Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Siitä takaisinmaksetusta hinnasta taisi puuttua joku vero tms. olisko ollut 9€ per lippu.

Oikein mukavaa "laukkaheavya". Ittel toistaiseks vast yks albumi nimittäin No Prayer for the Dying.
Kasarihititkin toki tunnen.

Lippupisteen palautus vihdoinkin tilillä tänä aamuna.

Tarkoitus oli pienissä juhannuskaljoissa katsella vuosien tauon jälkeen Maidenin keikka DVD:ltä. Tässä välissä on televisiokin vaihtunut, ja tuli yllätyksenä että sekä Rock In Rio että Maiden England olivat täysin katselukelvotonta sotkua. Telkkarina on Samsungin pari vuotta vanha ylemmän hintaluokan vehje, ja sen kanssa ei ikinä ole ollut minkään muun elokuvan tai konsertin kanssa samanlaisia ongelmia. Varsinkin Maiden Englandin punamustasta mössöstä hädin tuskin erotti soittajia, eikä kyseinen uusintajulkaisu ole kuin 7 vuotta vanha. Onko tässä taas joku multimediavelho Harrisin kämmäys kyseessä ja voiko telkkarin tai bluray-soittimen asetuksista saada kuvaa edes siedettävälle tasolle? Yritin selata valikoita, ja sieltä jotain dynaamista ja luonnolista yms. säätöä koitin vaihdella, mutta huonolla menestyksellä.

DVD:t nyt ylipäätään ovat aika katselukevottomia vähänkään paremmalla ja isommalla telkkarilla. Ehkä jos on joku erillinen ökykallis skaalain, niin ne saa lähes katseltavalle laadulle. Kannattaa katsella ennemmin läppärillä tai jollain muulla pienemmällä ruudulla.

Flash: DVD:t nyt ylipäätään ovat aika katselukevottomia vähänkään paremmalla ja isommalla telkkarilla. Ehkä jos on joku erillinen ökykallis skaalain, niin ne saa lähes katseltavalle laadulle. Kannattaa katsella ennemmin läppärillä tai jollain muulla pienemmällä ruudulla.
 
Kyllä minä nyt aina katson mitä tahansa mieluummin telkkarista kuin läppärin ruudulta. Vaikka videokasetilta ja kuvaputkitelkkarista sitten.

Ainakin omassa hieman vanhemmassa Samsungin telkkarissa kannatti laittaa digitaalinen kohinansuodatin / mpeg kohinansuodatin asetukset pois päältä dvd/bluray-levyjä katsellessa.
 
Nämä tuntuivat toimivan tyylillä: kuvassa rakeisuutta => filtteriä päälle niiin tasoittuu. Lopputuloksena lähinnä katselukelvotonta mössöä, varsinkin jos paljon liikettä ja välkettä kuvassa.

varpio: Vaikka videokasetilta ja kuvaputkitelkkarista sitten.
 
Videokasetti ja kuvaputkitelkkari ovatkin hyvä yhdistelmä, koska niiden resoluutiot täsmäävät. Mutta DVD:n SD kuvan skaalaaminen 60-tuuman 4K ruudulle tyydyttävästi on aika rankka homma.

Terävyyssäädöt nollaan tai hyvin pienelle. Kaikki "kuvanparannus"-kikkareet pois päältä. Pätee melkeen matskuun kuin matskuun. Ja tietenkin heti ensimmäisenä vaihdetaan se dynaaminen tai "eloisa" -asetus johonkin, oikeastaan ihan mihin tahansa muuhun tilaan. Perusasioita..

Ruutukunkku: Terävyyssäädöt nollaan tai hyvin pienelle. Kaikki "kuvanparannus"-kikkareet pois päältä. Pätee melkeen matskuun kuin matskuun. Ja tietenkin heti ensimmäisenä vaihdetaan se dynaaminen tai "eloisa" -asetus johonkin, oikeastaan ihan mihin tahansa muuhun tilaan. Perusasioita..
 
Tekniikan maailman sivuilta löytyy aika hyvät säätöohjeet likimain telkkariin kuin telkkariin. Ja mikäli ei justiin omaa mallia satu löytymään, niin aina löytyy joku lähellä oleva rinnakkaismalli, jota voi käyttää verrokkina.
 
Pari päivää on nyt autossa soinut Live After Death. 100/5.

No nyt oli Lippupiste palauttanut rahat Maiden/Rockfest-piljetistä, palvelumaksu toki vähennetty loppusummasta.

Sain hankittua oikein hyvän livetuplalevyn Iron Maidenilta, nimittäin Live after Deathin. 1. levyllä on kaikki siihen mennessä (levy vuodelta 1985) ilmestyneet isot hitit.2. harvinaisempia biisejä (ainakin mulle)
Biisit ovat kahdelta keikalta; toinen levy loppuvuodesta 1984 ja toinen alkuvuodesta 1985.
Mutta siis remasteroitu versio ja hyvät soundit.
Ja Maidenia on helppo kuunnella silleen rennosti pohdiskelematta lyriikoita tai muutakaan ja se on iso plussa.

WolleForever: Ja Maidenia on helppo kuunnella silleen rennosti pohdiskelematta lyriikoita tai muutakaan ja se on iso plussa.
 
Itselläni käynyt juuri päinvastoin ja pitkiä tuokioita on tullut vietettyä Wikipediassa historiaa päntätessä tai katsellessa elokuvia joista Maiden on inspiraation johonkin biisiin saanut. Opiskeluun on nykyisin myös hyviä nettisivustoja kuten esim.
 
http://www.ironmaidencommentary.com … amp;lang=eng&link=albums#track8
 
Muistan käyneeni kysymyssä jo nulikkana kirjaston tiskiltä: "olisiko teillä yhtään Samuel Taylor Coleridgen romaania?". Ei ollut. Muiden bändien kohdalla ei ole vastaavaa kiinnostusta sanoitukset herättäneet.

Maidenin remasterit ovat ihan kuuntelukelvotonta kuraa, mutta ehkä ne menevät jos ei ole kerennyt parempaan tottua.

Nuo remot jakaa kyllä kuuntelijakuntaa (oli bändi mikä tahansa)... Eikä Maidenin kohdallakaan ole poikkeus. Varmaan mahdotonta tehdä sellaista joka miellyttäisi jokaista?

Maidenilla taitaa olla jo ainakin kolmet eri remasterit tehtynä klassikkolevyistä. Onko näissä paljon eroja soundillisesti? Itselläni on suurin osa niitä joskus 2000-luvun vaihteessa myyntiin tulleita versioita missä oli multimediaa mukana. Noihin olen ollut ihan tyytyväinen, ja ainakin omistamani kasari-CD Powerslavesta häviää remasterille. Vinyylejä en omista yhtään, niin niihin ei pysty vertaamaan. Ensimmäiset tuplalevyinä CD:lle julkaistut remasterit ovat melko harvinaisia ja hinnoissaan, ja niitä muistelisin väen kehuneen multimedia-laitoksia paremmiksi.

En itse huomaa remasterointihommissa mitään outoa.
 
Poislukien Doningtonin live, jossa taisi Harris vähän miksailla basson framille. Eihän Maiden mitään Megadeth-vaihdetta sentään saanut päälle.

The Jack: Maidenilla taitaa olla jo ainakin kolmet eri remasterit tehtynä klassikkolevyistä. Onko näissä paljon eroja soundillisesti?
 
Oma mielipide: voimallinen KYLLÄ. (tietyin varauksin)
Nuo vuoden 1998 remasterit (missä sitä multimediaa) ovat laadullisesti melkoisen vaihteleva läjä. Kaikissa on väännetty dynamiikka kasaan, ei mitenkään Death Magnetic -tasoisesti, mutta silti, siinä DR7~9 keskiarvolla mennään. Joissain levyissä en huomannut juurikaan eroa orkkikseen (esim. Fear of the Dark), parissa ekassa kuulee poistellun nauhojen taustasuhinoita ja -kohinoita ja hieman tanakoitettu ja täyteläistetty soundeja. Joku voi tykätä, joku ei. Piece of Mindin ja Somewhere in Timen kanssa on mokailtu ihmeellisesti, kuulostavat karseilta, tukkoon kompressoidun kuuloiset ja selvästi kuultavasti klippaavat monin kohdin (SiT etenkin). Esim. orkkis-Piece of Mindia kuunnellessa tulee melkein kiusausta kääntää volaa jatkuvasti kovemmalle kun soundaa vaan paremmalta, kun taas '98-versio alkaa rasittaa korvaa pienemmilläkin tasoilla. Ja Powerslavella onnistuivat tumpuloimaan nimikappaleen äänimaisema-intron Back in the Villagen loppuun... :D
Positiivisina eroina - sisällöllisesti - '98-painoksissa on ekalla kolmella levyllä mukana Sanctuary, Twilight Zone ja Total Eclipse, joita ei ole kaikilla aikaisemmilla painoksilla (Castlen '95-tuplilla ovat toki mukana), ja Live After Death on täyspituinen (vastaten tupla-LP-versiota) ja sisältää lisäksi '95 Castle-tupla-CD:n kakkoslevyn lisäbiisit - cf. aikaisemmat yhden CD:n versiot ovat tilasyistä 5 kappaletta lyhyempiä ja joitakin kappaleita on lyhennetty (mm. Running Freen yleisönhuudatusosuus, pituus pudotettu lähes 9 minuutista kolmeen ja puoleen).
 
Jos pitäisi valita vain joko '98-versiot tai aikaisemmat, niin ehdottomasti varhaisempia painoksia! Mutta koska ei ole pakko, pientä rusinat pullasta -menoa voi (ja ehkä kannattaakin) tietyin osin suorittaa.
 
Ne vuoden 1995 Castle Recordsin tupla-cd-julkaisut ovat erittäin jees!! Kannattaa ehdottomasti ostaa pois kuleksimasta jos vain tulee kohtuuhintaan vastaan! (Oli ne aikoja kun joskus 2000-luvun alkupuolella löytyi Music Hunterista Seventh Sonin 2CD-painos 8 eurolla. Nykyään se tuntuu olevan se 24€ hintalappu automaattisesti kun on vaan "vanha painos"...)
Noita '95-painoksia ei oltu vielä kompressoitu tukkoon ja pilalle, ja kakkoslevyillä on kunkin levyn sinkkujen B-puolet, ja muistaakseni about täydellisinä. Vrt. Eddie's Archivesin B-raitakokoelmalta taisi puuttua joitain biisejä. Ja siinä jullkaisussa on tietty dynamiikka runnottu tohjoksi, kun mentiin jo vuotta 2002.
 
Ysikaseja uudemmista remastereista ei ole kokemusta. Tiedä vaikka olisivatkin korjanneet jotain ysikasien puutteita ja mokailuja, mutta Dynamic Range Databasen yhä surullisemmiksi käyneitä DR-lukemia vilkaistuani en ole viitsinyt edes ottaa selvää.

Noita -98 multimeedio painoksia itsekin tarkoitin ja SIT tosiaan ehkä pahin esimerkki. Täysin kuuntelukelvoton vinyyliin verrattuna.