Studiotyöskentely ›

Ensi viikolla olisi tarkoitus duunata pienimuotoista demoa himassa ja heräsipä seuraavanlainen ongelma: Haluaisin pistää lead-kitararaidat tulemaan eri kajareista ja komppikitaran keskelle. Kuitenkin noissa leadeissa on helvetisti harmonioita, ja se ei varmaankaan kuulosta kovinkaan hyytävältä, jos ne on panoroitu eri speakereihin. Miten siis saisin samanlaisen ylvään saundimaailman tallennettua kuin tuolla mainitsemallani menetelmällä ilman että leadit panoroitu eri kajareihin?

Panoroitu, panoroitu, ei paneloitu. Kyllähän se toimii, mutta itse laittaisin ne ihan vaan leviteltynä "kuoroksi", ei yhteen pisteeseen isoa könttiä harmonioita. Makuasioita sano silakka.

Miten siis saisin samanlaisen ylvään saundimaailman tallennettua kuin tuolla mainitsemallani menetelmällä ilman että leadit paneroitu eri kajareihin?
 
PanOroitu.
 
Kokeile delayta, eli kuiva signaali stereokuvan toiselle laidalle, ja vähän viivästetty kokonaan märkä signaali vastapuolelle. Tuolla saa mukavasti saman jutun levitettyä ilman että summa kasaantuu keskelle.
 
Viiveeksi mitä tahansa muutamastakymmenestä muutamaan sataan millisekuntiin, sen mukaan kuin kappaleeseen sopii.

Juu, kiitoksia vastauksista. Pistän harkintaan. Menisikö mauttomaksi, jos tekisin niin, että tuplaisin lead-kitarat ja panoroisin ne eri kajareihin. Sitten äänittäisin kompit keskelle ja vielä lopuksi äänittäisin pelkät stemmat keskelle.

Juu, kiitoksia vastauksista. Pistän harkintaan. Menisikö mauttomaksi, jos tekisin niin, että tuplaisin lead-kitarat ja panoroisin ne eri kajareihin. Sitten äänittäisin kompit keskelle ja vielä lopuksi äänittäisin pelkät stemmat keskelle.
 
Tuota, noin. Jos mä olisin sä, en panoroisi mitään keskelle, enkä mitään ihan laitoihin, vaan ajattelisin stereokuvaa kellotauluna, jossa kello 12 on keskellä, ja sijoittelisin sitten kaikki instrumentit siihen niin kuin ne luonnostaan kuvitellulla "lavalla" sijaitsevat. Kaikujen sijoittelulla sitten määrittelisin sen, minkä kokoisessa tilassa musiikki on tapahtuvinaan, eli kaiku siihen kohti, missä vastakkainen (kuviteltu) seinä tulee vastaan. Ja tällä logiikalla kaikki. (Huoneen koon määrää sitten se, minkä kokoisille areenoille bändi on pyrkimässä, jos oikein mennään filosofisiksi, eli pikkubändi ei ehkä koskaan saa 400 millisekunnin kaikua...)
 
Näin mä tän näen. Mulle panorointi ja kaiuttaminen ei oo hakuammuntaa, vaan tapa saada sitä liikettä, mitä keikoilla on lavalla, siihen epävisuaaliseen äänitteeseen myös. Eli kertsissä kaikki ottaa askeleen eteenpäin ja levittäytyy koko lavan leveydelle, soolossa muut ottaa askeleen taaksepäin...
 
Ja luonnollinen stereo on 45 astetta kello 12 molemmin puolin (eli yhteensä 90 astetta). Siitä kun lähdetään laajentamaan, kyseessä on tehoste.
 
EDIT: Mutta hei. Äänitä nyt ensin. Moni asia selviää, kun voit käyttää oikeasti äänitettyä materiaalia kokeilun pohjana.
 
Mä teen itse niin, että kun mulla on raidat kasassa, mä teen joka biisistä paperin, jossa on neljäsosanuotin kesto millisekunteina (tästä jakamalla lasken kompressorien ja kaikujen karkeat arvot mistä lähetään), ja kaikki soittimet sijoitettu ympyrän kehälle, sillai kun ne alkuasetelmissaan on, ja sitten mihin ne on siirtyneet biisin loppuun mennessä.
 
Stereoinstrumentit on vaikeimpia, esimerkiksi pianot ja kiipparit, kun niistä vasenta ja oikeaa sijoittelemalla sijoitetaan koskettimiston (88 kosketinta) leveys, mutta ne soittavat kädet pitää saada sijoiteltua kohtiin, missä niille on tilaa.

Kiitoksia! Kokeilenpa noita kikkoja, kun oon saanut kaiken kasaan!

Äänen nopeuden ollessa 340m/s ääni kulkeepi 3.4millisekuntia metrin matkalla.

Äänen nopeuden ollessa 340m/s ääni kulkeepi 3.4millisekuntia metrin matkalla.
 
Matematiikka ei koskaan ole ollut vahvin lajini. Kiitos. Tässä muuten hyvä linkki, kun mietitään heijastumien vaikutusta taajuustoistoon vaihevirheenä:
 
http://www.genelec.fi/faq/faq23.php

Ja luonnollinen stereo on 45 astetta kello 12 molemmin puolin (eli yhteensä 90 astetta). Siitä kun lähdetään laajentamaan, kyseessä on tehoste.
 
Miten normaalissa kaksikanavaisessa stereomiksauksessa saadaan ääni tulemaan vaikka sieltä klo 16 kohdalta?
 
Vaikka pöydän panorointinappula kääntyy sinne kaakkoon asti niin se ei tarkoita että pannaus tapahtui suuremmalla alueella kuin tuo 180 astetta. Voisitko selittää että tän jutun.
 
Onko mulla joku vika päässä...
 
asteet oikein...

Äänen nopeuden ollessa 340m/s ääni kulkeepi 3.4millisekuntia metrin matkalla.
 
Elä viiti valehella selvistä asioista. Metrin liike 340 m/s nopeudella kestää ~ 2,94ms.
 
edit.
Ettekä sitten ota piruiluna tätä kirjoitukseni sävyä. Aamuyöstä heräsin töihin niin ei perkele jaksa lirkutella.

Miten normaalissa kaksikanavaisessa stereomiksauksessa saadaan ääni tulemaan vaikka sieltä klo 16 kohdalta?
 
Normaalissa miksauksessa ei saadakaan, siihen tarvitaan joku surround-efekteihin kykenevä lisälaite.
 
Vaikka pöydän panorointinappula kääntyy sinne kaakkoon asti niin se ei tarkoita että pannaus tapahtui suuremmalla alueella kuin tuo 180 astetta. Voisitko selittää että tän jutun.
...
asteet oikein...
 
Ei selittämistä, tuo on ihan oikea hyvä kysymys, johon en tiedä tieteellisesti oikeaa vastausta. Se nyt vain on vakiintunut käytäntö, että noi suuntimat otetaan pan-nupista eikä "oikeasta" puolikaaresta. Näin mä olen sen antanut itselleni kertoa.
 
Ethän sä käännä auton ohjauspyörääkään 90 astetta, jos haluat kääntyä suoraan vasemmalle. Nää on suhdelukujuttuja.

Vaihehässäköillähän saa kamaa stereossakin kaiuttimien ulkopuolelle. Aika tarkkaa on säätö ja ongelman esinntymisen riski suuri, mut joskus toimii.
 
tjeu: kaikki Phil Collinsin kiipparimatot

Tjaa, asiasta kuudenteentoista. Millaista mikkien asettelua
olette yleensä käyttäneet kitaraa äänitettäessä? Yksi. kaksi
vai kolme mikkiä? Asennot tms.?
 
Itse olen seurannut sivusta kahta eri tapaa eli samanlaiset
mikit rinnakkain lähelle kajaria 45 astetta kohtisuorasta
vinoon laitettuna tai sitten kaksi eri mikkiä "peräkkäin"
aseteltuina toinen melkein kajariin kiinni ja sitten toinen
puolen metrin tahi metrin päähän. Omasta mielestäni jälkimmäinen (kronologisesti ensimmäinen) sessio tuotti muhkeamman soundin, mutta muuttuvia tekijöitä oli toki ziljoona muutakin.

Tjaa, asiasta kuudenteentoista. Millaista mikkien asettelua
olette yleensä käyttäneet kitaraa äänitettäessä? Yksi. kaksi
vai kolme mikkiä? Asennot tms.?
 
Aina se yksi mikki, josta tulee kitaran "päämikki", eli tavallisesti SM57, UnidyneIII tai MD421 siihen kartioon kiinni ja se on soundi joka viilataan tarkaksi, sitten toinen mikki sen mukaan millaista soundia tahtoo, ja jos kitaralle on tilaa.
 
Komppikitara, joka tuplataan, ei tarvitse toista mikkiä, ei myöskään kuiva tai tiukka kitarasoundi. Sen sijaan sooloissa ja riffeissä on kiva tehdä toisella mikillä ambienssia, vaikkapa niin että mikin keila kattaa kaikki kaiutinelementit tai heijastuu seinän kautta ...oonpa laittanut kitarasooloa äänittämään toisen mikin yli 20 metrin päähän isoon parkkihalliin (ja marshallit tietysti puhaltamaan sinne isolla), kun mahdollisuus oli, ja sitten miksatessa siirtänyt raitaa aavistus kerrallaan taaksepäin, kunnes tila oli sopiva.
 
Mä laitan myös mielelläni mahdollisimman monta vahvistinta rinnan, mikitän ne kaikki, ja miksaan jo äänittäessä niistä sekoituksen yhdelle raidalle. Eipähän pääse kukaan sanomaan: toi on niin marshall, toi on niin vox, toi on niin fender...

Näin mä tän näen. Mulle panorointi ja kaiuttaminen ei oo hakuammuntaa, vaan tapa saada sitä liikettä, mitä keikoilla on lavalla, siihen epävisuaaliseen äänitteeseen myös. Eli kertsissä kaikki ottaa askeleen eteenpäin ja levittäytyy koko lavan leveydelle, soolossa muut ottaa askeleen taaksepäin...
 
Onkohan tuo tarpeellista? Keikoilla kyllä liikutaan, mutta ei siellä nyt sentään kitarakaappia kanneta mukana. Tietenkinhän tuo on hienon kuuloinen tuolleen miksattuna, mutta jos haluaisin musiikkini kuulostavan samalta kuin keikoilla niin tuota en itse ainakaan tekisi.