Kitarat: kitarakamat ›

Kyllikki: Itselläni on ollut luottopelinä Musarin 112RP65 combo sieltä 80-luvun alusta alkaen, jolloin ostin sen käytettynä yksityiseltä myyjältä. Voin kyllä yhtyä siihen melko yleiseen mielipiteeseen, että laite on soundeiltaan aika kuiva ja naseva, ja päätteessä olevat 6L6:t lämmittävät lähinnä soittajan mieltä, eikä niinkään soundia.
 
Mutta, etunsa on sillä soundin persoonattomuudellaankin. Laite toimii erityisen hyvin mallintavien pedaalien kanssa, joilla soundin saa kyllä taipumaan melkeinpä mihin suuntaan tahansa. Tämän olen huomannut vaikeaksi, jos vahvistimilla on "voimakas luonne", joka tahtoo tulla esiin, olipa edessä minkälaisia moulinexiä hyvänsä.
 
Toinen juttu on se, että Musari tuntuu olevan laite, joka vain kestää ja kestää, vuodesta toiseen, keikasta keikkaan. Tehtäisiinpä nykyäänkin yhtä kestäviä kamoja...
 
Edit: Ihan vinkkinä vaan, että hommatkaa Musarinne ajoissa, sillä kun ollaan oikein hiljaa, niin voimme kuulla hiljaisen kohinan, joka johtuu siitä, että Musarin hinnat ovat alkaneet nousta kohisten...
 
Piti tsekkailla youtubesta miltä RP65 kuulostaa ja ainakin tässä videossa ominaissaundissa tuntuis olevan selkeetä spesifiä samanlaisuutta verrattuna omaan 112:een (joka on joku muu kuin RP, mutta etuasteputketon ja EL34:lla).
https://www.youtube.com/watch?v=zt0kl_8Oo_s
 
Ja siis toi kuulostaa mun korvaan tosi musarimaiselta tuossa.
 
Kyl meikä tuossa päätteen kuulee ja väittäisin, että videon vahvarissa on selkeesti EL34:t. Se headroom taitaa olla enempi etusen puolella, vaikka näissä on päätekin vissiin kylmäksi säädetty oletuksena? Noissa myös alkuperäinen kajari on ollut mallia ei-celestion; olisko ollut joku aikansa EV, mikä on osa juttua. Oma ei kestänyt punkin renkutusta - tuli reikä - en tosin tiedä mistä suunnasta.

mike tapping: Olikohan transistorivermeet seitkytluvulla jotain uutta ja hienoa jota piti kokeilla? Meinaan että kun esim Claptonilla taisi olla Derekkien konserteissa Fillmorella Sunn Coliseum trankkuvahvistin. Jollaista myös ymmärtääkseni esim Jeff Beck ja Santana ovat käyttäneet.
 
Siis kyllähän ne oli ja vielä kaheksankytluvullakin ja sikäli se kai oli kulta-aikaa niille, että ne ehkä legendaarisimmat transistoripelit tehtiin silloin Rolan Jazzchorus, Yamahalta tuli omat vastineensa (en muista niiden mallinimeä) ja Peavey kunnostautui vallankin trankkulaitteissa joskin itselläni oli kasarilla Peavey Renown 2x12 ja olin ihan intona siitä ja maksoikin paljon enemmän kuin esimerkiksi Fenderin Showman jollaisen siihen vaihdoin (voitteko kuvitella !?!?). Renown oli kyllä turhan kipakkasoundinen laitos omaan makuun enkä sen perään ole haikaillut. Kasarilla tehtiin kylläkin yksi aivan ylimaallisen makea trankkulaite nimittäin Session Sessionette, joka on tullut nyttemmin uustuotantoon. Mulla oli muutama vuosi sitten sellainen keikka- ja reeniskäytössä ja tykkäsin ihan todella, siinä oli kolkko ja kylmä kliini, mutta särökanava oli todellakin makea ja kajarina siinä oli Celestion H100 joka on ihan kelpo elementti. Mutta siis yksi legendaarinen jolla eräs edesmennyt legendakin soitteli ihan loppuunsa saakka oli Labseriesin L5 vahvistin jollaisella en ole itse soittanut, mutta BB King käytti sellaista ihan kuolemaansa saakka, niin pitäisin sitä kohtalaisena suosituksena sillekin kombolle. Jazzarit tykkäili jossakin vaiheessa Polytone vahvareista, joskin nykyisin taitaa ainakin Viinikainen suosia Fenderin putkivahvareita. No nää on näitä, käsittääkseni ainakin jossakin vaiheessa kasarilla Iron Maiden soitteli Gallen Gruugereilla, jotka on nykyisinkin arvossa arvaamattomassa myös bassopuolella tykkäilee moni siitä.
 
Itse olen tykkäillyt matkan varrella trankuista kovinkin, mutta putkareilla olen enimmäkseen soitellut ja Sessionin jälkeen löysin itselleni kodin Mesa Boogieiden parista. Missään tapauksessa en analogitrankkuja kuitenkaan vierasta, mutta mallintavia katselen vielä vähän nokanvartta pitkin..... ei sille oikein mitään voi. Tulkoot muut niiden kanssa autuaiksi itse en viitsi kun ei ole pakko :-)

Arkka: Piti tsekkailla youtubesta miltä RP65 kuulostaa ja ainakin tässä videossa ominaissaundissa tuntuis olevan selkeetä spesifiä samanlaisuutta verrattuna omaan 112:een (joka on joku muu kuin RP, mutta etuasteputketon ja EL34:lla).
https://www.youtube.com/watch?v=zt0kl_8Oo_s
 
Ja siis toi kuulostaa mun korvaan tosi musarimaiselta tuossa.
 
Kyl meikä tuossa päätteen kuulee ja väittäisin, että videon vahvarissa on selkeesti EL34:t. Se headroom taitaa olla enempi etusen puolella, vaikka näissä on päätekin vissiin kylmäksi säädetty oletuksena? Noissa myös alkuperäinen kajari on ollut mallia ei-celestion; olisko ollut joku aikansa EV, mikä on osa juttua. Oma ei kestänyt punkin renkutusta - tuli reikä - en tosin tiedä mistä suunnasta.
 
Juu, tuosta klipistä tulee selkeästi esiin ehkäpä se Musarin paras puoli, puhdas ja taajuustoistoltaan tasainen soundi.
 
Klipissä näyttäisi olevan 100 -wattinen peli, jossa tehdasasenteisena oli juurikin tuo 12" EV hökäri. Pääteputkia en lähde arvailemaan, mutta jotenkin tuon klipin soundi on kyllä selkeämpi ja avarampi, hieman F-Twin -tyyppinen botne ja yläpään heleys, jotka omasta 65:sta jotenkin tuntuvat puuttuvan.
 
Liekö nuhjuisempaan soundiin sitten syynä vanhat 6L6-putket, tai alkuperäinen Musarin tarralla varustettu hökäri, joka joidenkin tietolähteiden mukaan olisi Eminencen valmistama "halpis-tuutti". Tämä ei kuitenkaan ole pahemmin harmittanut, koska varsinaiset soundit teen mallintavilla efektipurkeilla, joita Musari kyllä popsii iloisesti kuin Tsekinmaalla valmistettua Jyväshyvän pikkuleipää.
 
Musarit on todellakin säädetty toimimaan hyvin viileänä, jolla valmistaja halusi varmistaa putkien pitkää elinikää. Tässä on kyllä onnistuttu, sillä vaikka omaa vahvistintani käytetään lähes päivittäin, olen vaihtanut putket viimeksi n. 20 vuotta sitten, ja silloinkin "varmuuden vuoksi". Ehkäpä juuri tuon viileyden vuoksi se "putkien lämpö" jää ainakin omassani täysin mielikuvituksen varaan, mutta tuota lämpöähän voi sitten hakea vaikka aurinkoiselta rannalta näin kesäiseen aikaan.

Meikällä tosiaan oli pari vuotta Musarin 212 Sixty-Five vuodelta 1979. Täysin puhdas saundihan siinä oli tosi kaunis. Allekirjoitan myös aiemmissa viesteissä esitetyt näkemykset saundin osalta: kuiva, välitön saundi joka parhaimmillaan täysin puhtaana, bändin kanssa soittaessa ehkä vähän herkästi katoaa (eq-pedaalia en vielä tuolloin omistanut, olisi ollut varmaan jepa). Isommat särötkin olivat yllättävän jees, jotain sellaista stoner pörinään kallellaan olevaa meininkiä siitä ihme kyllä sai irti. Tremolo oli myös aika mielenkiintoinen muljutin siinä, harmillinen volume droppi vain.
 
Ja kestävähän se oli kuin hitto, käytin triodipajalla huollossa sillä ajatuksella, että putket varmaan olisi syytä vaihtaa. Lassi Ukkonen totesi ettei kannata uustuotantosekundaa vaihtaa originellejen tilalle, kun olivat kuulema edelleen täydessä tikissä.
 
Pikkuroso ei ollut sitten niinkään omaan mieleeni, eikä jousikaikukaan ollut niin makoisa kuin Fendereissä. Ja olihan se aivan suhteettoman painava mörssäri. Joskus varmaan pitää hankkia joku pienempi combo; RD50 tai RD100 kenties. Kannattaa kokeilla, eivät tosiaan vielä ainakaan liiku kovin julmissa hinnoissa.

Luin näitä kommentteja koskien trankku tai putkivahvistinta kommentteja, hyvin mielenkiintoista. Kun seuraa asiantuntioitten blind fold testejä. niin nekään ei erota enään kumpi on trankku ja kumpi on putkivahvari (en tarkoita tässä kemperin profilointi tai digitaalivahvareita). Uskon että kitaratkin ovat laaduiltaan parempia kuin ennen (nuo keskitason skitat), ja hyvän soundin käsityskin on vuosien varrella muuttunut jonka takia varmaan voi sanoa ettei toinen ole toista parempi enään.
Tuo tunnettu "punch" jota putkivahvari antaa, varsin EL84 ja El34 pääteputkilla, niin sen saa kyllä osittain aikaan myös trankkuvahvarilla kahdella eri tavalla. Yksi on liittämällä kunnon kompressori eteen, toinen joka on paljon parempi, on vaihtamalla trankkuvahvistimeen todella herkkä kaijutin. Vanhat Celstion G12H ja G12K kaijuttimet jossa herkkyys on jopa 100dB /1W/1m.
Itse olen käyttänyt putkivahvistimia joissa 6L6, El34, EL84 pääteputkia (Ampeg, Fenderit etc..) vaan mielestäni paras soundi sekä laajin soundi spektri tulee vanhalla Roland DAC 50D vahvistimella johon laitettu vanha Celstion G12H 100W kajari. Kaitutin kotelon on suljettu jolloin paineet tulee kaikki eteenpäin ulos.
Soundi on hyvin henkilökohtainen asia eikä siitä voi kiistää, vaan olen huomannut että monni vannoutunut putkivahvistimen soittaja on kääntänyt päätään kun on kuullut vanhan Roland DAC 50D soundin jossa tuo Celstion kajari ja kysynyt, mikä vahvistin tuo on , huikee soundi.

Eli, jos vanha trankku vahvistin jömmassa, kannattaa kokeilla. Jos tarvitsee apua niin voi ottaa yhteyttä minuun muusikoiden netin kautta.

Kefiiri: Karsea sälli, katsoin puolet. Tottahan se on että esiintymisessä on tärkeämpiäkin asioita kuin kitarasoundi, mutta asiallisen soundinhan saa myös halvalla vahvistimella. Jäpikkä esittää että ei tarvitse murehtia vaikka soundi ei olisi viimeisen päälle. Ei huonolla soundilla silti kannata vetää vaikka yleisö ei siihen huomiota kiinnittäisikään :(
 
Oisit kattonut loppuun. En minä tuossa videon sanomassa mitään väärää bongannut. Pähkinänkuoressa: Kannattaa kohdistaa päähuomio kamarunkkauksen sijasta hyvien biisen tekemiseen ja esittää ne mielellään vireessä olevilla soittimilla.
 
Äijän ulosanti on karu, siitä olen samaa mieltä.

Täällä on aiemminkin leikitty arvailuleikkiä, niin ehkä minäkin postaan yhden.
 
Tuolta löytyy pieni improvisaatiopätkä:
 
https://drive.google.com/drive/fold … 2oJW1VfCNMtvdzgAum1frWV?usp=sharing
 
No, tällaisessa ketjussa on aika helppo arvata, että kyseessä ei ole esim. Fenkun putkicombo. Mutta jos joku haluaa esittää tarkempia arvauksia niin tänne vaan. Kirjoitan vaikka muutaman päivän päästä vähän tarkemmin millä klippi on tehty.

Hanok: Täällä on aiemminkin leikitty arvailuleikkiä, niin ehkä minäkin postaan yhden.
 
No, tässä oli käytetty ehkä sen verran harvinaisia kamoja, että niitä olisi aika hankala äänitteeltä tunnistaa. Mutta homman pointti olikin vähän pohtia millaisia soundeja trankkuvehkeistä voi saada ja mitä muuta niiden käytettävyyteen liittyy pelkän soundin lisäksi.
Tässä kuitenkin käytetyt välineet:
Vahvistin Axtech VM 108, 15 W analoginen trankkucombo 80-90-luvun taitteesta. Ensimmäinen vahvistimeni, joka on enimmäkseen lojunut nurkassa ensimmäisen parin käyttövuoden jälkeen.
Kitara: Flaxwood, jossa käytössä kaulamikki, Lundgren Revolver (P90-tyylinen mikki humbucker-koossa).
Kaikua lisätty vähän softalla, lisäksi lead-raidalla kevyesti kompuraa.
 
Olen vuosien mittaan päässyt testaamaan tai ainakin kuulemaan useita tässäkin ketjussa mainittuja, hyväksi havaittuja trankkuvahvistimia (ja puhun tässä kohtaa analogisista styrkkareista, mallintimet ovat oma juttunsa). Näistä jäi mieleen, että Tech 21 TM60 ja Lab Series L7 ovat olleet laadukkaasti tehtyjä ja hyväsoundisia laitteita. Kuitenkin molemmissa oli sellainen piirre, että bändin seassa ne jäivät helposti vähän jalkoihin. Soundista puuttui vähän sellaista läpitunkevuutta ja iskevyyttä. Itse ainakin tulkitsin tämän johtuvan trankkupäätteestä, joka on aika puhdas kitarakäyttöön. Jäi puuttumaan sellainen punch, jota en ole tähän mennessä saanut esiin kuin putkipäätteestä.
 
Musarin vanhoista hybrideistä täällä jo tarinoitiinkin. Olen kuullut vain yhtä yksilöä, ja sitäkin toisen kitaristin käsittelyssä Telecasterin kanssa melko puhtailla soundeilla. Joku combo se oli mutta tarkemmasta mallista ei ole tietoa. Soundi oli todella hyvä, ei pätkääkään liian ohut tai riipivä. Sillä ei ollut toisaalta mitään ongelmaa erottua bändin seasta. Putkipäätteestäkö se oli taas kiinni? En tiedä onko näissä mallien ja/tai yksilöiden välillä radikaaleja eroja, mutta jännästi tuntuvat jakavan käsityksiä.
Suurin osa kitaralle tarkoitetuista trankkuvahvistimista on kamalia halpoja comboja, joissa sekä mekaaninen toteutus, että soundit ovat hyvin kyseenlaisia. Siihen vielä päälle aloittelevat käyttäjät, jotka eivät vielä osaa kaivaa niistäkään sitä parasta soundia esille. Myös tuossa klipissäni esiintyvä Axtech osuu täysillä tähän kategoriaan. Siinä on huonolaatuiset liittimet ja potikat, halpiselementti, liian vähän tehoa bändikäyttöön ja kaikkiaan se vaikuttaa epäluotettavalta. Tuossa lead-raidalla kuuluu pientä rutinaa, joka johtuu luultavasti rikkinäisestä treble-potikasta. Sitä piti tuota pientä klippiä äänittäessäkin tökkiä, että laitteesta yleensä sai ääntä pihalle. Kaikesta huolimatta pohjasoundi on omasta mielestäni niin hyvä, että sitä voisi periaatteessa käyttää jollain äänitteellä.

Aktiiviseen keikkakäyttöön soveltuvia trankkuvahvistimia on aika vähän putkikoneisiin verrattuna, joten vertailu on hankalaa. Se asia tuskin enää radikaalisti muuttuu näin digiaikana. Putkikamoissa taas on valinnanvaraa vaikka kuinka, ja käytettyjä liikkuu todella edullisesti. Putkien saatavuus voi tulevaisuudessa olla kysymysmerkki, mutta tällä hetkellä peruskamaa on hyvin saatavilla.
 
Kivaahan se on edelleen treenikämpällä jatkaa putkikamojen kanssa, ainakin riittää potkua.

Hanok: Näistä jäi mieleen, että Tech 21 TM60 ja Lab Series L7 ovat olleet laadukkaasti tehtyjä ja hyväsoundisia laitteita. Kuitenkin molemmissa oli sellainen piirre, että bändin seassa ne jäivät helposti vähän jalkoihin. Soundista puuttui vähän sellaista läpitunkevuutta ja iskevyyttä. Itse ainakin tulkitsin tämän johtuvan trankkupäätteestä, joka on aika puhdas kitarakäyttöön. Jäi puuttumaan sellainen punch, jota en ole tähän mennessä saanut esiin kuin putkipäätteestä.
 
Lab Series L5 -combolla ja Stratolla tehty kitarasoundi on omien kuulohavaintojen kaikkien aikojen top kolmosessa. En tiedä oliko välissä vielä jotain purkkeja, mutta vahvarin transistoroitua päätettä en pääse moittimaan.

Kefiiri: Lab Series L5 -combolla ja Stratolla tehty kitarasoundi on omien kuulohavaintojen kaikkien aikojen top kolmosessa. En tiedä oliko välissä vielä jotain purkkeja, mutta vahvarin transistoroitua päätettä en pääse moittimaan.
 
Jep... Tuo L7 taitaa olla jokseenkin sama kone, mutta 4 X 10" komerossa. Iso ja painava vahvistin, siinä ei trankkukoneen kevyemmästä muuntajaosastosta ole suurta iloa. Soundi on hyvä, kuten jo mainitsinkin.

Tässä mielenkiintoinen blindfolded testi, lopputulos ehkä yllättää.
 
https://www.youtube.com/watch?v=86yJqZq5uPc

RetRolf: Tässä mielenkiintoinen blindfolded testi, lopputulos ehkä yllättää.
 
No joo kyllä Blues Cube tuossa kuulostaa tosi hyvälle. Voi siis vetää sellaisen johtopäätöksen, että blues tyylisessä soitossa 700,- euron transistorivahvistin Blues Cube pesee itseään kolme kertaa kalliimpia putkivahvistimia. Tai ainakin tällaisella väittämällä saa keskustelua aikaiseksi.
 
Heavy/ hard rock soittajille olis joku toinen sokkotesti mielekkäämpi. Siinäkin toki henkilökohtainen soundimieltymys voi olla jopa suuremmassa merkityksessä sitä "parasta soundia" arvioitaessa.

Osteri: No joo kyllä Blues Cube tuossa kuulostaa tosi hyvälle. Voi siis vetää sellaisen johtopäätöksen, että blues tyylisessä soitossa 700,- euron transistorivahvistin Blues Cube pesee itseään kolme kertaa kalliimpia putkivahvistimia. Tai ainakin tällaisella väittämällä saa keskustelua aikaiseksi.
 
Heavy/ hard rock soittajille olis joku toinen sokkotesti mielekkäämpi. Siinäkin toki henkilökohtainen soundimieltymys voi olla jopa suuremmassa merkityksessä sitä "parasta soundia" arvioitaessa.
 
Huonoimman kuuloinen konehan tuo Cube noista oli. Ei mene pesuhommiksi jos joku myyntimiesmynttinen niin netissä muka sokkona kertoo.

samiko: Huonoimman kuuloinen konehan tuo Cube noista oli. Ei mene pesuhommiksi jos joku myyntimiesmynttinen niin netissä muka sokkona kertoo.
 
Minusta oli kyllä hyvä testi. Tosin soittotyyli ja soundi, joita haettiin, osuivat omiin mieltymyksiin. Minusta erot olivat aika pieniä. Valitsisin tämän testin perusteella minkä vaan noista vahvistimista. Uskon että Cube valikoitui koska oli suoraan soittajan takana. Itsekin tykkään soitella välillä niin että istun vahvistimen päällä.

RetRolf: Tässä mielenkiintoinen blindfolded testi, lopputulos ehkä yllättää.
 
https://www.youtube.com/watch?v=86yJqZq5uPc
 
Mä olen mesafani ja tässäkin testissä se oli kyllä edukseen, mutta silti omaan korvaan ehdottomasati mageiten soi se akana ollut fender, mutta sitten kyllä heti se mesa :-D . Ei bluescube huono ollut ei lainkaan, ja olen kuullut sitä livenäkin keikkatilanteessa ja kelpuuttaisin koska tahansa sen omaan käyttööni.

hallu: Mä olen mesafani ja tässäkin testissä se oli kyllä edukseen, mutta silti omaan korvaan ehdottomasati mageiten soi se akana ollut fender, mutta sitten kyllä heti se mesa :-D . Ei bluescube huono ollut ei lainkaan, ja olen kuullut sitä livenäkin keikkatilanteessa ja kelpuuttaisin koska tahansa sen omaan käyttööni.
 
Kuuntelin sokkona jo tuossa aiemmin tällä viikolla ja parhaaksi arvioin Mesan (jonka arvasin Fenkuksi...) Mulla on kuitenkin sellanen hypoteesi, että pitää usein saundeista, jotka on lähellä omia kamoja, joihin on tottunut ja näistä tuo Mesa on kyl lähimpänä mun kamoja.

Tarkemmin ajateltuna, onhan tässä lähivuosina kuitenkin tullut markkinoille joitakin uudenlaisia analogisia, ihan vakavaan käyttöön tarkoitettuja trankku- tai ainakin hybridivahvistimia. Ei tuo Blues Cubekaan tosiaan huonolta soundannut, mutta sitten on näitä mininuppeja, esim Milkman The Amp 100:
https://www.youtube.com/watch?v=lbJvkyTctpw
 
Ja sitten on BluGuitar Amp1 johdannaisineen. Siitä en nyt äkkiseltään löytänyt oikein hyvää demoa, mutta kuulemma soundaa sangen hyvältä.
 
Näissä molemmissa on kyllä putki jonkinlaisessa roolissa, mutta päätteet ovat nähdäkseni D-luokan trankkua molemmissa. Tässä on tietysti lähdetty liikkeelle siitä, että soittajan koko setti kaappi pois lukien mahtuisi pedaalilautaan. Lisäksi löytyy modernimpia toimintoja, kuten DI-lähtöä jne. Tosin vaikuttaa kyllä siltä, että parhaat soundit irtoavat edelleen oikean kaapin kautta äänittämällä.
Hintaa noilla vehkeillä on kyllä jonkin verran, ei kuitenkaan vielä yhtä paljon kuin Kemperillä tai Axe-FX:llä.

Tämähän on hyvä ketju. Sitä on alkanut ajattelemaan myös transistorivahvarien olevan mahdollisia, kun on kotona muovikuusikin nykyään. Ei se samalta tuoksu mutta on helppo ja ei putoile neulaset eli on käytännöllinen. Samaa mietin vahvistimien osalta. Korvata pitäisi Fenderin Blues deluxe, jos tosissaan miettisi. Enemmän kirjoitin tähän pohdintaa siksi, että jää ketju mieleen.

Kun eilen roudasi pojan bändiä varttitunnin keikkaa varten, kävi mielessä että jotkin pedaalin kokoiset mallinnushärpäkkeet helpottaisi hommaa melkoisesti. Mutta tuskin siihen mennään. Hankitaan varmaan lesliekin jossain vaiheessa.