Kitarat: soittaminen ›

Ei sen tarvi onnistua virheettömästi kuin vasta viimeisellä otolla.
 
Se viimeinen päätyy käyttöön, ja myöhemmin sen voi vaikka jopa opetella
soittamaan... joskus. Jos jää virheiltä aikaa.

Mitä enemmän äänittelee, sitä paremmin se menee. Jos äänittelee vaan joskus ja jouluna, niin ei ihme jos puristaa liikaa mailaa.
 
Mitä tutumpaa homma on, sitä rennommaksi pääsee sitä tehdessä.

Niin se vaan menee. Itsellä se se moka tulee yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tajuta että "Noniin, otto meni nappiin, nyt älä sössi tätä viimestä kohtaa"... ja mitähän sitten tapahtuu. Kitarasooloissa perinteisesti pahin tilutus on vieläpä siellä lopussa, jolloin sitten koko paskan joutuu soittamaan uudestaan kun ei sitä saa enää menemään.
 
Kotistudiossa voi onneksi ilmaiseksi mokailla, ei tarvitse stressata studioaikaa. Ja keikalla jos on soittanut, voi suhteuttaa sitä asiaa, että ei tässä nyt sentään itseään nolaa. Tosin livesoitossa annetaan paljon enemmän anteeksi, äänityksessä olis tarkoitus jättää jälkeensä "jotain pysyvää" ja ois kiva ettei siellä ole mokia.
 
Omat keinot:
 
- Lämmittely huolella ennen mitään äänittelyä
- Kaikki recordiin valmiina jo sillon kun aloitat lämmittelyn, ettei jää mitään taukoja väliin
 
Esim. Reaperissa kun äänittelen, mulla on välilyöntiin ohjelmoitu makro, joka käynnistää äänityksen ja deletoi edellisen huonon oton. Ei mee sitä aikaa hiiren heilutteluun, pysyy edes jonkinlainen flow-tila jos otot alkaa kusemaan toistuvasti
 
Reperissahan on myös mahdollista (varmaan kaikissa DAW) tehdä niinkin, että luuppaat sitä äänitettävää aluetta. Uudet otot menee edellisten päälle. Esim. jonkun biisin soolo. Soitat sitä niin kauan record päällä että on hyvä meininki ja alat unohtaa että edes äänität. Sitten kun tulee hyvä rento otto niin rec poikki ja säilytät sen pätkän. Tätä en ole paljon käyttänyt, mutta joku aika sitten huomasin että noinkin voi tehdä. Vaatii vähän kovotilaa, että recci voi pyöriä huoletta
 
Voihan sitä nykypäivänä leikata ja liimata biisin vaikka 100 osasta. Yhtenäisesti mahdollisimman pitkiä sektioita (mielellään koko roska) soittamalla tulee kyllä ehyemmän kuuloista. Mutta jos ihan täydellisessä otossa on joku yksi alavireinen bendi tms. niin kyllä näkisin järkeväksi vaan suosiolla soittaa sen bendikohdan uudestaan ja crossfadet siihen. Kuin että joku aivan maaginen soolo pitäis vetää uudestaan, mikä ei välttämättä ikinä onnistu, kaikki pinch harmonics sun muut voi olla niin tuurin kauppaa. Jos nyt ajatellaan jotain tosi viimeisteltyä siis. Eiköhän nuo kaupalliset levytykset tänä päivänä ole aika useasti leikattu-liimattu, vaatimustaso on niin kova että oikeasti livenä studiossa soittamisen uskoisin jääneen vähemmälle. Kilpavarustelua tavallaan kuten loudness warkin, vaikka onhan niitä livenä soitettujakin albumeita edelleen

Omissa tekemisissä tullut huomattua, ettei soiton hutiloinnit välttämättä aina ole edes niin huono juttu ollenkaan. Jos kokonaisuus toimii siitäkin huolimatta, että siellä joukossa on joku tarkoituksetonkin ääni, eikä se hyökkää sieltä päälle, niin sen voi ihan hyvin jättää sinne. Varmaan riippuu siitäkin, minkälaista musiikkia tekee, onko kaupallista tavaraa jossa kaiken on oltava kliinisen täydellistä. Vai tekeekö omaan käyttöön, jota kukaan muu ei välttämättä edes tajuaisi ollenkaan, mutta on tekijälle itselleen vaikkapa käyttömusiikkia muun tekemisen lomassa. Samalla siinä on jotain hienoakin, kun omista biiseistä voi innostua niin paljon, ettei ole tarvetta kuunnella kuin omaa soitantaa. :D

Kale G.L.P.: Omissa tekemisissä tullut huomattua, ettei soiton hutiloinnit välttämättä aina ole edes niin huono juttu ollenkaan. Jos kokonaisuus toimii siitäkin huolimatta, että siellä joukossa on joku tarkoituksetonkin ääni, eikä se hyökkää sieltä päälle, niin sen voi ihan hyvin jättää sinne. Varmaan riippuu siitäkin, minkälaista musiikkia tekee, onko kaupallista tavaraa jossa kaiken on oltava kliinisen täydellistä. Vai tekeekö omaan käyttöön, jota kukaan muu ei välttämättä edes tajuaisi ollenkaan, mutta on tekijälle itselleen vaikkapa käyttömusiikkia muun tekemisen lomassa. Samalla siinä on jotain hienoakin, kun omista biiseistä voi innostua niin paljon, ettei ole tarvetta kuunnella kuin omaa soitantaa. :D
 
Jep, Jimmy Page oli vähän hutiloiva kait aikoinaan soitossaan vaikka mainio kitaristi onkin, tais muutama virhekin sinne nauhalle päätyä eri biiseissä. Minunkaan mielestä ei tarvitse olla yli-täydellistä soitto koska eihän me mitään robotteja olla. Kunhan kuulostaa hyvältä, niin hyvä. Näin minun mielestäni rock'n rollin kohdalla.

Metalkallo: Jep, Jimmy Page oli vähän hutiloiva kait aikoinaan soitossaan vaikka mainio kitaristi onkin, tais muutama virhekin sinne nauhalle päätyä eri biiseissä. Minunkaan mielestä ei tarvitse olla yli-täydellistä soitto koska eihän me mitään robotteja olla. Kunhan kuulostaa hyvältä, niin hyvä. Näin minun mielestäni rock'n rollin kohdalla.
 
Niinpä. Musiikki on inhimillistä niinkuin ovat virheetkin. Se ns. ylituottaminen on sitä, että ylikorostetaan omaa asemaa musantekoprosessissa. Ikäänkuin korjataan ja viilataan niin kauan, että musiikki ei ole enää musiikkia vaan näennäinen teos, eli jonkinlainen verho, jolla peitetään oma todellinen itseilmaiseva "sielu" tai miksikä sitä halutaankaan kutsua.
Tosiaan, yleistetysti sanottuna tuntuu että modernissa maailmassa musiikki ei ole enää itseilmaisua, vaan jotain statushommaa...
Täälläkin vastikään joku vastas mulle jossain threadissa jotain tyyliin, että en ole oikea ihminen puhumaan jostain koska mulla ei ole miljoonmyyntiin yltänyttä hittiä tehtynä... ihankun se olisi jokin itseisarvo.

Kuuleman mukaan Elmore Jamesin soitto tallennettiin aina salaa narulle, kun se vielä treenasi tulevaa ottoa, kun sillä iski aina se "rima kammo", jos tiesi nauhoituksen olevan päällä.

Vuosikausia pyrin hyvään soittotaitoon. Mutta sitten tajusin, että asenne on tärkeämpää kuin soittotaito. Joissakin genreissä hyvä soittotaito voi olla jopa huono asia. Ei voi olla uskottava, jos osaa soittaa hyvin. Silloin joutuu soittamaan tahallaan väärin, ja se se vasta vaikeaa onkin.

Minusta ongelma on vain se perussääntö, että kaikki mihin liittyy tietokone, menee aina puihin. Mankalla äänittäessä kyllä onnistuu.

Tämän Paul Davidsin videot ovat muutenkin olleet hyvää katsottavaa. Tässä funtsitaan, miksi musa kuulostaa hyvältä.
 
How Jimi Hendrix invented his own timing
 
https://www.youtube.com/watch?v=Q-3oFreydHo

Totahan Remukin aina sanoo, että tempon pitää vähän elää, ja sille vaan nauretaan. Mutta tottahan se on, tahatonkin epätarkkuus voi tuoda musaan tietyn sorttista olennaista konkreettisuutta.

Sjömanni: Tämän Paul Davidsin videot ovat muutenkin olleet hyvää katsottavaa. Tässä funtsitaan, miksi musa kuulostaa hyvältä.
 
How Jimi Hendrix invented his own timing
 
https://www.youtube.com/watch?v=Q-3oFreydHo
 
Yllätyin vähän tuosta premissistä, että yleinen mielipide olisi se, että staattinen tempo määrittelee hyvän taimin. Vaikka onhan sitä mnetistä tullut luettua DI-kitaran gridaamisesta ja ties mistä. Tyylinsä kullakin.
 
Kyl syyt klikkiin äänittämisessä on liittynyt monella tapaa tuotannon helppouteen, eikä ainakaan aina laatuun. Se helppouserokin alkaa kaventua nykyään kun eläväistäkin tavaraa on aina vaan helpompi liimailla kasaan. Esim. Metallican Hardwired on suuremmaksi osaksi klikittä vedetty.
 
Toinen, mikä vähän hämää on se, että klikkiin vetäminen tarkoittaisi staattista tempoa. Onhan noita klikkiraitoja ohjelmoitu ties millasella tempon elämisellä.
 
Mut juu, asiaa tuo video on toki.

Äänittämisen alkuvaiheessa huomasin saman ilmiön/ongelman, mutta kun sitä äänittämistä vaan tekee tarpeeksi paljon, kyllä se punavaloilmiö alkaa vähentyä :)

musiikkiki: Mikä siinä on, että kun nauhoittaa niin soittaminen tuntuu paljon vaikeammalta ja usein mokaa? Onko se, että nauhoittaessa pitää skarpata eikä soittaminen ole enää "mukavaa"? Pitääkö alkaa popsia Propralia ennen nauhoituksia ettei stressaisi epäonnistumista niin paljon? :D
 
Siinä, että sä et keskity äänittäessä eläytymään musiikkiin ja sen taiteelliseen ilmaisemiseen vaan virheiden välttelyyn
 
Musiikki ei ole äänittäessä jotain mitä kumpuaa sun sisältä niinku keikka tilanteesta vaan se on pakkopaita

noon: Äänittämisen alkuvaiheessa huomasin saman ilmiön/ongelman, mutta kun sitä äänittämistä vaan tekee tarpeeksi paljon, kyllä se punavaloilmiö alkaa vähentyä :)
 
Komppia tälle. Homma helpottuu ajan myötä.
 
Kotistudioäänitysten suuri hyöty on siinä, että myös muun soiton ajoitus/tarkkuus paranee äänityksistä saadun kokemuksen myötä.

Aina kun mahdollisuus niin kannattaa äänittää kun soittelee. Itse ainakin käytännössä aina kotona on äänitysnappula päällä.

Itellä yleensä hyvä nauhoitus menee pieleen, kun alan soittamaan siihen.

Itselläni nauhoitettu soitto pilaantuu jotenkin mystisesti kasetilla ollessaan. Nauhoitettaessa sisään menee priimaa, mutta toistettaessa nuotit ovat vaihtuneet toisiksi paikka paikoin ja niitä on siirtynyt iskujen ohi. Erikoista.

Sjömanni: Itselläni nauhoitettu soitto pilaantuu jotenkin mystisesti kasetilla ollessaan. Nauhoitettaessa sisään menee priimaa, mutta toistettaessa nuotit ovat vaihtuneet toisiksi paikka paikoin ja niitä on siirtynyt iskujen ohi. Erikoista.
 
Veikkaisin et se nauha jotenkin venyy ja aiheuttaa sävelten epävireisyyttä sekä vääristää tempon :D