Kitarat: kitarakamat ›

Little Savage: Ammattilaiset jätti musanetin kun kärsivällisyys ei antanut periksi väitellä harrastajien kanssa., jotka vetävät usein täydellisen tietämättömyyden suomalla äärettömällä itsevarmuudella ihan metsään.

18is9: Liekö Gilmourin Black Strat maailman kallein palastrato? Oliko niin että alkuperäistä on jäljellä runko.
 
Mitäs se makso?
 
Toki Van Halenin Frankenstratin hinta ois kiva saada verrokiks.

Mikko1978: Tuo hinnan muodostus jos pitäisi paikkansa, niin vähänkään kalliimpien kitaroiden valmistus olisi aikalailla ihmiskunnan paras bisnes...
 
Kyllähän puiden merkityksen kieltäminen sulkee pois myös kaulan merkityksen. Puilla on tai ei ole merkitystä.
 
Ilmeisesti nimimerkki tuntee markkinahinnan muodostusta ja komponenttien hintoja hivenen heikosti. Jotta työtiloja ja -kaluja (heti alkuun kymmenien tuhansien €urojen investointi) pystyy kuolettamaan ja saamaan edes jotain katetta työlleen, materiaalien kustannus soitinta kohden on välttämättä aika pieni. Pienillä pajoilla hinnan kertoimen täytyy olla tietysti suurempi, koska sarjatkin ovat pieniä. Harrastukset ja harrastajat sitten erikseen.
 
Täysin satunnainen ajatusesimerkki nimeltä mainitsemattoman tuotteen hinnan muodostumisesta:
Joitain jäljempänä mainittuja asioita voisi yksikin ihminen tehdä mutta tässähän puhutaan sarjatuotannosta.
 
Siis tuote maksaa kaupassa tasan 1000 €.
BOM (= bill of materials, joka sisältää komponentit) on tällöin noin 1000 € / 10 eli 10 % RRP:stä.
Vuokrataan sekä varasto (komponenteille ja valmiille tuotteille) että työtilaa (työstö, kasaus, maalaus...). Ostetaan työkalut ja koneet. Palkataan maalari viimeistelyyn, jyrsijä (ei rottaa, ammattimainen työhenkilö), ostaja (komponentit), kasaaja, laadun tarkkailija, myyjä/markkinoija...
 
Kun maksaa komponentit, vuokrat, palkat (mukaan lukien TEL, LEL, YEL(L) ja muut kirjainyhdistelmät) ja mahdollisen kehitystyön, käteen jäävästä 900 €urosta voi vähentää rankalla kädellä edellä mainittuja kuluja. Jos pääsee useamman kymmenen prosentin katteeseen ennen veroja, voi onnitella itseään.
 
Mitä jää käteen, on sitten uusi tarina siitä, kuinka monta soitinta kuukaudessa pitää myydä selvitäkseen bisniiksen pyörityksessä. Tällaiset asiat voi opiskella kauppiksessa tai vaikka kirjekurssilla. Hyvin yksinkertaista matikkaa, kysy vaikka Ruokankaalta.
 
Alembicin ihmisten mukaan puulla on merkitystä kaulassa, jos siitä puuttuvat nauhat.

Mikko1978:
 
Palacaster on vailla identiteettiä. Ne ovat kaikki erilaisia, eivätkä siten vastaa oikein mihinkään tarpeeseen. Vähän kuin kirpputoreilla pöydillä on pelkkää romua ja löytöjä sulassa sovussa. Etukäteen ei koskaan tiedä, mitä on tarjolla, mutta kun alkaa tonkimaan syvältä, niin saattaa löytää käyttökelpoista tavaraa halvalla.
 
Monet kitaristit ovat epävarmoja ja saavat tunnetusta brändistä tukea valinnalleen. Palacastereiden kanssa olisi vain luotettava omiin korviin ja kätösiin.
 
No, jos joku tunnettu kitaraseppä värkkää soittimen vaikka Warmothin puista, ei kait se liene identiteetitön kirpparipökäle. Näitähän tekee useampikin paja esimerkiksi Rislakki.

En ees koe, että millään soittimella voi olla mitään identiteettiä. Ehkä jollain sellasella on, jota on soittanu joku tunnetumpi muusikko vuosien ajan, tai sitä on käytetty jollain tunnetulla levyllä. Itellä yhessäkään soittimessa ei oo mitään tollasia, toki tykkään joistain soittimista enemmän kun toisista ja jännästi ne miellyttävimmät soittimet on ollu niitä squjun halpoja keppejä, joita on ite vähän tuunaillu ja väkerrelly.

abassimo: En ees koe, että millään soittimella voi olla mitään identiteettiä.
 
Soittimen identiteetti on vähän kuin "sisään soitettu". Ei kitara ole mikään juoksukengän geelipohja joka muotoutuu käyttäjäänsä. Se on eloton kasa puuta ja pienmetallia. Soittaja tottuu soittimeen eikä toisin päin, pois lukien ääritapaukset (ohut pintakäsittely ja soittajan hiki sitä luokkaa että lusikatkin tummuvat).

munkero: Mitäs se makso?
 
Toki Van Halenin Frankenstratin hinta ois kiva saada verrokiks.
 
Joku huonosti relikoitu ja röydetty body, tarvikekaula ja mikit jotka ei toimi keskenään oikein mitenkään ja vielä tee-se-itse viritys säköissä, sanoisin että 150€ max, toimitettuna Kalajoelle.
 
"On June 20, 2019, the Black Strat sold for a price of US$3,975,000, becoming the most expensive guitar ever sold at that time"

Enpä ole jaksanut hetkeen sohlata noiden perusedullisten soittimien kanssa hyviä osia etsien. Jossain kohtaa saattaa taas aikaa sekä innostusta riittää ja kamarumba alkaa, kovasti kiinnostaisi löytää hyvin soiva lihaisa kaula, vielä ei ole semmosta "wow"-kaulaa halpiksista vastaan tullut vaikka hyvin soivia on näpeissä käynyt muutamiakin. Tosin, hinta ei välttämättä takaa hyvin soivia puita.
 
Palasoittimien kasattavien listalla on yksi työ odottanut aikaa ja inspiraatiota, siinä sovitetaan yhteen vasuri Ibanezin kitaran runko ja 6-kielisen neck through body basson kaula. (jonka siis sirkkelöin rungosta irti) Saas nähdä jaksaako viitsiä vai nakkaanko kokkoon vuonna 2021.
 
Mutta siis se kaula, hyvin soiva kaula on hyvä juttu. Jos joskus tulee jostain näppeihin sopiva erittäin hyvin soiva kaula vastaan niin tuskin myyn ikinä pois.

Mikko1978: Tunnettujen valmistsjien tuotteista tietää pitkälle sen, mitä on odotettavissa. Jonkin jokeri-casterin kanssa, jonka kasaajan osaamisesta ei ole mitään tietoa, osumatarkkuus on niin heikko, etten viitsi lähteä asiasta tehden katsomaan sellaista.
 
Sen verran keskiverto jokeri-castereiden kasaajien ammattitaidosta tietää, että on käytännössä varmaa, ettei sellaista ole. Tietysti tässäkin poikkeukset vahvistavat säännön ja löytyypä itseltäkin yksi palacaster. Tosin sen on tehnyt Ikatan käynyt henkilö, joka touhuaa näiden kanssa enemmänkin, eli ihan perus toriranen huippucustomista ei ole kysymys.

Jos ne "palacasterin" osat ovat mitoitukseltaan yhteensopivia ja tarkoitettu toisiinsa liitettäväksi, niin eihän silloin ole oikeastaan kysymys kitaran rakentamisesta vaan lähinnä säätämisestä. Ei kai ole kovin tavatonta että tuo sujuu alaa pidempään harrastaneelta ilman isompia ongelmia? Ruuvataan osat paikoilleen ja säädellään intonaatiot ja reliefit kohdilleen jne. Tuolloin on myöhemmin mahdollisessa myyntivaiheessa aika helppo kaupata kitara paloina tai kokonaisena ihan sen mukaan kumpi on taloudellisesti kannattavampaa.
 
Sitten asia on eri kun aletaan enemmän tai vähemmän väkisin sovittelemaan osia jotka ovat sellaisenaan mitoitukseltaan yhteensopimattomia (erikokoinen kaulatasku jne.), ja jotka vaativat puutöitä jotta sopivat paikoilleen ym.
 
-
Hiukan oli aikanaan haasteita saada merkitön stratokaula sovitettua Jackson RR3:n runkoon, mutta siitäkin tuli enemmän tai vähemmän "soiva peli". Joku ihan oikea kitaraseppä olisi toki saanut tuostakin pitopelistä kenties paremman, mutta tarkoitus olikin "harrastaa" eikä ulkoistaa projektia...

Lukaisin tuon basistin parjatun tekstin vielä uudelleen ja lätkäisin plussan ukolle. Näin se minunkin mielestäni menee. Jokainenhan se on oman elämänsä seppä mutta sitten kun niitä taideteoksia tai tuotteita lähdetään myymään niin kysyntähän se määrittelee hintatason......
Jollain hinnalla se palacasteri menee kaupaksi. Harrastelijarakentelija maksaa kitaran osista kuluttajahinnan veroinen eikä saa alvista vähennystä. Toisin on tehdasvalmistajalla. Koko kustannusprosessi on toteutettu eri tavalla ja siitä on mahdollista tehdä katetta. Hankittavien komponenttien ostomäärä lasketaan tuhansissa tai sadoissa tuhansissa kappaleissa. Yksittäisen osan hinta on joitakin yksittäisiä prosentteja siitä mitä harrastelijarakentaja Suomessa siitä samasta osasta maksaa. Tehdashinta ulos on niin pieni että moni jakeluketjun väliporras pystyy toimimaan katteellisesti tuotteen viemisessä markkinoille ja kuluttajille.
Kun harrastelijarakentaja on maksanut kitaran osista kovan hinnan niin jos siihen myyntihintaan lisää vielä oman työn osuutta niin toteutunut kauppa voi olla epätodennäköinen juttu. Tilanne voisi tietysti muuttua jos kaikki alkaisivat ostaa kitaransa osina ja kasaisivat ne itse. Suuret markkinat romahduttaisi hintatason nykyiseen verrattuna.
Tämä ei ole kannanottoni siihen kannattaako palacasterin rakentaminen. Niistä saa tekemällä hyviä ja huonoja. Kyse on vain siitä miksi niiden myyntiarvo on pieni verrattuna siihen mitä niiden osat on tulleet harrastelijarakentajalle tai kokoajalle maksamaan.

Minun mielestä palacasterin suurin arvo olisi siinä jos alkuperäisestä poikkeavaa olisi tarjolla. Paras esimerkki lyhytskaalainen kaula.

LaMotta: Minun mielestä palacasterin suurin arvo olisi siinä jos alkuperäisestä poikkeavaa olisi tarjolla. Paras esimerkki lyhytskaalainen kaula.
 
Halusin straton tai jazzmasterin pelkällä tallamikillä ja kiinteällä tallalla. Hyvä tuli kun warmothin rungon tilasin ja siihen torilta valmis palakaula. Eli näin juuri. Kivaa diy customia.

LaMotta: Minun mielestä palacasterin suurin arvo olisi siinä jos alkuperäisestä poikkeavaa olisi tarjolla. Paras esimerkki lyhytskaalainen kaula.
 
No, tähän sitten voikin laittaa hiukkasen havaintoja "muinaisajoilta". Vielä 80-luvun puolella oli useampikin "virityspalavalmistaja" jotka tekivät hiukkasen erikoisista puista vaihto-osia sellaisiin soittimiin, joissa jo alkuaankin oli tuo vaihtomahdollisuus. Eli käytännössä Leo Fenderin innovaatio. ;)
Voihan noitakin "palacastereiksi" kutsua, mutta melkoisen hyvissä hinnoissakin tänä päivänä jotkut Schecter Guitar Research-firman "palacasterit" ovat. Suomeenkin niitä tuli useita, Kitarapajan Nuutinen niitä Schecterin osista kasaili. Noissahan oli useita Strato- , Tele- ja P-bassorunkoja eri puulajimahdollisuuksilla, samoin kaulapuita oli lukuisia. Vaikka noin esimerkin vuoksi miltäs kuulostais Tele zebrawood-rungolla ja täysruusupuukaulalla? ..
Osia väsäili tuolloin Schecter Guitar Researchin lisäksi mm. Mighty Mite, jopa DiMarziolla oli joitakin, ESP "aloitti" osavalmistajana, mutta sitten Hiratake Shibuya siirtyi valmiitten soittimien myyntiin. Ja Schecterin jouduttua rahoitusongelmiin Shibuya osti ko. brändin pois. Näet kun tuo virityspalamyynti hiipui melko lailla tyystin, paljon ennen kuin esmerkiksi Warmoth ja muut yrittäjät sitten tuolle sektorille ilmestyivät.. ;)
 
"Viritysosakaulan" hommaaminen oli tuolloin muinaisuudessa muuten paljon helpompaa, jos tuli joku vakava äksidentti vaikkapa Straton kaulalle, kuin hommata Fenderiltä varaosakaula. Näet se rikkoutunut kaula piti Fenderille palauttaa, ennenkuin sieltä sen varaosakaulan sai.
 
Juuri tähän nimenomaiseen aiheeseen ei mulla oikein ole muuta sanottavaa.. ;)

zedder: Jos ne "palacasterin" osat ovat mitoitukseltaan yhteensopivia ja tarkoitettu toisiinsa liitettäväksi, niin eihän silloin ole oikeastaan kysymys kitaran rakentamisesta vaan lähinnä säätämisestä. Ei kai ole kovin tavatonta että tuo sujuu alaa pidempään harrastaneelta ilman isompia ongelmia? Ruuvataan osat paikoilleen ja säädellään intonaatiot ja reliefit kohdilleen jne. Tuolloin on myöhemmin mahdollisessa myyntivaiheessa aika helppo kaupata kitara paloina tai kokonaisena ihan sen mukaan kumpi on taloudellisesti kannattavampaa.
 
Tuossa on aika pitkälti minunkin mielipiteeni.
 
Tässä on toinen omista palacastereista osaluettelona:
 
- Fender AVRI -kaula USA (uutena ainakin 800 e, Torilla virittimien ja uusien nauhojen kanssa ehkä 400 e)
- Floyd Rose Rail Tail -talla (Thomann 466 e, Torilla 250 e)
- Duncanin YJM-pleksi, yksi kolvaus jakkiin hoitaa kaikki sähkötyöt (Thomann 433e, Torilla 250 e)
- Japanilainen Tokai -body ja loput osat Torilla maltillisesti n. 150 e
 
yht. 1050 e arvioiduilla torihinnoilla
 
En ole myymässä, mutta jos olisin niin varmasti myisin osina. Jos heittäisin kokonaisena Torille, niin päätyisin luultavasti tonnin pyynnillä saman tien Turvonneet Hintapyynnöt -ketjuun. Fenderin USA standardistraton voi saada meinaan käytettynä halvemmalla, ja mun kitara on tee-se-itse tunarin modaama Tokai. Kuitenkin tässä mun palastratossa on laadukkaammat osat, ja siinä ei ole oikeastaan mitään itse rakentelemaani. Ainoastaan ruuvasin osat kasaan, ja vartissa sen saisi alkutekijöihinsä. Ajattelin viedä kitaran piakkoin ammattilaiselle hienosäätöjä varten, mutta olen pari vuotta jo sillä tuollaisena ihan tyytyväisenä soitellut. Seppä joutuu irroittamaan ainakin kaulan säätääkseen kaularautaa tyvestä, ja ehkä päättää mielenkiinnosta asentaa uudelleen myös melko harvinaisen tallan. Sen jälkeen meikäläisen "rakennustyöstä" on jäljellä mikkipleksin ruuvaus ja yksi kolvaus jakkiin.

LaMotta: Minun mielestä palacasterin suurin arvo olisi siinä jos alkuperäisestä poikkeavaa olisi tarjolla. Paras esimerkki lyhytskaalainen kaula.
 
Tästä omassakin palacasterissa on kyse. Strato kahdella P90:llä. Kaula on Fenderin Avrista, runko Warmothin ja mikit Lollarin.

Laulava Kylätohtori: Tästä omassakin palacasterissa on kyse. Strato kahdella P90:llä. Kaula on Fenderin Avrista, runko Warmothin ja mikit Lollarin.
 
Heh, ja perinteiseen tapaan vola on väärässä paikassa. Muuten olisi 10/10 mutta nyt 0/10. Kiteyttää tämän ketjun aika justiinsa :).

munkero: Mitäs se makso?
 
Toki Van Halenin Frankenstratin hinta ois kiva saada verrokiks.
 
Sitten kun Eddiestä aika jättää ja jos kitarat tulevat myyntiin niin hinta lienee miljoonia? Samalla hetkellä kun se myydään niin sitä käsitellään valkoisiin puuvillahanskoihin verhotuin käsin ennen kuin se jemmataan johonkin tyhjiöön eikä sitä soiteta enää ikinä. Jossain Guitar worldin erikoisnumerossa tms. kuvailtiin kuinka EVH heitti kitaransa jonkun avo-pickupin lavalle ilman laukkuja siten, että pitivät pahaa kolinaa laskeutessaan ilmalennon jälkeen. Meno muuttunee!

The Jack: Jos heittäisin kokonaisena Torille, niin päätyisin luultavasti tonnin pyynnillä saman tien Turvonneet Hintapyynnöt -ketjuun. USA standardistraton voi saada meinaan käytettynä halvemmalla, ja mun kitara on tee-se-itse tunarin modaama Tokai.
 
Miten niin voi saada? AM std ei maksanut uutenakaan paljoa yli tonnia. Am Std:n käypä käytetyn hinta on siinä 700-800e.