Ei hokata, että ei se kova meno siitä äänenpaineesta johtunut vaan aivan muista tekijöistä.

LaMotta: Toisekseen sähkörummut on vähintään 20 kertaa nopeammat purkaa, kasata ja mikittää.
 
Laiskojen ongelmia. ;) Ja onhan sähkörummuissa erilainen soundi ja tatsi, joten ei ne nyt ole akustisten kanssa suoraan verrannollisia.
 
On kaksi eri asiaa olla yleisössä ja keikalla rumpalin crashpellin vieressä.
 
Ei kai siinä ole pakko olla? Ahtaallakin lavalla luulisi sen verran tilaa olevan, ettei tarvitse ihan vieressä olla. Tai sitten rumpalille tolkkua siihen crashin takomiseen.

Kefiiri: Porukka on nähnyt äänekkään bändin jolla on kova meininki. Tästä johtopäätös: mitä kovempi ääni, sitä kovempi meininki.
 
Ei hokata, että ei se kova meno siitä äänenpaineesta johtunut vaan aivan muista tekijöistä.
 
Kuulostaa loogiselta. Ja olihan Jimilläkin kolme fullstackiä täysillä Woodstockissa, joten eiköhän yhden voi pistää täysillä pitserian nurkkaan. Tulee yhtä kova meininki.

LaMotta: En tiiä tulee mieleen että pitäskö mättää vähän hiljempaa?
 
Monesti kun puhutaan, että 50W riittää enemmän kuin hyvin ihan mihin bändiin vain, niin jos se edellyttää että pyytää rumpalia ja toista kitaristia soittamaan hiljempaa jotta kitaristi kuulisi itse oman soittonsa... Pointti kai oli, että on tilanteita, joissa 50w nuppikin voi jäädä jalkoihin. Toki harvemmin käy missään aikuisrokkibändissä tai kevyemmässä.

Kyllähän joku metallimusa on sellaista, että siihen kuuluu kovempi volume kuin johonkin tunnelmallista jatsia soittavaan klubibändiin. Esimerkkinä nyt tällainen...
 
Toisaalta on aika erikoinen tilanne, että niin soittajat kuin yleisökin tarvitsee korvatulpat :)

mpekkanen: Kyllähän joku metallimusa on sellaista, että siihen kuuluu kovempi volume kuin johonkin tunnelmallista jatsia soittavaan klubibändiin. Esimerkkinä nyt tällainen...
 
Toisaalta on aika erikoinen tilanne, että niin soittajat kuin yleisökin tarvitsee korvatulpat :)
 
Ei ole ollenkaan erikoinen tilanne, että sekä soittajat että yleisö tarvitsee korvatulpat. Itse pidän aina korvatulpat päässä porukalla soitellessa, mikäli vain rumpali on myös mukana jammailemassa. Ei ole vielä niin kevyellä tatsilla soittavaa rumpalia tullut vastaan missään tilanteessa, etteikö kannattaisi pitää korvatulppia. Sama juttu useimmissa konserteissa (ei sentään kansalaisopiston kevätjuhlassa, mutta isommissa konserteissa kyllä). Ei kannata kuuloaan pilata. Mulla ainakin suorastaan käy kipeää korviin ilman korvatulppia jossain stadionikeikalla.

Mutta onhan tuo absurdia... mihin tarvitaan sitä ylimääräistä äänenpainetta, jolta sekä soittajat että kuulijat joutuvat suojautumaan?

Kefiiri: Mutta onhan tuo absurdia... mihin tarvitaan sitä ylimääräistä äänenpainetta, jolta sekä soittajat että kuulijat joutuvat suojautumaan?
 
Erittäin hyvä kysymys. Samaa olen miettinyt itsekin että miksi pitää tuutata PA:sta niin helekatin kovalla volyumillä.
 
Ihan vain sellaisessa pienessä jammailussakin muiden soittajien kanssa saattaa varsinkin ne lautaset kuormittaa ikävästi korvia, niin että soittosession jälkeen korvissa pillaa. Siksi käytän mieluummin kaikissa vastaavissa tilanteissa Alpinen hifi/muusikkotulppia. Ei ole kalliit siihen nähden, että vaimentaa paljon tasaisemmin koko taajuuskaistalta kuin normikorvatulpat.
 
Toki jos haluaa vielä parempaa laatua, kannattaa hommata omaan korvaan yksilöidyt valetut tulpat.