| Aihe: "Pala"whatever - pohdintaa & spekulointia | |
|---|
|
Herättelisin keskustelua, osista rakennetuista kepeistä, niiden arvosta, arvostuksesta ja tunnearvon mitättömästä osuudesta.
Mikä tekee em. kaltaisesta kitarasta kenties halutun?
Miksi joku taas ei ole, joidenkin mielestä edes osiensa summa, rahallisesti?
Ja samat kääntäen.
Rautaa ja mikkejähän voi kuka tahansa ostaa ja niillä on aina jokin rahallinen arvo.
Eli jää vain body, kaula ja henkilö, joka on tehnyt näistä toivottavasti soivan kokonaisuuden.
Jos kasauksen olisi tehnyt joku nimimies, niin olisiko se niin paljon parempi, että siitä maksaisi enemmän, kuin jonkin nobodyn kasaamasta? Vaikka komponentit olis samat?
Jne. Jne,
Hoksasitte varmaan ajatuksen ytimen? :) | |
Moi.
delarco: Herättelisin keskustelua, osista rakennetuista kepeistä, niiden arvosta, arvostuksesta ja tunnearvon mitättömästä osuudesta.
Aivan kuin lukemattomat viestiketjut jossa asiaa taajaan sivutaan eivät olisi tarpeeksi?
delarco: Mikä tekee em. kaltaisesta kitarasta kenties halutun?
Haluttu/halutut komponentit joita ei välttämättä irrallaan mistään saa.
Tribuutti-instrumentti joka on kasattu tarkalleen esikuvansa kaltaisilla osilla.
Värimaailma (olettaen toki että palastelija osaa/haluaa pintakäsitellä) jota ei muualta saa.
delarco: Miksi joku taas ei ole, joidenkin mielestä edes osiensa summa, rahallisesti?
Tusina- tai ylijäämäosista kasatusta soittimesta voi olla vaikeaa saada edes itse kuvittelmaansa "osien summaa" jos (ja kun) kuvitelmat ovat epärealistisia.
Jokainen soitin on kuitenkin juuri tismalleen sen arvoinen mitä joku on siitä syystä tai toisesta valmis juuri sillä hetkellä maksamaan, oli sitten kyseessä uusi/käytetty/modaamaton/modattu/paloista kasattu/jne.
Aniharva massatuotantoinstrumentti on materiaaliarvoltaan paria sataa euroa arvokkaampi, mediaani lienee jossain 70-90€ tietämillä.
Työn osuus vaihtelee ~kympistä ~sataseen.
Kaikki ylimenevä on ostajan halukkuutta maksaa juuri kyseisestä tuotteesta tai brändistä se mitä siitä pyydetään.
delarco: Rautaa ja mikkejähän voi kuka tahansa ostaa ja niillä on aina jokin rahallinen arvo.
Nimi-/merkki-hw:llä on toki aina jälleenmyyntiarvonsa, mutta pääsääntöisesti tuo arvo on korkeampi kun ostajan ei tarvitse ostaa loppulaitetta vaivoikseen.
Pätee toki kaikkeen paloiteltavissa olevaan kauppatavaraan, ei pelkästään musiikki-instrumentteihin.
delarco: Eli jää vain body, kaula ja henkilö, joka on tehnyt näistä toivottavasti soivan kokonaisuuden.
Kuinka niin "VAIN"?
Tonewooduskovaisille bodykin on merkittävä -ellei jopa merkittävin- kikare ja kaulan vaikutusta kokonaisuuteen tuskin kukaan kiistää.
Palainstrumentin kasauksessa henkilön vaikutus on toki kokolailla merkityksetön jos kaikki osat ovat "plug-and-play", mutta jos vaikkapa talla vaihtuu Floikaksi, Kahleriksi, TOM+Bigsby yhdistelmäksi, tai joksikin muuksi, merkitys tietty kasvaa.
Suurin merkitys henkilöllä on toki soittokuntoon säätämisessä, kaikilta tuo ei suju samalla tapaa kuin joiltain toisilta.
delarco: Jos kasauksen olisi tehnyt joku nimimies, niin olisiko se niin paljon parempi, että siitä maksaisi enemmän, kuin jonkin nobodyn kasaamasta? Vaikka komponentit olis samat?
Kelle on, kelle ei.
Luotettavaksi todetun henkilön kanssa on kuitenkin ainakin omasta mielestä luontevampaa tehdä mitä tahansa kauppoja joten vaikkei nimilisää maksaisikaan, pelkän kontaktin ottaminen -ostopäätöksestä puhumattakaan- olisi ainakin mulla huomattavasti todennäköisempää kuin nobodyn kyseessä ollessa.
delarco: Hoksasitte varmaan ajatuksen ytimen? :)
Jep, provoaminen se varmasti on päälimmäisenä ajatuksena.
T:Samuli |  Kefiiri
01.08.2020 07:53:45 (muokattu 01.08.2020 08:13:12) | |
|
delarco: Jos kasauksen olisi tehnyt joku nimimies, niin olisiko se niin paljon parempi, että siitä maksaisi enemmän, kuin jonkin nobodyn kasaamasta? Vaikka komponentit olis samat?
Palacasterfilosofointi on vallan mainio keskustelun aihe mutta myös yllättävän laaja-alainen. Vaikka tarttuisi vain tähän nimihenkilö-asiaan.
Nimekkään hahmon kasaama kitara ei välttämättä ole nobobyn rakentelemaa parempi. Riittävän nimekkään sankarin osallisuudella rakentamisprosessiin voi silti olla ostoinnokkuutta lisäävä vaikutus lisääntyneen ns. mojon ansiosta.
Joissakin tapauksessa tämmöinen soitin koetaan jopa arvokkaammaksi kuin alkuperäisenä säilynyt, vaikka yleensä kaikenlaiset modaukset vähentävät perinnesoitinten arvoa ja taivuttavat ostajakandidaatin suupieliä alaviistoon.
Tällöin modaajan kuitenkin täytyy jo olla claptontason legenda.
Kas, ylempänä aloitusta arveltiin vallan provoksi :D
Minusta olisi hyvä jos näitä palakitarapohdintoja saataisiin yhteen ketjuun niin että ei tarvitsisi aina vängätä erikseen :)
Itse sivuutan aina ilmoitukset osista kootuista kitaroista ajatellen, että siinä on taas joku suhari huomannut että nurkkiin jääneistä osista saa kootuksi soittimen, jonka myynti on vaivattomampaa kuin irto-osien kaupitteleminen ;)
En ole musiikin asiantuntija. |  18is9
01.08.2020 09:03:16 (muokattu 01.08.2020 09:08:26) | |
|
Yksinkertainen nyrkkisääntö on että palacasterin arvo on vähemmän kuin osiensa summa :).
Osia saa kaupasta ja torilta. Jos joku muu on kasannut kitaran, minä en saa kasaamisen hupia eikä osatkaan ole just sitä mitä olisin itse siihen laittanut.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Moi.
Kefiiri: Kas, ylempänä aloitusta arveltiin vallan provoksi :D
Minusta olisi hyvä jos näitä palakitarapohdintoja saataisiin yhteen ketjuun niin että ei tarvitsisi aina vängätä erikseen :)
Hyvähän se olisi minunkin mielestäni, mutta kuten historia on opettanut, eihän se noin suoraviivaisesti mene.
Tuo aloitusteksitn sävy ja minunkin mielestäni varsin monitahoisen asian suoraviivaistaminen tuon provoamisajatuksen synnytti.
Ehkä olen väärässä tuossa asiassa, ehkä en.
Kefiiri: Itse sivuutan aina ilmoitukset osista kootuista kitaroista ajatellen, että siinä on taas joku suhari huomannut että nurkkiin jääneistä osista saa kootuksi soittimen, jonka myynti on vaivattomampaa kuin irto-osien kaupitteleminen ;)
Tuo ajatusmallisi saisi melko varmasti vahvistusta jos et sivuuttaisi ko. ilmoituksia :)
Mun rajallisenkin kokemuksen (kun ei edes modaamattomalle pulttikaulainstrumentille ole tarvetta) perusteella valtaosa noista on kokolailla epätoivoisia yrityksiä saada kiinan (Fender)kopio-osista edes jotain rahaa.
Jotkut eivät selvästi ole edes palainstrumentteja vaikka sellaisina myydäänkin, vaan lähinnä lapamodattuja (ettei alkuperäinen olisi niin selvästi tunnistettavissa) kaukoitähalpiksia.
Eikä siinä mitään jos hinta olisi linjassa alkuperäisen halpiksen muutaman kympin jälleenmyyntiarvon kanssa, mutta joskus noista näkee pyydettävän satasiakin.
Pökäleen kiillotus ei tietenkään välttämättä tarkoita sitä että instrumentti olisi huono jos tekijä on taitava nauhatöissä ymv. säädöissä jotka tehtaiden ja jälleenmyyjienkin toimesta ovat korkeintaan keskinkertaisella tasolla, päinvastoin.
Ja ainahan sitä saa pyytää...
HB/Behku/Rockson/J&D, brändittömistä puhumattakaan, evät kuitenkaan rahalliselta arvoltaan suuremmin muutu vaikka kuinka modaisi ja aikaa sekä mahdollisesti rahaakin upottaisi.
T:Samuli | |
18is9: Yksinkertainen nyrkkisääntö on että palacasterin arvo on vähemmän kuin osiensa summa :).
Osia saa kaupasta ja torilta. Jos joku muu on kasannut kitaran, minä en saa kasaamisen hupia eikä osatkaan ole just sitä mitä olisin itse siihen laittanut.
Kun seuraa tori.fi myyntiosastoja, niin joku näyttää tekevän käänteistä bisnestä:
Ostaa halpoja tai palakitaroita ja myy sitten osina. | |
Nimekkään kasaajan "mojo" perustuu siihen, että se ei varmasti ole huono. Nimettömän henkilön kasaama voi olla hyvä tai huono, mutta nimekkään kasaama on aina hyvä.
Se johtuu siitä, että nimekäs kasaaja on saanut sitä nimeä siksi, että ei laita sitä huonoon tekeleeseen. Näin ollen se, että se "arvokas" nimi siinä lavassa tms. sertifikaatissa lukee, on ikäänkuin sen nimen omistajan vakuutus siitä, että tuote on priimaa. Sen vuoksi jonkun Ruokankaan tai Paul Reed Smithin kasaaman kitaran voi ostaa vaikka sokkona, mutta nimettömän tekijän kitara pitää käydä itse tarkastamassa.
Jos soittajalla on ymmärrystä ja hän luottaa omaan arviointikykyynsä, niin nimettömän tekijän tekemässä soittimessa voi säästää pitkän pennin ja jos se tulee käyttöön niin nimellä ei sinällään ole väliä, kunhan soitin on vain hyvä.
Joskushan se menee niin, että soittajan nimi on soittimen tekijän nimeä isompi jolloin tekijän maine paranee siitä, että joku tietty soittaja soittaa sillä. Silloin voi olettaa, että tekijä joutuu maksamaan sellaiselle soittajalle siitä, että tämä käyttää hänen tekemiään välineitä. Tiedänpä erään tapauksen, että soittaja on ruuvaillut tekijän logoja irti käyttämästään välineestä kun ei halua antaa tekijälle "ilmaista mainosta" :-)
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-) |  PIM
01.08.2020 10:32:04 | |
|
18is9: Yksinkertainen nyrkkisääntö on että palacasterin arvo on vähemmän kuin osiensa summa :).
Eiköhän tuo päde ihan liukuhihnatuotteisiinkin ;) Tai tuskin ainakaan halvemmaksi tulee koota strato fenderin varaosista kuin ostaa valmiiksi koottuna.
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | |
PIM: Eiköhän tuo päde ihan liukuhihnatuotteisiinkin ;) Tai tuskin ainakaan halvemmaksi tulee koota strato fenderin varaosista kuin ostaa valmiiksi koottuna.
Aikoinaan oli sellainen karkea nyrkkisääntö varaosien hinnoitteluun, että niistä kasattuna tuotteelle tuli 2.5 kertainen hinta. Tuskin tuosta ollaan kaukana nykyäänkään. | |
Pauli Lappalainen: Aikoinaan oli sellainen karkea nyrkkisääntö varaosien hinnoitteluun, että niistä kasattuna tuotteelle tuli 2.5 kertainen hinta. Tuskin tuosta ollaan kaukana nykyäänkään.
Heh, pätee vallan hyvin myös Harley Bentonin kaikkein halvimpiin osiin :). "No-name body 50€".
Se näiden palainstrumenttien kunniaksi on sanottava, että ainakin omassa kitarakokoelmassani parhaat hinta/laatusuhteet löytyvät juuri niistä. Ei tartte maksella turhia brändilisiä. Jälleenmyyntiarvo on sitten taas mitä on.
Kasasin tuossa kesällä DIY-kitarakitin ja sitä kootessa koin jonkinsortin ahaa-elämyksen sen suhteen että niissä kalliissa kitaroissa maksaa nimenomaan ulkoasusta, viimeistelysä ja brändistä. Sitä samaa puuta ne kaikki kitarat ovat, olkoonkin että lähtöhinnaltaan joku lankku voi olla kympin kalliimpi kuin joku toinen, ja magneetteja ja piuhaa sieltä elektroniikkaosastolta löytyy halvoista ja kalliista. Itselle sattui kohdalle Hoscon kitti jossa ei kyllä ollut mitään vikaa. Viimeistelyn laatu oli vaan itsestä kiinni. Mutta jotenkin karisi ne voimafantasiat historiallisten speksien mukaan kasatuista Fenkuista ja Gibsoneista.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I |  LaXu
01.08.2020 23:29:20 | |
|
Palakitarassa, jonka on kasannut joku jollain tavalla tunnetumpi henkilö, on saman tien jonkinlainen laadun tae. Siis olettaen, että kasaaja on vaikkapa joku soitinrakentaja eikä vaikka joku tunnettu soittaja.
Muutenhan sinulla ei ole mitään takeita esim. nauhatyöstä, osien sovituksesta yhteen, sähköpuolen ja pintakäsittelyn laadusta jne. vaikka itse osat olisivat paperilla ihan priimaa.
Hassusti tästä valmiista soittimesta, jos se ei ole vaikka poikkeuksellisen makean näköinen, eivät ihmiset ole valmiit maksamaan yhtä paljoa, kuin jos sen myisi erillisinä osina. Kasaajan työllä ei siis ole mitään rahallista arvoa, ennen kuin kasaajalla on jonkinlaista meriittiä. Tämä meriitti voi syntyä niinkin pienestä asiasta, että joku on ostanut kasaajan pari edellistä soitinta ja sanoo netissä, että hyvä on.
Aika moni soitinrakentaja on käsittääkseni aloittanut esim. kitarakorjauksilla, josta sitten myös tulee sitä arvostusta. | |
Itsellä on paloista kasattu Jackson sekä rakentelun alla telecaster paloista. Näin heti lonkalta sanoisin, että raha ei ikinä vastaa sitä mikä on soittimen käyttöarvo. Toki tämä vaihtelee, mutta usein kyhätessä on tehty se oma juttu ja siihen pätee sama kun customeihinkin eli ei ehkä iske samalla tavalla muihin ja se pitäisi muistaa.
Ymmärrän, että moni haluaa nähdä oman työaikansa arvokkaana, mutta käytännössä palacasteria kasatessa tuo työ on jotenkin verrattavissa omasta mielestä kielten vaihtoon eli ei se oikeasti hintaa nosta osiensa yläpuolelle vaikka niitä kuinka huolella ja rakkaudella valikoisi ja kiinnittäisi.
Silti palapelien arvostus on itsellä kyllä tällä hetkellä pop. Nämä kannattaa kuitenkin tehdä itselle eikä pohtia sitä myynthintaa. Jos sitä pohtii, niin ollaan jo tuotantopuolella eikä se kuulu palacasterien olemukseen.
Usein osilla kannattaa lähteä myymään, jos vaan aikaa ja vaivaa on valmis näkemään. Ainakin jos on jotain parempaa mikkiä tai muuta kiinni. Mä en näkis näissä niinkään tuskaa rahan kanssa, koska mun mielestä kasailu on aina omiin tarpeisiin ja sen mukaan pitäisi siihen suhtautua.
"Human beings, who are almost unique in having the ability to learn from the experience of others, are also remarkable for their apparent disinclination to do so." |  delarco
08.08.2020 08:53:46 (muokattu 08.08.2020 08:58:19) | |
|
En kyllä keksi, mikä "basistin" mielestä oli avaukseni "sävy" ja mikä siinä oli provosointia mutta onneksi kitaristeilta tuli ihan oikeita vastauksia.
Pitää lukea niitä ihan uudemman kerran ja syvällä ajatuksella, ennenkuin intoutuu tekemään hätäisiä johtopäätöksiä ja provosoitumaan jonkun beissistin tuumingeista.
P.S. Jos beissisti on rekisteröitynyt 2011 ja allekirjoittanut on tehnyt saman 2003, joka sekin silloin tuntui myöhäiseltä, niin aika väsynyttä syyttää provoamisesta, saati siitä että asiaa olisi jo sivukaupalla käsitelty, ainakaan tästä näkökulmasta.
Ei plussaa. | delarco
08.08.2020 09:14:06 (muokattu 08.08.2020 09:25:15) | |
|
Ja sitten takaisin aiheeseen...
Mulla on yksi, kyseisenlainen kitara.
Kasattu / tuunattu, 80-luvun lopulla.
Olin itse seuraamassa, kyseisen luutun valmistumista, koska "tekijä" sattui olemaan, pikkukaupungin ainoan musaliikkeen pitäjä ja se oli silloin vähän niinkuin toinen olohuone.
Aika saattaa kullata muistot, mutta olen tähän päivään asti ollut sitä mieltä, että kepin body ja kaula, tuli Tom Andersonilta.
Myöhemmin googlettaen, tämä täsmää. Sekä ajankohtaan, että Andersonin silloiseen toimintaan. (Kaulojen ja bodien myynti)
Jos joku tietää paremmin, yo. asiasta niin kertokoon.
Kaula koverrettiin (tietysti, koska Ynkkä) ja bodyyn kaiverrettiin Jaappani tyylinen aurinko.
Silloinen bändikaverini osti kepin sitten jotakuinkin heti, kun se oli valmis.
Itse ostin sen edelliseltä vielä 80-luvun puolella, koska hänen oli pakko saada Kramer America Stagemaster custom (tai jotain sinnepäin).
Keppi on edelleen mulla ja ihan soitossa.
Ainoastaan mikit on vaihtuneet, ajan saatossa.
Ja ei, en ole myymässä. Tiedän,että jos näin kävisi niin kannattaisi laittaa osina lihoiksi.
Olen kyllä joskus heikkoina taloudellisina hetkinä miettinyt asiaa.
Siltikään, aloitus ei ollut provo. En muista lukeneeni vastaavaa topicia. Enkä tehnyt aloitusta myyntimielessä.
Kiitos tähän astisista mielipiteistä.
P.S. Pistin omiin kuviin muutaman otoksen vanhuksesta | |
delarco: Pistin omiin kuviin muutaman otoksen vanhuksesta
Sympaattisen oloinen peli. Vähän Lynch henkistä settiä koverretulla otelaudalla. Mutta kyllä mä luulen että tämänkin tunne- ja käyttöarvo ovat huomattavasti enemmän kuin rahallinen arvo osina tai kokonaisena.
Itekki joskus soitellu. | |
Yhden palacasterini (strato) tarina meni lyhykäisyydessään näin. Isäukko osti Millbrookilta rakennussarjan. Hintaa en muista, mutta kai se jotain luokkaa 300 euroa oli. Kasauksen ja viimeistelyn jälkeen siihen vaihdettiin aikanaan mikit, virittimet ja talla sekä kaulaa ohennettiin (nimekäs ammattiseppä).
Kaiken kaikkiaan tuohon taisi upota rahaa vähän alta tonnin. Laitoin myyntiin, ja täälläkin tavatun mielipiteen mukaan sille naurettiin, koska palacasterille kuuluu nauraa. Otin pois myynnistä, ja soittelin tyytyväisenä keikkaa. Se on loistavasaundinen ja -tatsinen strato.
Kaveri tuli kylään. Kaveri kokeili ja ihastui. Osti pois alkuperäisellä pyyntihinnalla, vaikka en edes ollut myymässä.
Mikä on tämän tarinan opetus? Palawhatever voi olla loistava soitin. Ei tässä ketjussa kukaan muuta väittänytkään, mutta aattelin tuoda keskusteluun tarinan tosielämästä.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. |  KaRa
08.08.2020 14:48:12 | |
|
Palawhateverithän on just parhaita. Varmasti uniikkeja kokonaisuudessaan. Oma sielu.
Offtopic on paras topic. | |
delarco: En kyllä keksi, mikä "basistin" mielestä oli avaukseni "sävy" ja mikä siinä oli provosointia mutta onneksi kitaristeilta tuli ihan oikeita vastauksia.
Pitää lukea niitä ihan uudemman kerran ja syvällä ajatuksella, ennenkuin intoutuu tekemään hätäisiä johtopäätöksiä ja provosoitumaan jonkun beissistin tuumingeista.
P.S. Jos beissisti on rekisteröitynyt 2011 ja allekirjoittanut on tehnyt saman 2003, joka sekin silloin tuntui myöhäiseltä, niin aika väsynyttä syyttää provoamisesta, saati siitä että asiaa olisi jo sivukaupalla käsitelty, ainakaan tästä näkökulmasta.
Ei plussaa.
Ihmettelin itsekin tätä tylyhköä kommentointia aiheeseen, jota kyllä itsekin olen miettinyt useampaankin otteeseen, aina siitä asti kun aloittelin harrastuksenomaisen kitaralaitteiden rakentelun ja modailun 70-luvun puolivälissä. Ja edelleenkin olen kiinnostunut aiheesta, vaikkakin tuo oma rakentelupuoli onkin jäänyt vähemmälle viime vuosina, sillä kun ammatikseen tekee työtä elektroniikan kehittämisen ja rakentamisen parissa, hakee vapaa-ajaltaan mieluusti jotakin muuta, jossa mieli lepää ja sielu saa rauhan :-)
Samansuuntaisia aiheita kitaroista/vahvistimista/efekteistä käsitteleviä keskusteluketjuja löytyy netistä varmasti hakemalla paljonkin, mutta sen perusteella en leimaisi tätä ketjua provoksi.
Tämän offtopic-viestini pointti on se, että kynnys tällaisellekin "pohdinnalle & spekuloinnille" pitää olla matala, jotta eri näkökulmia saadaan mukaan. Eikä provoksi kokemaansa ketjua tarvitse lukea, saatikka provosoitua vastaamaan siihen vieläpä useammalla viestillä.
Se on sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää (Albert Järvinen, kysyttäessä käyttämiensä kitaroiden merkkiä). | |
P.S. Jos beissisti on rekisteröitynyt 2011 ja allekirjoittanut on tehnyt saman 2003, joka sekin silloin tuntui myöhäiseltä, niin aika väsynyttä syyttää provoamisesta, saati siitä että asiaa olisi jo sivukaupalla käsitelty, ainakaan tästä näkökulmasta.
Ei plussaa.
Basisti saapu juhliin myöhässä, mut oli siltikin bileiden keskipiste... Ainakin omasta mielestään. | |
abassimo: Basisti saapu juhliin myöhässä, mut oli siltikin bileiden keskipiste... Ainakin omasta mielestään.
Haha! Naulan kantaan. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
