Kitarat: kitarakamat ›

abassimo: Itellä oli aiemmin Vox AC4TV. Tykkäsin ihan kybällä siitä, mut tuli sitten myytyä pois saakeli. Oli kyl mitä mainioin vahvari kotikäyttöön.
 
Himassa nimenomaan hyvä vehje. Mikitettynä pikku keikalla tai reeniksellä varalla en saanut koskaan hyvää soundia ulos. Kuulosti vaan tosi pienenltä. Niinku se tietty onkin.

McLeach: Kuulosti vaan tosi pienenltä. Niinku se tietty onkin.
 
Juu turhanaikainen muhkeus puuttuu soinnista, värkissä on valmiina se rapsakkuus jonka pyrin ruuvaamaan kuuluviin joka vahvarista. Mutta ei se mun mielestä sillä lailla laatikkomaiselta kuulostanut.

Fender 5E3 Combo vois olla aika sopiva ja helppo raahailla mukanakin varmaan? Tai sitten se suositeltu Fender junior.

Metalkallo: Fender 5E3 Combo vois olla aika sopiva ja helppo raahailla mukanakin varmaan? Tai sitten se suositeltu Fender junior.
 
Kotisoitossa olisi kyllä syytä olla toimiva mastervolume tai efektilooppi, jonne voi laittaa vaimentimen hiljentämään soundia. Keinokuorma on myös yksi vaihtoehto. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että jopa sillä 1W teholla saadaan lähemmäs 95-103dB äänenvoimakkuus sieltä kitarakajarista (tyypillinen 12" kajari) ja ei ne 10" kajaritkaan ihan hiljaisia ole.
 
Toki kitarassakin on se volume-nuppi, mutta sekin voi muuttaa hieman soundia, ellei ole treble-bleediä asennettuna.
 
Kaikilla ei kuitenkaan löydy sitä äänieristettyä "man/woman cavea" jossa ei kovempikaan soitto haittaa. Aika monella on se tilanne, että asutaan kerrostalossa/rivarissa tai muuten vain muu perhe häiriintyy kovaäänisestä soitosta. Itse kannatan siis hyvällä mastervolumella/VVR:llä /PPIMV:llä tai vastaavalla varustetun vahvarin hankkimista ennemmin kuin perinnehenkistä mastervolumetonta putkivahvaria. Toki voi Blues Junnun tai 5E3:n hommata, mutta olisi hyvä saada testata sellaista kotona myös hiljaa soittaessa, että kuinka hyvin toimii omasta mielestä.
 
Hauskaa sinänsä on että toisten mielestä putkivahvistin menee pilalle jos siihen laitetaan nykyaikaisia hömpötyksiä, kuten efektilooppi tai mastervolume. Samalla sen perinnehenkisen kombovahvarin pitäisi kuitenkin soida hyvin myös hiljaisillä volumeilla. Sitten porukka ostelee keinokuormia jne jne ja vaihtelee vimmatusti putkia ja etsii epäherkempää kaiutinta. Lopulta päädytään siihen, että ei se kombo nyt ollutkaan niin helppo kuljetettava keinokuormineen.
 
Tämä on varmaan se ikuinen aihe täällä muusikoiden.netissä ;) Monenlaista ratkaisua löytyy ja niistä pitää sitten vain valita se itselle sopiva hinnan ja ominaisuuksien puolesta. Itse päädyin silloin aikoinaan ostamaan Fender Supersonicin 22w kombon ja siitä sai aika täydellisen kotisoittoon joko käyttämällä keinokuormaa tai sitten mastervolume-modauksella. Keinokuorma oli tympeä irroitella kotisoiton ja treenien välillä, joten koin parhaaksi modata vahvariin mastervolumen. Vahvistimessa oli myös jalkakytkimellä kytkettävä efektilooppi, johon olisin voinut laittaa vaimentimen, mutta kun käytin efektilooppia välillä siihen, että kytkin esim delayn ja volumeboostin päälle yhtä aikaa, ei se vaimennin efektiloopissa toiminut itsellä niin hyvin.

Metalkallo: Fender 5E3 Combo vois olla aika sopiva ja helppo raahailla mukanakin varmaan? Tai sitten se suositeltu Fender junior.
 
Mulla on treeniksellä 5e3:ssa vola jossain 1 ja 2 välissä, kun muuten kaverit valittaa, että tulee liian lujaa ;) Jos nyt miettii, että kitarakaapin herkkyys on tyypilliseti luokkaa 100 dB/W niin ainakin kerrostalossa kaikki yli 0,1 wattia päätetehoa on aika turhaa. Itellä nyt kotisoitossa VHT Special 6 kombo yhdellä 6v6 pääteputkella eikä tuostakaan mitään päätesäröä pysty kerrostalokaksiossa irrottamaan.

Kiitos kaikille tähän topikkiin osallistuneille. Nyt ihan muutaman päivän sisään pääsin testaamaan ihan hyvän kattauksen eri putkicomboja, VoxAC10, Fender Bassbreaker 007, Orange Rocker 15, Blackstar 5H, Fender Blues Jr ja diy Fender Champ 5F1. Tällä hetkellä siis omistan Roland Blues Cube Hot:n. Tuon ostin reilu vuosi sitten mallintavan Vox Valvetronixin tilalle. Siinä oli minun makuuni liikaa kaikkea. Tuolloinkin onnistuin vertailemaan Rolandia em. Blackstariin ja Orangeen.
 
Nyt uusin korvin ja muka tarpeinkin testit tehtynä, olkkarissa ja treeniksellä mökää pitää jakossakin Roland. Kaikki nuo testatut kamppeet olivat minun korviini, silmiini ja sieluuni loistavia vahvareita ja herättivät orgaanista omistamisen halua. Vaan kun paperille kylmästi listaili plussat ja miinukset, totesin ettei ole mitään perustetta laittaa Rolandia kiertoon ja hankkia jotain muuta sen tilalle. Mitenkään oikeasti parempaa haluamaani soundia en saa vaihtamalla. Ajatusta vahvistaa Tuubin Andertonin ja Shanen vertailut ja testit. Säästyneet sataset päätyy kitaramaikan lompakkoon. Molliskaalojen moodit ei ole ihan jakelussa vielä ja Teleni tykkää trankusta.

Olipa harvinaisen järkiperäinen lopputulema! Yleensähän ei malteta jättää kalustoa uusimatta vaikka olennaista parannusta sointiin ei tulisikaan, kunhan saadaan transistorivahvarin tilalle putkilaite. Plussan laitan.

tååmas: ... Säästyneet sataset päätyy kitaramaikan lompakkoon. Molliskaalojen moodit ei ole ihan jakelussa vielä ja Teleni tykkää trankusta.
 
Fiksu päätös. Soitonopetteluun sijoitettu raha hyödyttää sinua takuuvarmasti enemmän kuin vahvistinkaluston uusiminen. Ja ehkä vältyit nyt hätiköidyltä ostokselta, eli mieli muuttuu ajan saatossa. Se soundimaailma mitä nyt haet voi parin vuoden päästä olla vääränlainen ja joutuisit taas vaihtamaan vahvaria.
 
Itse kadehdin niitä tuttuja kitaransoittajia, jotka pysyvät siinä yhdessä ja samassa vahvarissa & pedaalilaudassa vuosikausia. Keskittyvät olennaiseen, eivätkä hienoviilaa sitä soundia kaiken aikaa.

Ei ei ei ei ei ei, ei näin! Ei missään tapauksessa näin. Ei se soitto sillä parane, että treenataan ja opetellaan käyttämään nykyisiä vehkeitä, vaan ostamalla parempaa. Jos ei sormitukset kulje, vika on kitarassa. Jos soundi on huono, vika on vahvarissa. Söhelöinen soittotatsi paranee oikealla pedaalilla. Ei treenillä ole koskaan saavutettu yhtään mitään.
 
Häpeällistä lukea tällaista ja vieläpä muusikoiden netissä. *kyynel*
 
e. vieläkin puistattaa lukea tällaisia kauheuksia.

Kappas, joltakin löytyy vielä järkeäkin päästä. Tosin, GAS saa vielä sinutkin kiinni, odota vaan :)
 
Roland on ihan kelpo laite, pitää vaan kokeilla eri juttuja sen kanssa mikä pätee ihan mihin vahvariin tahansa. Kaikissa vahvareissa on se perus soundi mikä ei sinällään muutu (jos kyseessä ei mallintava), mutta sitä sointia voi säätää niin monella eri tavalla nykyään. Trankku pelejä ei kenenkään kannata pitää putkareita huonompina, kun onhan trankuilla soittanut jotkin isommatkin nimet esim. studiossa äänittäessä jos vaikka putkarista ei löytynyt sitä oikeaa soundia sen hetken tarpeeseen.
 
Plussan pamautin minäkin.

Laulava Kylätohtori: e. vieläkin puistattaa lukea tällaisia kauheuksia.
 
Puistattaako vieläkin?

Metalkallo: Puistattaako vieläkin?
 
Kyllä! Olen hyvin pöyristynyt.
 
Mutta joo, totuushan on, että se soundi paranee todennäköisesti treenamalla paljon enemmän kuin vaihtamalla sitä nykyistä vahvaria yhtään mihinkään. Practice cures most tone issues nyt vaan on kiistaton fakta ja pätee aloittajan kirjoituksista päätellen tähänkin keissiin. Kyllä niitä kamoja ehtii sitten pyörittämään, kun osaa soittaa ja säätää sitä nykyistä peliä. Eihän siitä kamarumbasta mitään saa, jos soittotatsi ei ole kunnossa, eikä osaa edes nykyisiä kamoja säätää.
 
Plussaa piti itsekin laittaa.
 
e. en siis tiedä aloittajan tatsista tai soittotaidoista mitään, vaan puhuin ihan yleisellä tasolla.

Kunhan nyt vaan mainitsen lukeneeni otiskon: Putkicombo karanteeniin?
 
Voi tapoja, voi aikoja...

tååmas:Erinomainen kampe, mutta yksi lainassa ollut putkilaitos vei sydämen.
 
Ja nyt rationaalisuus kuitenkin vei voiton, tällä kertaa. Putkivehkeistä tietysti haetaan paljon muutakin kuin vain soundia. Akustisena tapahtumana se on joka tapauksessa erilainen kuin transistori-vahvistimen kautta soittaminen. Pääasia, että päädyit omalta kannaltasi parhaaseen ratkaisuun, ainakin tällä hetkellä.

Vielä muutama sana omasta soittohistoriastani ja kiinnostuksen kohteistani. Olen soittanut kahdeksan vuotiaasta asti, jolloin isäni opetti minulle perus duuri ja molli kolmisoinnut. Siitä alkaen olen soitellut kutakuinkin päivittäin, toki ne kiivaimmat ruuhkavuodet, lasten kasvattelut yms. soitin pysyi enimmäkseen laukussa. Eli kitaran soitto on näillä eväillä ollut aikalailla ykkös harrastuksena nelisenkymmentä vuotta. Soittointoni on kuitenkin alusta alkaen keskittynyt teräskielisen akkarin kanssa soolosoittoon. Tommy Emmanuelin tyylinen soitto on sitä, mitä haaveilen joskus edes jotenkin hallitsevani. Komppi ja melodia saman jätkän tuottamana. Myös gypsy jazz, jazz ja rautalanka ovat ne tyylit, joita haluan hallita, opetella ja ymmärtää niiden mekaniikan. Viimeiset viisi vuotta olen käynyt säännöllisesti kaikkiaan neljän eri opettajan opissa, sekä ryhmissä, että privaatisti. Kitaroinnin teoria on näinä päivinä se kaikista kiinnostavin asia. Haluan ymmärtää, miksi joku kuulostaa hyvältä. Myös tavoitteenani on nyt pystyä korvaamaan tabulatuurit nuoteilla. Se alkaa jo sujua ihan hyvin.
 
Olen aina soittanut teräskielisellä akkarilla, ja niitä on minulla ollut aikojen saatossa lukuisia. Tuoreimman, Gibsonin L00:n hankin pari vuotta sitten, ja se tulee nyt pysymään sylkyssäni hautaan saakka. Varmaan otan sen sinnekin mukaan. Ensimmäisen sähkökitarani koskaan ostin vasta reilu vuosi sitten. Vm 2001 Mehiko Telecasterin (Tele on minulle aina ollut The Sähkökitara)ja sen kylkeen sitten oletin tarvitsevani tietysti putkivahvistimen. Vaan trankku voitti. Reilu kuukausi sitten sorruin tunteen vietäväksi ja päivitin Telen jenkkiversioon. Ja totta kai taas sitten ajatus vahvarin päivittämisestä roihahti liekkiin. Kyllähän nyt tuon kanssa pitää olla jotain muka häävimpää. Vaan eipä tarvitse. Nyt voi taas keskittyä opettelemaan soittamista. Sitähän ei koskaan tarpeeksi osaa.

Akustisena tapahtumana se on joka tapauksessa erilainen kuin transistori-vahvistimen kautta soittaminen.
 
Tuon kommentin kyllä nyt osaltaan allekirjoitan. En osaa tarkemmin yksilöidä miksi, mutta se muutaman sekunnin odottelu putkivehkeessä jotenkin nosti intoa.

*tämän kommentin voi poistaa*

Kokemuksena putkivahvarin kanssa roplaaminen onkin tunnelmallista puuhaa, vähän kuin kynttilänvalossa soittaminen vs ledivalaisin, mutta onko _akustinen_ kokemus välttämättä erilainen?
 
Voihan se olla, kokijasta riippuen, koska kyseessä on kokemus! Taisin astua semanttiseen ansaan :D

Blues Cube Hot toimii yksikelaisella Telen mikillä paljon paremmin kuin humbuckerilla. Sen ainoa sisäänmeno on vähän kuuma mutta kaverin GAS Telecaster miedolla kaulamikillä soi kyllä komeasti sen kautta kun laittoi master volan täysille ja sääti sitten input volumella loput. Jos tuo kokeilunhalu kuitenkin joskus yllättää niin sellaiseen cleaniin soundiin WGS:n ET65 olisi varsin hyvä vaihtoehto kokeilla toista kaiutinta vahvistimeen. ET65 antaa tukevan alapään ja yläpää ei ole ollenkaan riipivä. Plussaa myös elementin hyvä herkkyys.