Rummut: rumpukamat ›

Duro: Staget oli aikoinaan Taman halvin sarja. Swingstsrejakin sai samaan aikaan ja ne oli vielä niitäkin edukkaammat. Swingstareihin vertaaminen on sillai vähä hankalaa ku riippuu täysin siitä minkä aikakauden Swinkkuihin vertaa.
 
Thänks, kiva tietää. Hyvässä kunnossa ulkoisesti ja tuntuu soivan, pari kalvoa pitänee vielä vaihtaa kun noita eilen katselin ja virittelin. Aloittelijalle harjoitteluun oli kyl mun mielestä satkun väärti. Tosin toinen mokoma mennee jakkaran ym hankintaan.

Stagestareissa on 18" bassorumpu, setti on mukavan kompakti. Alkuun virveli oli puinen, myöhemmin metallinen, (tai sitten päinvastoin), eikös se ole 13"?
 
Ihan käypiä pönttöjähän ne ovat, vaikka ammattilaiset jo viran puolesta nyrpistelevät halvoille rummuille.

ei enää tarvetta vastaukselle joten poistin viestin.

Olisiko kellään suosituksia tai perusteltuja ajatuksia kalvotuksesta bop-setille (18, 12, 14)? Ajattelin demppaamattomia, pinnoitettuja yksikerroskalvoja hyväksi lähtökohdaksi, mutta tuollakin rajauksella tuntuu olevan tarjonta nykyään yllättävän laajaa - pinnoitteita ja paksuuksia on joka lähtöön.
 
Ilmeinen valinta olisi Remon Ambassadorit kaikkialle (tomien resot kirkkaina ja loput coatedina, toki). Mutta jotenkin kiinnostaisi kokeilla jotakin muutakin. Ehkä osaksi siksi, että rokkisettiin ostin viimeksi Ambassadorit, ja parissa tomissa lähti pinta kulahtamaan turhan nopeasti. Remolla olisi ehkä jollakin tavalla kiinnostavan oloisina vaihtoehtoina Fiberskyn (Ambassador tai Diplomat) tai Diplomat Skyntone. Evansilta löytyisi mahdollisina UV1 tai Calftone. Aquarianilla Modern Vintage Medium vaikuttaisi tuotekuvauksen perusteella kiinnostavalta.
 
Vielä pykälää vieraammalta tuntuu bassorummun kalvotuksen mietintä. Toimisiko esim. tuo Aquarianin Modern Vintage molemmilla puolilla? Toisaalta resopuolella Fiberskyn/Skyntone/Calftone-tyyppinen nahkajäljitelmä voisi olla mageemman näköinen.

Kummasti jengi käyttää edelleen Coated Ambassadoria, ja vaikka itsekin käyttäisin varmaan jos en Modern Vintageista tietäisi, niin ajoittain pettyisin lattiatomareihin Ambassadoreilla. UV1:llä varmaan lähtis poprock-hommat, en oo saanu omiin rumpuihin vielä laitettua, mutta ne mitä oon testannu niin ne on ollu aivan jees.
 
Calftonet kiinnostaa, ja Remo Legacyn saisivat tuota takaisin. prkl.
 
e: näin siis jazzpuolella. Jos vähän matalammalle virittää niin kyllä se Ambassador siellä murahtaa. ite toki demppaisin hieman myös, ettei ihan fläijää valtoimenaan, niin kuin sillä kalvolla on joskus tapana. IDK
 
e2: älä myöskään epäröi kokeilla maitokalvoja myös resopuolelle.
 
ja jos alkaa vituttaa niin clear emperor päälle ja aivan sama mitä alle. rokrok.

Jeltz: Olisiko kellään suosituksia tai perusteltuja ajatuksia kalvotuksesta bop-setille (18, 12, 14)? Ajattelin demppaamattomia, pinnoitettuja yksikerroskalvoja hyväksi lähtökohdaksi, mutta tuollakin rajauksella tuntuu olevan tarjonta nykyään yllättävän laajaa - pinnoitteita ja paksuuksia on joka lähtöön.
 
Ilmeinen valinta olisi Remon Ambassadorit kaikkialle (tomien resot kirkkaina ja loput coatedina, toki). Mutta jotenkin kiinnostaisi kokeilla jotakin muutakin. Ehkä osaksi siksi, että rokkisettiin ostin viimeksi Ambassadorit, ja parissa tomissa lähti pinta kulahtamaan turhan nopeasti. Remolla olisi ehkä jollakin tavalla kiinnostavan oloisina vaihtoehtoina Fiberskyn (Ambassador tai Diplomat) tai Diplomat Skyntone. Evansilta löytyisi mahdollisina UV1 tai Calftone. Aquarianilla Modern Vintage Medium vaikuttaisi tuotekuvauksen perusteella kiinnostavalta.
 
Vielä pykälää vieraammalta tuntuu bassorummun kalvotuksen mietintä. Toimisiko esim. tuo Aquarianin Modern Vintage molemmilla puolilla? Toisaalta resopuolella Fiberskyn/Skyntone/Calftone-tyyppinen nahkajäljitelmä voisi olla mageemman näköinen.
 
Kaikkea ja kaikissa rummuissa olen kokeillut. Remon Ambassadoriin olen sitten lähes aina palannut. Remo PS3 on bassorumpuun minulle passeli.
 
Sonorin Signaturet on suunniteltu ja lanseerattu Remon Pin Stripet lyöntipuolelle ja Ambassador Clearit resoiksi. Ja kyllä ne tiesivät, mitä tekivät. Monen kokelun kautta viimein laitoin ko. kalvotuksen. Rummut muuttuivat paremmin soiviksi ja paremmin soundaaviksi, vaikka teoria ei tue käytäntöä.

Epämuusikko: Kummasti jengi käyttää edelleen Coated Ambassadoria, ja vaikka itsekin käyttäisin varmaan jos en Modern Vintageista tietäisi, niin ajoittain pettyisin lattiatomareihin Ambassadoreilla. UV1:llä varmaan lähtis poprock-hommat, en oo saanu omiin rumpuihin vielä laitettua, mutta ne mitä oon testannu niin ne on ollu aivan jees.
 
Calftonet kiinnostaa, ja Remo Legacyn saisivat tuota takaisin. prkl.
 
e: näin siis jazzpuolella. Jos vähän matalammalle virittää niin kyllä se Ambassador siellä murahtaa. ite toki demppaisin hieman myös, ettei ihan fläijää valtoimenaan, niin kuin sillä kalvolla on joskus tapana. IDK
 
e2: älä myöskään epäröi kokeilla maitokalvoja myös resopuolelle.
 
ja jos alkaa vituttaa niin clear emperor päälle ja aivan sama mitä alle. rokrok.
 
Ei kai se Ambassadorin ylivalta mikään ihme ole. Ainakin harrastelijanäkökulmasta yksi kalvokierros on elinkaareltaan kohtalaisen pitkäaikainen, ja koko setin kalvosatsi maksaa kuitenkin jokusen valuuttayksikön (kertaluokkaa enemmän kuin moni muu kuluva perustarvike: kapulat, kitaran-/bassonkielet, plektrat, fonilehdykät, yms.) Sitä kautta kokeilunhalua on helposti vähän vähemmän ja Ambassador on joka soittajalle kuitenkin valmiiksi tuttu ja toimivaksi todettu.
 
Mutta Modern Vintageen taidan kallistua, jos se on kerta asiallinen jazztomikalvo. Oletko käyttänyt sitä 10mil medium-mallia? Helpointa tietysti on aloittaa kokeilut pelkällä 14" kalvolla, sen voi kierrättää virveliin jos ei tomissa toimikaan.
 
Suositteletko Modern Vintagea myös bassariin?

Medium on jees ja kyllä, suosittelen sitä myös basariin. Mitä nyt Aquarianilla / D'Addariolla on ollut viime aikoina pää perseessä Euroopan jakelun kanssa, mutta kuulemma tällä hetkellä on ainakin yksi firma joka tuo noita Suomeen :P
 
Deep Vintageista ja Modern Vintage II:sista ei mulla oo kokemusta, mitä nyt hätäpäissäni ostin muutamia sellaisia varastoon.

Kojootti_84: ei enää tarvetta vastaukselle joten poistin viestin.
 
Myit ne?

hollmi-5: Kaikkea ja kaikissa rummuissa olen kokeillut. Remon Ambassadoriin olen sitten lähes aina palannut. Remo PS3 on bassorumpuun minulle passeli.
 
Sonorin Signaturet on suunniteltu ja lanseerattu Remon Pin Stripet lyöntipuolelle ja Ambassador Clearit resoiksi. Ja kyllä ne tiesivät, mitä tekivät. Monen kokelun kautta viimein laitoin ko. kalvotuksen. Rummut muuttuivat paremmin soiviksi ja paremmin soundaaviksi, vaikka teoria ei tue käytäntöä.
 
Ambassador on epäilemättä sopiva yleiskalvo melkein kaikkeen. Osaatko luonnehtia, mitkä ominaisuudet noissa nahkajäljitelmäkalvoissa ovat tökkineet verrattuna perus-Ambassadoriin, jos olet niitä laajalti testaillut? Tai erityisesti tuo Aquarianin Modern Vintage olisi se joka nyt vaikuttaisi kiinnostavimmalta.

Jeltz: Ambassador on epäilemättä sopiva yleiskalvo melkein kaikkeen. Osaatko luonnehtia, mitkä ominaisuudet noissa nahkajäljitelmäkalvoissa ovat tökkineet verrattuna perus-Ambassadoriin, jos olet niitä laajalti testaillut? Tai erityisesti tuo Aquarianin Modern Vintage olisi se joka nyt vaikuttaisi kiinnostavimmalta.
 
Ei niissä missään mikään erityisesti töki. Modern Vintage on jotenkin kovahkon oloinen rakenteeltaan ja kellertävänä se ei näytä siltä, mitä kalvolta odotan (aika naismainen kommentti...).
 
Fiberskyn oli omaan mieleen turhan tumppu. Ambassadorista saan juuri sen, mitä haen. Varsinkin sen soivuuden. 10-mil on yleishyvä paksuus minulle. Ohuemmat menee lommolle.
 
Kai Jokiaho on tehnyt hyvän vertailuvideon:
https://www.youtube.com/watch?v=zAYcDc9LXWw

Vääntynyt virveli?
 
Virittelin tuossa virveliä, Taman teräspannua vanhasta Rockstar -setistä ja suureksi hämmästyksekseni huomasin kyseisen soittiminen olevan kiero, tai tavallaan kovera, virvelimaton suuntaisesti. Kun virvelin asettaa tasaiselle alustalle, keskeltä näkee läpi kun tuota katsoo vaakassa. Kello 12 kun painaa tasoa vasten, kello 6 on suunnilleen 7 milliä ilmassa.
 
Onko tämä luonnollista kulumista vai mitä ihmettä tälle rummulle on tapahtunut? Tietääkseni kapulalla suoritettuja vanneiskuja kummempaa väkivaltaa ei tuohon ole kohdistunut.
 
Kellään vastaavia kokemuksia? Ilmeisesti tästä vääntymisestä johtuen kyseistä virveliä on tuskallista saada hyvään vireeseen, joka näin heurekan myötä tuntuu ihan järkevältä.

Eos: Vääntynyt virveli?
 
Virittelin tuossa virveliä, Taman teräspannua vanhasta Rockstar -setistä ja suureksi hämmästyksekseni huomasin kyseisen soittiminen olevan kiero, tai tavallaan kovera, virvelimaton suuntaisesti. Kun virvelin asettaa tasaiselle alustalle, keskeltä näkee läpi kun tuota katsoo vaakassa. Kello 12 kun painaa tasoa vasten, kello 6 on suunnilleen 7 milliä ilmassa.
 
Onko tämä luonnollista kulumista vai mitä ihmettä tälle rummulle on tapahtunut? Tietääkseni kapulalla suoritettuja vanneiskuja kummempaa väkivaltaa ei tuohon ole kohdistunut.
 
Kellään vastaavia kokemuksia? Ilmeisesti tästä vääntymisestä johtuen kyseistä virveliä on tuskallista saada hyvään vireeseen, joka näin heurekan myötä tuntuu ihan järkevältä.
 
Se on aivan asiaan kuuluvaa. Matolle tarvitaan syvennys, jotta se asettuu kunnolla resokalvoa vasten. Snarebed on englantilainen nimi tälle mattosyvennykselle.

hollmi-5: Se on aivan asiaan kuuluvaa. Matolle tarvitaan syvennys, jotta se asettuu kunnolla resokalvoa vasten. Snarebed on englantilainen nimi tälle mattosyvennykselle.
 
No niinpä näkyy olevan. Kiitokset selvennyksestä. Kaikkea sitä takkia noutaessa oppii.

Palaan vielä kalvoaiheeseen: sain käsiini virvelin varakalvoksi alunperin jemmatun Modern Vintagen joka meni testiksi lattiatomiin, ja vastaavasti lainasin toisesta setistä Ambassadorin 12" tomiin. Kun näitä on aikansa kopistellut samassa setissä, niin jotenkin tuohon Aquarianiin olisin kallistumassa.
 
hollmi-5: Ei niissä missään mikään erityisesti töki. Modern Vintage on jotenkin kovahkon oloinen rakenteeltaan ja kellertävänä se ei näytä siltä, mitä kalvolta odotan (aika naismainen kommentti...).
 
En ymmärrä kalvojen värin yhteyttä sukupuoleen. Mutta tuo on kyllä omituisen näköinen verrattuna totuttuun kylmänvalkoiseen. Erityisesti kellertävässä vaahterarummussa väriyhdistelmä on hömelö. Mutta soundiin miellyin jo - ehkä täytyy alkaa soittaa silmät kiinni.
 
Epämuusikko: Medium on jees ja kyllä, suosittelen sitä myös basariin. Mitä nyt Aquarianilla / D'Addariolla on ollut viime aikoina pää perseessä Euroopan jakelun kanssa, mutta kuulemma tällä hetkellä on ainakin yksi firma joka tuo noita Suomeen :P
 
Lopputulemana: saako näitä tällä hetkellä siis jostakin? SMI on ilmeisesti tämänhetkinen virallinen maahantuoja. DLX:n kautta tehty kysely ei ole toistaiseksi tuottanut vastausta. Myös Percussion Finlandin kautta kyselin, sieltä tuli vastaus "usean kuukauden odottelusta" uuden maahantuojan myötä. Eikä näitä T-kaupastakaan näy löytyvän.

Jeltz: En ymmärrä kalvojen värin yhteyttä sukupuoleen. Mutta tuo on kyllä omituisen näköinen verrattuna totuttuun kylmänvalkoiseen. Erityisesti kellertävässä vaahterarummussa väriyhdistelmä on hömelö. Mutta soundiin miellyin jo - ehkä täytyy alkaa soittaa silmät kiinni.
 
Hollmi koki huomion kiinnittämisen kalvon väriin naismaiseksi lähestymistavaksi. Itse en koskaan ole kuullut naisten valittavan rumpukalvojen värisävyistä, miesten kylläkin :D

En jotenkin 100% luota SMI:n toimintaan(kaan) tässä asiassa. Mutta en luota Aquarianiinkaan. Eivät enää vastaa viesteihini. Aqut, siis.

Kuka käski asua jossain muualla kuin vartin matkan päässä SMI:n varastolta.

Mösjöö: Kuka käski asua jossain muualla kuin vartin matkan päässä SMI:n varastolta.
 
Ei auta moinen, kun ei sielläkään ole Modern Vintageja.