Tanssimusiikki ›

Ideoita todella tarvitaan - taitavat vaan olla melko vähissä ne keinot, jolla markkinarakennetta voitaisiin muuttaa niin, että siitä olisi hyötyä kaikille osapuolille.
 
Tuossa edellä on huononevaan keikkatilanteeseen etsitty syitä ammattitaidottomista amatööribändeistä, jotka vievät ammattibändien keikat. Näin voi ollakin, riippuu siitä, mitä sanalla 'amatööri' tarkoitetaan.
 
Jos sanalla tarkoitetaan bändiä, joka on kasattu soittamista harrastavista henkilöistä, joilla kaikilla on varsinainen päivätyö leipänsä ansaitsemiseksi, en näkisi näiden ryhmien vaikuttavan ainakaan ns. tähtisolistien taustalla työskentelevien työtilanteisiin, koska nämä harrastajaryhmät esiintyvät kuitenkin useimmiten paikoissa, joilla ei ole varaa palkata 'staraa' yhtyeineen.
 
Tietenkin, musiikkialan koulutus voi olla myös se kriteeri, jolla lajitellaan ammattilaiset ja amatöörit. Tässä suhteessa olen itsekin amatööri, koska minulla ei ole minkään konservatorion päästötodistusta taskussani; ainoastaan yli 20 vuoden kokemus soittamisesta lavoilla ja ravintoloissa. Itse pidän kuitenkin itseäni ammattilaisena, koska olen tienannut leipäni soittamisella juuri tuon edellä mainitun ajan.
Omaan kuitenkin kohtalaisen 'prima vista' -taidon ja niinpä olenkin säestänyt myös monia kotimaisia 'starojakin'.
 
Eli, miten siis mitataan, milloin orkesteri/solisti on riittävän ammattitaitoinen työtehtäväänsä? On huomioitava, että hyvä soittaja/laulaja/esiintyjä voi olla ilman akateemista koulutustakin. Sitä kutsutaan lahjakkuudeksi.
 
Olen silloin tällöin käynyt 'tarkastamassa tilanteen', eli uhrannut vapaailtoja käymällä tanssipaikoissa/-ravintoloissa kuullostelemassa muiden esiintyjäryhmien ohjelmistoa yms., ja todennut sen, että läheskään aina ei ns. 'starojen' bändit ole juuri tavallisia kyläbändejä parempia. Vastaavasti olen havainnut harrastajabändien tason kohonneen, joten rajan vetäminen siihen - kuka 'saa' esiintyä - kuka ei, on todella vaikeaa.
 
Muistuu mieleeni eräs tapaus viime vuosikymmeneltä, jossa kvartetti sai esiintymiskiellon tanssiravintolaan, perusteluna riittämätön esiintymistaito. Loppuvuoden sovitut keikat peruttiin välittömästi. Mutta; orkesteri sai solistikseen nimekkään kotimaisen artistin ja johan ovet jälleen avautuivat. Tosin, kiellon antaneella ravintolalla ei ollut enää varaa ottaa aiemmin 'lemppaamaansa' orkesteria solisteineen esiintymään, vaikka nyt halua olisikin jo ollut.
 
Ainakin omia keikkojani on osaltaan vähentänyt karaoke-kulttuurin juurtuminen Suomeen. Moni pienehkö tanssiravintola on vaihtanut bändit karaokeen, koska on todennut sen vetävän enemmän yleisöä tupaan kuin perinteisen ravintolabändin.
 
Vaikka hinnoittelussani olenkin pyrkinyt siihen, että alle liiton minimin ei lähdetä, on tästäkin joskus hieman joustettava, jos tämä osaltaan auttaa siihen, että keikkoja jatkossakin on. Onpa kohdalleni osunut eräs ohjelmatoimisto, joka kieltäytyi myymästä keikkoja, jos yksikin orkesterin jäsenistä kuuluu liittoon. Tällä tavalla toimisto välttyi ongelmista, joita liittoon kuuluvat soittajat saattoivat aiheuttaa, koska ko. toimisto käytti kaikki mahdolliset keinot kiertääkseen lakipykälät. Toimisto on kuulemma edelleenkin pystyssä, mutta en tiedä, ovatko muuttaneet käytäntöään näissä asioissa.
 
Niin, niitä keinoja tilanteen kohentamiseksi... niitä minullakaan ei ole. Kieltämättä tulevaisuus hieman pelottaa. Onhan minulla 'oikea' sähköasentajan koulutuskin, mutta enpä ole niitä töitä juuri tehnyt sitten kouluaikojen. Ja kun ikääkin on kertynyt siinä määrin (45v), on todella ihme, jos joku työnantaja minut palkkaisikin.
 
Terveisin "Kyllikki"

ZANTAR OY ??? ;-)
 
Tuostahan oli viimeisimmässä muusikkolehdessä oikein mielenkiintoinen juttu! Olisi mukava kuulla noita bändejä joskus. Näitähän oli useita joita kehuttiin. Jari Marjalaa käsiteltiin jutussa ja lehteä luntaten muita ovat mm. Vultures, Flipper, Avenue...
 
Onko joku näitä kuullut?
Missä voi kuulla, muualla kuin laivoilla?

Paras juttu kai kuitenkin on, ettei soittamista voi siirtää KIINAAN.

Paras juttu kai kuitenkin on, ettei soittamista voi siirtää KIINAAN.
 
Ei ehkä mutta kenties päinvastoin.

Onhan näitä. Biltema, MC donalds, hese, lähes kaikki huoltoasemat, express buss, kiitolinjat, monet ravintolat, jne. jne.
 
Joka nyysii idean ja saa toimimaan saa multa köniin.
 
Mika
 
Mika, kuulostaa hyvältä idealta. Patentoi tai mitä sille kuuluukin tehdä.

Tää kyseinen bussikuski on kyllä ihan pätevä kaikkiin musiikkialaan liittyviin töihin...
 
Ei kai kysymys oo siitä.
 
Otsikossa pyydettiin ideoita - ei iänikuista märinää selittelyä.
 
Se on ihan sama mitä osaa, jos siitä ei oo mitään hyötyä.
 
No, onneks porukassa on yks tai kaks sisälukutaitoista.
 
Mailaanko Mika sulle nää midit?

McHuttu - hähähähähäh
 
Ei mua ensin naurattanu yhtään kun kaikki arvelut että täydestä menis jne. oli niin kornia, vastenmielistä ja niin totta. Tuohan todella vois toimia. Noin hyvälle idealle ei voi kuin nauraa. Loppuviimeeksi. että hähähähähh.
 
Hei mutta seuraava vaihe onkin että McHuttu-musa työstetään Kiinassa. Oppivat äkkiä perushutun lainalaisuudet ja suomalaisen tyylin. Ja ovat selkeesti halvempia. Toisaalta sen cd:n hinta ei kuitenkaan olisi merkittävä. Olis hyväpokerisilla Suomimuusikoilla töitä. Että paas Mika homma käyntiin.

En pitäisi yhtään pahana sitäkään, että jokaisella keikkailevalla muusikolla pitäisi olla edes jonkin konservatorion paperi taskussa ennen kuin pääsee virallisiin töihin.
 
Suomessa on kohtalaisesti suojattuja ammattinimikkeitä, ekana tulee mieleen asianajaja ja psykoterapeutti, joita hommia saa kuitenkin kuka tahansa tehdä.
 
Hyvin vähän on suojattuja duuneja, joita saa tehdä vain alan koulutuksen saanut, ekana tulee mieleen lääkäri.
 
Vähän erikoista, jos yhteiskunta katsoisi muusikon homman niin tärkeäksi, että se suojattaisiin.
 
Sen sijaan koulunkäyneet muusikot voisivat itse alkaa käyttää jotain taitoaan kuvastavaa titteliä/arvonimeä, "Koulunkäynyt/konservatorion käynyt bändi" ja viedä sillä kaikki keikat.

Paras juttu kai kuitenkin on, ettei soittamista voi siirtää KIINAAN.
 
Ihan vaan off-topic...
 
Kuulin juuri, että Kiinassa matkapuhelinlinjalla työskentelevän heebon tunti palkka on 3 cnt. (siis 3 senttiä!!!) Tuosta pikkuisella laskutoimituksella voi arvioida Kiina-pojan keikkaliksat kotimaassaan. Mitähän paikallinen huttubändi tienaa keikoista?
 
Ja on-topic... Vaikka epäkohtia onkin, niin ei auta jäädä itkemään. Kyllä se niin on, että hyvät bändit pärjää ja keikkaa on. Se on tietysti eri asia, mikä siinä bändissä on hyvää:
- hinta (Puola 80-luvulla)
- brändi (pop-idolit yms.)
- viihdyttävyys (Nykäs Matti)
- soundit (sekvensseri-humppa ala saarliis)
- vaiko musikaaliset seikat ????
 
Heikot kuolevat pois, mutta se on markkinoiden laki. Toivottavasti ei kuitenkaan kilpailla hinnoilla, siihen en suostu.

Vaikka hinnoittelussani olenkin pyrkinyt siihen, että alle liiton minimin ei lähdetä, on tästäkin joskus hieman joustettava, jos tämä osaltaan auttaa siihen, että keikkoja jatkossakin on. Onpa kohdalleni osunut eräs ohjelmatoimisto, joka kieltäytyi myymästä keikkoja, jos yksikin orkesterin jäsenistä kuuluu liittoon.
 
Alan TES sitoo, vaikka kumpikaan sopijaosapuoli ei kuuluisi liittoon. Ei kun takautuvasti hakemaan rahoja!

Alan TES sitoo, vaikka kumpikaan sopijaosapuoli ei kuuluisi liittoon. Ei kun takautuvasti hakemaan rahoja!
 
Sivistä mua!
 
Mun luulon mukaan tanssimuusikkopuolella on vain muusikkojen liiton suositus, ei sopimusta.
 
Korjaa ihmeessä, jos oon totaalisen väärässä.

Rupeehan sitä pikkuhiljaa tuleen, vaikka koville se ottaa, kun koiras poikii.....
 
Ja on-topic... Vaikka epäkohtia onkin, niin ei auta jäädä itkemään.
 
Totta, sillä ei lopunperin saavuta yhtään mitään
 
Kyllä se niin on, että hyvät bändit pärjää ja keikkaa on.
 
Niitä elementtejä mäkin oon tässä hakemassa. Toivottavasti näkökulmia löytyy paljon, kun porukkaakin kumminkin on jonniin verran.
 
Se on tietysti eri asia, mikä siinä bändissä on hyvää:
- hinta (Puola 80-luvulla)
 
Tää on varmaan se vaikein asia. Soittajan pitää elääkin, vaikka soittaminen kivaa onkin. Ei kuppilan tms. omistajan silti kannata ottaa bändiä tappiolla.
 
- brändi (pop-idolit yms.)
 
Aika paljon kiinni siitä, mitä media on jengille kulloinkin myymässä. Musiikin markkinoinnin pro-äijät väittää, että trendien kirtoaika on noin 10 vuotta. Tähänkin pitää reagoida, kun tanssipuolella ollaan. Toki on löydettävä "oma jutska".
 
Mulla se on toi kupletti ja lauluparodiaossasto. Niitä alkaa olla yhä enemmän verrattuna ihan puhtaisiin tanssikeikkoihin. Vielä eivät elätä kuin yhtä soittajaa (minua), mutta haaveissa olis jo kenties lähitulevaisuudessa hullu ja heittäytymiskykyinen säestäjä.
 
- viihdyttävyys (Nykäs Matti)
 
Hyvä muistaa tyylistä ja taidoista riippumatta. Viihdwetaiteilija se on humppamuusikkokin.
 
- soundit (sekvensseri-humppa ala saarliis)
 
Tekniikka kehittyy - perässä on seurattava. Onko koskettimilla torvet ja viulut soittava bändi sen parempi kuin konerumpalia ja -basistia käyttävä? Tosin Charlie'sin liksoilla luulis voivan palkata isommankin livebändin.
 
- vaiko musikaaliset seikat ????
 
Henkilökohtaisesti toivoisin, että juuri tältä kantilta laadukkaat ja omaperäiset "paketit" pääsee pinnalle.
 
Heikot kuolevat pois, mutta se on markkinoiden laki.
 
Luonnon valinta: Elinkelpoiten yksilöiden säilyminen vahvistaa lajia.
 
Toivottavasti ei kuitenkaan kilpailla hinnoilla, siihen en suostu.
 
Niin juuri. Jos ei oo esimerkiks varaa maksaa kvartetille, pitää ottaa/myydä trio. Pitää mieluummin tinkiä määrästä eikä soittajakohtaisesta hinnasta.

Niin juuri. Jos ei oo esimerkiks varaa maksaa kvartetille, pitää ottaa/myydä trio. Pitää mieluummin tinkiä määrästä eikä soittajakohtaisesta hinnasta.
 
Samaa mieltä, MUTTA haluttu lopputulos on vaikea saavuttaa parilla soittimella (jos puhutaan tanssimusasta).
 
Vähän aikaa sitten eräällä tanssipaikalla oli eräs "artisti", joka kuuluu OMB -kategoriaan. Kaikki taustat md:ltä, ja hän lauloi päälle. Paikotellen oltiin ehkä juuri karaoke -tason yläpuolella. Jututkin oli tyyliin "miks tehdä bändin kanssa kun mä saan tästä xxx - xxx egee itelle per keikka?" Mun mielestä olisi voinut edes hoitaa jonkun _laulajan_ laulaa ne biisit narulle asti niin sitä kokonaisuutta olis edes jaksanut kuunnella.
 
Onneksi vielä kaikille turakaisille ei ole täysin sama kuka siellä lavalla esiintyy..

Suomessa on kohtalaisesti suojattuja ammattinimikkeitä, ekana tulee mieleen asianajaja ja psykoterapeutti, joita hommia saa kuitenkin kuka tahansa tehdä.
 
Menee hieman off-topicciin, mutta toisaalta tästä aiheesta vois aloittaa ihan omansakin; eli mitä survival-suunnitelmia tämän päivän tanssimuusikoilla on tai on ollut? Muita ammatteja näköpiirissä? Onko koskaan liian myöhäistä opiskella? jne.
 
Itse olen pitkän linjan soittaja aloitin lukion rinnalla Ogelin v. -75 (4v) sitten nuorena kossina vuosia päätoimisena ravintola/ laiva ym. muusikkona (ihan hyvissä bändeissä), jonka jälkeen suoritin sossu/ p-terapiaopinnot. Soitto on kuitenkin kokoajan soinut ja perhe kasvanut, ehkä jostain turvallisuusnäkökulmasta mulla on edelleenkin se terapeutin virka. Muusikkona en koe huonontuneeni vaikka muuta alaa olenkin opiskellut. Päinvastoin se on merkki osaamisesta ja monipuolisuudesta.
 
Psykoterapeutin ammattinimike on eräs monista terveydenhuollon nimikkeistä jotka on asetuksella suojattu. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta (TEO) haetaan oikeutta käyttää ammattinimikettä psykoterapautti, jonka alla voi toimia niin musiikki, -perhe, - ym terapeutit kuin myös psykoanalyytikotkin. Sama laillistamisprosessi on edessään valmistuneilla sairaanhoitajilla, psykologeilla, lääkäreillä jne. Julkisella puolella esim perheneuvoloihin tai mielenterveystoimistoihin ei pääse töihin/ virkaan ilman suoritettua koulutusta, joten kuka vaan ei pysty toimimaan psykoterapeuttina. Yksityisellä terapeutilla käynti maksaa yleensä niin paljon, että henkilö tarvitsee siihen KELAn sponnssauksen. Ns. KELA-pätevyyttä ei taas saa ilman TEOn hyväksyntää. Teoriassa kyllä henkilö voi toimia tuolla nimikkeellä vailla koulutusta, mutta uskoisin, että jokainen joka hakeutuu niinkin tärkeään prosessiin kuin omaan psykoterapiaan, tarkistaa ensimmäisenä terapeuttinsa kompetenssit. Sosiaalityöntekijänä puolestaan voi toimia "kuka tahansa" vaikka alan liitto on jo kauan tuollaista nimikesuojaa hakenutkin.

Vähän erikoista, jos yhteiskunta katsoisi muusikon homman niin tärkeäksi, että se suojattaisiin.
 
Sen sijaan koulunkäyneet muusikot voisivat itse alkaa käyttää jotain taitoaan kuvastavaa titteliä/arvonimeä, "Koulunkäynyt/konservatorion käynyt bändi" ja viedä sillä kaikki keikat.
 
Argh.. Sitä se on kun väsyneenä epäselvästi kirjoittaa...saa selitellä.
 
Ei kysymys ollut siitä "kuka saa muusikonhommia tehdä", vaan siitä että tietyllä koulutuksella turvattaisiin tietty palkka.

Voi olla, että 30 vuotta "radalla" aiheuttaa hakeutumisen psykoterapeutin vastaanotolle ja silloin tästäkin tiedosta on hyötyä.
 
Niin no, mutta jos siellä tämän terapiaan hakeutuvan keikkaruunan terapeuttina sattuisi olemaan samanmoinen hieman eri näkökulman omaava sotaratsu:
 
Potilas: Kun ei enää elo maita, kakskytviis vuotta oon kapakoita kiertäny, tanssimusiikki kuolee, huonoja biisejä on joutunu soittamaan ja amatöörit valtaa alaa jotta alle liiton minimin on joutunu veivaamaan, saatana koneet hyökkää ja leivän päälle ei enää voi riitä.... jne.
Terapeutti: Ootko kato koittanu uudistua? Alkaa vaikkapa heittää bilekeikkaa, vaikka one-man-bändinä?
Potilas: Nää OMB-systeemit on ihan vedätystä, ei niihin mitään ammattitaitoa tartte ja ne on yksi syy miksei enää liksaa saa, tosimuusikkoa ei enää arvosteta ja pilluakaan ei enää saa... jne.
Terapeutti: Niin, mähän kiersin suomenniemeä 49 vuotta tällasena one-man-bändinä, keikkaa riitti ihan rutosti. Ja miten niin ei mitään ammattitaitoa tartte, ite väsään taustat ja siihen tuuballa vedän bassokuvion ja laulan siihen päälle?
Potilas: Saatanan saatana...
 
Jne. Kohta olisi käsirysy valmis ja tarvittaisiin fyysisiin vammoihin perehtynyttä tohtoria.

Hehhehheeee...
Yks mikä auttaa jaksamaan ja pysymään kiertoradalla on luovuus...sekä huumori. Sitähän soittajilla tunnetusti on. Se pitää saada esille myös keikkatilanteessa, koska tanssi, -tai ravintolakansa ei ole tullut pitämään ikävää vaan hauskaa. Hyvä.

...sekä huumori. Sitähän soittajilla tunnetusti on. Se pitää saada esille myös keikkatilanteessa, koska tanssi, -tai ravintolakansa ei ole tullut pitämään ikävää vaan hauskaa. Hyvä.
 
Katokato!
 
Taas yks mun mielestä aika tärkee juttu.
 
Kumpaas tosiaakin luulette, että tanssikansa paínuu katsomaan: Naama norsunvitulla tiluttavaa virtuoosia vai mukavasti soittavaa, pilke silmäkulmassa touhuavaa hauskaa porukkaa / artistia.