Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Aivan uusi tuttavuus tämä Ayreon, ja saa heti täydet pisteet ja papukaijamerkin. Varsinkin päivät 3, 8, 11 ja 17 ovat loistavia.
 
Eli mikäs Lucassenin levy pistetään seuraavaksi ostoskärryyn? Ehdotuksia?
 
Ehdotan myös The Dream Sequenceria. Kun tajusin mistä My house on Mars kertoo kylmät väreet kävivät pitkin selkää. Helvetti, sellaisesta aiheesta haluaisin nähdä elokuvan tai lukea kirjan!
 
Kokonaisuudessaan upea levy.

Arvioin myös toisen Ayreon suosikkini, eli Into Electric Castlen, joten jälleen löytyy Sonos Metallicosista hieman lisää Arjenin kehumista. Lisää Ayreon (ja muita Arjen-juttuja) tulossa varmasti jatkossa, mutta katsotaan millä aikataululla.
 
Into The Electric Castle -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=511
 
Ja ne vanhemmat ovat edelleen paikallaan:
 
The Human Equation -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=468
Haastattelu -> http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=42
 
Mielenkiintoista jälleen nähdä ja kuulla, että miten nopeasti ja minkälaista materiaalia Arjen seuraavaksi väsää. Mielenkiinnolla odotellaan, tosin minulle on oikeastaan ihan sama mihin bändiin panostetaan, kunhan ideat eivät lopu.

Tilasin tämän threadin innoittamana ko. levyn CDON.comista, ja levy saapui perille eilen. Nyt kolmen kuuntelukerran jälkeen ei voi kuin sanoa, että kyseessä on aivan käsittämätön levy. Laulajat pelaavat aivan mahtavasti yhteen ja instrumentaaliosiot tukevat tunnelmaa ja tematiikkaa loistavasti. Tarina myös on mielenkiintoinen ja dialogi pääosin hyvää, mutta korni lopetus on hieman... no, korni.
 
-MacGyver

Juu, olihan tästä keskustelua hätäisesti muutama viikko sitten..
 
Mutta nyt on tuommoinen vajaa kymmenen kertaa paketti tullut kuunneltua läpi ja alan jo lämpenemään pikku hiljaa. Aluksi kyllä vähän kuuntelin tyyliin "tässäkö tämä nyt on", mutta kuten monesti hienojen levyjen kanssa, tämäkin avautui pikku hiljaa kuuntelukertojen myötä.
 
Mielestäni nuo laulajien vuoropuhelut ja eri tyylisten laulajien tyystin erilainen äänenkäyttö tässä mittakaavassa ovat olleet Arjenin hienoin oivallus. Erityisen heikkona olen ollut aina noiden naislaulajien suhteen. Irene Jansen hoitelee nuo räyhäkämmät osuudet todella mallikaasti (häneltä löytyy poweria vielä enemmän, kuin siskolta Floorilta) ja Bovio sekä Findlay fiilistelevät niin, että iho pukkaa kihelmöimään.
 
Ja kyllä Arjen on taas osannut väsätä riipaisevan kauniita melodioita. Niitä kuunnellessa tuntuvat maailman huolet unohtuvan hetkeksi.
 
Tässä tule pintapuolinen arvio mieleenpainuvimmista biiseistä:
 
2: Isolation.
Findlayn lauluosio keskellä biisiä on jotain käsittämätöntä, kokonaisuus mukavan monipuolinen.
 
4:Mystery.
Hammond rokkaa aina, mahta kertosäe.
 
7: Love.
Irene vetää mahtavat taustat kertosäkeessä, hauskat sanoitukset.
 
18: Realization.
Tulee mieleen ne mahtavat Electric Castle-revittelyt (Amazing Flight, Isis and Osiris..). Lähentelee hypnoottista tunnelmaa. Myös lopussa kaikkien laulajien vuorottainen työskentely on hienon kuuloista. Huipentuu tyylikkäästi lopussa.
 
Jaah, mitäs vielä.. edelleen ihmettelen Arjenia. Mies kun pystyy aina pitämään paketin kasassa, vaikka projektit ovat näin hullun mahtipontisia. Korniuden puolellekaan ei mitenkään erityisesti tälläkään levyllä sorruta.
 
Hienoa, omaperäistä tavaraa. Laulun ja musiikin juhlaa.

Kävin äsken Swampista ostamassa Limited Editionin. Se dokumentti oli vallan mielenkiintoinen ja hauska.

Nosto! Satuin löytämään tämän levyn kirjastosta tänään ja etäisesti muistin että oli täälläkin jotain puhetta tästä. Koska minulla tuntuu olevan fetissi näihin helvetin pitkiin teemalevyihin oli pakko lainata ja testata. Ja voi kulli että nimittäin toimii! Pitää vielä kuulostella lisää ja koittaa päästä paremmin levyn sisälle. Taitaapa ostoslistallekin päästä.