Rock, pop, alternative ›

Kuuntelin Speedkingin, joka teki aikanaan nuoreen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Cover oli ihan ok. Kitaristi on pihalla keskustelussa urkuristin kanssa, sehän on hieno kohta alkuperäisessä. Kuuntelin Purplen levversion. Bändi oli tiukassa kuosissa ja Gillan tikissä.

Mulle kyllä kelpaa nuo coverit, jopa täysin puhkikulunut (ja mitä oma bändikin soittaa) Perfect Strangers oli ok.
 
Rumpalista eniten jäi kyllä mieleen nuotit, eli lukeeko se oikeasti nuotteja kun soittaa? Välilä ku zoomataan niin ihan nuottivihkolta näyttää ettei ees semmonen yksinkertainen rakenne -lappu. Tosin en tiedä rumpaleiden merkinnöistä mitään. En kyllä hokaa miten rumpujen soitossa ehtis nuottejakin lukea.
 
No, itte oon niitä joiden mielestä kaikki pitäis osata ulkoa, ei siis mitään sointulappuja eikä sanoja ellei kyseessä ole joku "äkkiä treenatun ohjelmiston ulkopuolelta"-spesiaaliveto.

Uutta maistiaista eetteriin, Nothing At All. https://www.youtube.com/watch?v=9A0g8sh80D0

Sanokaas DP-asiantuntijat onko tämä omistamani live 4-CD pläjäys 1993 kiertueelta (Stuttgart ja Birmingham) miten arvokas?
 
https://www.ebay.co.uk/itm/192946437775 (en ole siis myymässä sitä vaikka ebayn linkin laitoinkin, vain esimerkkikuvana;))
 
Jostain yhteydestä sain selville että olisi nykyisin jonkin sortin harvinaisuus (käsittääkseni vain tietty x määrä tehty ja poistettu myynnistä joku vuosi myöhemmin kun kuulemma Ian Gillan ei ollut tyytyväinen "lopputulokseen", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)... Totta vai taruako?
 
edit. Kannessa lukee tuossa kuvassa "Europe 1993". Tiedän että toisessa versiossa lukee "Live In Europe 1993". Omassa versiossani ei lue mitään muuta kuin "Deep Purple" ylempänä.
 
edit2. Lisäinfoa:
 
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli … ple-live-1993-4cd/2872862#gs.b7fva6

Regalis Apertura: Sanokaas DP-asiantuntijat onko tämä omistamani live 4-CD pläjäys 1993 kiertueelta (Stuttgart ja Birmingham) miten arvokas?
 
https://www.ebay.co.uk/itm/192946437775 (en ole siis myymässä sitä vaikka ebayn linkin laitoinkin, vain esimerkkikuvana;))
 
Jostain yhteydestä sain selville että olisi nykyisin jonkin sortin harvinaisuus (käsittääkseni vain tietty x määrä tehty ja poistettu myynnistä joku vuosi myöhemmin kun kuulemma Ian Gillan ei ollut tyytyväinen "lopputulokseen", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)... Totta vai taruako?
 
edit. Kannessa lukee tuossa kuvassa "Europe 1993". Tiedän että toisessa versiossa lukee "Live In Europe 1993". Omassa versiossani ei lue mitään muuta kuin "Deep Purple" ylempänä.
 
edit2. Lisäinfoa:
 
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli … ple-live-1993-4cd/2872862#gs.b7fva6
 
Alunperin julkaistu 4CD boksina. Omistamassani alkuperäisessä painoksessa on kannessa vain teksti Deep Purple.
Uusintapainoskin on julkaistu ja sen kannessa Deep Purplen lisäksi teksti Europe 1993.
Lisäksi Stuttgart ja Birmingham on julkaistu omina 2CD versioinaan useampaankin kertaan.
Jostain olen lukenut että Gillanin toiveesta ensimmäisen 2CD painoksen Birmingham olisi vedetty pois markkinoilta. Tiedä sitten totuutta kun kuitenkin muutama uusintapainoskin on tullut tuon jälkeen.
Käsittääkseni mikään noista painoksista ei ole erityisen arvokas ainakaan Euroopan markkinoilla. Jenkeissä noita ei ole julkaistu joten sieltä saattaa saada hieman paremman hinnan. Eiköhän kuitenkin kympeistä puhuta kummallakin mantereella.

Okei hyvä tietää että samanlainen boxi on näköjään muillakin;). Kävi vähän mielessä että voisi olla harvinaisuus (joku virheellinen painos?) kun noita em. tekstejä ei kannessa ollutkaan... Tuota en tiennytkään että ainoastaan tuo Birminghamin keikka ei jostakin syystä ollut Gillanin mieleen. Nyt jotenkin ymmärsin tuon boxin poisvedon (jos levy-yhtiö ei vielä silloin olisi suostunut julkaisemaan vain Stuttgartin keikkaa erikseen 2 keikan boxin sijasta).

Hei, kuuntelin kolme biisiä uutta levyä, joka on tulossa, aika mielenkiintoinen toi Steve Morsen näkökulma Purplen musaan, vetää oman tyylin mukaan ja hyvin toimii, huikee äijä teknisesti sekä melodisesti, avartaa tota musaa , mutta onko se meille liikaa vai oikein?Odotan vastausta vuoden välein,...See You...

Samplet tulevan levyn biiseistä:
 
https://www.blabbermouth.net/news/d … dio-samples-of-entire-whoosh-album/
 
En tiedä johtuuko juutuupista vai onko tuotanto tosiaankin jotenkin "tuhnuinen"? Ainakin mun mielestä. Vähän tasapaksua kamaa noin kertakuuntelun jälkeen...

Martin Birch (DP/Maiden-tuottaja) kuollut:
 
https://www.blabbermouth.net/news/l … e-producer-martin-birch-dead-at-71/

Mitäs mieltä täällä ollaan uudesta Whoosh!-albumista kokonaisuutena?
 
Itselläni on tavallaan vähän kahtiajakautunut olo. Kokonaisuus on eheä, ja riittävän monipuolinen. Soittoa on mukava kuunnella. Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi mielenkiintoisia, vaikka paikoitellen yllättävät koukut ja kappaleen sisällä tapahtuvat suunnanmuutokset jäävätkin mielestäni puuttumaan (vrt. esim A Simple Song Now What?!-levyllä tai The Surprising Infinite-kiekolla). Yllättäviä kappaleita kuitenkin riittää tälläkin albumilla (esim. The Power of The Moon).
 
Gillanin ääni toimii edelleen ihan hyvin. Huomasin jääneeni kaipaamaan edes pientä "korkealta ja kovaa" -näytettä, tällainen kun mielestäni puuttuu levyltä tyystin. Toisaalta taustalaulu on nyt nostettu enemmän etualalle ja Gillanin lauluun on tullut toisentyyppisiä nyansseja (kuten naurahduksia, pientä säröä, muunneltua ääntä, puhetta yms). Monin paikoin ylituotetussa maailmassa ilahduttavat pienetkin "virheet" ja inhimillisyys (kuuntele esim. Drop the Weaponin viimeiset sekunnit Gillanin laulusta).
 
Ristiriitaisia tunteita albumilla herättää rankkojen tai vahvasti kitarapainotteisten kappaleiden puuttuminen, laulu (lähinnä taustalaulut, joista en ole aivan varma, mitä mieltä niistä olen), paikoitellen liiallinen humoristisuus ja kieli poskessa överiksi vetäminen (What the What). Tavallaan ymmärrän tällaisen "Roc'n'roll boogie" -hengen, mutta en ehkä itse niin pidä siitä, enkä koe sitä tarpeelliseksi tällä albumilla. Toisaalta se tuo kaivattua eloa ja monipuolisuutta.
 
Aireyn koskettimet kuulostavat läpi levyn erittäin hyvältä, vaikkakin paikoitellen jopa turhan huomionhakuiselta. Raja tyylikkyyden ja mauttomuuden välillä on joskus erittäin kapea. Suureksi osaksi pysytään kyllä tyylikkyydessä jota venytetään ja kokeillaan. Plussa kokeilumielestä ja homman pitämisestä tuoreena!
 
Morse on kitaroineen ehkä jopa vähän taka-alalla: pientä mukavuusalueen ulkopuolelle astumista olisi voinut toivoa. Paikoin tuntuu että Airey kiskoo soittimestaan kaiken irti ja Morse tyytyy jopa maneereihin. Ilottomalta Morsen soitto ei kuulosta, mutta siellä täällä on havaittavissa vähän itsensä toistamista, ehkä etenkin soolojen kohdalla. Kokonaisuudessaan toimivaa soittoa: pitää homman kasassa ja tarjoaa kiinnostavia melodioita siellä täällä.
 
Paice ja Glover saavat täyden kympin. En keksi moitittavaa.
 
Kappalemateriaaliin olisin henkilökohtaisesti toivonut enemmän Man Aliven kaltaista, kokeilevan progressiivista sisältöä. Nyt liikutaan läpi albumin jopa 60-lukuisessa hengessä, jossa pieni psykedeelissävytteinen pop-proge nostaa päätään. Eikä sekään huono ole! And the Address vie Purple-ympyrän takaisin lähtöpisteeseen.
 
Purplen kolme viimeisintä julkaisua antavat ymmärtää että herroilla olisi vielä annettavaa! Mielelläänhän näitä kuuntelee, ehkä sieltä vielä tulee uusikin levy muutaman vuoden sisään: jää nähtäväksi.
 
Täytyy vielä kuunnella Whoosh!-albumia lisää ennen kuin osaa muodostaa tarkemman mielipiteen. Tällä hetkellä tuntuu että se on kahta edellistä tasapainoisempi, mutta toisaalta ne kaikkein kirkkaimmat hetket jäävät ehkä puuttumaan saa nähdä miten tämä kasvaa vuosien kuluessa.
 
Ps. Täytyy vielä nostaa levyn kansitaide ja ulkoasun suunnittelu esiin. Mielestäni erittäin onnistunut!

Joo ei pitäisi luottaa tuohon juutuupi-laatuun noin ensivaikutelman suhteen;). On muuten yllättävänkin pirteän kuuloinen levy. Kappalemateriaali mielestäni hieman tasalaatuisempaa kuin Infinitellä. Oikestaan se instrumentaali And The Address olisi voitu jättää vaikka bonusbiisiksi. Jotenkin turha eikä oikein sovi muuten hyvään kokonaisuuteen. Bob Ezrin tuntuisi olevan paikallaan Purple-tuottajana (mitä levyn soundeihin tulee).
 
PS. En muuten saa mieleeni mistä klasariteoksesta on pöllitty tuo Nothing At Allin kitara/kosketinkuviointi... Kuulostaa jotenkin tutulta mutta ei vaan tule mieleen. Ja vielä täytyy antaa plussaa Gillanin narraatioiden rajoittumisesta vaan yhteen biisiin;).

Rontteli: Alunperin julkaistu 4CD boksina. Omistamassani alkuperäisessä painoksessa on kannessa vain teksti Deep Purple.
Uusintapainoskin on julkaistu ja sen kannessa Deep Purplen lisäksi teksti Europe 1993.
Lisäksi Stuttgart ja Birmingham on julkaistu omina 2CD versioinaan useampaankin kertaan.
Jostain olen lukenut että Gillanin toiveesta ensimmäisen 2CD painoksen Birmingham olisi vedetty pois markkinoilta. Tiedä sitten totuutta kun kuitenkin muutama uusintapainoskin on tullut tuon jälkeen.
Käsittääkseni mikään noista painoksista ei ole erityisen arvokas ainakaan Euroopan markkinoilla. Jenkeissä noita ei ole julkaistu joten sieltä saattaa saada hieman paremman hinnan. Eiköhän kuitenkin kympeistä puhuta kummallakin mantereella.
 
Luin juuri DP-historiikkia ja siinä sivuttiin myös tätä vuoden 1993 kiertuetta. Birminghamissahan Gillanin ja Blackmoren torailut kärjistyivät sen verran, että kitaristi mm. tuli myöhässä lavalle, soitteli soolonsa tatti otsassa ja kävi välillä heittämässä vesituoppeja. Kirjan mukaan mies oli polttanut päreensä jostain väärässä paikassa olleesta tv-kamerasta ja jatkoi kiukutteluaan sitten pitkin esitystä. Muu yhtye tiesi jo, että hänelle on seuraaja valittuna. Tämä ei siis ollut Purplen uran kunniakkaimpia hetkiä, joten olisiko ihan siinä syytä siihen, että julkaisua on toivottu pois vedettäväksi...?

Ei varmasti DP:n kunniakkaimpia hetkiä mutta jostain luin jo vuosia sitten että nimenomaan Gillan ei olisi ollut tyytyväinen omaan suoritukseensa ja siksi oli vaatinut levy-yhtiötä ymv. poistamaan liven kaupoista... Ainakaan silloin ei tuosta Blackmoren vesituoppi-casesta ei mainittu mitään. Kun noita keikkoja kuuntelen niin ainakin omissa korvissa Gillan veteli ihan mallikkaasti (jos nyt verrataan nykykuntoon niin paljon paremmin). Tietysti tuo vesituopin heitto-case ei välity levyltä juuri mitenkään (no ainakaan omissa korvissa)...

mlehtinen: Tiesikö tosiaan? Minä olen lukemistani kirjoista saanut käsityksen että muille tuli kiire löytää tuuraajaa Japanin keikkoja varten.
 
Kirja antoi ymmärtää näin, että nimi oli jo tiedossa. Voin vielä illalla tsekata, etten muista väärin - tai sitten kirjassa on virhe.

AP: Kirja antoi ymmärtää näin, että nimi oli jo tiedossa. Voin vielä illalla tsekata, etten muista väärin - tai sitten kirjassa on virhe.
 
Minä muistelen vain, että Ritchie luuli lähtönsä tarkoittavan koko Deep Purplen hajoamista, ja naureskeli omassa seurueessaan jossain ravintolassa kun muut Purplen jätkät istuivat toisella puolella, ja he taas naureskelivat Ritchielle, ettei taida äijä tietää bändin jatkavan, kunhan uusi kitaristi löytyy.

Oliko muuten missään kirjassa kerrottu miksi juuri Joe Satriani valittiin? Oliko muita vaihtoehtoja harkittu/mahdollisesti vapaana pestiin tuolloin?

Regalis Apertura: Oliko muuten missään kirjassa kerrottu miksi juuri Joe Satriani valittiin? Oliko muita vaihtoehtoja harkittu/mahdollisesti vapaana pestiin tuolloin?
 
No huhun mukaan Yngwie ehdotti itseään :-)
 
Uusi levy kuulostaa hyvältä. Ei mennä Infiniten huippuhetkien -lähinnä Suprising-'tasolle mutta muuten tasaisempi kokonaisuus. Airey loistaa kyllä. Joku voisi valittaa nopeiden biisien puutetta ,mutta tässä on juurikin hyvä ,että lähinnä Gillanin paras äänialue tätänykyä otetaan huomioon biiseissä. Ehkä joku Coverdale vois ottaa oppia? Minusta Gillan kuulostaa edelleen keskirekisterissään hyvältä. Hyvä juttu on myös kitaroiden ja koskettimien balanssi. Tuhannen raidan kitararunttaus ei piilota koskettimia ja äänimaailma pysyy ilmavana. Kuten esmes Nothing at all jossa kosketinsoolo tulee puhtaasti rumpujen ja basson päälle. Tämä ilmavuus oli juttu joka nyky-Whitesnakelta puuttuu myös. Se on se tyylitaju :-)

Ja Paice. Rumpujen soiton ilmavuus käsite artikkelin alle voisi laittaa Ian Paicen kuvan. :) kukaan ei pääse lähellekään. Sillä vaan on se omaa luokkaansa oleva taito tehdä siitä aineetonta ja rullaavaa.

Heh vai ihan mr. Malmsteen olisi ollut tarjolla... Noo toisaalta sehän olisi ollut sellainen "oppipoika oppi-isän tilalle"-tilanne mitä soittamiseen tulee mutta mitenköhän kauaa muut Purplet olisi kestäneet herran egoilua? Tuskin kovin kauaa kun näkivät miten kävi Blackmoren kanssa.