Yleistä keskustelua musiikista ›

Zed: Immanuel Cuntin saksalaista omahyväisyyttä pursuavat hölinät kyllä zoomautuvat tutkimaan mikroskooppiselta lähietäisyydeltä lajillemme ominaisten henkisten piirteiden, sekä niiden rajoittamina kartoitetun olevaisuuskäsityksemme rajapintaa, mutta esittävät korkeintaan itseensäkäpertyneen tulkinnan siitä että "miten", ottamatta kantaa olennaiseen kysymykseen, eli "miksi". Lähdetään siitä, että meidät on koodattu olio-ohjelmointikielellä, josta omamme ovat huteria kerrannaisia, ja ryhdytään tämän myötä uppoutumaan mikseyden mystiseen maaperään.


Olioissa on tahtoa kaikki se mikä tiedoitaan empiirisesti. Mikäli nämä sitä vastoin ovat apriori tiedoittavissa kuuluvat nämä yksinomaan mielteeseen, pelkkään ilmiöön kuten aprioriset tieteet aritmetiikkaa ja logiikkaa myöten joka ei kosketa olemusta sinänsä ollessaan ilmiön empiirinen sisällys.

Metafyysinen koskee ilmiön ja olennon sisintä olemusta. Olion sinänsä oleminen on metafyysistä joka on objektiivisesti olevan olemassaoloa itsessään paljastuen itsetajunnalle tahdoksi joka on siis vapaa ja perusteeton, yksityisten toimintojen vapaus ja absoluuttisesti selittämätön, primäärinen ja reaalinen jonka jokainen tiedoitseva olento tuntee sisimmässään välittömästi tahtona joka siis ihmisellä tiedoitsevien olentojen valtakunnan maailman korkeimmalla olennolla ilmenee ajateltuna abstraktina motiivina yksin toimivan ihmisen aivoissa täysin ennustamatta ja ilman determinismiä antaen tälle harkinnan mahdollisuuden ja tehden kykeneväksi tahalliseen toimintaan pistäen hänet liikkeeseen ilman fyysillistä ja mekaanista syytä yhtä välttämättömästi kuten vieritetyn pallon liikkeen syynä on toinen pallo mutta tiedoitaan kuitenkin samaksi sillä jokaisen liikkeen läpeensä yksimuotoisena prinsiippinä sen ulkoinen aihe on syy ja sisäinen edellytys on tahto mihin ei tarvita mitään subjektia jonka mielteenä kaikki objektiivisesti oleva eksistoi. Tahto ja syy vaikuttavat kappaleen jokaisessa liikkeessä yhtä aikaa. Mikään tahto ei voi toimia ilman syytä.

megatherium: Mikään tahto ei voi toimia ilman syytä.
 
Seuraava pysähdyspaikka: biologia.

Presidentti: Sinnetännejatonnemäen hirvitykset ovat vähän väärässä ajassa. Tyylihän nojaa taistolaiseen lauluperinteeseen, mikä on vähän anakronismi "koneen" kaatumisen jälkeen.
 
Ellen itse aina toitottaisi että tässä ketjussa ei pidä ryhtyä puolustelemaan moitittuja esityksiä, lausuisin nyt muutaman valitun sanan. Joka tapauksessa pitäisi yksilöidä tietty kappale, kuten otsikossa esitetään.

Kefiiri: Kaikki erehtyvät joskus, mutta Radioheadin suhteen Lennu on oikeassa.
 
Kuten itse kerrot edellisessä postauksessa, puolustelu ja mahdollisuuden antaminen ei kuulu tähän ketjuun, mutta tähän kommenttiin piti palata. Herää kysymys, kuinka hyvin olet yhtyeen tuotantoon perehtynyt, ja minkä materiaalin kautta. Ellei karkeasti erotellen puhuta kauheasta esikoislevystä, ja ainakin puolikauhesta toisesta levystä, Radiohead on jopa räikeällä tavalla emotionaalista pysyen kuitenkin niin etäisenä ja tavoittamattomana, että lopputulos on rehellistä taidetta.

Myönnän oitis että Radiohead-harrastukseni jäi en-muista-kuuntelinko-kokonaan -kompuutterilevyyn. Ehkä pitäisi antaa sille uusi mahdollisuus. Muistaakseni tylsistyin juuri tuohon tekotaiteelliselta vaikuttaneeseen etäännyttämiseen ja ajattelin että tätä kalseaa sörsseliä kuulokäytäväni eivät jää kaipaamaan. Vaikkakin sävelkulut paikoin muistaakseni vaikuttivat oikein kekseliäiltä ihan perinteisessä beatles-mielessä.
 
Näkökulma yhtyeen verhottuun emotionaalisuuteen on kieltämättä ovela. Mutta kai rehellinen taidekin voi olla tylsää? En ole ihan varma tästä. Että onko tylsyys jotain absoluuttista vai riippuuko se pelkästään vastaanottajan kokemuksesta, kuten hätäisesti ajatellen luulisi.

Karma Police on ihan hyvä biisi, mutta eikö sekin oltu pöllitty Kinksiltä tai jostain.

Radiohead on vähän sellaista ulkomaan Don Huonoja Von Hetzen twistillä. Eli periaatteessa ihan tavallista poppirenkutusta, mutta maustettu itsetarkoituksellisella kikkailulla.

Pistin ketjun innoittamana ensimmäistä kertaa koskaan tarkoituksella Radioheadia soimaan, ja onpa tylsää ulinaa. En kylläkään nimeä ainuttakaan biisiä, sillä olen niin off-topicissa että ei tämä ole edes sietämätöntä, lähinnä varsin yhdentekevää.
 
E: On tässä jotain ihan hauskan kuuloisia kohtia, mutta Lennun kuvaus yllä on kyllä varsin osuva.

Pyramid Song on ihan hyvä biisi, muuten bändistä on täälläkin jäänyt tylsä kuva.

Kid A on ihan jees levy.

Louis Spohrin klarinettikonsertto yle klassisessa. Kelvontonta luritusta, taiturillista rihkamaa ja heikkoa melodista keksintää ja puhallinsatsin hallintaa.

Jore Marjarannan Kotimatkalla. Tuli radiosta hetki sitten ja kuvittelin että Sepi Kumpulainen on tehnyt uuden biisin.... padadampaa padadampaa padadampaa...jne Äänikin samanlainen kuin Sepillä...

69 Eyesin Dance D'Amour. Se "puhelinluettelon lausunta"-tyyppinen laulufraseeraus.

megatherium: Louis Spohrin klarinettikonsertto yle klassisessa. Kelvontonta luritusta, taiturillista rihkamaa ja heikkoa melodista keksintää ja puhallinsatsin hallintaa.
 
Sen sijaan voikin kuunnella Benny Goodmania.
 
https://www.youtube.com/watch?v=-JQpbkw5SsY

Presidentti: 69 Eyesin Dance D'Amour. Se "puhelinluettelon lausunta"-tyyppinen laulufraseeraus.
 
En pysty henkilökohtaisesti tykkäämään Jyrkin "laulusta" oikeastaan missään biisissä. En pysty sietämään mm. Lost Boys -kappaletta. Enkä Feel Berlin. Sehän on käytännössä sama biisi :)

FatSam: En pysty henkilökohtaisesti tykkäämään Jyrkin "laulusta" oikeastaan missään biisissä. En pysty sietämään mm. Lost Boys -kappaletta. Enkä Feel Berlin. Sehän on käytännössä sama biisi :)
 
Se on kyllä vähän sellanen markan Peter Steele.

FatSam: En pysty henkilökohtaisesti tykkäämään Jyrkin "laulusta" oikeastaan missään biisissä.
 
Muutamaan otteeseen kuulin kuntosalilla radiosta kappaleen, jonka laulusolistin unisen masentunut mömmötys ärsytti, kunnes rupesi umpikoomisuudessaan naurattamaan. Jälkikäteen selvisi, että tämä oli se kuuluisa 69 Eyes.

FatSam: En pysty henkilökohtaisesti tykkäämään Jyrkin "laulusta" oikeastaan missään biisissä. En pysty sietämään mm. Lost Boys -kappaletta. Enkä Feel Berlin. Sehän on käytännössä sama biisi :)
 
Jostain syystä alkanut 69 eyes viime aikoina ihan maistumaan. Mutta joo, heitä löytyy useampikin kovin identtinen biisi, mikä on kieltämättä aika koomista.

McLeach: Jostain syystä alkanut 69 eyes viime aikoina ihan maistumaan. Mutta joo, heitä löytyy useampikin kovin identtinen biisi, mikä on kieltämättä aika koomista.
 
ac/dc syndrooma kenties?