Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moro
 
Tietääkö kukaan saako kuvan mukaisia metallilevyjä pääkaupunkiseudulta jostain liikkeestä, tai olisiko jollakin myytävänä?
 
Kuvittelen että toi helpottaisi juottamista ja lisäksi potikat pysyvät paremmin kiinni.
Mun Tokaissa on yhden potikan kohdalla typerästi kannen paksuus ohuempi kuin muissa neljässä potikassa, niin kaikkien saaminen samalle korkeudelle on myös työlästä.
 
Kiitti vastauksista jo etukäteen.
 
Kuvan näet täältä:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1570583

Moi.
 
Mean Machine: Tietääkö kukaan saako kuvan mukaisia metallilevyjä pääkaupunkiseudulta jostain liikkeestä, tai olisiko jollakin myytävänä?
 
Tiedä sitten olenko vain menettänyt hakutaitoni, mutta eipä noita (enää?) näytä saavan yhtään mistään, saati sitten Suomesta.
 
Murheitahan tuollainen rakenne enemmän tai vähemmän ajanmittaan tuotti/tuottaa, joten 70-luvun puolenvälin Les Pauleista varsin monesta nuo kaiketi raksittiin pois viimeistään ekan potikanvaihdon yhteydessä.
Evilbaystä, Reverbistä ymv. nettibasaareilta noita vaihtelevasti löytyy (Gibsoniin), eivätkä tavallaan ole kalliita ;).
 
Jos eristää potikanrungot levystä ja käyttää alunperin tuon kanssa käytetäväksi suuniteltua kuorta, häiriöt kyllä kuulemma vähenivät huomattavasti sen aikaisessa häiriökenttäsaasteessa.
Tätänykyä sähköä johtava maali tai kupariteippi ajaa saman asian.
Jos ylipäätäänkään kaipaa häiriösuojausta.
 

 
Mean Machine: Kuvittelen että toi helpottaisi juottamista ja lisäksi potikat pysyvät paremmin kiinni.
 
Totta, juottaminen helpottuu useamman kertaluokan verran, ja siksi vastaavanlaisia muovisia (akryyli, piirilevy, tmv.) tai puisia levyjigejä käytetäänkin potikoiden välisten juotosten juottamiseen kitaran ulkopuolella.
Varsin harvoin ainakaan mun kokemuksen perusteella kuitenkaan asennetaan levyineen, paitsi tietty Fender-perheen tuotteissa ;).
F-aukkoisissa joissa moinen jigi on potikkarempoissa ja -johdotuksissa ehdoton, ei levyä tietysti saisikaan ujutettua rungon sisään :).
 

 
Mean Machine: Mun Tokaissa on yhden potikan kohdalla typerästi kannen paksuus ohuempi kuin muissa neljässä potikassa, niin kaikkien saaminen samalle korkeudelle on myös työlästä.
 
Varsin erikoista, en muista omissa Tokaissani koskaan tuollaiseen törmänneeni, mutta saahan tuon prikoilla tai pitkärunkoisia potikoita käytettäessä juurimutterilla säädettyä juuri sille korkeudelle kuin haluaa.
 

 
Mitä moinen kikare (pelkkä levy) saisi kustantaa?
 
Kohtuu vaivattomastihan tuollaisen perinteisen suorareunaisen manuaalijyrsimelläkin koneistaa (ja reunakaaret käsin jos tarpeen) jos materiaalia ei erikseen tarvitse lähteä metsästämään, mutta koska noissa mun viidessä eri ikäisessä (Japanin) LP:ssäkin on kolmea erilaista reikäpiiriä, vastuu mitoituksesta ja kuvan piirtämisestä lankeaa tilaajalle.
 
Tuolta (oikeanpuolimmaisin kuva) löytyvä mitoitustapa:
 
https://obsidianwire.com/traditional-vintage-60s-wiring-for-les-paul
 
riittää, mutta koordinaattimitoitus nopeuttaa hommaa kun ei tarvitse CAD:iin siirtää ja mitoittaa koneistuskuvaa erikseen.
 
T:Samuli

Yksi mieleeni tullut keino noita kuvia katsellessa oli se, että mikäli kytkentälevyn tarvitsija omaa hieman elektroniikkarakentelijan "vikaa", voisi tuollaisen levyn tehdä hyvinkin kätevästi hankkimalla komponenttikaupasta sopivan kokoisen palan yksipuolista lasikuitupiirilevyä, ja tehdä siihen haluamansa routtaukset esim. teippaus/syövytys -menetelmällä. Lasikuitupiirilevy on kestävää, mutta silti helppo työstää sopivaksi ihan rautasahalla ja viilalla. Toki porakonettakin tarvitaan potikoitten ja muiden komponenttien reikien tekoon. Siitä sitten vain tinaillaan komponentit paikoilleen, ja vot - paketti on kuin kaupasta ostettu!
 
Toki samaan lopputulokseen pääsee valotus/syövytys -systeemillä, tai vaikkapa piirilevyjyrsimellä, jos jollakin esim. elektroniikkakerholla löytyisi joitakin näistä menetelmistä valmius.